Lue keskustelun säännöt.
Luuletteko että ihminen voi pärjätä elämänsä loppuun ilman parisuhdetta tai läheisyyttä?
04.06.2016 |
Tätä pohdin, sillä en usko ikinä löytäväni ketään. Kun sanon näin, sanon sen vilpittömästi ilman katkeria tunteita tai varsinaista vihaa.
Uskotteko että seksuaalinen ihminen voi elää ilman seksuaalista kontaktia toisen ihmisen kanssa mahdollisesti koko loppuelämän jos on valmistautunut tähän psyykkisesti? Miehet hajoavat yksinäisyyteen ja seksin puutteeseen, mutta naisena mahdollisuuteni ovat varmaan paremmat etenkin jos tiedostan ongelman?
Totuushan on että ihminen on ohjelmoitu kaipaamaan seksiä ja läheisyyttä, nämä ovat psyykeen tärkeitä pilareita. Millaisena pitäisitte ihmisen ennustetta, joka ei tule koskaan kokemaan näitä kahta? Onko masennus automaattisesti edessä, vai voiko muut mielekkäät ihmissuhteet ja elämänsisältö kannatella onnea, jolloin fyysisen läheisyyden puutetta oppii kestämään?
Tunnetteko ketään joka olisi elänyt psyykkisesti terveenä ilman parisuhteita?
Kommentit (64)
Onni ei löydy muista ihmisistä eivätkä ne muut ihmiset täytä sitä tyhjyyttä. Opetelkaa nauttimaan elämästä yksin. Vasta sitten on jotakin tarjottavaa parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset hei.
Seksuaalisuuttaan voi toteuttaa muutenkin kuin toisen ihmisen kanssa. Seksuaalisuus on todella laaja käsite, ja se että väitätte ei-seksuaaliseksi ihmistä joka ei harrasta sitä toisen kanssa todistaa teidät kaikin puolin yksinkertaisiksi.
Oletteko kuulleet itsetyydytyksestä tai fantasioista? Niitä voi harrastaa yksin ja ne ovat varsin seksuaalisia toimenpiteitä. Raivostuttaa miten ahdasmielisiä ihmiset ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjää pärjää. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Ystävät on tärkeitä . Tosin tuossakin pätee se että yksi hyvä ystävä on parempi kuin monta huonoa.
Tämähän on nyt tätä kliseistä hevonpaskaa taas. Harva suhde on alusta asti huono ja todella harva vaihtaisi nuo huonot ja hyvät kokemukset täyteen kokemattomuuteen.
Minulla ainakin on vain huonoja kokemuksia suhteista ja vaihtaisin ne ilomielin pois. Tuntuu, että jotain meni rikki eikä sitä kykene enää korjaamaan. Ennen noita kokemuksia kokemattomana olo oli perustyytyväinen ja minäkuva terve.
Tämä on ikävää kuulla. Ihmetyttää vain miksi lähdit huonoon suhteeseen mukaan?
Omalla kohdallani on vaikeaa sanoa. Nykyinen yksinäisyys on vienyt siihen tilanteeseen, että jäljellä ei ole oikeastaan minkäänlaisia tunteita. Olen täysin tyhjä ihminen. Kuori vailla sisältöä.
Olisi mukava kokea jotain mikä saisi tuntemaan olevansa elossa. Ehkä jos kokemus olisi huono sitä katuisi sitten jälkikäteen, mutta nyt tuntuu että ottaisin vastaan mitä tahansa, joka herättäisi minut tästä horroksesta.
Ensimmäisessä oli kyse naiiviudesta (olin nuori) ja toisessa henkinen väkivalta alkoi vasta pitkän ajan kuluttua. Näin ohiksena mainitsen, koska todellakaan kaikki meistä eivät ottaisi huonoja kokemuksia kokemattomuuden sijaan.
Eli kokemukset eivät siis olleet kaikki negatiivisia? Varmasti se mikä tuosta jättää jälkensä ei ole se lyhyt (?) onnellinen aika.
Väitän silti, että olet poikkeus. Jos nyt kysyttäisiin, lähtisinkö arpajaisiin, jossa arvottaisiin parisuhde ja todennäköisyydet onnellisuudelle olisivat suoraan tosielämästä, niin lähtisin harkitsematta mukaan.
Jotkut suhteet tuhoavat ihmistä niin paljon, että voi todellakin sanoa, että kokemattomuus olisi ollut parempi vaihtoehto. Onneksi et ole kokenut tällaisia suhteita, voit katsoa nykytilannettasi myös tältä kantilta. Ja suunnata optimistisena eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Onni ei löydy muista ihmisistä eivätkä ne muut ihmiset täytä sitä tyhjyyttä. Opetelkaa nauttimaan elämästä yksin. Vasta sitten on jotakin tarjottavaa parisuhteessa.
Tämä on jo niin imelää siirappia, että sinulla on se varmasti sisustustauluna seinälläsi.
Luulen. Olen 50 v. ja kokemuksen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset hei.
Seksuaalisuuttaan voi toteuttaa muutenkin kuin toisen ihmisen kanssa. Seksuaalisuus on todella laaja käsite, ja se että väitätte ei-seksuaaliseksi ihmistä joka ei harrasta sitä toisen kanssa todistaa teidät kaikin puolin yksinkertaisiksi.
Oletteko kuulleet itsetyydytyksestä tai fantasioista? Niitä voi harrastaa yksin ja ne ovat varsin seksuaalisia toimenpiteitä. Raivostuttaa miten ahdasmielisiä ihmiset ovat.
Aloituksessa puhuttiin parisuhteesta ja läheisyydestä. Seksuaalisuus on sitten noiden sivutuote.
Jos elää koko elämänsä ilman minkäänlaista validitaatiota, huomiota, kosketusta, niin saa se ainakin minut tuntemaan itseni arvottomaksi. Ihmiseksi vailla ihmisarvoa. Ja pahinta on kun tätä tunnetta vahvistetaan myös ulkopuolisiltakin tahoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pärjää pärjää. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Ystävät on tärkeitä . Tosin tuossakin pätee se että yksi hyvä ystävä on parempi kuin monta huonoa.
Tämähän on nyt tätä kliseistä hevonpaskaa taas. Harva suhde on alusta asti huono ja todella harva vaihtaisi nuo huonot ja hyvät kokemukset täyteen kokemattomuuteen.
Minulla ainakin on vain huonoja kokemuksia suhteista ja vaihtaisin ne ilomielin pois. Tuntuu, että jotain meni rikki eikä sitä kykene enää korjaamaan. Ennen noita kokemuksia kokemattomana olo oli perustyytyväinen ja minäkuva terve.
Tämä on ikävää kuulla. Ihmetyttää vain miksi lähdit huonoon suhteeseen mukaan?
Omalla kohdallani on vaikeaa sanoa. Nykyinen yksinäisyys on vienyt siihen tilanteeseen, että jäljellä ei ole oikeastaan minkäänlaisia tunteita. Olen täysin tyhjä ihminen. Kuori vailla sisältöä.
Olisi mukava kokea jotain mikä saisi tuntemaan olevansa elossa. Ehkä jos kokemus olisi huono sitä katuisi sitten jälkikäteen, mutta nyt tuntuu että ottaisin vastaan mitä tahansa, joka herättäisi minut tästä horroksesta.
Ensimmäisessä oli kyse naiiviudesta (olin nuori) ja toisessa henkinen väkivalta alkoi vasta pitkän ajan kuluttua. Näin ohiksena mainitsen, koska todellakaan kaikki meistä eivät ottaisi huonoja kokemuksia kokemattomuuden sijaan.
Eli kokemukset eivät siis olleet kaikki negatiivisia? Varmasti se mikä tuosta jättää jälkensä ei ole se lyhyt (?) onnellinen aika.
Väitän silti, että olet poikkeus. Jos nyt kysyttäisiin, lähtisinkö arpajaisiin, jossa arvottaisiin parisuhde ja todennäköisyydet onnellisuudelle olisivat suoraan tosielämästä, niin lähtisin harkitsematta mukaan.
Jotkut suhteet tuhoavat ihmistä niin paljon, että voi todellakin sanoa, että kokemattomuus olisi ollut parempi vaihtoehto. Onneksi et ole kokenut tällaisia suhteita, voit katsoa nykytilannettasi myös tältä kantilta. Ja suunnata optimistisena eteenpäin.
En tätä missään nimessä kiistä.
Sanon vain, että tilanteessani olisin valmis ottamaan riskin. Ehkä se olisi sitten ojasta allikkoon - tilanne. Olisi silti vaihtelua tyhjyyteen ja suoraan putkeen vailla tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onni ei löydy muista ihmisistä eivätkä ne muut ihmiset täytä sitä tyhjyyttä. Opetelkaa nauttimaan elämästä yksin. Vasta sitten on jotakin tarjottavaa parisuhteessa.
Tämä on jo niin imelää siirappia, että sinulla on se varmasti sisustustauluna seinälläsi.
Ei se ole mitään siirappia vaan totuus.
Huonoin kokemani suhde oli miehen kanssa, jolla piti olla koko ajan joku ollakseen onnellinen. Oli silti onneton. Kun kasvaa tarpeeksi aikuiseksi ymmärtää tuon boldaamasi lauseen syvemmin. Tiivistettynä tänne synnytään yksin ja täältä lähdetään yksin, olemme suurimman osan päivästä omien ajatustemme kanssa. Jos ei viihdy itsensä kanssa miten voi olettaa, että muutkaan viihtyisi.
Vierailija kirjoitti:
Luulen. Olen 50 v. ja kokemuksen perusteella.
Täällä toinen samanikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onni ei löydy muista ihmisistä eivätkä ne muut ihmiset täytä sitä tyhjyyttä. Opetelkaa nauttimaan elämästä yksin. Vasta sitten on jotakin tarjottavaa parisuhteessa.
Tämä on jo niin imelää siirappia, että sinulla on se varmasti sisustustauluna seinälläsi.
Ei se ole mitään siirappia vaan totuus.
Huonoin kokemani suhde oli miehen kanssa, jolla piti olla koko ajan joku ollakseen onnellinen. Oli silti onneton. Kun kasvaa tarpeeksi aikuiseksi ymmärtää tuon boldaamasi lauseen syvemmin. Tiivistettynä tänne synnytään yksin ja täältä lähdetään yksin, olemme suurimman osan päivästä omien ajatustemme kanssa. Jos ei viihdy itsensä kanssa miten voi olettaa, että muutkaan viihtyisi.
Omasta egoistisesta ylemmyydentuntoisesta kuplasta on aina helppoa huudella "totuuksia", kun ei ole koskaan joutunut tilanteeseen, jossa nämä "totuudet" oikeasti kyseenalaistettaisiin ja näytettäisiin mitä elämä kuplan ulkopuolella voi pahimmillaan olla. Kerro vielä lisää miten olen lapsentasolla, enkä tiedä elämästä yhtään mitään.
Tässähän sitä on kohta 70 vuotta porskuteltu ilman parisuhdetta tai läheisyyttä (=rakastajaa). Vähissä ovat ystävätkin. Enkä huoli sen enempää kissaa kuin koiraakaan. Kaikille ei vain sitä sopivaa vastakappaletta löydy. Vähemmän edullinen ulkomuotokin lienee ollut esteenä. Kukapa sitä ruman akan haluaa, jos komeitakin on saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävarmat ja pelokkaat ihmiset turvautuvat kyynisyyteen ja sarkasmiin, jatkuvasti, ajattelun ja puntaroinnin sijaan. Defenssi. Sinulle siirappihuutelija. Sinäkään et tarvitse validaatioita muilta kuin itseltäsi. Onnea elämääsi.
Miten voi olla onnellinen kun on yksin? Onnistuu ehkä joidenkin kohdalla, mutta suurin osa ei osaa olla onnellinen yksin. En myöskään ymmärrä väitettä, että pitää olla ensiksi onnellinen yksin, että voi tehdä jonkun muun onnelliseksi. Vai tarkoittiko alkuperäinen kirjoittaja yksinololla sinkkuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässähän sitä on kohta 70 vuotta porskuteltu ilman parisuhdetta tai läheisyyttä (=rakastajaa). Vähissä ovat ystävätkin. Enkä huoli sen enempää kissaa kuin koiraakaan. Kaikille ei vain sitä sopivaa vastakappaletta löydy. Vähemmän edullinen ulkomuotokin lienee ollut esteenä. Kukapa sitä ruman akan haluaa, jos komeitakin on saatavilla.
Oletko onnellinen? Oletko tasapainoinen? Oletko siinä tilanteessa, jonka olisit itse halunnutkin?
Vierailija kirjoitti:
Epävarmat ja pelokkaat ihmiset turvautuvat kyynisyyteen ja sarkasmiin, jatkuvasti, ajattelun ja puntaroinnin sijaan. Defenssi. Sinulle siirappihuutelija. Sinäkään et tarvitse validaatioita muilta kuin itseltäsi. Onnea elämääsi.
Osui ja upposi.
Jos on koko elämänsä kuullut kliseitä ja tyhjänpäiväisyyksiä, niin on ehkä luonnollista, että jossain vaiheessa pannu kiehuu yli. Jos väität, että ongelmani johtuvat itsetutkiskelun puutteesta, niin olet pahasti väärässä. Olen ajatellut itseni sellaiseen solmuun josta ei enää selvitä kuin katkaisemalla koko köysi.
No, sinun mukaasi en muuta ansaitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla onnellinen kun on yksin? Onnistuu ehkä joidenkin kohdalla, mutta suurin osa ei osaa olla onnellinen yksin. En myöskään ymmärrä väitettä, että pitää olla ensiksi onnellinen yksin, että voi tehdä jonkun muun onnelliseksi. Vai tarkoittiko alkuperäinen kirjoittaja yksinololla sinkkuutta?
Onneton olo voi johtaa piirteisiin, jotka aiheuttavat epäterveitä suhteita. Läheisriippuvuus, mustasukkaisuus, toisen kontrollointi, jne. Siksi on pätevä sanoa, että tulee olla jossain määrin onnellinen myös ilman parisuhdetta, sillä ei ole tervettä antaa koko onnensa riippua siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarmat ja pelokkaat ihmiset turvautuvat kyynisyyteen ja sarkasmiin, jatkuvasti, ajattelun ja puntaroinnin sijaan. Defenssi. Sinulle siirappihuutelija. Sinäkään et tarvitse validaatioita muilta kuin itseltäsi. Onnea elämääsi.
Osui ja upposi.
Jos on koko elämänsä kuullut kliseitä ja tyhjänpäiväisyyksiä, niin on ehkä luonnollista, että jossain vaiheessa pannu kiehuu yli. Jos väität, että ongelmani johtuvat itsetutkiskelun puutteesta, niin olet pahasti väärässä. Olen ajatellut itseni sellaiseen solmuun josta ei enää selvitä kuin katkaisemalla koko köysi.
No, sinun mukaasi en muuta ansaitsekaan.
Marttyyriksi heittäytyminen ei ole kovin kypsä lähestymistapa. Jos olet tehnyt paljon itsetutkiskelua varmasti käsität, että parisuhteettomuus (myös ei omasta valinnasta johtuvaa) ei missään nimessä johda kamelin selän katkeamiseen missään elämän vaiheessa. Se on sinkkujen stigmatisointia, mikä on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarmat ja pelokkaat ihmiset turvautuvat kyynisyyteen ja sarkasmiin, jatkuvasti, ajattelun ja puntaroinnin sijaan. Defenssi. Sinulle siirappihuutelija. Sinäkään et tarvitse validaatioita muilta kuin itseltäsi. Onnea elämääsi.
Osui ja upposi.
Jos on koko elämänsä kuullut kliseitä ja tyhjänpäiväisyyksiä, niin on ehkä luonnollista, että jossain vaiheessa pannu kiehuu yli. Jos väität, että ongelmani johtuvat itsetutkiskelun puutteesta, niin olet pahasti väärässä. Olen ajatellut itseni sellaiseen solmuun josta ei enää selvitä kuin katkaisemalla koko köysi.
No, sinun mukaasi en muuta ansaitsekaan.
Marttyyriksi heittäytyminen ei ole kovin kypsä lähestymistapa. Jos olet tehnyt paljon itsetutkiskelua varmasti käsität, että parisuhteettomuus (myös ei omasta valinnasta johtuvaa) ei missään nimessä johda kamelin selän katkeamiseen missään elämän vaiheessa*. Se on sinkkujen stigmatisointia, mikä on väärin.
*kaikkien kohdalla.
Eli kokemukset eivät siis olleet kaikki negatiivisia? Varmasti se mikä tuosta jättää jälkensä ei ole se lyhyt (?) onnellinen aika.
Väitän silti, että olet poikkeus. Jos nyt kysyttäisiin, lähtisinkö arpajaisiin, jossa arvottaisiin parisuhde ja todennäköisyydet onnellisuudelle olisivat suoraan tosielämästä, niin lähtisin harkitsematta mukaan.