Luuletteko että ihminen voi pärjätä elämänsä loppuun ilman parisuhdetta tai läheisyyttä?

Itse miehenä porskutan ikuisuuteen. Sille ei mitään voi jos heikot sortuu elon tiellä. Eli hyvin voi pärjätä kunhan on vahva.

Hanki lemmikki tai kaksi. Ja irtoseksiä.

Kyllä joku varmaan pärjää, jopa kukoistaa. Itsestäni en olisi niin varma.

Jos ei ole harrastanut seksiä, niin sitten ei ole ilmeisesti kovinkaan seksuaalinen ihminen.

Vahvat kyllä pärjäävät, heikommat sortuvat elon tiellä.

Täysin yksinäisiä ihmisiä on väestöstä niin häviävän pieni määrä, että väittäisin noinkin poikkeavilla olevan jokin elämänalue enemmän tai vähemmän vinksallaan. Tai ainakin jos ei alussa ollut, niin lopulta on.

Tunnen itseni :) Tähän mennessä on pyyhkinyt hyvin ja elän muutoin normaalia elämää, lukuun ottamatta sitä etten ole ollut parisuhteessa ja seksistä on vuosia. Sitä en tietysti voi varmuudella sanoa, että millainen olen 20 vuoden kuluttua, mutta tarvitseeko edes?

Olin lähes kahdeksan vuotta sinkkuna ja siitä ajasta muistaakseni 4-5 vuotta myös ilman seksiä. Kun ei sitä ollut niin ei sitä pitemmän päälle enää kaivannutkaan, sooloseksikin jäi vähiin. Halauksia ja välittämistä sain ystäviltä ja annoin itse myös vapaaehtoistyönä.

Lukemattomat ihmiset elävät ilman seksiä ja parisuhdetta. Vanhoille naisille se on Suomessakin elämän loppuvuosina käytännössä ainoa vaihtoehto.

Totta kai pärjää. Pärjää sitä ihmiset sodassakin kuolemaansa asti.

Pärjää pärjää. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Ystävät on tärkeitä . Tosin tuossakin pätee se että yksi hyvä ystävä on parempi kuin monta huonoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole harrastanut seksiä, niin sitten ei ole ilmeisesti kovinkaan seksuaalinen ihminen.

Vahvat kyllä pärjäävät, heikommat sortuvat elon tiellä.

Täysin yksinäisiä ihmisiä on väestöstä niin häviävän pieni määrä, että väittäisin noinkin poikkeavilla olevan jokin elämänalue enemmän tai vähemmän vinksallaan. Tai ainakin jos ei alussa ollut, niin lopulta on.

No enpä nyt tiedä tuostakaan. Mielestäni ne täysin yksinäiset ovat parhaita, ja monesti seksuaalisempia kuin keskinkertaiset puhkinusaistut koskaan voivat olla. Outoa että koet jotenkin vinksallaan olemisena sen että yksilö pitää oman päänsä eikä sulaudu massaan hyvässä ja pahassa.

Jos näin kolmekymppisenä pitäis asennoitua siihen ettei enää koskaan läheisyyttä niin en kestäis tai ajatus kyllä tuntuu hirvittävältä. Puoltoista vuotta sinkkuna ja läheisyyden kaipuu on kova. Seksistä nyt puhumattakaan. Mä luulen, että muut ihmissuhteet auttaa siihen kaipuuseen (vai?). Jos on yksinäinen niin se nyt yleisestikin on  huonompi juttu, yksinäisyyden kun on todettu lisäävän kaikenlaista vaivaa.

Yritän välilllä uskotella itselleni et kyl tää tästä ja tällä mennä vaikkaan päätyyn asti. Välillä kun katselee pareja niin miettii kumpa mullakin olis.

Vierailija kirjoitti:

Olin lähes kahdeksan vuotta sinkkuna ja siitä ajasta muistaakseni 4-5 vuotta myös ilman seksiä. Kun ei sitä ollut niin ei sitä pitemmän päälle enää kaivannutkaan, sooloseksikin jäi vähiin. Halauksia ja välittämistä sain ystäviltä ja annoin itse myös vapaaehtoistyönä.

Lukemattomat ihmiset elävät ilman seksiä ja parisuhdetta. Vanhoille naisille se on Suomessakin elämän loppuvuosina käytännössä ainoa vaihtoehto.

Oi, kauheaa!

Haluatko vielä papukaijamerkinkin?

Kyllä todellakin. Psyykkisesti terveenä pysyy ilman muuta paremmin ilman parisuhdetta. Kunpa minäkin olisin tajunnut sen nuorena, en olisi tullut hyväkksikäytetyksi kaikella tapaa. Parisuhde ei ole normi, vaikka sitä joka tuutista tuputetaan. 

Itse olen jo valitettavasti sairastunut vakavaan masennukseen ja suuri syy siihen on juurikin tuo yksinäisyys ja läheisyyden puute. En ole koskaan saanut kokea miltä tuntuu olla rakastettu enkä usko että tulen koskaan kokemaankaan. N27

Vierailija kirjoitti:

Pärjää pärjää. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Ystävät on tärkeitä . Tosin tuossakin pätee se että yksi hyvä ystävä on parempi kuin monta huonoa.

Tämähän on nyt tätä kliseistä hevonpaskaa taas. Harva suhde on alusta asti huono ja todella harva vaihtaisi nuo huonot ja hyvät kokemukset täyteen kokemattomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole harrastanut seksiä, niin sitten ei ole ilmeisesti kovinkaan seksuaalinen ihminen.

Vahvat kyllä pärjäävät, heikommat sortuvat elon tiellä.

Täysin yksinäisiä ihmisiä on väestöstä niin häviävän pieni määrä, että väittäisin noinkin poikkeavilla olevan jokin elämänalue enemmän tai vähemmän vinksallaan. Tai ainakin jos ei alussa ollut, niin lopulta on.

No enpä nyt tiedä tuostakaan. Mielestäni ne täysin yksinäiset ovat parhaita, ja monesti seksuaalisempia kuin keskinkertaiset puhkinusaistut koskaan voivat olla. Outoa että koet jotenkin vinksallaan olemisena sen että yksilö pitää oman päänsä eikä sulaudu massaan hyvässä ja pahassa.

Miten niin pitää päänsä? Harva näistä on yksinäinen täysin omasta tahdostaan.

Jos olet jossakin asiassa täydellinen poikkeus valtavirran käytöksestä ja vieläpä vailla omaa tahtoasi, niin olet selvästi jollakin tapaa poikkeava. Se onko tämä poikkeama luokiteltavissa "vinksahtanuudeksi"  on sitten vaikeampi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjää pärjää. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Ystävät on tärkeitä . Tosin tuossakin pätee se että yksi hyvä ystävä on parempi kuin monta huonoa.

Tämähän on nyt tätä kliseistä hevonpaskaa taas. Harva suhde on alusta asti huono ja todella harva vaihtaisi nuo huonot ja hyvät kokemukset täyteen kokemattomuuteen.

Minulla ainakin on vain huonoja kokemuksia suhteista ja vaihtaisin ne ilomielin pois. Tuntuu, että jotain meni rikki eikä sitä kykene enää korjaamaan. Ennen noita kokemuksia kokemattomana olo oli perustyytyväinen ja minäkuva terve. 

Olen vesi eli vapaaehtoisesti sinkku ja onnellisempi kuin yhdessäkään parisuhteessani ennen. Näin aion mennä loppuun asti. Muut voivat päivitellä ja diagnosoida jos haluavat, aivan sama. Olen vahva ihminen ja vahvuus herättää joissakin ärtymystä tai pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjää pärjää. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Ystävät on tärkeitä . Tosin tuossakin pätee se että yksi hyvä ystävä on parempi kuin monta huonoa.

Tämähän on nyt tätä kliseistä hevonpaskaa taas. Harva suhde on alusta asti huono ja todella harva vaihtaisi nuo huonot ja hyvät kokemukset täyteen kokemattomuuteen.

Minulla ainakin on vain huonoja kokemuksia suhteista ja vaihtaisin ne ilomielin pois. Tuntuu, että jotain meni rikki eikä sitä kykene enää korjaamaan. Ennen noita kokemuksia kokemattomana olo oli perustyytyväinen ja minäkuva terve. 

Tämä on ikävää kuulla. Ihmetyttää vain miksi lähdit huonoon suhteeseen mukaan?

Omalla kohdallani on vaikeaa sanoa. Nykyinen yksinäisyys on vienyt siihen tilanteeseen, että jäljellä ei ole oikeastaan minkäänlaisia tunteita. Olen täysin tyhjä ihminen. Kuori vailla sisältöä.

Olisi mukava kokea jotain mikä saisi tuntemaan olevansa elossa. Ehkä jos kokemus olisi huono sitä katuisi sitten jälkikäteen, mutta nyt tuntuu että ottaisin vastaan mitä tahansa, joka herättäisi minut tästä horroksesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen vesi eli vapaaehtoisesti sinkku ja onnellisempi kuin yhdessäkään parisuhteessani ennen. Näin aion mennä loppuun asti. Muut voivat päivitellä ja diagnosoida jos haluavat, aivan sama. Olen vahva ihminen ja vahvuus herättää joissakin ärtymystä tai pelkoa.

Eihän tästä ollut kyse. Sinä teit valintasi, joillekin ei ole annettu tuota valinnan mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjää pärjää. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Ystävät on tärkeitä . Tosin tuossakin pätee se että yksi hyvä ystävä on parempi kuin monta huonoa.

Tämähän on nyt tätä kliseistä hevonpaskaa taas. Harva suhde on alusta asti huono ja todella harva vaihtaisi nuo huonot ja hyvät kokemukset täyteen kokemattomuuteen.

Minulla ainakin on vain huonoja kokemuksia suhteista ja vaihtaisin ne ilomielin pois. Tuntuu, että jotain meni rikki eikä sitä kykene enää korjaamaan. Ennen noita kokemuksia kokemattomana olo oli perustyytyväinen ja minäkuva terve. 

Tämä on ikävää kuulla. Ihmetyttää vain miksi lähdit huonoon suhteeseen mukaan?

Omalla kohdallani on vaikeaa sanoa. Nykyinen yksinäisyys on vienyt siihen tilanteeseen, että jäljellä ei ole oikeastaan minkäänlaisia tunteita. Olen täysin tyhjä ihminen. Kuori vailla sisältöä.

Olisi mukava kokea jotain mikä saisi tuntemaan olevansa elossa. Ehkä jos kokemus olisi huono sitä katuisi sitten jälkikäteen, mutta nyt tuntuu että ottaisin vastaan mitä tahansa, joka herättäisi minut tästä horroksesta.

Ensimmäisessä oli kyse naiiviudesta (olin nuori) ja toisessa henkinen väkivalta alkoi vasta pitkän ajan kuluttua. Näin ohiksena mainitsen, koska todellakaan kaikki meistä eivät ottaisi huonoja kokemuksia kokemattomuuden sijaan.