Lue keskustelun säännöt.
Luuletteko että ihminen voi pärjätä elämänsä loppuun ilman parisuhdetta tai läheisyyttä?
04.06.2016 |
Tätä pohdin, sillä en usko ikinä löytäväni ketään. Kun sanon näin, sanon sen vilpittömästi ilman katkeria tunteita tai varsinaista vihaa.
Uskotteko että seksuaalinen ihminen voi elää ilman seksuaalista kontaktia toisen ihmisen kanssa mahdollisesti koko loppuelämän jos on valmistautunut tähän psyykkisesti? Miehet hajoavat yksinäisyyteen ja seksin puutteeseen, mutta naisena mahdollisuuteni ovat varmaan paremmat etenkin jos tiedostan ongelman?
Totuushan on että ihminen on ohjelmoitu kaipaamaan seksiä ja läheisyyttä, nämä ovat psyykeen tärkeitä pilareita. Millaisena pitäisitte ihmisen ennustetta, joka ei tule koskaan kokemaan näitä kahta? Onko masennus automaattisesti edessä, vai voiko muut mielekkäät ihmissuhteet ja elämänsisältö kannatella onnea, jolloin fyysisen läheisyyden puutetta oppii kestämään?
Tunnetteko ketään joka olisi elänyt psyykkisesti terveenä ilman parisuhteita?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävarmat ja pelokkaat ihmiset turvautuvat kyynisyyteen ja sarkasmiin, jatkuvasti, ajattelun ja puntaroinnin sijaan. Defenssi. Sinulle siirappihuutelija. Sinäkään et tarvitse validaatioita muilta kuin itseltäsi. Onnea elämääsi.
Osui ja upposi.
Jos on koko elämänsä kuullut kliseitä ja tyhjänpäiväisyyksiä, niin on ehkä luonnollista, että jossain vaiheessa pannu kiehuu yli. Jos väität, että ongelmani johtuvat itsetutkiskelun puutteesta, niin olet pahasti väärässä. Olen ajatellut itseni sellaiseen solmuun josta ei enää selvitä kuin katkaisemalla koko köysi.
No, sinun mukaasi en muuta ansaitsekaan.
Marttyyriksi heittäytyminen ei ole kovin kypsä lähestymistapa. Jos olet tehnyt paljon itsetutkiskelua varmasti käsität, että parisuhteettomuus (myös ei omasta valinnasta johtuvaa) ei missään nimessä johda kamelin selän katkeamiseen missään elämän vaiheessa. Se on sinkkujen stigmatisointia, mikä on väärin.
Jos sinä niin sanot, niin se on totuus?
Minulla selkä katkesi. Paineet olivat liian suuret ja yksinäisyys liian upottava.
Joku tekisi tilanteessani toisia ratkaisuja ja löytäisi voimaa jostain muualta. Minä en tähän kyennyt. Ihmiset ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, lähisuvuissa (isän ja äidin puolelta) on muutamakin ihana, sympaattinen ja täyspäinen henkilö, jotka ovat eläneet koko elämänsä (tai ainakin 60+ vuotta, elossa siis edelleen) ilman parisuhdetta, ja seksiäkin.
Tässäkin tärkein kysymys on: oliko tuo heidän oma valintansa?
Minä olen elänyt tähän mennessä ilman parisuhdetta ja läheisyyttä. Aika nuori vielä olen mutta tuskimpa kelleen naiselle kelpaan. Aika pahasti mt-ongelmainen ja alkoholisoitunut. Eli aika huonosti pärjää sanoisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, lähisuvuissa (isän ja äidin puolelta) on muutamakin ihana, sympaattinen ja täyspäinen henkilö, jotka ovat eläneet koko elämänsä (tai ainakin 60+ vuotta, elossa siis edelleen) ilman parisuhdetta, ja seksiäkin.
Tässäkin tärkein kysymys on: oliko tuo heidän oma valintansa?
Ei ollut. Sitä sopivaa ei vain ole löytynyt, ainakaan toistaiseksi.
Tunnen paljon naisia, joilla ei ole ollut koskaan minkäänlaista läheistä kontaktia miesten kanssa. Kaikki nämä naiset ovat pärjänneet elämässä aivan hyvin. Sitä en tiedä, kuinka vaikeaa läheisyyden puute on heille loppujen lopuksi ollut.
Helpommaksi asian tekee se, jos elämässä on kuitenkin hyviä ystäviä.
Olen itsekin nyt yksin ja on todennäköistä, etten enää löydä kumppania. Mitään seksisuhteita on halua, enkä kaipaa. Sellaisiahan olisi varmaan paljon tarjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen, lähisuvuissa (isän ja äidin puolelta) on muutamakin ihana, sympaattinen ja täyspäinen henkilö, jotka ovat eläneet koko elämänsä (tai ainakin 60+ vuotta, elossa siis edelleen) ilman parisuhdetta, ja seksiäkin.
Tässäkin tärkein kysymys on: oliko tuo heidän oma valintansa?
Ei ole ollut oma valinta.
No pakkohan se on. Masentunut olen mutta jotenkin tässä aion sinnitellä loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla onnellinen kun on yksin? Onnistuu ehkä joidenkin kohdalla, mutta suurin osa ei osaa olla onnellinen yksin. En myöskään ymmärrä väitettä, että pitää olla ensiksi onnellinen yksin, että voi tehdä jonkun muun onnelliseksi. Vai tarkoittiko alkuperäinen kirjoittaja yksinololla sinkkuutta?
Tuon voikin kyseenalaistaa. Ihminen on aina keskeneräinen, parisuhteessa on hyvä kasvaa yhdessä, eheytyä menneisyyden kolhuista. Hyvä kuitenkin on, että ihminen on jotenkin tasapainoinen, jotta suhde onnistuisi. Mutta tasapainoinen voi olla onnettomanakin.
Vierailija kirjoitti:
No pakkohan se on. Masentunut olen mutta jotenkin tässä aion sinnitellä loppuun asti.
Ei ole pakko.
Jos olisin rohkeampi en tarpoisi enää tässä synkkyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tuntemani koko elämänsä, tai vuosikausia yksin olleet ihmiset muuttuvat ikääntyessään kärttyisiksi ja jopa vihamielisiksi muita kohtaan. Esim. pahimmat kerrostalokyttääjät ja -valittajat ovat usein yksineläviä, iäkkäämpiä henkilöitä.
Työni puolesta taas olen nähnyt lukuisia miehiä, jotka eivät ole koskaan olleet parisuhteessa ja kärsivät syrjäytymisestä, sekä eriasteisista päihde- ja mielenterveysongelmista. Sen kummempaa kausaliteettia näiden ominaisuuksien välillä en ole lähtenyt piirtämään, mutta kyllä välillä käy mielessä, kumpi oli ensin: ongelmat, vai läheisten ihmissuhteiden puute, ja onko näiden välillä joku yhteys? Toki em. ongelmia on myös parisuhteessa olleilla miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Minun tuntemani koko elämänsä, tai vuosikausia yksin olleet ihmiset muuttuvat ikääntyessään kärttyisiksi ja jopa vihamielisiksi muita kohtaan. Esim. pahimmat kerrostalokyttääjät ja -valittajat ovat usein yksineläviä, iäkkäämpiä henkilöitä.
Työni puolesta taas olen nähnyt lukuisia miehiä, jotka eivät ole koskaan olleet parisuhteessa ja kärsivät syrjäytymisestä, sekä eriasteisista päihde- ja mielenterveysongelmista. Sen kummempaa kausaliteettia näiden ominaisuuksien välillä en ole lähtenyt piirtämään, mutta kyllä välillä käy mielessä, kumpi oli ensin: ongelmat, vai läheisten ihmissuhteiden puute, ja onko näiden välillä joku yhteys? Toki em. ongelmia on myös parisuhteessa olleilla miehillä.
Juuri tuota vihamielisyyttä pelkään. Pelkään että muutun vihaiseksi ja katkeraksi muita kohtaan vaikken haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tuntemani koko elämänsä, tai vuosikausia yksin olleet ihmiset muuttuvat ikääntyessään kärttyisiksi ja jopa vihamielisiksi muita kohtaan. Esim. pahimmat kerrostalokyttääjät ja -valittajat ovat usein yksineläviä, iäkkäämpiä henkilöitä.
Työni puolesta taas olen nähnyt lukuisia miehiä, jotka eivät ole koskaan olleet parisuhteessa ja kärsivät syrjäytymisestä, sekä eriasteisista päihde- ja mielenterveysongelmista. Sen kummempaa kausaliteettia näiden ominaisuuksien välillä en ole lähtenyt piirtämään, mutta kyllä välillä käy mielessä, kumpi oli ensin: ongelmat, vai läheisten ihmissuhteiden puute, ja onko näiden välillä joku yhteys? Toki em. ongelmia on myös parisuhteessa olleilla miehillä.
Juuri tuota vihamielisyyttä pelkään. Pelkään että muutun vihaiseksi ja katkeraksi muita kohtaan vaikken haluaisi.
Mä oon jo. Siksi en enää liikukaan ihmisten ilmoilla. Saan maata omassa paskamaisuudessani.
Onko täällä ketään ikiyksineläjää joka voisi kertoa voinnistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kommentti jossa painotetaan ensin tuntemaan itsensä ja sitten vasta jos/kun haluaa mene suhteeseen. kukaan tervejärkinen ei halua ihmisistä joka hyppää suoraan entisen helmoista.
Täällä!
En enää missään nimessä halua suhteeseen. Onhan tossa muutama halunnut jotain enemmän,mut oon vaan toivottanut hyvät jatkot. Ei vaan kiinnosta. Yli puolet liitoista päättyy eroon,niin miksi edes yrittää. En ole koskaan ollut läheisyydenkipeä. Pärjään ilman toista ja seksiä useammankin vuoden. Henkinen yhteys on ollut mulle aina tärkeimpiin kuin fyysinen, mut sitä fyysistä läheisyyttä saan ystäviltäni.
Olen ollut parisuhteissa mutta nyt kymmenisen vuotta ilman, enkä ole halunnut sellaista, koska ei ole tullut vastaan ihmistä jonka haluaisin. Ja jos ei tule, jatkan näin. Ihan hyvin menee, olen erittäin seksuaalinen, ei sekään ole ongelma. En ole hihassa roikkuja ja kainalossa nysväävä, mitä ilmeisimmin, mutta on minulla läheisiä ihmissuhteita joihin kuuluu hellyys. Parisuhde ei ole ainoa seksuaalisuuden tai hellyyden imentymä.
No eipä tuohon ole paljoa vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kommentti jossa painotetaan ensin tuntemaan itsensä ja sitten vasta jos/kun haluaa mene suhteeseen. kukaan tervejärkinen ei halua ihmisistä joka hyppää suoraan entisen helmoista.
Tuohon täytyy kommentoida, että ei suhteeseen niin vain mennä, kyllä sillä toisella osapuolellakin on sanansa sanottavana asiaan.
t. ikisinkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen. Olen 50 v. ja kokemuksen perusteella.
Täällä toinen samanikäinen.
Täällä myös. Mukavampi olla yksin. Mies oli liian dominoiva liitossa ja en pystynyt elämään omannäköistä elämääni.Leskeyteni jälkeen ei ole ketään miestä tullut, joka olisi pystynyt elämään tasa-arvoisesti parisuhteessa. Sellaista tuskin on. Naisen aliarvioimista kaikilla miehillä,joiden kanssa olen yrittänyt suhdetta.Taloudellisesti pärjään jopa paremmin, kuin jotkut pärjäävät sen aviomiehensä kanssa yhdessä. Lucky me.
Tunnen, lähisuvuissa (isän ja äidin puolelta) on muutamakin ihana, sympaattinen ja täyspäinen henkilö, jotka ovat eläneet koko elämänsä (tai ainakin 60+ vuotta, elossa siis edelleen) ilman parisuhdetta, ja seksiäkin.