Mitä nuoret tekivät pitkillä auto/bussi/junamatkoilla ennen kuin oli älypuhelimia?

Masturboi, vapauta oma seksuaalinen karmasi.

Tylsimykset räplää puhelimia kokoajan.

Pietarin täpötäydessä metrossa yllättävän moni luki kirjaa ja joku nörttikoululainen teki matikan tehtäviä kynä sauhuten puku päällä ja kravatti kaulassa.

Walkmanit korvilla ja donkey kongia pelatessa.

Vierailija kirjoitti:

Itse pureskelen aina kynsinauhani ja kynteni hajalle jos puhelin unohtuu/siitä loppuu akku. On oltava sormilla tekemistä. Mikään tylsä kirja ei ole sama asia.

No kuka nyt tylsää kirjaa haluaa lukea, valitse hyvä kirja.

Pelasin Game Boy Advancea.

Pelasin Nokia 3310:llä matopeliä, space impactia ja sitä popparipeliä, jonka nimeä en muista. Akku kesti ikuisesti.

Kirjoitin kirjeitä, joskus luin kirjoja. Katselin maisemia ja haaveilin. Ehkä kuuntelin musiikkia korvalappustereoilla, sekin riitti viihteeksi. Ikää nyt 38 ja harrastan noita pitkillä matkoilla vieläkin.

Minulla ei ole älypuhelinta. Jos matkustan bussilla tai junalla, niin saatan ottaa asemalta jonkun ilmaisjakelulehden lukemiseksi, katselen ikkunasta ulos tai kuuntelen muiden ihmisten keskusteluita. En tajua, miten ihminen ei selviä sitä muutamaa tuntia ilman netissä surffailua.

M26v

Kirja/lehti, joku pieni peli esim. pelikortit, ikkunasta katsominen, nukkuminen, matkaeväät ja kannettava cd-soitin (myöhemmin mp3 kun niitä tuli) kuului mun matkaviihdykkeisiin. Ja sitten tietenkin ravintolavaunussa piti jossain vaiheessa käydä ihan käymisen vuoksi ja tarjoilukärryn tuleminen oli aina myös viihdyttävä tapahtuma. 

N21, kuljin lapsena monesti vuodessa monen tunnin junamatkoja sukuloimaan. 

Samaa mitä nykyäänkin, eli yritän olla oksentamatta (matkapahoinvointi on aika kamalaa). :P

Lapsuuden mökkimatkat olivat kamalia, monesti ei mitään tekemistä ollut matkalla. Tietysti lukeminen, ristikoiden täyttäminen ja kasetin kuuntelu korvalappustereoista olivat mahdollisia.

Oi, tulee ihan omat nuoruusvuodet mieleen... Ennen vanhaan nuorten tyttöjen (18-21v) bussimatkat kuluivat suurimmaksi osaksi siten että ne kiistelivät keskenään siitä kenen vuoro oli antaa kuskille pillua seuraavalla pysähdyspaikalla. Yleensä kiistely oli turhaa koska pillua päätyi antamaan se joka nyt vaan sattui ulkonäöllisesti miellyttämään kuskia eniten. "Suosikkitytöt" matkustivat ilmaiseksi ja siksi jokainen halusikin olla sellainen. Minäkin juuri 18v täyttäneenä nuorena, söpönä, herttaisena ja kokemattomana tyttönä pukeuduin tiukkoihin toppeihin joista pitsirintaliivit näkyivät vähän läpi ja lyhkäisiin minihameisiin jotka paljastivat kauniit ja seksikkäät sääret. Alushousuja en laittanut ollenkaan koska nehän olisivat vain olleet tiellä.

Sain veivata komeiden ja kokeneempien "ohjaussauvoja" ja vaikka mitä. Niitä bussimatkoja en unohda koskaan....

Yleensä yritin nukkua. Muuten katselin maisemia, kuuntelin radiomusiikkia, juttelin vanhempien kanssa tai mietin vain jotain. Yritin joskus lukeakin, mutta siitä tuli jo silloin herkästi tosi paha olo.

Mä luin kirjaa tai lehtiä, kuuntelin musaa korvalappustereoista, pelasin pasianssia korteilla ja kun matkapuhelimet yleistyivät, pelailin matopeliä puhelimella. Ja tietty söin eväitä ja katselin maisemia. Joskus kudoin tai virkkasin jotain.

En pystynyt koskaan autossa tai bussissa lukemaan. Siispä katselin ulos ikkunasta tai nukuin. Usein jouduin kuuntelemaan autoradiosta urheilukisoja tai suomihumppaa. Pelastus oli, kun sain lopulta lahjaksi omat korvalappustereot.

Muistan pitkät automatkat todella todella todella kuolettavan tylsinä.

Pelasin matopeliä, piirsin, meikkasin, kuuntelin levyjä/mp3-soitinta, luin lehtiä, täytin ristikoita.

Luettiin ja pelattiin pelejä. Hyvä leikki oli sellainen, jossa piti arvata seuraavan vastaantulevan auton väri. Nykyisin se olisi varmaan tylsää, kun puolet autoista on harmaita. Minulla oli korvalappustereot, joilla kuuntelin kasetteja junamatkoilla, joskus bussissakin.

Ihan oikeasti kaikille tekisi hyvää pitää taukoa siitä pirun älykännykästä ja katsella vaikka maisemia.

Keksin siskon kanssa hulvattomia tarinoita, nukuin, kuuntelin korvalappustereoilla Aikakoneen ekaa kasettia, söin karkkia, katselin maisemia. Kuunneltiin yhdessä myös radiota, mm. Salovaara liikenteessä -ohjelmaa. Olisin varmasti lukenutkin, jos siitä ei olisi tullut paha olo. Perhereissuilla 90-luvulla äiti mm. arvuutteli meiltä kulloisenkin paikkakunnan vaakunaa. Hyödyllinen leikki! Parasta oli, kun pysähdyttiin sopivin väliajoin katsomaan jotain paikkaa ja/tai ostamaan limua, jätskiä tai mansikoita.

Toivottavasti muistan pysähtyä omienkin lasten kanssa tarpeeksi usein. Olen mieheni kanssa tottunut reissaamaan pitkiä matkoja yhden pysähdyksen taktiikalla...

Opiskeluaikojen yksinäisillä junamatkoilla opiskelin, luin, söin eväitä ja kuuntelin mp3-soittimelle ladattua musiikkia. Vasta silloin oikeastaan tajusin, kuinka tylsää kauas matkustaminen voi pahimmillaan olla.