Lue keskustelun säännöt.
Itken pienistäkin vastoinkäymisistä.
04.06.2016 |
En pääse bussiin, asiakas sanoo pahasti, tili myöhässä, myöhästyn töistä... Saan pidäteltyä sen aikaa ettei kukaan näe ja menen piiloon itkemään. Eniten itkettää kun joku sanoo minulle tai minusta jotain negatiivista. Jos esim. kuulen että minua on haukuttu selän takana saatan olla alamaissa viikon päivät. Teini-iän epävarmuutta ei pitäisi olla, olen 24. Onkohan tämä luonteenpiirre vai jotain muuta? Vituttaa kun ei voi käsitellä vastoinkäymisiä aikuisen ihmisen tavoin vaan aina pitää itkeä. Ja jos alan avata vastoinkäymisiäni jollekin niin sitten vasta itkua tuleekin jos siihen asti olisin saanut pidäteltyä. Nimim. ikuinen itkupillikö?
Kommentit (4)
Olen nainen. En tiiä miten se tähän liittyy, kun naiset yleensä on miehiä tunteikkaimpia mutta en tunne ketään näin itkupilliä kuin minä. :d
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ennen tätä, mutta kun aloin suhtautumaan asioihin vähän huolettomammin niin elämä on ollut helpompaa. En ota kaikkea niin korjaimellisesti tai henkilökohtaisesti, vaan ajattelen asioita myös muiden näkökulmasta. Olen saanut lisää itsevarmuutta hyväksymällä omat virheeni ja että muilla on sitten omansa. Uusissa tilanteissa ei ole mitään hävittävää, eikä kukaan muista tilannetta jonkun ajan päästä vaikka et toimisikaan aivan luontevasti.
Enää en itke yökylissä, töissä, tai muissa stressaavissa tilanteissa, mutta kuitenkin riidellessä, kevätjuhlissa, elokuvissa, vanhoja asioita muistelessa.
N19
Taidat olla nainen?