Lue keskustelun säännöt.
Erityisopetus oli virhe
06.06.2016 |
Mun 2000 syntyneellä lapsella epäiltiin päiväkodissa ADHD:ta tai aspergeria. Lapsi oli vilkas ja puhelias, ei kuitenkaan ylivilkas ja pystyi keskittymään hyvin pitkiä aikoja leikkeihin tai kijojen lukemisen kuuntelemiseen. Päiväkodin erityislastentarhanopettaja ehdotti tutkimuksia ja olimmekin useaan otteeseen lasten neurologisella tutkimuksissa.
ADHD tai Asperger -diagnoosia emme saaneet, diagnoosi oli lievä aistiyliherkkyys. ErityisLTO ennusti lapsellemme oppimisvaikeuksia ja suositteli hakemaan peruskouluun erityisluokalle ja näin sitten teimme. Luokalla muut olivat sellaisia, joilla oli ADHD, Asperger tai muu diagnoosi. Ylivilkkaita oli paljon.
Myös peruskoulun erityisluokanopettajan mielestä lapsemme hyötyi erityisopetuksesta ja oli sitä mieltä, että hän ei pärjäisi normaalissa ryhmässä aistiyliherkkyytensä takia. Lapsi itse oli sitä mieltä, että ylivilkkaiden luokkakavereiden takia ei työrauhaa ollut ja olisi halunnut normaalille luokalle.
Toisen luokan jälkeen opettaja vaihtui ja uusi erityisopettaja oli parin kuukauden jälkeen sitä mieltä, että lapsemme pärjää koulussa hyvin ja hänet voi siirtää normaalille luokalle. Lapsen itsetunto myös kärsi erityisluokalla, koska hän ei itse kokenut itseään erityisoppilaaksi vaan hänen mielestään koulu oli liiankin helppoa.
3-6 luokat mentiin tavallisella luokalla integroidun erityisoppilaan statuksella. Lapsi sai kaikista kokeista aina 9-10 mutta todistukseen annettiin aina huonompi numero vaikka opettajan mukaan oli tunnilla aktiivinen. Eläkeikää lähestyvä opettaja ei kuitenkaan tykännyt siitä, että lapseni kyseenalaisti usein opetettua asiaa. Tämä toki näkyi käytösnumerossa mutta sen lisäksi siitä rokotettiin myös kaikkien muidenkin aineiden numeroita. Opettajalla oli selvästi kielteinen asenne erityisluokalta tulleeseen lapseen ja tämä vaikutti negatiivisesti lapsen itsetuntoon.
Yläasteelle lapsi meni kouluun matematiikkaluokalle ja erityisoppilaan status poistettiin kokonaan. Koulu oli hyvätasoinen siellä kaikkien oppilaiden keskimääräinen keskiarvo on 8,3. Lapseni keskiarvo oli tuolloin 8,4. Yläasteen jokaisena lukuvuotena lapsi nósti numeroitaan niin, että sai nyt peruskoulun päättötodistukseen 9,5 ja haki tällä lukioon, joka kuuluu Suomen 20 parhaan lukion joukkoon. Tällä keskiarvolla tulee myös sinne pääsemään. Fysiikan valtakunnallisissa hän kirjoitti koulunsa parhaimman arvosanan.
Summa summarum. Lapsi oli koko ajan ollut erityislahjakas varsinkin matemaattisissa aineissa, eikä kieletkään huonosti mene: enkku 10, ruotsi ja äikkä 9. Alaluokilla lapsi oli lähinnä turhautunut, kun koulu oli liian helppoa ja aistiyliherkkyys häiritsi keskittymissä meluisassa ja ylivilkkaassa luokassa. Erityisopetuksesta oli lapselle enemmän haittaa kuin hyötyä ja erityisoppilaan leima vaikutti negatiivisesti joidenkin opettajien asenteeseen lasta kohtaan ja näin vaikutti negatiivisesti lapsen itsetuntoon myös.
Kaduttaa, että uskoin asiantuntijoita, enkä luottanut omaan käsitykseeni lapseni lahjakkuudesta.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa, että uskoin asiantuntijoita, enkä luottanut omaan käsitykseeni lapseni lahjakkuudesta.
Jos opetat ihmisiä tunnistamaan ADHD:n ja sitten palkkaa ihmisiä havaitsemaan ADHD:sta kärsiviä lapsia, niin tällainen ihminen tunnistaa niitä (riippumatta siitä onko lapsella objektiivisesti ADHD).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut tuollainen lapsi. Olin fiksu ja päiväkodissa ja ensimmäisillä alakoulun luokilla oli yksinkertisesti tylsää ja hälinä häiritsi. Opin lukemaan nopeasti ja luinkin sitten kirjan päivässä, joten aika nopeaa tiesin aika monesta koulussa opetettavasta aiheesta paljon. Alakoulussa sain jokaisesta kokeesta kymppejä, mutta opettaja ei jotenkin kestänyt mua. Voi olla että sitten kysyin liikaa tms. Sain todistukseen aina 8-9 eli alle koetulosten verran, muistan kun vanhemmat moneen kertaan päivittelivät tuota. Kun menin yläkouluun ja lukioon, kaikki numerot nousi, toisin kuin monella muulla tippui tuossa vaiheessa. Ylioppilaskokeessa kirjoitin 7 ainetta (reaalin ja pitkän matikan sekä useita eri kieliä) jasain kaikista joko E:n tai L:n.
Minusta tuli biologian tutkija ja opettaja. Oon tehnyt sijaisuuksia joskus erityisluokilla opettajan roolissa ja olen välillä noilla keikoilla todella hämmentynyt. Luokissa nimittäin on hämmentävän usein niiden oppilaiden, jotka tarvitsevat helpotettua opetusta, lisäksi välillä todella fiksuja oppilaita, joilla vain on valtava tiedonjano. He kyselevät paljon ja minä mielelläni vastaan, mutta olen huomannut että moni opettaja hermoatuu näihin kyselijöihin. :( Sydäntä särkee näiden oppilaiden takia. He ovat kyseenalaistajia eivätkä usko kaikkeen vaan sanoilla "koska mä niin sanon", eli heistä voisi tulla huippututkijoita, mutta meidän koulujärjestelmämme tuntuu tappavan tuon kysely- ja kyseenalaistusinnon.
Kerropa sinä muutama esimerkki numeroita pudottavasta kyseenalaistamisesta, kun ap ei näemmä halua. Ihan konkreettisia tilanteita, ei mitään ympäripyöreää.
Kyseenalaistamisella tarkoitan sitä, että tekee lisäkysymyksiä opetettavasta asiasta ja sanoo opettajalle, jos on esim. ottanut itse jostain tietystä tieteenalasta enemmän selvää kuin mitä peruskoulun opetukseen kuuluu.
T.AP
Nyt et taida ymmärtää ollenkaan, mitä kyseenalaistaminen tarkoittaa. Se ei ole lisäkysymysten tekemistä. Otapa selvää.
Lisäkysymykset ovat hieno juttu ja omaehtoinen opiskeleminen myös. Hankaluuksia siitä koituu silloin, kun oppilas tekee valtavasti lisäkysymyksiä ja selittää asian ulkopuolelta niin, ettei opettajalle jää aikaa asian opettamiseen koko luokalle. Jos käytösnumero putoaa lisäkysymysten takia, oppilas on varmasti häirinnyt opetusta aika tavalla, siis ollut äänessä sitkeästi ja asian vierestä. Kuinka ison siivun yksi intomielinen oppilas saa haukata sinun tunneistasi kysymyksiinsä ja vastauksiisi?
Kumma juttu oli kuitenkin se, että sama käytös koettiin 3-6 luokan opettajan mielestä negatiivisena kun taas 7-9. luokan opettajilta tuli pelkästään positiivista palautetta samaisesta aktiivisuudesta, kyselemisestä ja kyseenalaistamisesta.
Mun mielestä tällä 3-6. luokan eläkeikää lähestyvällä opettajalla oli vaan sellainen vanhan kansakoulunopettajan asenne oppilaisiin ja opettamiseen.
Opetan itse yliopistossa ja minusta todellakin parasta on se kun opiskelijat kyselevät ja myös kyseenalaistavat.
T.AP
No niin, oppitunti tulossa parille muullekin kuin vain ap:lle. Näköjään on tarvetta vähän oikoa sitä käsitystä, että kyseenalaistaminen olisi kysymysten esittämistä.
kyseenalaistaa http://suomisan.asiakkaat.sigmatic.fi/kyseenalaistaa
kyseenalaistaa, kritisoida; vastustaa, kieltää, asettaa kyseenalaiseksi, kiistellä.
kyseenalaistaa https://fi.wiktionary.org/wiki/kyseenalaistaa
~ (akk.) pitää jotakin kyseenalaisena, pitää jotakin todeksi väitettyä epävarmana
kyseenalainen http://suomisan.asiakkaat.sigmatic.fi/kyseenalainen
epävarma, epäiltävä, epäilyttävä. esim. On kyseenalaista, toteutuuko suunnitelma. Asettaa jkn pätevyys kyseenalaiseksi. Käyttää kyseenalaisia keinoja.
Mitä tarkoittaa kyseenalaistaa? http://vastaukset.fi/q/Mit%C3%A4+tarkoittaa+kyseenalaistaa%C2%AD+%C2%AD
Ei usko tiettyyn väittämään, vaan on varauksellinen, sanotun tai kirjoituksen todenperäisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Erityisopettajista on monissa paikoissa myös pulaa eli erityisluokanopettajan hommaa olen kuullut hoidettavan myös ihan lukiopohjalta, että aina ei ole ammattitaitoa tarjolla siellä vaan paremmin siellä tavisten porukassa. (Tuollainen hiljainen ryhmä on muuten helmi ja valitettavan monessa kunnassa sellaista ei ole). Ja jos lapsella olisi oppimisvaikeuksia tai sitten vaikka se ADHD niin erityisluokka on hyvä vaihtoehto ja ehkä paras kaikista. Saa rauhassa tukea niihin asioihin missä tukea tarvitsee eikä vaan roiku mukana, jolloin jatkossa pärjää varmasti koulussa paremmin. Mutta aina sitä ongelmaa ei osata tunnistaa ja sitten voidaan olla tarjoamassa väärää hoitoa.
Lapselle, jolla on aistiyliherkkyyksiä, tavallinen luokka on äänekästä erityisluokkaa paljon parempi vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
No mut onko tuossa nyt suurta virhettä tapahtunut, jos lapsesi pääsee huippulukioon ja sen jälkeen on kaikki tiet avoinna??
Mutta jos lasta ei olisikaan siirretty takaisin vaan hän olisi jäänyt sinne niin hänen tiensä ja uransa olisi poikki vain sen takia kun innokas lastentarhanopettaja sanoo diagnoosinsa, jonka mukaan systeemi alkaa toimia jos vanhemmat ottavat siitä kiinni.
Olisiko vanhempien pitänyt käyttää lasta ensin yksityisesti lastenlääkärissä jolloin he olisivat saaneet toisenlaisen käsityksen asiasta kuin pelkästään em. lapstentarhanopettajan mielipiteen. Sitten he olisivat voineet sanoa että antaa lapsen olla tavallisella luokalla ja odotetaan miten pärjää. Ei pidä liian herkästi mennä näiden ehdotusten mukaan, kyllä vanhemmat tuntevat lapsensa.
Lapsen etu edellä pitää mennä aina ja katsoa myös mikä on merkitys hänelle tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiseni lapsi meinattiin laittaa erityisryhmään päiväkodissa. Äiti taisteli vastaan ja onnistui välttämään sen. Tiesi sosiaalityöntekijänä, että voi olla alku syrjäytymiselle. Oikein teki, nyt lapsella menee tosi hyvin koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut tuollainen lapsi. Olin fiksu ja päiväkodissa ja ensimmäisillä alakoulun luokilla oli yksinkertisesti tylsää ja hälinä häiritsi. Opin lukemaan nopeasti ja luinkin sitten kirjan päivässä, joten aika nopeaa tiesin aika monesta koulussa opetettavasta aiheesta paljon. Alakoulussa sain jokaisesta kokeesta kymppejä, mutta opettaja ei jotenkin kestänyt mua. Voi olla että sitten kysyin liikaa tms. Sain todistukseen aina 8-9 eli alle koetulosten verran, muistan kun vanhemmat moneen kertaan päivittelivät tuota. Kun menin yläkouluun ja lukioon, kaikki numerot nousi, toisin kuin monella muulla tippui tuossa vaiheessa. Ylioppilaskokeessa kirjoitin 7 ainetta (reaalin ja pitkän matikan sekä useita eri kieliä) jasain kaikista joko E:n tai L:n.
Minusta tuli biologian tutkija ja opettaja. Oon tehnyt sijaisuuksia joskus erityisluokilla opettajan roolissa ja olen välillä noilla keikoilla todella hämmentynyt. Luokissa nimittäin on hämmentävän usein niiden oppilaiden, jotka tarvitsevat helpotettua opetusta, lisäksi välillä todella fiksuja oppilaita, joilla vain on valtava tiedonjano. He kyselevät paljon ja minä mielelläni vastaan, mutta olen huomannut että moni opettaja hermoatuu näihin kyselijöihin. :( Sydäntä särkee näiden oppilaiden takia. He ovat kyseenalaistajia eivätkä usko kaikkeen vaan sanoilla "koska mä niin sanon", eli heistä voisi tulla huippututkijoita, mutta meidän koulujärjestelmämme tuntuu tappavan tuon kysely- ja kyseenalaistusinnon.
Kerropa sinä muutama esimerkki numeroita pudottavasta kyseenalaistamisesta, kun ap ei näemmä halua. Ihan konkreettisia tilanteita, ei mitään ympäripyöreää.
Kyseenalaistamisella tarkoitan sitä, että tekee lisäkysymyksiä opetettavasta asiasta ja sanoo opettajalle, jos on esim. ottanut itse jostain tietystä tieteenalasta enemmän selvää kuin mitä peruskoulun opetukseen kuuluu.
T.AP
Nyt et taida ymmärtää ollenkaan, mitä kyseenalaistaminen tarkoittaa. Se ei ole lisäkysymysten tekemistä. Otapa selvää.
Lisäkysymykset ovat hieno juttu ja omaehtoinen opiskeleminen myös. Hankaluuksia siitä koituu silloin, kun oppilas tekee valtavasti lisäkysymyksiä ja selittää asian ulkopuolelta niin, ettei opettajalle jää aikaa asian opettamiseen koko luokalle. Jos käytösnumero putoaa lisäkysymysten takia, oppilas on varmasti häirinnyt opetusta aika tavalla, siis ollut äänessä sitkeästi ja asian vierestä. Kuinka ison siivun yksi intomielinen oppilas saa haukata sinun tunneistasi kysymyksiinsä ja vastauksiisi?
Kumma juttu oli kuitenkin se, että sama käytös koettiin 3-6 luokan opettajan mielestä negatiivisena kun taas 7-9. luokan opettajilta tuli pelkästään positiivista palautetta samaisesta aktiivisuudesta, kyselemisestä ja kyseenalaistamisesta.
Mun mielestä tällä 3-6. luokan eläkeikää lähestyvällä opettajalla oli vaan sellainen vanhan kansakoulunopettajan asenne oppilaisiin ja opettamiseen.
Opetan itse yliopistossa ja minusta todellakin parasta on se kun opiskelijat kyselevät ja myös kyseenalaistavat.
T.AP
Yliopisto-opettaja, joka ei tiedä, mitä kyseenalaistaminen tarkoittaa, ei osaa käyttää välimerkkejä eikä ymmärrä yliopiston ja peruskoulun opetustilanteiden ja -tavoitteiden eroa? Hehehe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin, oppitunti tulossa parille muullekin kuin vain ap:lle. Näköjään on tarvetta vähän oikoa sitä käsitystä, että kyseenalaistaminen olisi kysymysten esittämistä.
kyseenalaistaa http://suomisan.asiakkaat.sigmatic.fi/kyseenalaistaa
kyseenalaistaa, kritisoida; vastustaa, kieltää, asettaa kyseenalaiseksi, kiistellä.
kyseenalaistaa https://fi.wiktionary.org/wiki/kyseenalaistaa
~ (akk.) pitää jotakin kyseenalaisena, pitää jotakin todeksi väitettyä epävarmana
kyseenalainen http://suomisan.asiakkaat.sigmatic.fi/kyseenalainen
epävarma, epäiltävä, epäilyttävä. esim. On kyseenalaista, toteutuuko suunnitelma. Asettaa jkn pätevyys kyseenalaiseksi. Käyttää kyseenalaisia keinoja.
Mitä tarkoittaa kyseenalaistaa? http://vastaukset.fi/q/Mit%C3%A4+tarkoittaa+kyseenalaistaa%C2%AD+%C2%AD
Ei usko tiettyyn väittämään, vaan on varauksellinen, sanotun tai kirjoituksen todenperäisyyteen.
Eiköhän ihmiset jo tiennyt kyselyn ja kyseenalaistamisen eron. Kyseenalaistaja useimmiten avaa suunsa ja kyseenalaistaa ja tästä eivät kaikki opettajat pidä. Joku opeko siellä, joka tuntee piston sydämessään?
Vierailija kirjoitti:
Erityisopettajista on monissa paikoissa myös pulaa eli erityisluokanopettajan hommaa olen kuullut hoidettavan myös ihan lukiopohjalta, että aina ei ole ammattitaitoa tarjolla siellä vaan paremmin siellä tavisten porukassa. (Tuollainen hiljainen ryhmä on muuten helmi ja valitettavan monessa kunnassa sellaista ei ole). Ja jos lapsella olisi oppimisvaikeuksia tai sitten vaikka se ADHD niin erityisluokka on hyvä vaihtoehto ja ehkä paras kaikista. Saa rauhassa tukea niihin asioihin missä tukea tarvitsee eikä vaan roiku mukana, jolloin jatkossa pärjää varmasti koulussa paremmin. Mutta aina sitä ongelmaa ei osata tunnistaa ja sitten voidaan olla tarjoamassa väärää hoitoa.
Näin siinä juuri kävi. ErityisLTO ei osannut tunnistaa aistiyliherkkyyttä vaan luuli sitä Aspergeriksi tai ADHD:ksi ja pysyi kannassaan vaikka neurologiselta Asperger tai ADHD -diagnoosia ei saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla lapsilla olisi enemmän asiaa ja kysyttävää ipettajalta.Miksi se olisi vain yhdelle sallittua?
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla lapsilla olisi enemmän asiaa ja kysyttävää ipettajalta.Miksi se olisi vain yhdelle sallittua?
Kaikille kyselijöille pitäisi olla luokassa tilaa ja fiksun opettajan tunneilla onkin. Fiksummat opettajat osaavat ohjata keskustelua oikeaan suuntaan myös kyslytulvan edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, oppitunti tulossa parille muullekin kuin vain ap:lle. Näköjään on tarvetta vähän oikoa sitä käsitystä, että kyseenalaistaminen olisi kysymysten esittämistä.
kyseenalaistaa http://suomisan.asiakkaat.sigmatic.fi/kyseenalaistaa
kyseenalaistaa, kritisoida; vastustaa, kieltää, asettaa kyseenalaiseksi, kiistellä.
kyseenalaistaa https://fi.wiktionary.org/wiki/kyseenalaistaa
~ (akk.) pitää jotakin kyseenalaisena, pitää jotakin todeksi väitettyä epävarmana
kyseenalainen http://suomisan.asiakkaat.sigmatic.fi/kyseenalainen
epävarma, epäiltävä, epäilyttävä. esim. On kyseenalaista, toteutuuko suunnitelma. Asettaa jkn pätevyys kyseenalaiseksi. Käyttää kyseenalaisia keinoja.
Mitä tarkoittaa kyseenalaistaa? http://vastaukset.fi/q/Mit%C3%A4+tarkoittaa+kyseenalaistaa%C2%AD+%C2%AD
Ei usko tiettyyn väittämään, vaan on varauksellinen, sanotun tai kirjoituksen todenperäisyyteen.
Eiköhän ihmiset jo tiennyt kyselyn ja kyseenalaistamisen eron. Kyseenalaistaja useimmiten avaa suunsa ja kyseenalaistaa ja tästä eivät kaikki opettajat pidä. Joku opeko siellä, joka tuntee piston sydämessään?
Eivät näy tietävän eroa. Lue koko ketju ja hämmästy. Parilta kirjoittajalta putoaa osa mielipiteiden perusteista pois, kun ottaa huomioon sen, etteivät he osaa omaa äidinkieltään riittävän hyvin.
Äläkä viitsi mennä kuvittelemaan henkilökohtaisuuksia, kun keskustellaan asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisopettajista on monissa paikoissa myös pulaa eli erityisluokanopettajan hommaa olen kuullut hoidettavan myös ihan lukiopohjalta, että aina ei ole ammattitaitoa tarjolla siellä vaan paremmin siellä tavisten porukassa. (Tuollainen hiljainen ryhmä on muuten helmi ja valitettavan monessa kunnassa sellaista ei ole). Ja jos lapsella olisi oppimisvaikeuksia tai sitten vaikka se ADHD niin erityisluokka on hyvä vaihtoehto ja ehkä paras kaikista. Saa rauhassa tukea niihin asioihin missä tukea tarvitsee eikä vaan roiku mukana, jolloin jatkossa pärjää varmasti koulussa paremmin. Mutta aina sitä ongelmaa ei osata tunnistaa ja sitten voidaan olla tarjoamassa väärää hoitoa.
Näin siinä juuri kävi. ErityisLTO ei osannut tunnistaa aistiyliherkkyyttä vaan luuli sitä Aspergeriksi tai ADHD:ksi ja pysyi kannassaan vaikka neurologiselta Asperger tai ADHD -diagnoosia ei saatu.
Ei kai ErityisLTO:n tarvitse sitä tunnistaa? Eikös nuo tutkimukset tehdä jossain ihan muualla??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, oppitunti tulossa parille muullekin kuin vain ap:lle. Näköjään on tarvetta vähän oikoa sitä käsitystä, että kyseenalaistaminen olisi kysymysten esittämistä.
kyseenalaistaa http://suomisan.asiakkaat.sigmatic.fi/kyseenalaistaa
kyseenalaistaa, kritisoida; vastustaa, kieltää, asettaa kyseenalaiseksi, kiistellä.
kyseenalaistaa https://fi.wiktionary.org/wiki/kyseenalaistaa
~ (akk.) pitää jotakin kyseenalaisena, pitää jotakin todeksi väitettyä epävarmana
kyseenalainen http://suomisan.asiakkaat.sigmatic.fi/kyseenalainen
epävarma, epäiltävä, epäilyttävä. esim. On kyseenalaista, toteutuuko suunnitelma. Asettaa jkn pätevyys kyseenalaiseksi. Käyttää kyseenalaisia keinoja.
Mitä tarkoittaa kyseenalaistaa? http://vastaukset.fi/q/Mit%C3%A4+tarkoittaa+kyseenalaistaa%C2%AD+%C2%AD
Ei usko tiettyyn väittämään, vaan on varauksellinen, sanotun tai kirjoituksen todenperäisyyteen.
Eiköhän ihmiset jo tiennyt kyselyn ja kyseenalaistamisen eron. Kyseenalaistaja useimmiten avaa suunsa ja kyseenalaistaa ja tästä eivät kaikki opettajat pidä. Joku opeko siellä, joka tuntee piston sydämessään?
Eivät näy tietävän eroa. Lue koko ketju ja hämmästy. Parilta kirjoittajalta putoaa osa mielipiteiden perusteista pois, kun ottaa huomioon sen, etteivät he osaa omaa äidinkieltään riittävän hyvin.
Äläkä viitsi mennä kuvittelemaan henkilökohtaisuuksia, kun keskustellaan asioista.
Olen lukenus ketjun ja sinä itse et tunnu ymmärtävän äidinkieltäsi tarpeeksi hyvin, kun et ymmärrä ihmisten kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut tuollainen lapsi. Olin fiksu ja päiväkodissa ja ensimmäisillä alakoulun luokilla oli yksinkertisesti tylsää ja hälinä häiritsi. Opin lukemaan nopeasti ja luinkin sitten kirjan päivässä, joten aika nopeaa tiesin aika monesta koulussa opetettavasta aiheesta paljon. Alakoulussa sain jokaisesta kokeesta kymppejä, mutta opettaja ei jotenkin kestänyt mua. Voi olla että sitten kysyin liikaa tms. Sain todistukseen aina 8-9 eli alle koetulosten verran, muistan kun vanhemmat moneen kertaan päivittelivät tuota. Kun menin yläkouluun ja lukioon, kaikki numerot nousi, toisin kuin monella muulla tippui tuossa vaiheessa. Ylioppilaskokeessa kirjoitin 7 ainetta (reaalin ja pitkän matikan sekä useita eri kieliä) jasain kaikista joko E:n tai L:n.
Minusta tuli biologian tutkija ja opettaja. Oon tehnyt sijaisuuksia joskus erityisluokilla opettajan roolissa ja olen välillä noilla keikoilla todella hämmentynyt. Luokissa nimittäin on hämmentävän usein niiden oppilaiden, jotka tarvitsevat helpotettua opetusta, lisäksi välillä todella fiksuja oppilaita, joilla vain on valtava tiedonjano. He kyselevät paljon ja minä mielelläni vastaan, mutta olen huomannut että moni opettaja hermoatuu näihin kyselijöihin. :( Sydäntä särkee näiden oppilaiden takia. He ovat kyseenalaistajia eivätkä usko kaikkeen vaan sanoilla "koska mä niin sanon", eli heistä voisi tulla huippututkijoita, mutta meidän koulujärjestelmämme tuntuu tappavan tuon kysely- ja kyseenalaistusinnon.
Kerropa sinä muutama esimerkki numeroita pudottavasta kyseenalaistamisesta, kun ap ei näemmä halua. Ihan konkreettisia tilanteita, ei mitään ympäripyöreää.
Kyseenalaistamisella tarkoitan sitä, että tekee lisäkysymyksiä opetettavasta asiasta ja sanoo opettajalle, jos on esim. ottanut itse jostain tietystä tieteenalasta enemmän selvää kuin mitä peruskoulun opetukseen kuuluu.
T.AP
Nyt et taida ymmärtää ollenkaan, mitä kyseenalaistaminen tarkoittaa. Se ei ole lisäkysymysten tekemistä. Otapa selvää.
Lisäkysymykset ovat hieno juttu ja omaehtoinen opiskeleminen myös. Hankaluuksia siitä koituu silloin, kun oppilas tekee valtavasti lisäkysymyksiä ja selittää asian ulkopuolelta niin, ettei opettajalle jää aikaa asian opettamiseen koko luokalle. Jos käytösnumero putoaa lisäkysymysten takia, oppilas on varmasti häirinnyt opetusta aika tavalla, siis ollut äänessä sitkeästi ja asian vierestä. Kuinka ison siivun yksi intomielinen oppilas saa haukata sinun tunneistasi kysymyksiinsä ja vastauksiisi?
Kumma juttu oli kuitenkin se, että sama käytös koettiin 3-6 luokan opettajan mielestä negatiivisena kun taas 7-9. luokan opettajilta tuli pelkästään positiivista palautetta samaisesta aktiivisuudesta, kyselemisestä ja kyseenalaistamisesta.
Mun mielestä tällä 3-6. luokan eläkeikää lähestyvällä opettajalla oli vaan sellainen vanhan kansakoulunopettajan asenne oppilaisiin ja opettamiseen.
Opetan itse yliopistossa ja minusta todellakin parasta on se kun opiskelijat kyselevät ja myös kyseenalaistavat.
T.AP
Yliopisto-opettaja, joka ei tiedä, mitä kyseenalaistaminen tarkoittaa, ei osaa käyttää välimerkkejä eikä ymmärrä yliopiston ja peruskoulun opetustilanteiden ja -tavoitteiden eroa? Hehehe.
Hohhoijjaa :D Minä olen tässä kirjoittamassa kännykällä Vauva-lehden AV-palstalle, enkä ole tekemässä nyt mitään väitöskirjaa, joten ei jaksa hirveästi välimerkit kiinnostaa. Ja ei, en opeta yliopistolla kieliä tai äidinkieltä, se ei tosiaan ole edes vahvin alueeni vaan olen ihan muun alan ihminen.
En nyt jaksa takertua tähän kyselen/kyseenalaistan sanan etymologiaan tai muihin lillukanvarsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut tuollainen lapsi. Olin fiksu ja päiväkodissa ja ensimmäisillä alakoulun luokilla oli yksinkertisesti tylsää ja hälinä häiritsi. Opin lukemaan nopeasti ja luinkin sitten kirjan päivässä, joten aika nopeaa tiesin aika monesta koulussa opetettavasta aiheesta paljon. Alakoulussa sain jokaisesta kokeesta kymppejä, mutta opettaja ei jotenkin kestänyt mua. Voi olla että sitten kysyin liikaa tms. Sain todistukseen aina 8-9 eli alle koetulosten verran, muistan kun vanhemmat moneen kertaan päivittelivät tuota. Kun menin yläkouluun ja lukioon, kaikki numerot nousi, toisin kuin monella muulla tippui tuossa vaiheessa. Ylioppilaskokeessa kirjoitin 7 ainetta (reaalin ja pitkän matikan sekä useita eri kieliä) jasain kaikista joko E:n tai L:n.
Minusta tuli biologian tutkija ja opettaja. Oon tehnyt sijaisuuksia joskus erityisluokilla opettajan roolissa ja olen välillä noilla keikoilla todella hämmentynyt. Luokissa nimittäin on hämmentävän usein niiden oppilaiden, jotka tarvitsevat helpotettua opetusta, lisäksi välillä todella fiksuja oppilaita, joilla vain on valtava tiedonjano. He kyselevät paljon ja minä mielelläni vastaan, mutta olen huomannut että moni opettaja hermoatuu näihin kyselijöihin. :( Sydäntä särkee näiden oppilaiden takia. He ovat kyseenalaistajia eivätkä usko kaikkeen vaan sanoilla "koska mä niin sanon", eli heistä voisi tulla huippututkijoita, mutta meidän koulujärjestelmämme tuntuu tappavan tuon kysely- ja kyseenalaistusinnon.
Kerropa sinä muutama esimerkki numeroita pudottavasta kyseenalaistamisesta, kun ap ei näemmä halua. Ihan konkreettisia tilanteita, ei mitään ympäripyöreää.
Kyseenalaistamisella tarkoitan sitä, että tekee lisäkysymyksiä opetettavasta asiasta ja sanoo opettajalle, jos on esim. ottanut itse jostain tietystä tieteenalasta enemmän selvää kuin mitä peruskoulun opetukseen kuuluu.
T.AP
Nyt et taida ymmärtää ollenkaan, mitä kyseenalaistaminen tarkoittaa. Se ei ole lisäkysymysten tekemistä. Otapa selvää.
Lisäkysymykset ovat hieno juttu ja omaehtoinen opiskeleminen myös. Hankaluuksia siitä koituu silloin, kun oppilas tekee valtavasti lisäkysymyksiä ja selittää asian ulkopuolelta niin, ettei opettajalle jää aikaa asian opettamiseen koko luokalle. Jos käytösnumero putoaa lisäkysymysten takia, oppilas on varmasti häirinnyt opetusta aika tavalla, siis ollut äänessä sitkeästi ja asian vierestä. Kuinka ison siivun yksi intomielinen oppilas saa haukata sinun tunneistasi kysymyksiinsä ja vastauksiisi?
Kumma juttu oli kuitenkin se, että sama käytös koettiin 3-6 luokan opettajan mielestä negatiivisena kun taas 7-9. luokan opettajilta tuli pelkästään positiivista palautetta samaisesta aktiivisuudesta, kyselemisestä ja kyseenalaistamisesta.
Mun mielestä tällä 3-6. luokan eläkeikää lähestyvällä opettajalla oli vaan sellainen vanhan kansakoulunopettajan asenne oppilaisiin ja opettamiseen.
Opetan itse yliopistossa ja minusta todellakin parasta on se kun opiskelijat kyselevät ja myös kyseenalaistavat.
T.AP
Yliopisto-opettaja, joka ei tiedä, mitä kyseenalaistaminen tarkoittaa, ei osaa käyttää välimerkkejä eikä ymmärrä yliopiston ja peruskoulun opetustilanteiden ja -tavoitteiden eroa? Hehehe.
Hohhoijjaa :D Minä olen tässä kirjoittamassa kännykällä Vauva-lehden AV-palstalle, enkä ole tekemässä nyt mitään väitöskirjaa, joten ei jaksa hirveästi välimerkit kiinnostaa. Ja ei, en opeta yliopistolla kieliä tai äidinkieltä, se ei tosiaan ole edes vahvin alueeni vaan olen ihan muun alan ihminen.
En nyt jaksa takertua tähän kyselen/kyseenalaistan sanan etymologiaan tai muihin lillukanvarsiin.
Minkään alan yliopisto-opettaja ei mokaa noin pahasti kyseenalaistamisen merkityksen kanssa. Paljastit itsesi jo pariin kertaan, joten ei sinun kannata vaivautua selittelemään. Tekeytyjät ovat viihdyttävimpiä silloin, kun eivät ymmärrä, etteivät kyvyt siihen ihan riitä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut tuollainen lapsi. Olin fiksu ja päiväkodissa ja ensimmäisillä alakoulun luokilla oli yksinkertisesti tylsää ja hälinä häiritsi. Opin lukemaan nopeasti ja luinkin sitten kirjan päivässä, joten aika nopeaa tiesin aika monesta koulussa opetettavasta aiheesta paljon. Alakoulussa sain jokaisesta kokeesta kymppejä, mutta opettaja ei jotenkin kestänyt mua. Voi olla että sitten kysyin liikaa tms. Sain todistukseen aina 8-9 eli alle koetulosten verran, muistan kun vanhemmat moneen kertaan päivittelivät tuota. Kun menin yläkouluun ja lukioon, kaikki numerot nousi, toisin kuin monella muulla tippui tuossa vaiheessa. Ylioppilaskokeessa kirjoitin 7 ainetta (reaalin ja pitkän matikan sekä useita eri kieliä) jasain kaikista joko E:n tai L:n.
Minusta tuli biologian tutkija ja opettaja. Oon tehnyt sijaisuuksia joskus erityisluokilla opettajan roolissa ja olen välillä noilla keikoilla todella hämmentynyt. Luokissa nimittäin on hämmentävän usein niiden oppilaiden, jotka tarvitsevat helpotettua opetusta, lisäksi välillä todella fiksuja oppilaita, joilla vain on valtava tiedonjano. He kyselevät paljon ja minä mielelläni vastaan, mutta olen huomannut että moni opettaja hermoatuu näihin kyselijöihin. :( Sydäntä särkee näiden oppilaiden takia. He ovat kyseenalaistajia eivätkä usko kaikkeen vaan sanoilla "koska mä niin sanon", eli heistä voisi tulla huippututkijoita, mutta meidän koulujärjestelmämme tuntuu tappavan tuon kysely- ja kyseenalaistusinnon.
Kerropa sinä muutama esimerkki numeroita pudottavasta kyseenalaistamisesta, kun ap ei näemmä halua. Ihan konkreettisia tilanteita, ei mitään ympäripyöreää.
Kyseenalaistamisella tarkoitan sitä, että tekee lisäkysymyksiä opetettavasta asiasta ja sanoo opettajalle, jos on esim. ottanut itse jostain tietystä tieteenalasta enemmän selvää kuin mitä peruskoulun opetukseen kuuluu.
T.AP
Nyt et taida ymmärtää ollenkaan, mitä kyseenalaistaminen tarkoittaa. Se ei ole lisäkysymysten tekemistä. Otapa selvää.
Lisäkysymykset ovat hieno juttu ja omaehtoinen opiskeleminen myös. Hankaluuksia siitä koituu silloin, kun oppilas tekee valtavasti lisäkysymyksiä ja selittää asian ulkopuolelta niin, ettei opettajalle jää aikaa asian opettamiseen koko luokalle. Jos käytösnumero putoaa lisäkysymysten takia, oppilas on varmasti häirinnyt opetusta aika tavalla, siis ollut äänessä sitkeästi ja asian vierestä. Kuinka ison siivun yksi intomielinen oppilas saa haukata sinun tunneistasi kysymyksiinsä ja vastauksiisi?
Kumma juttu oli kuitenkin se, että sama käytös koettiin 3-6 luokan opettajan mielestä negatiivisena kun taas 7-9. luokan opettajilta tuli pelkästään positiivista palautetta samaisesta aktiivisuudesta, kyselemisestä ja kyseenalaistamisesta.
Mun mielestä tällä 3-6. luokan eläkeikää lähestyvällä opettajalla oli vaan sellainen vanhan kansakoulunopettajan asenne oppilaisiin ja opettamiseen.
Opetan itse yliopistossa ja minusta todellakin parasta on se kun opiskelijat kyselevät ja myös kyseenalaistavat.
T.AP
Yliopisto-opettaja, joka ei tiedä, mitä kyseenalaistaminen tarkoittaa, ei osaa käyttää välimerkkejä eikä ymmärrä yliopiston ja peruskoulun opetustilanteiden ja -tavoitteiden eroa? Hehehe.
Hohhoijjaa :D Minä olen tässä kirjoittamassa kännykällä Vauva-lehden AV-palstalle, enkä ole tekemässä nyt mitään väitöskirjaa, joten ei jaksa hirveästi välimerkit kiinnostaa. Ja ei, en opeta yliopistolla kieliä tai äidinkieltä, se ei tosiaan ole edes vahvin alueeni vaan olen ihan muun alan ihminen.
En nyt jaksa takertua tähän kyselen/kyseenalaistan sanan etymologiaan tai muihin lillukanvarsiin.
Missäs yliopistossa opetetaan äidinkieltä? Yliopisto-opetuksen tuntemus ei tosiaan ole vahvin alueesi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisopetus ei sulje pois erityislahjakkuutta.Eikä se ole virhe,opetus erityispuolella on erinomaista.Kuten sanottua,ehkä siitä oli hyötyä?
Erityispuolen opetus ei valitettavasti ole aina ensiluokkaista. Teen kouluvierailuja normaaleilla ja erityisluokilla ja aika moni niistä erityisluokanopettajista on itse aika erikoisia...
Erityisopetuksen taso vaihtelee ihan valtavasti. On luokkia, joissa ei ole edes pätevää erityisopettajaa ja sitten on luokkia, joissa on todella hyvä opettaja. Sen lisäksi, että opettaja on hyvä, tarvitaan kuitenkin paljon muuta: riittävän pieni ryhmä, tarvittaessa avustaj(i)a ja opettajalle riittävät mahdollisuudet suunnitella opetus järkevästi. Liikaa erityyppisiä lapsia samassa ryhmässä ja liian montaa eri ainetta samalla tunnilla, siinä on yhdistelmä jonka kanssa kokenutkin opettaja voi joutua pulaan. Säästösyistä vaihtoehtoja ei kuitenkaan usein ole.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko suurempi ongelma se, että kaikki erityisopetusta tarvitsevat pannaan samaan muottiin. Tuttavani poika tarvitsee selvästi erityisopetusta, mutta hän on hyvin kilppi, rauhallinen ja hyvätapainen. Erityisluokalla muut ovat todella ärhäkkäitä, jopa aggressiivisia ja levottomia. rauhallinen lapsi kärsii joukossa, vaikka erityisopetuksesta muuten hyötyisikin.
Kyllä, se juuri on ongelma! Olet aivan asian ytimessä!
T.AP
Tätä on neurologisella tutkittu ja ei ollut aspergeriä vaan aistiyliherkkyys. Lapseni kysely tuntui 3-6. luokalla häirinneen lähinnä opettajaa.
Yläasteella sai aktiivisuudesta ja kyseenalaistamisesta pelkästään positiivista palautetta, koska siellä opettajat olivat kokeneita lahjakkaiden lasten opettajia. 7-9. -luokalla Wilmassa pelkkää hyvää palautetta tuntiosaamisesta ja yläasteen käytös 9 eli ei nyt se kaikista herttaisin opettajien lellikki mutta ei todellakaan mikään häirikkökään.
T.AP