Lue keskustelun säännöt.
Erityisopetus oli virhe
06.06.2016 |
Mun 2000 syntyneellä lapsella epäiltiin päiväkodissa ADHD:ta tai aspergeria. Lapsi oli vilkas ja puhelias, ei kuitenkaan ylivilkas ja pystyi keskittymään hyvin pitkiä aikoja leikkeihin tai kijojen lukemisen kuuntelemiseen. Päiväkodin erityislastentarhanopettaja ehdotti tutkimuksia ja olimmekin useaan otteeseen lasten neurologisella tutkimuksissa.
ADHD tai Asperger -diagnoosia emme saaneet, diagnoosi oli lievä aistiyliherkkyys. ErityisLTO ennusti lapsellemme oppimisvaikeuksia ja suositteli hakemaan peruskouluun erityisluokalle ja näin sitten teimme. Luokalla muut olivat sellaisia, joilla oli ADHD, Asperger tai muu diagnoosi. Ylivilkkaita oli paljon.
Myös peruskoulun erityisluokanopettajan mielestä lapsemme hyötyi erityisopetuksesta ja oli sitä mieltä, että hän ei pärjäisi normaalissa ryhmässä aistiyliherkkyytensä takia. Lapsi itse oli sitä mieltä, että ylivilkkaiden luokkakavereiden takia ei työrauhaa ollut ja olisi halunnut normaalille luokalle.
Toisen luokan jälkeen opettaja vaihtui ja uusi erityisopettaja oli parin kuukauden jälkeen sitä mieltä, että lapsemme pärjää koulussa hyvin ja hänet voi siirtää normaalille luokalle. Lapsen itsetunto myös kärsi erityisluokalla, koska hän ei itse kokenut itseään erityisoppilaaksi vaan hänen mielestään koulu oli liiankin helppoa.
3-6 luokat mentiin tavallisella luokalla integroidun erityisoppilaan statuksella. Lapsi sai kaikista kokeista aina 9-10 mutta todistukseen annettiin aina huonompi numero vaikka opettajan mukaan oli tunnilla aktiivinen. Eläkeikää lähestyvä opettaja ei kuitenkaan tykännyt siitä, että lapseni kyseenalaisti usein opetettua asiaa. Tämä toki näkyi käytösnumerossa mutta sen lisäksi siitä rokotettiin myös kaikkien muidenkin aineiden numeroita. Opettajalla oli selvästi kielteinen asenne erityisluokalta tulleeseen lapseen ja tämä vaikutti negatiivisesti lapsen itsetuntoon.
Yläasteelle lapsi meni kouluun matematiikkaluokalle ja erityisoppilaan status poistettiin kokonaan. Koulu oli hyvätasoinen siellä kaikkien oppilaiden keskimääräinen keskiarvo on 8,3. Lapseni keskiarvo oli tuolloin 8,4. Yläasteen jokaisena lukuvuotena lapsi nósti numeroitaan niin, että sai nyt peruskoulun päättötodistukseen 9,5 ja haki tällä lukioon, joka kuuluu Suomen 20 parhaan lukion joukkoon. Tällä keskiarvolla tulee myös sinne pääsemään. Fysiikan valtakunnallisissa hän kirjoitti koulunsa parhaimman arvosanan.
Summa summarum. Lapsi oli koko ajan ollut erityislahjakas varsinkin matemaattisissa aineissa, eikä kieletkään huonosti mene: enkku 10, ruotsi ja äikkä 9. Alaluokilla lapsi oli lähinnä turhautunut, kun koulu oli liian helppoa ja aistiyliherkkyys häiritsi keskittymissä meluisassa ja ylivilkkaassa luokassa. Erityisopetuksesta oli lapselle enemmän haittaa kuin hyötyä ja erityisoppilaan leima vaikutti negatiivisesti joidenkin opettajien asenteeseen lasta kohtaan ja näin vaikutti negatiivisesti lapsen itsetuntoon myös.
Kaduttaa, että uskoin asiantuntijoita, enkä luottanut omaan käsitykseeni lapseni lahjakkuudesta.
Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut tuollainen lapsi. Olin fiksu ja päiväkodissa ja ensimmäisillä alakoulun luokilla oli yksinkertisesti tylsää ja hälinä häiritsi. Opin lukemaan nopeasti ja luinkin sitten kirjan päivässä, joten aika nopeaa tiesin aika monesta koulussa opetettavasta aiheesta paljon. Alakoulussa sain jokaisesta kokeesta kymppejä, mutta opettaja ei jotenkin kestänyt mua. Voi olla että sitten kysyin liikaa tms. Sain todistukseen aina 8-9 eli alle koetulosten verran, muistan kun vanhemmat moneen kertaan päivittelivät tuota. Kun menin yläkouluun ja lukioon, kaikki numerot nousi, toisin kuin monella muulla tippui tuossa vaiheessa. Ylioppilaskokeessa kirjoitin 7 ainetta (reaalin ja pitkän matikan sekä useita eri kieliä) jasain kaikista joko E:n tai L:n.
Minusta tuli biologian tutkija ja opettaja. Oon tehnyt sijaisuuksia joskus erityisluokilla opettajan roolissa ja olen välillä noilla keikoilla todella hämmentynyt. Luokissa nimittäin on hämmentävän usein niiden oppilaiden, jotka tarvitsevat helpotettua opetusta, lisäksi välillä todella fiksuja oppilaita, joilla vain on valtava tiedonjano. He kyselevät paljon ja minä mielelläni vastaan, mutta olen huomannut että moni opettaja hermoatuu näihin kyselijöihin. :( Sydäntä särkee näiden oppilaiden takia. He ovat kyseenalaistajia eivätkä usko kaikkeen vaan sanoilla "koska mä niin sanon", eli heistä voisi tulla huippututkijoita, mutta meidän koulujärjestelmämme tuntuu tappavan tuon kysely- ja kyseenalaistusinnon.
Kerropa sinä muutama esimerkki numeroita pudottavasta kyseenalaistamisesta, kun ap ei näemmä halua. Ihan konkreettisia tilanteita, ei mitään ympäripyöreää.
Kyseenalaistamisella tarkoitan sitä, että tekee lisäkysymyksiä opetettavasta asiasta ja sanoo opettajalle, jos on esim. ottanut itse jostain tietystä tieteenalasta enemmän selvää kuin mitä peruskoulun opetukseen kuuluu.
T.AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko suurempi ongelma se, että kaikki erityisopetusta tarvitsevat pannaan samaan muottiin. Tuttavani poika tarvitsee selvästi erityisopetusta, mutta hän on hyvin kilppi, rauhallinen ja hyvätapainen. Erityisluokalla muut ovat todella ärhäkkäitä, jopa aggressiivisia ja levottomia. rauhallinen lapsi kärsii joukossa, vaikka erityisopetuksesta muuten hyötyisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis itse olin alakoulussa innostunut Egyptin historiasta, luin kaiken mahdollisen siitä ja lähdimme lomallekin Egyptiin koko perhe, kävimme Kairon egyptiläisessä museossa, pyramideilla ja Luxorissa Kartatakin temppelillä. Pian tämän jälkeen muinaisen egyptin historiaa alettiin käsitellä koulussa, mistä olin todella innoissani. Kuuntelin joka tunnilla tarkkaan, viittasin opettajan kysymyksiin ja kokeessa vastasin joka kysymyksessä oikein, sain kokeesta täyden 10:n. Pettymys olikin suuri, kun todistus tuli, ja siinä luki historian kohdalla 9. Muistan silloin, 5. tai 6. luokkalaisena, ensimmäisen kerran tajunneeni, että opettajat eivät ole aina oikeassa ja minua oli arvosteltu tuossa väärin. Nykyään itse opettajana ens voisi ikinä antaa oppilaalle vain 9, jos kokeesta on vastannut täysin oikein joka kysymykseen. Ainoastaan jos olisi oikeasti häiriköinyt tunnilla ja sitä en todellakaan tehnyt.
toivottavasti nyt jo aikuisena ja opettajana ymmärrät, että vuoden aikana (toivottavasti) käsiteltiin muitakin teemoja, kuin egypti ja tuo todistuksesi numero oli keskiarvo koko lukuvuoden (tai lukukauden?) ajalla osoittamastasi osaamisesta, kiinnostuksesta jne., ei pelkästään kopio yhdestä koearvosanasta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut tuollainen lapsi. Olin fiksu ja päiväkodissa ja ensimmäisillä alakoulun luokilla oli yksinkertisesti tylsää ja hälinä häiritsi. Opin lukemaan nopeasti ja luinkin sitten kirjan päivässä, joten aika nopeaa tiesin aika monesta koulussa opetettavasta aiheesta paljon. Alakoulussa sain jokaisesta kokeesta kymppejä, mutta opettaja ei jotenkin kestänyt mua. Voi olla että sitten kysyin liikaa tms. Sain todistukseen aina 8-9 eli alle koetulosten verran, muistan kun vanhemmat moneen kertaan päivittelivät tuota. Kun menin yläkouluun ja lukioon, kaikki numerot nousi, toisin kuin monella muulla tippui tuossa vaiheessa. Ylioppilaskokeessa kirjoitin 7 ainetta (reaalin ja pitkän matikan sekä useita eri kieliä) jasain kaikista joko E:n tai L:n.
Minusta tuli biologian tutkija ja opettaja. Oon tehnyt sijaisuuksia joskus erityisluokilla opettajan roolissa ja olen välillä noilla keikoilla todella hämmentynyt. Luokissa nimittäin on hämmentävän usein niiden oppilaiden, jotka tarvitsevat helpotettua opetusta, lisäksi välillä todella fiksuja oppilaita, joilla vain on valtava tiedonjano. He kyselevät paljon ja minä mielelläni vastaan, mutta olen huomannut että moni opettaja hermoatuu näihin kyselijöihin. :( Sydäntä särkee näiden oppilaiden takia. He ovat kyseenalaistajia eivätkä usko kaikkeen vaan sanoilla "koska mä niin sanon", eli heistä voisi tulla huippututkijoita, mutta meidän koulujärjestelmämme tuntuu tappavan tuon kysely- ja kyseenalaistusinnon.
Kerropa sinä muutama esimerkki numeroita pudottavasta kyseenalaistamisesta, kun ap ei näemmä halua. Ihan konkreettisia tilanteita, ei mitään ympäripyöreää.
No siis itse olin alakoulussa innostunut Egyptin historiasta, luin kaiken mahdollisen siitä ja lähdimme lomallekin Egyptiin koko perhe, kävimme Kairon egyptiläisessä museossa, pyramideilla ja Luxorissa Kartatakin temppelillä. Pian tämän jälkeen muinaisen egyptin historiaa alettiin käsitellä koulussa, mistä olin todella innoissani. Kuuntelin joka tunnilla tarkkaan, viittasin opettajan kysymyksiin ja kokeessa vastasin joka kysymyksessä oikein, sain kokeesta täyden 10:n. Pettymys olikin suuri, kun todistus tuli, ja siinä luki historian kohdalla 9. Muistan silloin, 5. tai 6. luokkalaisena, ensimmäisen kerran tajunneeni, että opettajat eivät ole aina oikeassa ja minua oli arvosteltu tuossa väärin. Nykyään itse opettajana ens voisi ikinä antaa oppilaalle vain 9, jos kokeesta on vastannut täysin oikein joka kysymykseen. Ainoastaan jos olisi oikeasti häiriköinyt tunnilla ja sitä en todellakaan tehnyt.
Mikä tuossa oli sitä numeroa pudottavaa kyseenalaistamista?
Vierailija kirjoitti:
Et selvästikään ole lukenut aloitusta.
1. ADHD tai Asperger -diagnoosia ei koskaan edes saatu, joten sitä ei myöskään peruttu.
2. Diagnoosi oli lievä aistiyliherkkyys ja lapsi oli sen takia 1-2 luokan erityisluokalla, jolloin koulu meni huonommin, koska erityisluokalla ei saanut työrauhaa.
3. Lapsi oli 3. luokasta lähtien normaalilla luokalla ja koulu alkoi mennä paremmin, silloin kun lapsi EI saanut erityisopetusta.
Toisin sanoen: normaaliopetuksesta oli hyötyä, erityisopetuksesta haittaa. Kaikista isoin hyöty oli siitä, että pääsi lopulta yläasteella matemaattisesti lahjakkaiden luokalle, silloin muutkin arvosanat lähtivät jyrkkään nousuun.
Tämä kertoo minusta vain siitä, että Suomen koululaitoksessa ei osata tukea lahjakkuutta.
T. AP
Juuri näin. Erityislahjakkuutta ei osata tukea, mutta ei sitä osata tunnistaakaan. Vanhempien näkemys erityislahjakkuudesta ei välttämättä pidä paikkaansa. Pitäisi olla joku toimiva tapa määrittää taso objektiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aistiyliherkkyyksistä kärsivä lapsi on laitettu adhd/asbergerluokalle???
Meidän keskittymisvaikeuksia ja aistiyliherkkyyksiä omaava lapsi menee "hiljaiseen" pienryhmään ja uskon, että siitä on oikeasti apua.
Hyvä, että kaikki kääntyi ap parhain päin. Täällä ei ymmärretä, että erityisopetus voi vaikuttaa lapsen tulevaisuuden ammattiin. Ei voi ehkä hakea korkeakouluopintoihin, mutta olisiko edes mahdollista. Lapsi siis saa huonot mahdollisuudet jatko-opintoihin erityisluokalla eli ennen noita sanottiin APUKOULUKSI. Vetäkää herne nenään, ihan vapaasti. Pieleen mennyt jotain, jos ei tavallisella luokalla pärjää!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aistiyliherkkä lapsi eikä edes lievästi. Hän oli perhepäivähoidossa, koska pk ei olisi sopinut liian meluisana ja hankalasti hahmotettavana ympäristönä. Jossain vaiheessa erityislto kävi lasta katsomassa, että hoitaja saisi lisää vinkkejä lapsen kanssa pärjäämiseen. Hoitaja tosin taivasteli, että olipa turha homma, koska niillä vinkeillä kaikki menisi päin männikkö ja mikään ei varmasti sujuisi. että eipä ne ns. asiantuntijat aina tiedä vaan voi mennä niiden hoidolla asiat paljon pahemmiksi. Hoitaja jatkoi sitten sillä linjalla mikä hänestä fiksuinta oli ja me vanhemmat myös. Lapsi pärjää koulussa hyvin ja voin vain kuvitella millaista olisi meillä ollut jos lapsi olisi ollut jossain erikoisluokalla. Eskarissa oli onneksi myös vähemmän vauhkot hoitajat ja sanoivat höpö höpö tämän erityislton ajatuksille erityisluokasta.
Erityisluokat ovat usein hyvä vaihtoehto, mutta jos lapsen käytöksen aiheuttaa aistiyliherkkyys niin erityisluokka on ehkä pahin kaikista ympäristöistä. Pisteet meidän tapauksessa menevät neuvolan terkalle, joka tajusi lapsesta mikä mättää ja ohjasi oikeaan terapiaan ajoissa eikä tarvinnut pyöritellä missään autismitutkimuksissa vaan saatiin oikeanlaista apua ajoissa.
Onnittelut teidän nuorelle, että on tänään tuossa pisteessä.
Juuri näin. Aistiyliherkälle luokka, jossa on vilkkaita ADHD-lapsia on erityisen huono vaihtoehto. Onneksi asiat ovat menneet parempaan suuntaan ja tänä päivänä osataan tunnistaa lahjakkuutta ja aistiyliherkkyyttä paremmin kuin 10v. sitten.
T.AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis itse olin alakoulussa innostunut Egyptin historiasta, luin kaiken mahdollisen siitä ja lähdimme lomallekin Egyptiin koko perhe, kävimme Kairon egyptiläisessä museossa, pyramideilla ja Luxorissa Kartatakin temppelillä. Pian tämän jälkeen muinaisen egyptin historiaa alettiin käsitellä koulussa, mistä olin todella innoissani. Kuuntelin joka tunnilla tarkkaan, viittasin opettajan kysymyksiin ja kokeessa vastasin joka kysymyksessä oikein, sain kokeesta täyden 10:n. Pettymys olikin suuri, kun todistus tuli, ja siinä luki historian kohdalla 9. Muistan silloin, 5. tai 6. luokkalaisena, ensimmäisen kerran tajunneeni, että opettajat eivät ole aina oikeassa ja minua oli arvosteltu tuossa väärin. Nykyään itse opettajana ens voisi ikinä antaa oppilaalle vain 9, jos kokeesta on vastannut täysin oikein joka kysymykseen. Ainoastaan jos olisi oikeasti häiriköinyt tunnilla ja sitä en todellakaan tehnyt.
toivottavasti nyt jo aikuisena ja opettajana ymmärrät, että vuoden aikana (toivottavasti) käsiteltiin muitakin teemoja, kuin egypti ja tuo todistuksesi numero oli keskiarvo koko lukuvuoden (tai lukukauden?) ajalla osoittamastasi osaamisesta, kiinnostuksesta jne., ei pelkästään kopio yhdestä koearvosanasta. :)
Käsittelimme tuona syksynä vain Egyptin historiaa historian tunneilla ja tämä oli tuon syksyn arvosana. Tuona syksynä tehtiin vain tuo yksi koe historiasta, lisäksi taisi olla pistareita, joista niistäkin sain täydet. Onko niin vaikea ymmärtää, että osa opettajista ei ole reiluja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että kaikki kääntyi ap parhain päin. Täällä ei ymmärretä, että erityisopetus voi vaikuttaa lapsen tulevaisuuden ammattiin. Ei voi ehkä hakea korkeakouluopintoihin, mutta olisiko edes mahdollista. Lapsi siis saa huonot mahdollisuudet jatko-opintoihin erityisluokalla eli ennen noita sanottiin APUKOULUKSI. Vetäkää herne nenään, ihan vapaasti. Pieleen mennyt jotain, jos ei tavallisella luokalla pärjää!!!!
Kyllä hän voi hakea korkeakouluopintoihin ja hakeekin, koska erityisoppilaan status poistettiin turhana jo vuosia sitten ja on nyt menossa lukioon.
T.AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut tuollainen lapsi. Olin fiksu ja päiväkodissa ja ensimmäisillä alakoulun luokilla oli yksinkertisesti tylsää ja hälinä häiritsi. Opin lukemaan nopeasti ja luinkin sitten kirjan päivässä, joten aika nopeaa tiesin aika monesta koulussa opetettavasta aiheesta paljon. Alakoulussa sain jokaisesta kokeesta kymppejä, mutta opettaja ei jotenkin kestänyt mua. Voi olla että sitten kysyin liikaa tms. Sain todistukseen aina 8-9 eli alle koetulosten verran, muistan kun vanhemmat moneen kertaan päivittelivät tuota. Kun menin yläkouluun ja lukioon, kaikki numerot nousi, toisin kuin monella muulla tippui tuossa vaiheessa. Ylioppilaskokeessa kirjoitin 7 ainetta (reaalin ja pitkän matikan sekä useita eri kieliä) jasain kaikista joko E:n tai L:n.
Minusta tuli biologian tutkija ja opettaja. Oon tehnyt sijaisuuksia joskus erityisluokilla opettajan roolissa ja olen välillä noilla keikoilla todella hämmentynyt. Luokissa nimittäin on hämmentävän usein niiden oppilaiden, jotka tarvitsevat helpotettua opetusta, lisäksi välillä todella fiksuja oppilaita, joilla vain on valtava tiedonjano. He kyselevät paljon ja minä mielelläni vastaan, mutta olen huomannut että moni opettaja hermoatuu näihin kyselijöihin. :( Sydäntä särkee näiden oppilaiden takia. He ovat kyseenalaistajia eivätkä usko kaikkeen vaan sanoilla "koska mä niin sanon", eli heistä voisi tulla huippututkijoita, mutta meidän koulujärjestelmämme tuntuu tappavan tuon kysely- ja kyseenalaistusinnon.
Kerropa sinä muutama esimerkki numeroita pudottavasta kyseenalaistamisesta, kun ap ei näemmä halua. Ihan konkreettisia tilanteita, ei mitään ympäripyöreää.
No siis itse olin alakoulussa innostunut Egyptin historiasta, luin kaiken mahdollisen siitä ja lähdimme lomallekin Egyptiin koko perhe, kävimme Kairon egyptiläisessä museossa, pyramideilla ja Luxorissa Kartatakin temppelillä. Pian tämän jälkeen muinaisen egyptin historiaa alettiin käsitellä koulussa, mistä olin todella innoissani. Kuuntelin joka tunnilla tarkkaan, viittasin opettajan kysymyksiin ja kokeessa vastasin joka kysymyksessä oikein, sain kokeesta täyden 10:n. Pettymys olikin suuri, kun todistus tuli, ja siinä luki historian kohdalla 9. Muistan silloin, 5. tai 6. luokkalaisena, ensimmäisen kerran tajunneeni, että opettajat eivät ole aina oikeassa ja minua oli arvosteltu tuossa väärin. Nykyään itse opettajana ens voisi ikinä antaa oppilaalle vain 9, jos kokeesta on vastannut täysin oikein joka kysymykseen. Ainoastaan jos olisi oikeasti häiriköinyt tunnilla ja sitä en todellakaan tehnyt.
Mikä tuossa oli sitä numeroa pudottavaa kyseenalaistamista?
En todellakaan tiedä, en vain keksi mitään muutakaan syytä, miksei numero ollut 10.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän se ongelma juuri piilee kun kaikkien pitäisi olla samasta muotista ja istua hiljaa paikallaan oppitunneilla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä käytännössä tarkoittaa "lapseni kyseenalaisti usein opetettua asiaa"? Anna muutama konkreettinen esimerkki sellaisesta kyseenalaistamisesta, josta käytöksen ja kaikkien aineiden numerot kärsivät.
Lapsellasi taitaa olla asperger tai ainakin ass-piirteitä. Alakoululainen ei kyyseenalaista USEIN opetettua asiaa kesken opetuksen. Oletko ajatellut miten paljon lapsesi häiritsi käytöksellään muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopajoo1 kirjoitti:
Miksi aistiyliherkkyyksistä kärsivä lapsi on laitettu adhd/asbergerluokalle???
Meidän keskittymisvaikeuksia ja aistiyliherkkyyksiä omaava lapsi menee "hiljaiseen" pienryhmään ja uskon, että siitä on oikeasti apua.
No äläpä muuta! Sitä minäkin tuolloin ihmettelin. Silloin 9-10v. sitten ei ollut mitään sellaisia hiljaisia luokkia aistiyliherkille vaan laitettiin juuri siihen pahimpaan mahdolliseen meluluokkaan.
Onneksi asiat ovat muuttuneet noista ajoista!
T.AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut tuollainen lapsi. Olin fiksu ja päiväkodissa ja ensimmäisillä alakoulun luokilla oli yksinkertisesti tylsää ja hälinä häiritsi. Opin lukemaan nopeasti ja luinkin sitten kirjan päivässä, joten aika nopeaa tiesin aika monesta koulussa opetettavasta aiheesta paljon. Alakoulussa sain jokaisesta kokeesta kymppejä, mutta opettaja ei jotenkin kestänyt mua. Voi olla että sitten kysyin liikaa tms. Sain todistukseen aina 8-9 eli alle koetulosten verran, muistan kun vanhemmat moneen kertaan päivittelivät tuota. Kun menin yläkouluun ja lukioon, kaikki numerot nousi, toisin kuin monella muulla tippui tuossa vaiheessa. Ylioppilaskokeessa kirjoitin 7 ainetta (reaalin ja pitkän matikan sekä useita eri kieliä) jasain kaikista joko E:n tai L:n.
Minusta tuli biologian tutkija ja opettaja. Oon tehnyt sijaisuuksia joskus erityisluokilla opettajan roolissa ja olen välillä noilla keikoilla todella hämmentynyt. Luokissa nimittäin on hämmentävän usein niiden oppilaiden, jotka tarvitsevat helpotettua opetusta, lisäksi välillä todella fiksuja oppilaita, joilla vain on valtava tiedonjano. He kyselevät paljon ja minä mielelläni vastaan, mutta olen huomannut että moni opettaja hermoatuu näihin kyselijöihin. :( Sydäntä särkee näiden oppilaiden takia. He ovat kyseenalaistajia eivätkä usko kaikkeen vaan sanoilla "koska mä niin sanon", eli heistä voisi tulla huippututkijoita, mutta meidän koulujärjestelmämme tuntuu tappavan tuon kysely- ja kyseenalaistusinnon.
Kerropa sinä muutama esimerkki numeroita pudottavasta kyseenalaistamisesta, kun ap ei näemmä halua. Ihan konkreettisia tilanteita, ei mitään ympäripyöreää.
Kyseenalaistamisella tarkoitan sitä, että tekee lisäkysymyksiä opetettavasta asiasta ja sanoo opettajalle, jos on esim. ottanut itse jostain tietystä tieteenalasta enemmän selvää kuin mitä peruskoulun opetukseen kuuluu.
T.AP
Nyt et taida ymmärtää ollenkaan, mitä kyseenalaistaminen tarkoittaa. Se ei ole lisäkysymysten tekemistä. Otapa selvää.
Lisäkysymykset ovat hieno juttu ja omaehtoinen opiskeleminen myös. Hankaluuksia siitä koituu silloin, kun oppilas tekee valtavasti lisäkysymyksiä ja selittää asian ulkopuolelta niin, ettei opettajalle jää aikaa asian opettamiseen koko luokalle. Jos käytösnumero putoaa lisäkysymysten takia, oppilas on varmasti häirinnyt opetusta aika tavalla, siis ollut äänessä sitkeästi ja asian vierestä. Kuinka ison siivun yksi intomielinen oppilas saa haukata sinun tunneistasi kysymyksiinsä ja vastauksiisi?
Vierailija kirjoitti:
Joopajoo1 kirjoitti:
Miksi aistiyliherkkyyksistä kärsivä lapsi on laitettu adhd/asbergerluokalle???
Meidän keskittymisvaikeuksia ja aistiyliherkkyyksiä omaava lapsi menee "hiljaiseen" pienryhmään ja uskon, että siitä on oikeasti apua.
No äläpä muuta! Sitä minäkin tuolloin ihmettelin. Silloin 9-10v. sitten ei ollut mitään sellaisia hiljaisia luokkia aistiyliherkille vaan laitettiin juuri siihen pahimpaan mahdolliseen meluluokkaan.
Onneksi asiat ovat muuttuneet noista ajoista!
T.AP
Onneksi. Itselläni on samat ongelmat kuin lapsellani ja normaaleilla luokillä pärjäsin joten kuten. Erityisluokalla olisin jäänyt varmasti opetuksesta jälkeen ja muutenkin koulunkäynti olisi ollut erittäin paljon tuskallisempaa. Olen erittäin väsynyt meluisien päivien jälkeen edelleenkin, nuorempana ongelma oli vielä pahempi. Lintsaamista olisi tullut varmasti paljon enemmän. Meille kun ehdotettiin pienryhmää, sanoin heti ettei käy, jos ne on niitä adhd/meluisia luokkia.
Erityisopettajista on monissa paikoissa myös pulaa eli erityisluokanopettajan hommaa olen kuullut hoidettavan myös ihan lukiopohjalta, että aina ei ole ammattitaitoa tarjolla siellä vaan paremmin siellä tavisten porukassa. (Tuollainen hiljainen ryhmä on muuten helmi ja valitettavan monessa kunnassa sellaista ei ole). Ja jos lapsella olisi oppimisvaikeuksia tai sitten vaikka se ADHD niin erityisluokka on hyvä vaihtoehto ja ehkä paras kaikista. Saa rauhassa tukea niihin asioihin missä tukea tarvitsee eikä vaan roiku mukana, jolloin jatkossa pärjää varmasti koulussa paremmin. Mutta aina sitä ongelmaa ei osata tunnistaa ja sitten voidaan olla tarjoamassa väärää hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että kaikki kääntyi ap parhain päin. Täällä ei ymmärretä, että erityisopetus voi vaikuttaa lapsen tulevaisuuden ammattiin. Ei voi ehkä hakea korkeakouluopintoihin, mutta olisiko edes mahdollista. Lapsi siis saa huonot mahdollisuudet jatko-opintoihin erityisluokalla eli ennen noita sanottiin APUKOULUKSI. Vetäkää herne nenään, ihan vapaasti. Pieleen mennyt jotain, jos ei tavallisella luokalla pärjää!!!!
Kyllä hän voi hakea korkeakouluopintoihin ja hakeekin, koska erityisoppilaan status poistettiin turhana jo vuosia sitten ja on nyt menossa lukioon.
T.AP
Tuota juuri tarkoitin, eli erityisluokilta ei välttämättä mennä lukioon eikä edelleen korkeakouluopintoihin, tuohan sulkee pois hyvät jatko-opinnot. Tukiopetusta lisää ilman eriyisluokkia, jotka siis sulkevat pois monet jatko-opinnot.
siis erityisluokkia... mikä kamala sana. Hermostukaa ihan vapaasti, mutta leimaavaa on.
No siis itse olin alakoulussa innostunut Egyptin historiasta, luin kaiken mahdollisen siitä ja lähdimme lomallekin Egyptiin koko perhe, kävimme Kairon egyptiläisessä museossa, pyramideilla ja Luxorissa Kartatakin temppelillä. Pian tämän jälkeen muinaisen egyptin historiaa alettiin käsitellä koulussa, mistä olin todella innoissani. Kuuntelin joka tunnilla tarkkaan, viittasin opettajan kysymyksiin ja kokeessa vastasin joka kysymyksessä oikein, sain kokeesta täyden 10:n. Pettymys olikin suuri, kun todistus tuli, ja siinä luki historian kohdalla 9. Muistan silloin, 5. tai 6. luokkalaisena, ensimmäisen kerran tajunneeni, että opettajat eivät ole aina oikeassa ja minua oli arvosteltu tuossa väärin. Nykyään itse opettajana ens voisi ikinä antaa oppilaalle vain 9, jos kokeesta on vastannut täysin oikein joka kysymykseen. Ainoastaan jos olisi oikeasti häiriköinyt tunnilla ja sitä en todellakaan tehnyt.