Aikuinen lapsi selvittelee edesmenneen isänsä sukua

Miten päädyit yhteen väkivaltaisen ja hirveän ihmisen kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Miten päädyit yhteen väkivaltaisen ja hirveän ihmisen kanssa? 

Häiden ja yhteenmuuton jälkeen hän sellaiseksi alkoi.

Se ei ole suvun vika millainen yksi ihminen suvusta on ollut. Toivottavasti lapsesi löytää sukulaisia ja saa tilaisuuden tutustua heihin. Sellainen auttaa luomaan omaa identiteettiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten päädyit yhteen väkivaltaisen ja hirveän ihmisen kanssa? 

Häiden ja yhteenmuuton jälkeen hän sellaiseksi alkoi.

Et tuntenut häntä ennen naimisiin menoa ollenkaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten päädyit yhteen väkivaltaisen ja hirveän ihmisen kanssa? 

Häiden ja yhteenmuuton jälkeen hän sellaiseksi alkoi.

Et tuntenut häntä ennen naimisiin menoa ollenkaan? 

Silloin hän oli toisenlainen. 

Minäkin yritän selvittää sukutaustaani isän puolelta. Isäni, tätini ja heidän vanhempansa olivat alkoholisteja, isäni ja isoisäni väkivaltaisia, mummoni riisti tuon takia hekensä ja tädistä tuli myös huumeidenkäyttäjä. Kaikilla paitsi mummolla vankilataustaa. 

Mutta setäni oli kuulemma ihana mies vaikeista kasvuolosuhteistaan huolimatta, mahtava isä lapsilleen jotka ovat minun ikäisiäni ja oikein mukavia ihmisiä. Löysin siis tuskaa ja paskaa mutta myös kivoja ihmisiä jotka tulevat pysymään elämässäni. Löysin myös itseni näköisiä ihmisiä ja ihmisiä joilla on samanlaisia taitoja ja kiinnostuksia kuin minulla - kuten tietty musiikki.

Ei kai se koko suku ole ollut väkivaltainen ja hirveä?? Suvun tutkiminen ei tarkoita isän luonteen tutkimista vaan suvun tutkimista. Vai aikooko aikuinen lapsi selvitellä millainen hänen isänsä oli?

Eikö lapsi tiedä isästä mitään? Etkö kertonut millainen isänsä on, eikö ollut tekemisissä isänsä kanssa, isän suvun kanssa? Eikö lapselle pittäi kertoa, jos ei nyr karmeaa toruutta, joku totuus. Ikätasoisesti?

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsi tiedä isästä mitään? Etkö kertonut millainen isänsä on, eikö ollut tekemisissä isänsä kanssa, isän suvun kanssa? Eikö lapselle pittäi kertoa, jos ei nyr karmeaa toruutta, joku totuus. Ikätasoisesti?

Anteeksi kirjoitusvirheet, laitan silmälasit🧐

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten päädyit yhteen väkivaltaisen ja hirveän ihmisen kanssa? 

Häiden ja yhteenmuuton jälkeen hän sellaiseksi alkoi.

Et tuntenut häntä ennen naimisiin menoa ollenkaan? 

Toista ihmistä ei voi koskaan täysin tuntea ja moni muuttuu elämänsä aikana ihan toiseksi ihmiseksi, kuin mitä on ollut vaikka lapsena tai nuorena. 

Usein saa lukea, miten esim joku vaimonsa surmannut mies on ollut ystävien/sukulaisten mielestä niin ihana ja lempeä ihminen. Ikinä ei olisi uskonut, mitä meni tekemään.

Ihminen pystyy antamaan itsestään ihan erilaisen kuvan, kuin mitä oikeasti on. Totuus saattaa paljastua paljon, paljon myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsi tiedä isästä mitään? Etkö kertonut millainen isänsä on, eikö ollut tekemisissä isänsä kanssa, isän suvun kanssa? Eikö lapselle pittäi kertoa, jos ei nyr karmeaa toruutta, joku totuus. Ikätasoisesti?

Kyllä minä olen jotain kertonut. Sisarpuolensa ei ilmeisesti ole isänsä vankilareissua enkä minäkään ole sitä kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin yritän selvittää sukutaustaani isän puolelta. Isäni, tätini ja heidän vanhempansa olivat alkoholisteja, isäni ja isoisäni väkivaltaisia, mummoni riisti tuon takia hekensä ja tädistä tuli myös huumeidenkäyttäjä. Kaikilla paitsi mummolla vankilataustaa. 

Mutta setäni oli kuulemma ihana mies vaikeista kasvuolosuhteistaan huolimatta, mahtava isä lapsilleen jotka ovat minun ikäisiäni ja oikein mukavia ihmisiä. Löysin siis tuskaa ja paskaa mutta myös kivoja ihmisiä jotka tulevat pysymään elämässäni. Löysin myös itseni näköisiä ihmisiä ja ihmisiä joilla on samanlaisia taitoja ja kiinnostuksia kuin minulla - kuten tietty musiikki.

Olisiko parempi, jos lapselle kerrotaan ajoissa kaikki niinkuin asiat ovat. Rehellisesti, ei kaunistellen. Kyllähän lapsi vaistoaa.

Anna lapsen tehdä sukututkimusta. Tuskin siellä suvussa kaikki ovat hirveitä tai väkivaltaisia. Kun pitemmälle pääsee, niin kaikki ovat olleet kuolleita jo kauan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten päädyit yhteen väkivaltaisen ja hirveän ihmisen kanssa? 

Häiden ja yhteenmuuton jälkeen hän sellaiseksi alkoi.

Et tuntenut häntä ennen naimisiin menoa ollenkaan? 

Toista ihmistä ei voi koskaan täysin tuntea ja moni muuttuu elämänsä aikana ihan toiseksi ihmiseksi, kuin mitä on ollut vaikka lapsena tai nuorena. 

Usein saa lukea, miten esim joku vaimonsa surmannut mies on ollut ystävien/sukulaisten mielestä niin ihana ja lempeä ihminen. Ikinä ei olisi uskonut, mitä meni tekemään.

Ihminen pystyy antamaan itsestään ihan erilaisen kuvan, kuin mitä oikeasti on. Totuus saattaa paljastua paljon, paljon myöhemmin. 

Ju, hän oli myös tällainen. Oikein huumorintajuinen, hauska ja mukava ulospäin. Totuus oli sitten toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin yritän selvittää sukutaustaani isän puolelta. Isäni, tätini ja heidän vanhempansa olivat alkoholisteja, isäni ja isoisäni väkivaltaisia, mummoni riisti tuon takia hekensä ja tädistä tuli myös huumeidenkäyttäjä. Kaikilla paitsi mummolla vankilataustaa. 

Mutta setäni oli kuulemma ihana mies vaikeista kasvuolosuhteistaan huolimatta, mahtava isä lapsilleen jotka ovat minun ikäisiäni ja oikein mukavia ihmisiä. Löysin siis tuskaa ja paskaa mutta myös kivoja ihmisiä jotka tulevat pysymään elämässäni. Löysin myös itseni näköisiä ihmisiä ja ihmisiä joilla on samanlaisia taitoja ja kiinnostuksia kuin minulla - kuten tietty musiikki.

Olisiko parempi, jos lapselle kerrotaan ajoissa kaikki niinkuin asiat ovat. Rehellisesti, ei kaunistellen. Kyllähän lapsi vaistoaa.

Riippuu kertojasta. En isääni tunnistaisi äidin kertomuksista. Äiti itse sai lopulta harhaluuloisuusdiagnoosin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin yritän selvittää sukutaustaani isän puolelta. Isäni, tätini ja heidän vanhempansa olivat alkoholisteja, isäni ja isoisäni väkivaltaisia, mummoni riisti tuon takia hekensä ja tädistä tuli myös huumeidenkäyttäjä. Kaikilla paitsi mummolla vankilataustaa. 

Mutta setäni oli kuulemma ihana mies vaikeista kasvuolosuhteistaan huolimatta, mahtava isä lapsilleen jotka ovat minun ikäisiäni ja oikein mukavia ihmisiä. Löysin siis tuskaa ja paskaa mutta myös kivoja ihmisiä jotka tulevat pysymään elämässäni. Löysin myös itseni näköisiä ihmisiä ja ihmisiä joilla on samanlaisia taitoja ja kiinnostuksia kuin minulla - kuten tietty musiikki.

Olisiko parempi, jos lapselle kerrotaan ajoissa kaikki niinkuin asiat ovat. Rehellisesti, ei kaunistellen. Kyllähän lapsi vaistoaa.

Riippuu kertojasta. En isääni tunnistaisi äidin kertomuksista. Äiti itse sai lopulta harhaluuloisuusdiagnoosin. 

Minun isäni oli narsisti ja äiti sai <diagnoosin>, kun isä oli murtanut tämän mielen.