Lue keskustelun säännöt.
Paloi pinna teiniin, samalla petyin pahasti mieheen
06.06.2016 |
Teini tuli illalla valittamaan ja vaatimaan ruokaa kun koko perhe oli koolla. Sanoin että pyytää isältään tai tekee itse. Seuraava valitus oli mitä meillä on, kehoitin katsomaan pakastimesta ja jääkaapista. Lopputulos ettei kuulemma ollut mitään ja kun ehdotin pakkasesta uunissa lämmitettävää, niin valitti että meillä on aina sitä samaa. Lähti pois huoneeseensa ja huusin takaisin. Siinä vaiheessa kehoitin kysymään isältänsä ja miestäni auttamaan. No mies ei reagoinut mitenkään, vaikka varmasti kuuli. Ääneni alkoi nousta ja teini vain vänkäsi että ruoan laitto on äidin tehtävä. Mies oli edelleen hiljaa vieressä.
Tässä vaiheessa pinnani katkesi täysin ja huusin suoraa huutoa. Sanoin että olen väsynyt enkä jaksa enää puoli kymmeneltä tehdä ruokaa. Käskin huolehtia itse ja miehelleni kihahdin miksei voi auttaa kun pyysin. Kiljuin että liitossa pitää tukea toinen toistaan ja kun huomaa etten oikeasti jaksa, sekä kun pyydän apua, niin miksei hän auta. Kirosin koko miehen helvettiin.
Tässä vaiheessa teini oli saanut kehoituksestani kanat jääkaapista pöydälle ja mies meni huutoni jälkeen auttamaan kanojen grillauksessa. Mutta en kyllä rauhoittunut vaan kävin miehelleni huutamaan ja kysymään miksi ei auttanut. No mies suuttui minulle, mutta vihassani olin kyllä se joka sanoi viimeisen sanan.
Lapset saivat ruokaa ja minä olin vihainen ja siivosin. Lapset saivat joka ainoa kerätä omat roinansa, joita olin pyytänyt pitkin viikkoa siivoamaan. Minä tein kesken jääneen viikkosiivouksen yhteentoista illalla ja rauhoituin.
Lapset siirtyivät kyllä huoneisiinsa ja kävin jokaisen luona pyytämässä anteeksi ja sanoin että rakastan heitä. Samalla sanoin että ovat mahtavia ja tämä ei ole heidän vikansa. Kerroin että enimmäkseen suutuin heidän isällensä. Teinille sanoin että taidamme olla aika samanlaisia ja että prässää joskus isäänsäkin. Joka ainoa lapsista itki ja niin minäkin. Itselläni jäi kova syyllisyys ja toivon että lapsille ei jäänyt traumoja (lapset esiteineistä teineihin).
Mutta miehelle olen edelleen vihainen. Teini oli oikeassa, viikonloppupäivän toinen ruoka jäi välistä, jonka kasvava nuori tarvitsee. Aamupäivän meni kiireessä pihahommissa ja siivouksessa, sitten kiireellä ruokaa (minä aloitin tekemisen, mies jatkoi kun minulle tuli keskeytys). Koko päivä miehellä ja minulla meni juhlissa. Siellä kun anoppi kyseli mitä tehdään illalla niin mies vastaili että ruokaa lapsille. Juhlista kotiin, itse otettiin jotain välipalaa ja lähdin hakemaan lasta sovitusti kaverilta kotiin. Sen jälkeen järjestin lapsen kesäleiriä kavereiden vanhempien ja leirin järjestäjien kanssa. Kello oli sen verran että liityin muun perheen seuraan sohvalle ja siitä vähän ajan kuluttua alkoi ruokaepisodi. Eli ruokaa lapsille ei oltu tehty ja mies ei tainnut kokea sen kuuluvan hänelle. Itse aloin olla turhan poikki, koko viikon aikaiset herätykset lauantaiaamun koulupäivineen painoivat.
Nyt vituttaa edelleen suunnattomasti. Koen että samallalailla miehen pitäisi huolehtia lasten tarpeista, mutta kummasti se huolehtiminen jää useinmiten minulle. Mutta vielä suurempi ongelma on että koen olevani tilanteessa etten saa apua mieheltäni kun jaksaminen on lopussa, josta kärsivät eniten lapset. Itse yritän ottaa vetovastuun ja auttaa miestäni silloin kun näen että on poikki ja pinna kiristyy. Mutta nyt koen ettei se ole vastavuoroista. Tämä ei ole ensimmäinen kerta ja olen puhunut tästä hänen kanssaan aiemminkin, mutta noin totaalisesti pinnani ei ole palanut kuin viime viikonloppuna.
Lopputulos että minähän jaksan huolehtia kaiken (yritän myös ettei pinna pala noin, edellisestä kerrasta on vuosia aikaa ja kohdistui täysin mieheen), mutta olen pettynyt suhteeseemme- se ei ole kumppanuutta ja tukea puolin jos toisin.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ap mitä? Meillä on nykyiset teinit (16v ja 14v) tehneet ruokaa 9v alkaen. Tekevät tänäänkin valmiiksi, kun tullaan töistä kotiin. Mikä teillä on mennyt pieleen?
Tokihan 9-vuotiaat joutuu opettelemaan tekemään itse ruokansa kun joutuvat olemaan keskenään kun vanhemmat on baareissa ja laivamatkoilla yms per...et olalla.
Säälittää sellaiset ns omatoimiset lapset.Niin, saattaa kai niitäkin jossakin olla. Itse muistan joskus äitini sammuneen kesken muusin teon. Mutta jos nyt oletat, että meillä asia menee noin, niin aika pahasti vikaan menee. Eipä tosin ole eka kerta, kun täällä ammutaan näitä harhalaukauksia pahasti metsään.
Mitens se taas menikään? Ai niin: se koira älähtää johon kalikka kolahtaa.
Aika lailla selittelyn makua. Säälittää tuollaiset lapset näin kesäaikaan kun terassejakin on noussut joka paikkaan niinkuin sieniä sateella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattais pitää pakkasessa jotain nopeeta ja helppoo, niin ei tarttis ottaa kilareita mokomasta pikkujutusta.
Eikö ne teinit osaa tehdä edes itselleen leipää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ap mitä? Meillä on nykyiset teinit (16v ja 14v) tehneet ruokaa 9v alkaen. Tekevät tänäänkin valmiiksi, kun tullaan töistä kotiin. Mikä teillä on mennyt pieleen?
Tokihan 9-vuotiaat joutuu opettelemaan tekemään itse ruokansa kun joutuvat olemaan keskenään kun vanhemmat on baareissa ja laivamatkoilla yms per...et olalla.
Säälittää sellaiset ns omatoimiset lapset.Niin, saattaa kai niitäkin jossakin olla. Itse muistan joskus äitini sammuneen kesken muusin teon. Mutta jos nyt oletat, että meillä asia menee noin, niin aika pahasti vikaan menee. Eipä tosin ole eka kerta, kun täällä ammutaan näitä harhalaukauksia pahasti metsään.
Mitens se taas menikään? Ai niin: se koira älähtää johon kalikka kolahtaa.
Aika lailla selittelyn makua. Säälittää tuollaiset lapset näin kesäaikaan kun terassejakin on noussut joka paikkaan niinkuin sieniä sateella.
Jep, juuri näin se meneekin. Kateus näköjään vie kalatkin vedestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ap mitä? Meillä on nykyiset teinit (16v ja 14v) tehneet ruokaa 9v alkaen. Tekevät tänäänkin valmiiksi, kun tullaan töistä kotiin. Mikä teillä on mennyt pieleen?
Olettepa te nyt sitten erinomaisia.
En ole ap, mutta pakkoko on tulla tähän omaa erinomaisuuttaan kehumaan.
"Ääneni alkoi nousta ja teini vain vänkäsi että ruoan laitto on äidin tehtävä."
Totuus tulee lapsen suusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän AP:n pointin hyvin. Näitä asioita ei myöskään ratkaista siten, että lapset tekevät enemmän (se tuntuu olevan AV:n vakiovastaus kaikkeen, että laittakaa ne lapset pesemään pyykit/siivoamaan vessat/kolaamaan lumet jos mies ei "jaksa" tai "pysty"), vaan siten, että mietitään koko perheen työnjakoa uudestaan. Tuo nyt oli yksittäinen tapaus eikä välttämättä kerro paljoakaan, mutta omasta lapsuudenperheestäni muistan sen, että kaiken ns. yllättävän hoiti poikkeuksetta äiti, isä laittoi vapaapäivänään puolieinestä ja sai siitä isot kiitokset kun oli niii-ii-iiin reipas mies. Äiti oli se, joka etsi puoli kymmeneltä illalla luistimia seuraavan päivän liikuntatunnille, hankki eväät pitkiksi koulupäiviksi, laittoi ruuan, soitti hammaslääkäriin ja haki pois koulusta, jos sairastui kesken päivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ap mitä? Meillä on nykyiset teinit (16v ja 14v) tehneet ruokaa 9v alkaen. Tekevät tänäänkin valmiiksi, kun tullaan töistä kotiin. Mikä teillä on mennyt pieleen?
Olettepa te nyt sitten erinomaisia.
En ole ap, mutta pakkoko on tulla tähän omaa erinomaisuuttaan kehumaan.
Sehän se oli se pointti. Onneksi olkoon, löysit olennaisimman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuollaisia päiviä varten kannata varata jotain pikaruokaa tai nopeeta ja helppoa iltapalaa? Mun mielestä apn reagointi ei menny mitenkään överiksi. Vähemmästäkin raivostuu eikä tollasesta mitään traumoja kenenkään tule.
Kunnon marttyyri ulvoja, senkus sanoo teinille että ota leipä iltapalaksi ja jätä huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kanssa sovittiin jo ennen episodia kesäloman kotityöt ja että tekevät myös sen päivän ruoan kun olemme miehen kanssa töissä. Ei oltu sovittu että huolehtivat itse tuon viikonlopun ruoan.
Muuten tosiaan ovat liian passattavia (tiedän kyllä). Kouluaikana päätyä on koulunkäynti, joka kunnolla tehtynä vie aikaa. Lisäksi kaikilla on kilpaharrastus, joka vie todella paljon aikaa. Ja ruokahuolto on aika tärkeä osa urheilua. Pakkasessa oli ruokaa, mutta ei teinin mielestä kunnollista (valmisruokaa) ja joo osaa jotenkin laittaa ruokaa, mutta ei niin hyvin (lusmun vikaa).
Se pääpointti tässä ei ollut yksi ainoa ruoka, vaan pinnan palaminen ja tuen puute. Tämä vain nosti asian esiin. Pelkään todellakin aiheuttaneeni pelkoja lapsille, sillä suuttuessani olen pelottava ja käytökseni oli todella alta lipan (ei ne sanat vaan se miten ne sanottiin). Olen elänyt lapsuuteni perheessä jossa oli todella kovia riitoja ja kyllä ne olivat pelottavia.
Se tuen puute mieheltä on pettymys. Kun muutenkin tuntuu että saan huolehtia lasten asioita ja pitää lankoja kädessäni, niin sen kerran kun jaksaminen loppuu, niin kaipaisin siltä perheen toiselta aikuiselta apua. Tukea että toinen auttaa. Kun toisen mielenkiinto on sitä luokkaa ettei auta pyydettäessä (siihen kuuluu myös teinin aisoihin laitto), eikä edes heti toisen suuttuessa, niin väittäisin että ei miestä paljoa kiinnosta. Ja kun tosiaan ei näyttänyt kiinnostavan minun jaksamiseni, eikä lapsien kokema. Ilmeisesti miehellä prioteetti toimii linjalla 'oma napa', joka on pettymys.
Ja muissa vastoinkäymisissä mies ottaa enemmän vastuuta, mutta ei näköjään silloin kun minä väsähdän. Näitä on käynyt sen verran harvoin, ettei ok jokapäiväinen/viikkoinen/kuukausittainen ongelma, tai edes vuotuinen ongelma. Tuntuu että miehellä iän lisääntyminen on tehnyt hänelle sen että kaipaa enemmän hengähdystaukoja perhe-elämästä (on kotona, mutta ei läsnä).
Mutta miten voi luottaa siihen suhteeseen ja että toinen auttaa jos itse ei aina jaksa, kun toinen ei auta. Minulle se on iso asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin että muista huutaa vain miehellesi kun olet hänelle vihainen, äläkä huuda myös lapsille. Minä huomasin että kun miehen kanssa menee huonosti niin tiuskin lapsille pikku asioista. Olen hänen käyttäytymisestä niin hermona koko ajan. Helpompaa on sanoa miehelle tunnin välein että 'olen pettynyt sinuun' ja antaa lasten olla rauhassa.
Mun teinit on aika "piloille hemmoteltuja ja passattuja", mutta kyllä ne ruokaa osaa että jos nälkä on!! Keittää vaikka makaronia tai puuroa, jos ei muuta. Sitä kait yleensä kaapeissa useimmilla ihmisillä on.
En lukenut kuin alkua.
Ihan tyyppillinen uhmaikäinen, mikään ei kelpaa. Sama juttu se oli kolme vuotiaan kanssa kuin teinin. Ei anneta vaihtoehtoja, jos se ei kelpaa mitä on - olkoon ilman. Palatkoon takaisin, kun osaa käyttäytyä, teinin kohdalla siis.
Ne menee yhä lukkoon vaihtoehtoja ollessa monta. Siksi aikuinen tekee päätöksen. Toisekseen meillä ei juurikaan lapsia passata, jos eivät ole ruoka-aikaan kotona tai osallistu millään tavalla ruuan laittoon tai suunnitteluun, ei ole mitään nokan koputtamista ruuassa. Kaapissa on ruuan tähteet, ottaa sieltä, piste.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa sovittiin jo ennen episodia kesäloman kotityöt ja että tekevät myös sen päivän ruoan kun olemme miehen kanssa töissä. Ei oltu sovittu että huolehtivat itse tuon viikonlopun ruoan.
Muuten tosiaan ovat liian passattavia (tiedän kyllä). Kouluaikana päätyä on koulunkäynti, joka kunnolla tehtynä vie aikaa. Lisäksi kaikilla on kilpaharrastus, joka vie todella paljon aikaa. Ja ruokahuolto on aika tärkeä osa urheilua. Pakkasessa oli ruokaa, mutta ei teinin mielestä kunnollista (valmisruokaa) ja joo osaa jotenkin laittaa ruokaa, mutta ei niin hyvin (lusmun vikaa).
Se pääpointti tässä ei ollut yksi ainoa ruoka, vaan pinnan palaminen ja tuen puute. Tämä vain nosti asian esiin. Pelkään todellakin aiheuttaneeni pelkoja lapsille, sillä suuttuessani olen pelottava ja käytökseni oli todella alta lipan (ei ne sanat vaan se miten ne sanottiin). Olen elänyt lapsuuteni perheessä jossa oli todella kovia riitoja ja kyllä ne olivat pelottavia.
Se tuen puute mieheltä on pettymys. Kun muutenkin tuntuu että saan huolehtia lasten asioita ja pitää lankoja kädessäni, niin sen kerran kun jaksaminen loppuu, niin kaipaisin siltä perheen toiselta aikuiselta apua. Tukea että toinen auttaa. Kun toisen mielenkiinto on sitä luokkaa ettei auta pyydettäessä (siihen kuuluu myös teinin aisoihin laitto), eikä edes heti toisen suuttuessa, niin väittäisin että ei miestä paljoa kiinnosta. Ja kun tosiaan ei näyttänyt kiinnostavan minun jaksamiseni, eikä lapsien kokema. Ilmeisesti miehellä prioteetti toimii linjalla 'oma napa', joka on pettymys.
Katsoitko miestäsi silmiin ja sanoit hänelle, että minä olen ihan poikki, en kertakaikkiaan jaksa nyt mitään. Hoida sinä tämä asia? Vai sanoitko vain lapsellesi että isän vuoro. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
Minä olen tehnyt ensimmäisen vaihtoedon mukaan ja mennyt sänkyyn. Aina on mies silloin vastuun ottanut.
Oletko ap koskaan ajatellut että miehesikin saattaa olla ihan helvetin väsynyt? Miehet eivät vaan tavallisesti sitä kovin kovaan ääneen laula. Tyypillistä on juuri tuollainen itsensä ulkoistaminen kaikesta. Teidän kannattaisi miehesi kanssa ihan oikeasti puhua jaksamisesta. On paljon asioita joita sinä ap saatat tehdä huomaamattasi niin, että miehesi vetäytyy entisestään. Ehkä olet liiaksikin ottanut ohjat käsiisi..?
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin alkua.
Ihan tyyppillinen uhmaikäinen, mikään ei kelpaa. Sama juttu se oli kolme vuotiaan kanssa kuin teinin. Ei anneta vaihtoehtoja, jos se ei kelpaa mitä on - olkoon ilman. Palatkoon takaisin, kun osaa käyttäytyä, teinin kohdalla siis.
Ne menee yhä lukkoon vaihtoehtoja ollessa monta. Siksi aikuinen tekee päätöksen. Toisekseen meillä ei juurikaan lapsia passata, jos eivät ole ruoka-aikaan kotona tai osallistu millään tavalla ruuan laittoon tai suunnitteluun, ei ole mitään nokan koputtamista ruuassa. Kaapissa on ruuan tähteet, ottaa sieltä, piste.
Ihailtava asenne! Tiedän itsekin että näin tulisi toimia mutta käytännössä se menee juuri toisinpäin..
ei ap
Niin, saattaa kai niitäkin jossakin olla. Itse muistan joskus äitini sammuneen kesken muusin teon. Mutta jos nyt oletat, että meillä asia menee noin, niin aika pahasti vikaan menee. Eipä tosin ole eka kerta, kun täällä ammutaan näitä harhalaukauksia pahasti metsään.