Mitä nuoret tekivät pitkillä auto/bussi/junamatkoilla ennen kuin oli älypuhelimia?

Pari kuukautta sitten oli edessä 10h bussimatka, kännykkä hajosi juuri ennen matkaa ja mp3 ei ollut myöskään virtaa :D

Niin se matka vaan meni maisemia katsellen :)

Korvalappustereot ja haaveilua ikkunasta ulos katsellen. Jos matkusti junassa niin pystyi lukemaan kirjaa, bussissa lukeminen aiheutti huonon olon. Eväät oli tietysti mukana, voileipiä, mehua ja karkkia :)

Tuli luettua paljon.

M22

Luin kirjaa, akun taskukirjoja, otin nokoset.

Laskettiin siskon kanssa autoja. Kumpikin valitsi värin, ja se, joka sai bongattua useamman sen värisen vastaan tulevan auton, oli voittaja.

Pidäteltiin henkeä.Äiti ja isä tupakoivat molemmat automatkoilla, eikä sitä pientä tuuletusikkunaa edes voinut pitää auki, ettei isillä tule niskat kipeäksi.

Kuunneltiin autoradiosta musaa. Nuorten sävelahjaa. Radiosta soi Pelle Miljoonan Tahdon rakastella sinua. Vanhemmat kysyi tiedättekö te edes, mitä se tarkoittaa. Ja mehän tiedettiin, 14-15 -vuotiaat kokemattomat tytöt.

Nukuin, luin, kirjoitin kirjeitä ja päiväkirjaa ja katselin maisemia. Saatoin lukea tenttiinkin mutta yleensä kaunokirjallisuutta. Päiväkirjaan kirjoittaminen oli paras ajanviete.

Kasetti tai cd soittimesta kuuntelin musaa

Minulla ei ole tässä asiassa eroa entisen ja nykyajan välillä. Matkapahoinvoinnin takia en ole koskaan pystynyt lukemaan liikkuvassa kulkuneuvossa, en edes tienviittoja saati sitten kirjaa tai lehteä tai tekstiviestiä, joten ei se netti puhelimessa paljoa lämmitä. Vietän matkani maisemia katsellen, ajatuksiini upoten tai nukkuen, koskaan ei ole ollut tylsää. N28

Niin ja voi kuunnella toisten matkustajien juttelua ja kuvitella koko niitten elämän.

Kuuntelin discmanista cd:itä ja lueskelin esim Suosikkia ja katselin maisemia.

Katselin maisemia, laskin lyhtypylväitä, odotin että tulee puu ja penkki että päästään syömään meetwurstileivät.

Seurusteltiin. Tai yksimatkatessa luettiin tenttiin ja perillä surusteltiin.

Jos kaverin kanssa liikkeellä niin juteltiin, ei tuijotettu mitään ruutua.

Katselin maisemia ja tylsistyin kuoliaaksi. Oli se kyllä ennen outoa, kun kävi niin usein aika tosi pitkäksi, nykyään ei ikinä.

Junassa nukuin tai olin tupakkavaunussa. Konnarit tunti niin hyvin, että herättivät aina oikealla asemalla (opiskeluaikoina kuljin 2x/vko samaa väliä, ja kaiketi jäin mieleen kun pitkässä, mustassa nahkatakissa nukuin aina niissä vaunujen "väliköissä" kauheiden kapsäkkien kanssa.. :D), joten sai koisata rauhassa. Automatkoilla luin, mietin ja kehittelin elämälleni tarinoita. Jossain vaiheessa sain cd-soittimen. Lapsena tehtiin automatkoille leluksi kahdesta talouspaperinpalasta ja narunpätkästä kummituksia, joille piirrettiin silmät. Ja hauskaa oli :D

Jos sosiaalinen elämä ei olis tästä kapulasta kiinni niin viskaisin koko vehkeen helvettihin ja laittasin 3330:n.