Tällaistako parisuhdeterapia on?

Ei. Vaadi toinen.

Olet paskalla terapeutilla paskan miehen kanssa. Jätä molemmat.

Miten siellä olisi pitänyt tai voinut mennä? Kertokaa te muut, miten teillä on terapeutti vastaavia tilanteita hoitanut. Järkytyin siitä, että miehen raivoaminen ja kaltoinkohteluni oli ok myös terapeutin silmien edessä.

Ap

Paska terapeutti. On ihan perusteltua, että hän ei lähde tuomaroimaan, olettehan aikuisia jne, mutta miehen toiminta on osa teidän parisuhteen ongelmien kirjoa ja siitä olisi syytä keskustella. Erosta keskusteleminen on hyvä asia, miehen asenne estää teitä etenemästä ja löytämästä ratkaisuja. Jos jaksat anna terapeutille palautetta ja kerro tarkasti missä mielestäsi hän toimi väärin, ehkä ottaa opikseen ja tulevaisuudessa osaa jopa auttaa pariskuntia. Voisit myös jollekin asiaan liittyvälle palstalle kirjoittaa kokemuksesi ja lisätä terapeutin nimen niin ihmiset osaavat huomioida sen terapeuttia valitessaan.

Minulla oli ihan sama juttu. Tosin meillä se oli ex-vaimo, joka siellä mesosi. Ei ole muuta neuvoa kuin, että vaihdatte terapeuttia. Fiksu terapeuti viheltäisi tuollaisen pelin poikki heti alkuunsa.

Tällä palstalla oli Väestöliiton Heli Vaarasen avautumisen aikoihin paljonkin puhetta siitä, kuinka parisuhdeterapeutit tuppaavat aina vastuuttamaan ensisijaisesti naisen. Moni kertoi täällä kokemuksistaan, kuinka usein juuri naispuoliset terapeutit ovat alkaneet syyllistää naista terapointitilanteessa. Mies taas on saanut olla niin vastahankainen ja yhteistyökyvytön kuin suinkin haluaa. Tämä tuli siis mieleen tuosta, kun kirjoitit, että terapeutti alkoi sättiä sinua siitä, että olet puhunut miehellesi erosta. Vaihda joka tapauksessa terapeuttia ja pistä sana kiertämään. Ei missään terapiatilanteessa saa katsoa läpi sormien huutamista, riehumista tai muuten epäasiallista käytöstä.

Parisuhdeterapeutin tehtävä on auttaa paria käsittelemään ongelmat rakentavasti ilman tuomarointia. Tuo ei todellakaan ole rakentavaa terapiaa

Joo. Hän kyllä alkuunsa laittoi meille säännöt, että molemmat puhuvat vuorollaan.

Käytännössä se meni sitten niin, että minä sen jälkeen kiltisti aina kuuntelin ja odotin vuoroani. Kun minun vuoroni tuli, mies alkoi huutamaan päälle ja sai sitten kanssa huutaa. Hän vei käytöksellään asian ihan sivuraiteille ja siinä sitten pysyttiin. Tämä on meillä ollut koko ajan se ongelma ja myös siitä puhuinkin terapiassa.

Tuntui, että terapeutti yritti nimenomaan ymmärtää miestäni. Minua kohtaan hän oli viileä, mikä olisi sinänsä ihan ok, jos hän olisi samalla tavalla myös puolisoanikin kohtellut. Jos ei mitään mieheni käytöstä tuomita, niin miksi sitten minun käytöstäni tuomitaan?

Se mikä siinä oli viheliäisintä, niin mieheni sai ikäänkuin vahvistusta äärimmäisen tympeälle käytöksellensä minua kohtaan. Se on ok, samoin minun haukkuminen manipuloivaksi narsistiksi, jos purskahdan itkuun. Toki sain kertoa vuorollani, miksi itkin, mutta se oli ihan monologi, jolle ei tullut kommenttia mistään suunnasta.

Ainoa asia mitä siellä terapiassa minun suhteeni oltiin vahvistamassa, niin minun pitäisi kuunnella ja kestää mitä vaan, hiljaa ja kiltisti. Miehelleni taas kaikki on ok, kuten vaikka raivostuminen siitä kun sanoin, että toivoisin että hän koskettaisi minua kauniisti tai sitten ei ollenkaan.

Joku juttu minussa kait on tosi ärsyttävää, kun paitsi puolisoni, myös parisuhdeterapeutti näkee, että minua on ok kohdella noin. Tämä oli jo toinen parisuhdeterapeutti seurakunnalla, joka ei ollut mielestäni ihan asiallinen. Johtuuko se nyt siitä, että oltiin ns. maksuttomassa palvelussa (eli seurakunta laskuttaa kaupunkia) vai mistä.

Tämä syö senkin takia, että kaipaisin todella apua ja en oikein tiedä, mistä uskaltaisin sitä lähteä hakemaan. En jaksaisi tuollaisia kokemuksia enää yhtään.

Ap

Eiköhän tuo teidän "parisuhde" ole jo kätelty. Eroa ja anna hullun mennä mihin lystää.

Kaikenlaista sontaa viitsitkin katsoa ja kuunnella, etkö enää pääsisi vieläkin alemmaksi ja poljetummaksi? Ei yksikään normaalilla itsetunnolla varustettu aikuinen ihminen katselisi tuollaista miestä yhtään, miksi sinä aina vain ymmärrät ja matelet hänen edessään? En ymmärrä alkuunkaan. Itse sinä maata altasi kaivat jatkamalla matelua, ryhdistäydy ihminen.

Parisuhteen laittaminen poikki tuntuu vaikealta siksikin, minut on erosta niin vahvasti syyllistetty. Ja onhan meillä lapset, talo ja auto. Ei ole voimia lähteä, elän vaan tämän pursertavan syyllisyyden ja vähän väliä ties mistä arkisesta asiasta flippaavan miehen kanssa. Tarvitsisin varmasti jotain apua, että olisi voimia lähteä ja saada edes kohtuullinen sopimus erosta, sekä tietysti pitää pää kylmänä, kun mies ryhtyy helvetin hankalaksi ja kaikki taas on minun syytäni. Se on nimittäin todella raskasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla oli Väestöliiton Heli Vaarasen avautumisen aikoihin paljonkin puhetta siitä, kuinka parisuhdeterapeutit tuppaavat aina vastuuttamaan ensisijaisesti naisen. Moni kertoi täällä kokemuksistaan, kuinka usein juuri naispuoliset terapeutit ovat alkaneet syyllistää naista terapointitilanteessa. Mies taas on saanut olla niin vastahankainen ja yhteistyökyvytön kuin suinkin haluaa. Tämä tuli siis mieleen tuosta, kun kirjoitit, että terapeutti alkoi sättiä sinua siitä, että olet puhunut miehellesi erosta. Vaihda joka tapauksessa terapeuttia ja pistä sana kiertämään. Ei missään terapiatilanteessa saa katsoa läpi sormien huutamista, riehumista tai muuten epäasiallista käytöstä.

Mä oon joskus neuvolassa yrittänyt puhua kun terkka on kysynyt meidän perheasioista yms.että kun mies käyttäytyy epäasiallisesti jne.niin aina tulee vastaus tyyliin "mutta kyllähän tuo Kalle on niin hyvä isä että kannattaako tuollaisia edes miettiä.." WTF?

Meidän pitäisi ehdottomasti miehen kanssa mennä pariterapiaan (molemmissa "vikaa") mutta ahdistaa kun olen ihan varma että minun käsketään vaan kestää tms.

Oma äitinikin aina joka tilanteessa ottaa mieheni puolen vaikka olisi päivänselvää että mies teki väärin.

Talo, lapset ja auto ne on monella muullakin eroavalla. Ja syyllistämistä. Ei kelpaa selitykseksi.

Miehesi taitaa olla narsisti?

Mikä koulutus tuolla "pariterapeutilla" on? Nykyään on kaikenlaisia kirjekurssien rakkausvalmentajia..

Eksäni kävi oman eksänsä kanssa parisuhdeterapeutilla. Kuulemma siellä oli puitu pitkälti vain hänen ongelmiaan vaikka nainen oli halunnut sinne miehen pettämisen takia. Siinäkin terapeutti asettui vahvasti miehen puolelle ja nainenunohdettiin tyystin kipuineen - mies vielä niin urpo että kertoi tästä tajuamatta mitä tuli kertoneeksi. Kyseinen eksä muuttui kohdallani eksäksi juuri pettämisen takia, joten paljonpa oli hyötyä hänen yksin monologeistaan.

Hanki uusi terapeutti ja lähde etsimään voimiasi muita reittejä. Kuten soittamalla kriisipuhelimeen tms. Tuo pelleily ajaa sut vielä sairaalaan. Jos terapeuttikin asettuu miehen puolelle niin huhhuh koska toi touhu vaikuttaa aivan kipeältä. Hiljainen hyväksyntä on todella ala arvoista ammattilaiselta.

Et haluaisi alkaa käymään yksilöterapiasssa?

Mieheni on ihan ystävällinen pieniä lapsia kohtaan. Arjessakin hän on yleensä hauska ja mukava.

Mutta hänessä on puoli, mikä alkaa ihan tyhjästä. Vähän kuin Jekyll ja Hyde. Monesti se alkaa tiuskimisella ja sitten sitä seuraa ihan asiattomat syytökset ja hyvin outo riidan haastaminen. Siihen jos vastaa mitä vaan, on itse syyllinen. Jos ei vastaa mitään, yrittää katsoa sormien läpi, hän vain lisää  kierroksia kunnes saa minkä vaan reaktion.

Koskaan hän ei kadu käytöstään, ei sano että sori meni yli tai mitään. Päinvastoin, mitä törkeämmin hän on itse minua tai vanhinta poikaa kohdellut, sitä törkeämmin hän meitä syyttelee. Ja aina hän on  "sekopäisen akan" (tai vaikkapa vitun mulkun, miksi hän minua kutsui tänään) uhri.

Hänestä vika on ainoastaan siinä, että minä en lopeta. No todellisuudessa hän ei lopeta kunnes on saanut mielestään riittävästi sikailla, vaikka  antaisin mahdollisuuden päästä kuin koira veräjästä ja vain jatkaa päivää normaalisti.

Ihan kuin hänellä olisi joku aivan hillitön tarve riidellä ja saada  kaaosta aikaseksi. Tätä hän ei tietenkään ole tunnustanut, vaan on törkeää minulta tuollaista väittää. Vaikka en edes väittäisikään.

Asioista keskustelu ei yleensä onnistu, koska se on hänelle tilaisuus riidellä ja jatkaa samaa. Jos yritän kysyä  kysymyksiä, hän ei niihin vastaa, vaan vie asian ihan sivuraiteille. Ja hänestä on törkeää että edes kysyn  mitään ja hänen ei tarvitse mitään vastata jne...

Olen epäillyt, että se käytösmalli on peräisin hänen lapsuudenkodista, jossa isä ja äiti riitelivät verisesti. Isänsä on melkoinen tapaus, nimitteli minua miniääkin tuossa vähän aika sitten, vaikka on jo 6-kymppinen eläkkeellä oleva opettajamies.

Voi olla traumaperäistä tai voi olla persoonallisuushäiriö.

En tiedä mikä on, mutta mies ei edes suostu enää apua tuohon hakemaan. Hän kyllä aluksi lähti hakemaan terveyskeskuksesta keskusteluapua tavoitteena päästä terapiaan, mutta nyt hän on keksinyt, ettei hän voi terapiaan mennä koska vaimo estää. Vaimo estää sillä tavalla, että olen sanonut etten  suvaitse häneltä huonoa kohtelua silloinkaan kun hän käy terapiassa... Voitteko ymmärtää mitä tuo tarkoittaa, miten asian on voinut vääntää noin, eikä siihen mikään tolkuttaminen auta että mene...

Elän tällaisessa ihmeellisessä "vaimon syytä" -maailmassa.

Ap

I

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen laittaminen poikki tuntuu vaikealta siksikin, minut on erosta niin vahvasti syyllistetty. Ja onhan meillä lapset, talo ja auto. Ei ole voimia lähteä, elän vaan tämän pursertavan syyllisyyden ja vähän väliä ties mistä arkisesta asiasta flippaavan miehen kanssa. Tarvitsisin varmasti jotain apua, että olisi voimia lähteä ja saada edes kohtuullinen sopimus erosta, sekä tietysti pitää pää kylmänä, kun mies ryhtyy helvetin hankalaksi ja kaikki taas on minun syytäni. Se on nimittäin todella raskasta.

Ap

Olisi helppo sanoa että lakkaa syyllistymästä mutta mitä pitää tapahtua että lähdet tuollaisesta suhteesta? Lapset selviävät kyllä ja paremmin ilman tuollaista raivoajaa, talon ja auton voi myydä. Suurempia sopimuksia saa teetettyä lakimiehen kautta jossei muuten. Näytä nyt miehellesi närhen munat.

Vierailija kirjoitti:

Mikä koulutus tuolla "pariterapeutilla" on? Nykyään on kaikenlaisia kirjekurssien rakkausvalmentajia..

Hän kertoi olevansa yhteiskuntatieteiden maisteri sekä saanut jonkun terapeuttikoulutuksen. En enää  muista tarkemmin, mikä se oli.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eksäni kävi oman eksänsä kanssa parisuhdeterapeutilla. Kuulemma siellä oli puitu pitkälti vain hänen ongelmiaan vaikka nainen oli halunnut sinne miehen pettämisen takia. Siinäkin terapeutti asettui vahvasti miehen puolelle ja nainenunohdettiin tyystin kipuineen - mies vielä niin urpo että kertoi tästä tajuamatta mitä tuli kertoneeksi. Kyseinen eksä muuttui kohdallani eksäksi juuri pettämisen takia, joten paljonpa oli hyötyä hänen yksin monologeistaan.

Hanki uusi terapeutti ja lähde etsimään voimiasi muita reittejä. Kuten soittamalla kriisipuhelimeen tms. Tuo pelleily ajaa sut vielä sairaalaan. Jos terapeuttikin asettuu miehen puolelle niin huhhuh koska toi touhu vaikuttaa aivan kipeältä. Hiljainen hyväksyntä on todella ala arvoista ammattilaiselta.

Et haluaisi alkaa käymään yksilöterapiasssa?

Juu, haluan kyllä yksilöterapiaan. Tilanne on tällä hetellä se, että noiden jatkuvien flippauskohtausten vuoksi taloutemme on tosi kuralla ja minulla ei ole ollut varaa maksaa sairaskuluvakuutuslaskua. Koetan saada sen hoidettua, että pääsisin käymään muutaman kerran, että pääsisin oikeaan terapiaan.

Jotain on minussa aivan hirveän pahasti vialla, kun siedän tuollaista käytöstä noinkin paljon. Fiksu nainen olisi laittanut tuollaisen draamailijan pihalle viimeistään siinä vaiheessa, kun mies katsoi parhaaksi lähettää limaisia viestejä rosoisemman naisen kanssa Facebook-seinällä kaikkien liikekumppaneidemme ja kavereidemme nähden. Ja syyllistää minut koko jupakasta.

Olisin halunnut tuota tapausta käsitellä siellä terapiassa, mutta sen olisi kuulemma pitänyt olla minulle täysin loppuunkäsitelty ihan vaan sillä, kun mieheni kertoo ettei osannut pitää sen röyhkeästi käyttäytyvän naisen kanssa puoliaan ja sekin on minun syytäni, koska olen häntä niin pahasti alistanut ja vienyt hänen itsetuntonsa.

Ei riittänyt minulle tuollainen käsittely, ei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ihan ystävällinen pieniä lapsia kohtaan. Arjessakin hän on yleensä hauska ja mukava.

Mutta hänessä on puoli, mikä alkaa ihan tyhjästä. Vähän kuin Jekyll ja Hyde. Monesti se alkaa tiuskimisella ja sitten sitä seuraa ihan asiattomat syytökset ja hyvin outo riidan haastaminen. Siihen jos vastaa mitä vaan, on itse syyllinen. Jos ei vastaa mitään, yrittää katsoa sormien läpi, hän vain lisää  kierroksia kunnes saa minkä vaan reaktion.

Koskaan hän ei kadu käytöstään, ei sano että sori meni yli tai mitään. Päinvastoin, mitä törkeämmin hän on itse minua tai vanhinta poikaa kohdellut, sitä törkeämmin hän meitä syyttelee. Ja aina hän on  "sekopäisen akan" (tai vaikkapa vitun mulkun, miksi hän minua kutsui tänään) uhri.

Hänestä vika on ainoastaan siinä, että minä en lopeta. No todellisuudessa hän ei lopeta kunnes on saanut mielestään riittävästi sikailla, vaikka  antaisin mahdollisuuden päästä kuin koira veräjästä ja vain jatkaa päivää normaalisti.

Ihan kuin hänellä olisi joku aivan hillitön tarve riidellä ja saada  kaaosta aikaseksi. Tätä hän ei tietenkään ole tunnustanut, vaan on törkeää minulta tuollaista väittää. Vaikka en edes väittäisikään.

Asioista keskustelu ei yleensä onnistu, koska se on hänelle tilaisuus riidellä ja jatkaa samaa. Jos yritän kysyä  kysymyksiä, hän ei niihin vastaa, vaan vie asian ihan sivuraiteille. Ja hänestä on törkeää että edes kysyn  mitään ja hänen ei tarvitse mitään vastata jne...

Olen epäillyt, että se käytösmalli on peräisin hänen lapsuudenkodista, jossa isä ja äiti riitelivät verisesti. Isänsä on melkoinen tapaus, nimitteli minua miniääkin tuossa vähän aika sitten, vaikka on jo 6-kymppinen eläkkeellä oleva opettajamies.

Voi olla traumaperäistä tai voi olla persoonallisuushäiriö.

En tiedä mikä on, mutta mies ei edes suostu enää apua tuohon hakemaan. Hän kyllä aluksi lähti hakemaan terveyskeskuksesta keskusteluapua tavoitteena päästä terapiaan, mutta nyt hän on keksinyt, ettei hän voi terapiaan mennä koska vaimo estää. Vaimo estää sillä tavalla, että olen sanonut etten  suvaitse häneltä huonoa kohtelua silloinkaan kun hän käy terapiassa... Voitteko ymmärtää mitä tuo tarkoittaa, miten asian on voinut vääntää noin, eikä siihen mikään tolkuttaminen auta että mene...

Elän tällaisessa ihmeellisessä "vaimon syytä" -maailmassa.

Ap

Lähtisin menemään. Tuollaista ei tarvitse kestää. Oletko kokeillut jatkossa lähteä pois paikan päältä kun mies aloittaa ton kehittämänsä sirkuksen? Tiedän että mykkäkoulu ei ole ok mut mitä muutakaan voit tehdä.

Jätin itse vastaavasti käyttäytyvän miehen eikä kaduta muuten yhtään. Niiyä riitojen aikana sanottuja asioita ri vain pystynyt unohtamaan ja kunnioitukseni miestä kohtaan ennen eroa oli lähellä nollaa - mies kirjoitti parisuhteen säännöt että minua ei tarvitse kunnioittaa joten käyttäydyin vastaavalla tavalla. Lähdin melkein selityksittä.