Tällaistako parisuhdeterapia on?

Vierailija kirjoitti:

I

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen laittaminen poikki tuntuu vaikealta siksikin, minut on erosta niin vahvasti syyllistetty. Ja onhan meillä lapset, talo ja auto. Ei ole voimia lähteä, elän vaan tämän pursertavan syyllisyyden ja vähän väliä ties mistä arkisesta asiasta flippaavan miehen kanssa. Tarvitsisin varmasti jotain apua, että olisi voimia lähteä ja saada edes kohtuullinen sopimus erosta, sekä tietysti pitää pää kylmänä, kun mies ryhtyy helvetin hankalaksi ja kaikki taas on minun syytäni. Se on nimittäin todella raskasta.

Ap

Olisi helppo sanoa että lakkaa syyllistymästä mutta mitä pitää tapahtua että lähdet tuollaisesta suhteesta? Lapset selviävät kyllä ja paremmin ilman tuollaista raivoajaa, talon ja auton voi myydä. Suurempia sopimuksia saa teetettyä lakimiehen kautta jossei muuten. Näytä nyt miehellesi närhen munat.

Pitää tapahtua se, että saan riittävästi voimaa. Ja siihen tarvitsen oikeasti tukea, sillä  nyt olen liikaa noiden kohtausten armolla.

Ap

Parisuhdeterapeutti lähtee siitä että molemmissa on vikaa ja riitaan tarvitaan aina kaksi. Meidän tapauksessa riitaan tarvittiin tasan yksi, joka jatkoi esitystä niissä kahdessa istunnossa, joita meillä oli. Ero tuli.

Mene yksilöterapiaan, ihka oikealle psykoterapeutille, saat voimia lähteä tuollaisesta suhteen irvikuvasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni kävi oman eksänsä kanssa parisuhdeterapeutilla. Kuulemma siellä oli puitu pitkälti vain hänen ongelmiaan vaikka nainen oli halunnut sinne miehen pettämisen takia. Siinäkin terapeutti asettui vahvasti miehen puolelle ja nainenunohdettiin tyystin kipuineen - mies vielä niin urpo että kertoi tästä tajuamatta mitä tuli kertoneeksi. Kyseinen eksä muuttui kohdallani eksäksi juuri pettämisen takia, joten paljonpa oli hyötyä hänen yksin monologeistaan.

Hanki uusi terapeutti ja lähde etsimään voimiasi muita reittejä. Kuten soittamalla kriisipuhelimeen tms. Tuo pelleily ajaa sut vielä sairaalaan. Jos terapeuttikin asettuu miehen puolelle niin huhhuh koska toi touhu vaikuttaa aivan kipeältä. Hiljainen hyväksyntä on todella ala arvoista ammattilaiselta.

Et haluaisi alkaa käymään yksilöterapiasssa?

Juu, haluan kyllä yksilöterapiaan. Tilanne on tällä hetellä se, että noiden jatkuvien flippauskohtausten vuoksi taloutemme on tosi kuralla ja minulla ei ole ollut varaa maksaa sairaskuluvakuutuslaskua. Koetan saada sen hoidettua, että pääsisin käymään muutaman kerran, että pääsisin oikeaan terapiaan.

Jotain on minussa aivan hirveän pahasti vialla, kun siedän tuollaista käytöstä noinkin paljon. Fiksu nainen olisi laittanut tuollaisen draamailijan pihalle viimeistään siinä vaiheessa, kun mies katsoi parhaaksi lähettää limaisia viestejä rosoisemman naisen kanssa Facebook-seinällä kaikkien liikekumppaneidemme ja kavereidemme nähden. Ja syyllistää minut koko jupakasta.

Olisin halunnut tuota tapausta käsitellä siellä terapiassa, mutta sen olisi kuulemma pitänyt olla minulle täysin loppuunkäsitelty ihan vaan sillä, kun mieheni kertoo ettei osannut pitää sen röyhkeästi käyttäytyvän naisen kanssa puoliaan ja sekin on minun syytäni, koska olen häntä niin pahasti alistanut ja vienyt hänen itsetuntonsa.

Ei riittänyt minulle tuollainen käsittely, ei.

Ap

Kuulostaa niin tutulta! Voimia. Olen itse samassa jamassa kuin sinä. Itse olen huomannut, että kaikkein tärkeintä on nähdä miehen puheiden läpi ja tajuta, että et ole todellakaan sellainen, mitä hän väittää. Se on ainakin ollut omalla kohdallani vapauttavaa. Sen voimin olen jaksanut ponnistella irti.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdeterapeutti lähtee siitä että molemmissa on vikaa ja riitaan tarvitaan aina kaksi. Meidän tapauksessa riitaan tarvittiin tasan yksi, joka jatkoi esitystä niissä kahdessa istunnossa, joita meillä oli. Ero tuli.

No joo, onhan se toki ihan omaa mokaani, että katselen tuollaista toimintaa. Olen yrittänyt käyttäytyä noissa tilanteissa tosi rakentavasti tai sitten olla välinpitämätön, välillä olen kokeillut olla erittäin ymmärtäväinen... noilla keinoilla en saa mitään muuta, kuin vain entistä rumempaa kohtelua.

Vasta siinä vaiheessa kun sanon tai teen itse jotain törkeää, kuten kerran lopulta sanoin pitkällisen ruuvipenkkinsä jälkeen että ammu itsesi, niin siinä vaiheessa alkoi miehestä löytyä se asiallisempi puoli. Noh, tietysti kamalien syytösten ja itkuvirsien myötä, miten akka on taas niin kamala, mutta vasta siinä vaiheessa hän tunsi saaneensa riittävästi.

Minun pitäisi käytännössä viettää tuollaista wt-elämää, jotta kelpaisi. Ja olla se musta lammas katkeruudesta ravintoa saavan ihmisen elämässä.

Minun kanssani olisi ihan helppo elää normaalia elämää, olen aika sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut tyyppi luonnostani. Tykkään kuunnella ihmisiä ja keskustella, kertoa toiveista ja yrittää vastata toisen toiveisiin. Mutta me vaan ei olla selkeästikään mikään hyvä match, koska mieheni näkee minut aivan toisella tavalla.

Tarvitsen ihan todella sitä terapiaa, jotta saan koottua itseni ja hankittua itselleni vähän rakentavampia ihmissuhteita. Tämä on ihan järkyttävä alennustila, tiedän sen itsekin.

Ap

Juu, tämä oli toinen puoli tarinasta.

Mekin kävimme pariterapeutilla. Tai meidän kunnassahan pariterapiaan pääsee vain lapsiperheet (mutta ei lapsista haaveilevat pariskunnat). Kuitenkin pääsimme ihan kunnan terapeutille, joka referenssien mukaan (netistä löysin) oli joskus aiemmin toiminut pariterapeuttina.

Ensin minulla oli tunnin aika, seuraavana päivänä miehellä oli tunnin aika ja sitten vielä menimme sinne molemmat tunniksi.

En nyt tiedä, kuinka tuon olisi pitänyt mennä. Ei siitä ainakaan mitään hyötyä ollut. En tiedä oikeasti, mitä mieheni on siellä puhunut eikä pariterapeutti niitä asioita ottanut esille. Loppua kohden koitti vakuuttaa meille, että ero on paras ratkaisu kohdallamme. Ongelmanamme on siis ollut lähinnä tulevaisuuden haaveet ja niiden yhteensopimattomuus. Ja terapeutti tarjosi heti eroa. Lähdimme sieltä vähän suuttuneina ja sellasella asenteella että "keitetääs pannullinen kahvia ja istutaan pöydän ääreen ja jutellaan keskenämme asiat selviksi".

Minulle olisi kelvannut terapeutilta vaikka kannattaa erota -kommentti, mutta meillä se meni niin, että kun sanoin että voitaisiin ottaa se eroasia nyt puheeksi kun muutosta ei ole näkyvissä, niin sekä terapeutti että mies molemmat alkoivat sanomaan, että eivät usko että tässä nyt oikeasti halutaan erota.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni kävi oman eksänsä kanssa parisuhdeterapeutilla. Kuulemma siellä oli puitu pitkälti vain hänen ongelmiaan vaikka nainen oli halunnut sinne miehen pettämisen takia. Siinäkin terapeutti asettui vahvasti miehen puolelle ja nainenunohdettiin tyystin kipuineen - mies vielä niin urpo että kertoi tästä tajuamatta mitä tuli kertoneeksi. Kyseinen eksä muuttui kohdallani eksäksi juuri pettämisen takia, joten paljonpa oli hyötyä hänen yksin monologeistaan.

Hanki uusi terapeutti ja lähde etsimään voimiasi muita reittejä. Kuten soittamalla kriisipuhelimeen tms. Tuo pelleily ajaa sut vielä sairaalaan. Jos terapeuttikin asettuu miehen puolelle niin huhhuh koska toi touhu vaikuttaa aivan kipeältä. Hiljainen hyväksyntä on todella ala arvoista ammattilaiselta.

Et haluaisi alkaa käymään yksilöterapiasssa?

Juu, haluan kyllä yksilöterapiaan. Tilanne on tällä hetellä se, että noiden jatkuvien flippauskohtausten vuoksi taloutemme on tosi kuralla ja minulla ei ole ollut varaa maksaa sairaskuluvakuutuslaskua. Koetan saada sen hoidettua, että pääsisin käymään muutaman kerran, että pääsisin oikeaan terapiaan.

Jotain on minussa aivan hirveän pahasti vialla, kun siedän tuollaista käytöstä noinkin paljon. Fiksu nainen olisi laittanut tuollaisen draamailijan pihalle viimeistään siinä vaiheessa, kun mies katsoi parhaaksi lähettää limaisia viestejä rosoisemman naisen kanssa Facebook-seinällä kaikkien liikekumppaneidemme ja kavereidemme nähden. Ja syyllistää minut koko jupakasta.

Olisin halunnut tuota tapausta käsitellä siellä terapiassa, mutta sen olisi kuulemma pitänyt olla minulle täysin loppuunkäsitelty ihan vaan sillä, kun mieheni kertoo ettei osannut pitää sen röyhkeästi käyttäytyvän naisen kanssa puoliaan ja sekin on minun syytäni, koska olen häntä niin pahasti alistanut ja vienyt hänen itsetuntonsa.

Ei riittänyt minulle tuollainen käsittely, ei.

Ap

KUULLOSTAA NIIN TUTULTA! :o Olen tuo jonka kanssa olet jo pari viestiä tässä vaihtanutkin. Eksäni kuullosti ihan samalta, ihme raivareita ihme jutuista, hallitsi keskustelua viemällä asiat sivuraiteille eikä pystynyt puhumaan itse aiheesta. Jos otin puheeksi jotain missä mies oikeasti töppäsi (sanoi pahasti, jätti hoitamatta jonkin asian, teki oharit) hän alkoi vain hokea päälle että ai, itsekö olet aivan virheetön? Tuo on pelkkää ongelmien käsittelemisen välttelyä koska ei pysty kohtaamaan omia vajaavaisuuksiaan. Parasta oli että mies itse ei pitänyt omia raivareitaan kauhean tärkeinä tai olennaisina, mutta mun joka ikinen pienikin negatiivinen ilmekin oli sitten pahasta. Tämä sankari tosin sai henkistä tukea ja hyväksyntää siskoltaan, joka kehtasi tulla marisemaan siitä miten kohtelen miestä huonosti.. Eropäätöstä ei ollut vaikea tehdä, ja en ole päästänyt kyyneltäkään miehen takia. Ne riitojen aikana sanotut asiat ja väliin jääneet kiilat olivat kasvattaneet meidät erilleen jo kahdessa vuodessa niin tehokkaasti, ja kaduttaa etten lähtenyt ensimmäisistä merkeistä. 

Jos voin jotain sanoa mitä itse opin aikoinaan, niin älä jää odottamaan ihmettä tai ulkopuolista apua. Sitä ei yksinkertaisesti satele, vaan jostain syystä nainen velvoitetaan ja painostetaan miettimään omaa käytöstään. Saat neuvoja mutta et apua, ja kun tilanne on jo ohi ja pystyt puhumaan asiasta neutraalisti, niin kummasti saat enemmän hjelppiä kuin ikinä itse tilanteessa. En käsitä miksi ihmiset toimivat niin, mutta itse tilanteen ollessa päällä moni vain kavahtaa ja pakenee. 

Eikä voimaantumista kannata odottaa. Kannattaa vain oikeasti lähteä, tiedät kyllä mitä tehdä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni kävi oman eksänsä kanssa parisuhdeterapeutilla. Kuulemma siellä oli puitu pitkälti vain hänen ongelmiaan vaikka nainen oli halunnut sinne miehen pettämisen takia. Siinäkin terapeutti asettui vahvasti miehen puolelle ja nainenunohdettiin tyystin kipuineen - mies vielä niin urpo että kertoi tästä tajuamatta mitä tuli kertoneeksi. Kyseinen eksä muuttui kohdallani eksäksi juuri pettämisen takia, joten paljonpa oli hyötyä hänen yksin monologeistaan.

Hanki uusi terapeutti ja lähde etsimään voimiasi muita reittejä. Kuten soittamalla kriisipuhelimeen tms. Tuo pelleily ajaa sut vielä sairaalaan. Jos terapeuttikin asettuu miehen puolelle niin huhhuh koska toi touhu vaikuttaa aivan kipeältä. Hiljainen hyväksyntä on todella ala arvoista ammattilaiselta.

Et haluaisi alkaa käymään yksilöterapiasssa?

Juu, haluan kyllä yksilöterapiaan. Tilanne on tällä hetellä se, että noiden jatkuvien flippauskohtausten vuoksi taloutemme on tosi kuralla ja minulla ei ole ollut varaa maksaa sairaskuluvakuutuslaskua. Koetan saada sen hoidettua, että pääsisin käymään muutaman kerran, että pääsisin oikeaan terapiaan.

Jotain on minussa aivan hirveän pahasti vialla, kun siedän tuollaista käytöstä noinkin paljon. Fiksu nainen olisi laittanut tuollaisen draamailijan pihalle viimeistään siinä vaiheessa, kun mies katsoi parhaaksi lähettää limaisia viestejä rosoisemman naisen kanssa Facebook-seinällä kaikkien liikekumppaneidemme ja kavereidemme nähden. Ja syyllistää minut koko jupakasta.

Olisin halunnut tuota tapausta käsitellä siellä terapiassa, mutta sen olisi kuulemma pitänyt olla minulle täysin loppuunkäsitelty ihan vaan sillä, kun mieheni kertoo ettei osannut pitää sen röyhkeästi käyttäytyvän naisen kanssa puoliaan ja sekin on minun syytäni, koska olen häntä niin pahasti alistanut ja vienyt hänen itsetuntonsa.

Ei riittänyt minulle tuollainen käsittely, ei.

Ap

KUULLOSTAA NIIN TUTULTA! :o Olen tuo jonka kanssa olet jo pari viestiä tässä vaihtanutkin. Eksäni kuullosti ihan samalta, ihme raivareita ihme jutuista, hallitsi keskustelua viemällä asiat sivuraiteille eikä pystynyt puhumaan itse aiheesta. Jos otin puheeksi jotain missä mies oikeasti töppäsi (sanoi pahasti, jätti hoitamatta jonkin asian, teki oharit) hän alkoi vain hokea päälle että ai, itsekö olet aivan virheetön? Tuo on pelkkää ongelmien käsittelemisen välttelyä koska ei pysty kohtaamaan omia vajaavaisuuksiaan. Parasta oli että mies itse ei pitänyt omia raivareitaan kauhean tärkeinä tai olennaisina, mutta mun joka ikinen pienikin negatiivinen ilmekin oli sitten pahasta. Tämä sankari tosin sai henkistä tukea ja hyväksyntää siskoltaan, joka kehtasi tulla marisemaan siitä miten kohtelen miestä huonosti.. Eropäätöstä ei ollut vaikea tehdä, ja en ole päästänyt kyyneltäkään miehen takia. Ne riitojen aikana sanotut asiat ja väliin jääneet kiilat olivat kasvattaneet meidät erilleen jo kahdessa vuodessa niin tehokkaasti, ja kaduttaa etten lähtenyt ensimmäisistä merkeistä. 

Jos voin jotain sanoa mitä itse opin aikoinaan, niin älä jää odottamaan ihmettä tai ulkopuolista apua. Sitä ei yksinkertaisesti satele, vaan jostain syystä nainen velvoitetaan ja painostetaan miettimään omaa käytöstään. Saat neuvoja mutta et apua, ja kun tilanne on jo ohi ja pystyt puhumaan asiasta neutraalisti, niin kummasti saat enemmän hjelppiä kuin ikinä itse tilanteessa. En käsitä miksi ihmiset toimivat niin, mutta itse tilanteen ollessa päällä moni vain kavahtaa ja pakenee. 

Eikä voimaantumista kannata odottaa. Kannattaa vain oikeasti lähteä, tiedät kyllä mitä tehdä! 

Sinä olet ollut fiksu nainen, kun pari vuotta riitti ja näit, mikä kuvio on.

Minä olen aivan uskomattoman typerä ollut, sillä nyt ollaan jo kohtuullisen pitkään kestäneen avioliiton jälkeen siinä tilanteessa, että olen kuin soutuveneessä keskellä merta ja ilman airoja. Tässä on jo sen verran monta asiaa, mitkä liittyvät toisiinsa ja tästä ei enää kuivin jaloin lähdetä. Mies on sen verran häijy, että mitä vaan voi tulla ja se voi johtaa ihan mihin vaan.

Yritän miettiä vahvuuksia ja löytää niitä kautta keinon päästä pois. Tosin tiedän, että mies vähintään viikon välein potkaisee jalat kaiken alta sekoilukohtauksillansa, joissa mikään ei hänelle riitä. Ja kaikki minun syytäni, itse ei tee eikä tule tekemään asian parantamiseksi yhtään mitään. Kuten ei ole tehnyt ennenkään.

Ihmettä ei ole tulossa ulkopuolelta, sen tiedän. Täasä minä olen ainoa, joka muutoksen voi tälle asialle saada. Lähtemällä tästä kammottavasta avioliitosta, tavalla tai toisella.

Ap