Lue keskustelun säännöt.
Paloi pinna teiniin, samalla petyin pahasti mieheen
06.06.2016 |
Teini tuli illalla valittamaan ja vaatimaan ruokaa kun koko perhe oli koolla. Sanoin että pyytää isältään tai tekee itse. Seuraava valitus oli mitä meillä on, kehoitin katsomaan pakastimesta ja jääkaapista. Lopputulos ettei kuulemma ollut mitään ja kun ehdotin pakkasesta uunissa lämmitettävää, niin valitti että meillä on aina sitä samaa. Lähti pois huoneeseensa ja huusin takaisin. Siinä vaiheessa kehoitin kysymään isältänsä ja miestäni auttamaan. No mies ei reagoinut mitenkään, vaikka varmasti kuuli. Ääneni alkoi nousta ja teini vain vänkäsi että ruoan laitto on äidin tehtävä. Mies oli edelleen hiljaa vieressä.
Tässä vaiheessa pinnani katkesi täysin ja huusin suoraa huutoa. Sanoin että olen väsynyt enkä jaksa enää puoli kymmeneltä tehdä ruokaa. Käskin huolehtia itse ja miehelleni kihahdin miksei voi auttaa kun pyysin. Kiljuin että liitossa pitää tukea toinen toistaan ja kun huomaa etten oikeasti jaksa, sekä kun pyydän apua, niin miksei hän auta. Kirosin koko miehen helvettiin.
Tässä vaiheessa teini oli saanut kehoituksestani kanat jääkaapista pöydälle ja mies meni huutoni jälkeen auttamaan kanojen grillauksessa. Mutta en kyllä rauhoittunut vaan kävin miehelleni huutamaan ja kysymään miksi ei auttanut. No mies suuttui minulle, mutta vihassani olin kyllä se joka sanoi viimeisen sanan.
Lapset saivat ruokaa ja minä olin vihainen ja siivosin. Lapset saivat joka ainoa kerätä omat roinansa, joita olin pyytänyt pitkin viikkoa siivoamaan. Minä tein kesken jääneen viikkosiivouksen yhteentoista illalla ja rauhoituin.
Lapset siirtyivät kyllä huoneisiinsa ja kävin jokaisen luona pyytämässä anteeksi ja sanoin että rakastan heitä. Samalla sanoin että ovat mahtavia ja tämä ei ole heidän vikansa. Kerroin että enimmäkseen suutuin heidän isällensä. Teinille sanoin että taidamme olla aika samanlaisia ja että prässää joskus isäänsäkin. Joka ainoa lapsista itki ja niin minäkin. Itselläni jäi kova syyllisyys ja toivon että lapsille ei jäänyt traumoja (lapset esiteineistä teineihin).
Mutta miehelle olen edelleen vihainen. Teini oli oikeassa, viikonloppupäivän toinen ruoka jäi välistä, jonka kasvava nuori tarvitsee. Aamupäivän meni kiireessä pihahommissa ja siivouksessa, sitten kiireellä ruokaa (minä aloitin tekemisen, mies jatkoi kun minulle tuli keskeytys). Koko päivä miehellä ja minulla meni juhlissa. Siellä kun anoppi kyseli mitä tehdään illalla niin mies vastaili että ruokaa lapsille. Juhlista kotiin, itse otettiin jotain välipalaa ja lähdin hakemaan lasta sovitusti kaverilta kotiin. Sen jälkeen järjestin lapsen kesäleiriä kavereiden vanhempien ja leirin järjestäjien kanssa. Kello oli sen verran että liityin muun perheen seuraan sohvalle ja siitä vähän ajan kuluttua alkoi ruokaepisodi. Eli ruokaa lapsille ei oltu tehty ja mies ei tainnut kokea sen kuuluvan hänelle. Itse aloin olla turhan poikki, koko viikon aikaiset herätykset lauantaiaamun koulupäivineen painoivat.
Nyt vituttaa edelleen suunnattomasti. Koen että samallalailla miehen pitäisi huolehtia lasten tarpeista, mutta kummasti se huolehtiminen jää useinmiten minulle. Mutta vielä suurempi ongelma on että koen olevani tilanteessa etten saa apua mieheltäni kun jaksaminen on lopussa, josta kärsivät eniten lapset. Itse yritän ottaa vetovastuun ja auttaa miestäni silloin kun näen että on poikki ja pinna kiristyy. Mutta nyt koen ettei se ole vastavuoroista. Tämä ei ole ensimmäinen kerta ja olen puhunut tästä hänen kanssaan aiemminkin, mutta noin totaalisesti pinnani ei ole palanut kuin viime viikonloppuna.
Lopputulos että minähän jaksan huolehtia kaiken (yritän myös ettei pinna pala noin, edellisestä kerrasta on vuosia aikaa ja kohdistui täysin mieheen), mutta olen pettynyt suhteeseemme- se ei ole kumppanuutta ja tukea puolin jos toisin.
Kommentit (50)
Olet kasvattanut lapsistasi uusavuttomia. Onneksi olkoon ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen vähän muutamia kommentteja, että "mikset ap tehnyt lapsille jotain helppoa ruokaa", "mikset hoitanut asioita etukäteen valmiiksi" , "olisit tehnyt teinille pari voileipää, ei voi olla niin hankalaa".
Tota, miksei se mies voinut asiaa hoitaa, sitä sapuskaa sinne pakkaseen tai niitä lämpimiä voileipiä? Eikai se nyt miehelle niin ylivoimaista voi olla?
Jos ei mies muulloinkaan tee lapsille ruokaa ja ap yksin pyörittää arkea, niin neuvoisin lähtemään viikon lomalle yksin, jollon mies saa hoitaa ruuat, siivoukset, lasten menot yms. niin saa mieskin vähän osviittaa, että miten väsynyt sitä voi olla ja miten niitä lankoja pidetään käsissä.
Miksi teini ei osaa tehdä itse ruokaa? Köksäntunnit varmasti jo takana ja kotona pitäisi muutenkin treenata ja ottaa mukaan pienestä lähtien keittiöön. Ei tarvi 15 vuotiaana osata järkätä monen ruokalajin illallista mutta kyllä lihan paisto ja yksinkertaiset ateriat pitäis onnistua.
Sanoin teinille ja pyysin miestäni auttamaan. Silmiin en katsonut kun miehen silmät olivat tabletissa, mutta ei voinut olla kuulematta.
Ja varmasti mieskin on välillä väsynyt. Huomaan kyllä jos pinna on kireällä ja silloin teen enemmän ja annan olla rauhassa. Nyt kesäaikana tekee Mielummin ulkohommia kuin kotitöitä.
Kotityökasvatus on varmaan pielessä kun me aikuisetkaan ei olla säännöllisesti kaiken järjestyksessä pitäviä arjen hanskaajia. Ärsyttää itse olla vain se huolehtija joka joko tekee itse tai huolehtii perheen tekemään. Teenkin yleensä vain sen mukaan kun on tarve ja pyydän/kehoitan muita isompiin siivouksiin. En vain haluaisi koko ajan nipottaa ja vaatia.
Juuri viikonloppuna huusin etten ryhdy kynnysmatoksi. Annoin paukuttaen että käyn töissä siinä missä miehenikin ja vastuu on hänenkin. Käskin miestä myös painumaan hemmettiin, sekä etten halua häntä lähelleni.
Ainoat riidat moniin vuosiin meillä lienee käyty kotitöistä (edellinen parin vuoden takainen taisi olla siivouksesta). Niitä on vaan tehtävä vaikka tuntuvat välillä raskailta. Mutta on myös valitettavan iso osa arkea.
Itseni kanssa suurin ongelma on lyhytpinnaisuuteni, jonka yritän pitää kurissa. Miehelläni on taas ehkä muita haasteita. Olemme aika erilaiset ja olleet pitkään yhdessä. Toisen tuki onkin tarpeen perhe-elämän pyörteissä juuri itselle haastavissa asioissa/tilanteissa puolin ja toisin. Nyt jäin juuri kaipaamaan sitä tukea.
Mitä helvettiä?
Ketjussa ei saa arvostella aapeen paskaa käytöstä ja viestejä poistettu urakalla? ??
On kyllä ankea palsta ja modet todella syvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä?
Ketjussa ei saa arvostella aapeen paskaa käytöstä ja viestejä poistettu urakalla? ??
On kyllä ankea palsta ja modet todella syvältä.
Varmuuskopio, kirjoitus sensuroidaan kuitenkin.
Mies kyllä tekee ruokaa, mutta ei välttämättä ihan lasten tarpeen mukaisesti.
Ja teini luokkaa 'kukkakeppi' joka on kiukkuinen nälkäisenä. Lapsena ollut tutkimuksissa alipainonsa vuoksi. Ja vielä on samaa kuohahtavaa luonnetta että marssii pois nälkäisenä, eikä sitten syö. -Tämä on syöminen on siis heikko kohta muutenkin, jota on opeteltu vähän erilailla kuin tyylillä että 'siperia opettaa'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis sinä et viitsinyt sillä kertaa laittaa ruokaa, joten käskit vain katsoa jääkaapista tai pyytää isältään? Miksi sen isän olisi pitänyt sen enempää jaksaa puolikymmeneltä laittaa sitä ruokaa? Ymmärrän sen pointin, että molemmat tekee osansa, mutta tuossa selvästi itse et viitsinyt niin nakitit homman miehelle. Kun mies ei sen enempää olisi viitsinyt kuin sinäkään, suutuit hänelle. Suutuit miehellesi siitä samasta asiasta mikä sinua itseäänkin vaivasi. :D
Ihan normaalia perheissä jossa on teinejä. Meillä käy usein noin koska meidän 12v. ei syö valmisruokia. Ajatelkaa että 14v. toimii omatoimisesti ja hänellä kehitysvamma. Kermaperse 12v. huutelee aina ruokaa ja joskus on hakenut mut sängystä 23.00 että tekisin hänelle ruokaa.
Teinit osaa kyllä etsiä ruokaa jääkaapista mutta kun nekin on niin vitun laiskoja.
Kannattaa pitää eineksiä jääkaapissa jos ne kelpaa tai pakastepizzoja. Ne on hätävara kiukkuisen teinin nälkään.
Kyllä se aina äitin varassa oleminen ärsyttää.
Tein eilen pihatöitä ja mun piti tehdä ruoka ennen sitä, unohdin. Tulin sisälle niin mies kiukuisena kokkasi ruokaa. Sanoi että olen laiska, myönsin asian ja nauroin että kiukuttaako, kun jouduit tekemään ruokaa.
Taas niin hienoja kommentteja avlla. Oikeesti, katsokaa nyt vähän minne puratte traumojanne.
Ap, teinit on. Seuraavan kerran käsket tehdä leivän, ja se on siinä. Miehen istutat alas ja selität pienillä sanoilla miten käy ennenpitkää jos ei muuta käytöstään. Tuen puute perheen huollossa on yksi tyypillisimmistä syistä miksi naiset ottavat eron 'yllättäen' juuri tuossa elämän vaiheessa.
Älä ala piiaksi, siitä on lyhyt tie sylkykupiksi.