Lue keskustelun säännöt.
Tuttu tarina...mies haukkuu humalassa
04.06.2016 |
Mitäpä tehdä. Kuvio on se sama vanha. Mies haukkuu humalassa. Milloin mitäkin ja eilen viimeksi sain kuulla olevani lehmä. Kun itkin niin mies yritti laittaa tyynyn naamani eteen. Huusin sitten kovempaa, tietääpä sitten, että saa painaa oikein kunnolla jos haluaa, että vaikenen ikuisesti. Muutoin on niin mukavaa ja hauskaa yhdessä, hyvä olla ja usein tuntuu, että tässä on mies joka tukee minua. Tai no sanoo ilmeisesti tukevansa vaikka todellisuudessa taitaakin olla eri mieltä. Olen nyt vaihtamassa uraa, tarkoituksena on opiskella uusi ammatti. Mies on tämän haaveeni tiennyt jo pitkään ja sanonut tukevansa minua. Noh, eilenpä veti esiin kortin "mä käyn töissä sä et". Vähän melkein jo arvasin aiemmin, että kyllä tuo jossain vaiheessa kännissä ollessaan paljastaa mitä oikeasti ajattelee. Masennukseen olen sairastunut uudestaan jo vajaa vuosi sitten. Hirveästi en tästä ole hänelle puhunut, hän sanoo ettei ymmärrä sitä sairautta. No oikeastaan nyt kun tätä kirjoittamaani luen niin vastaushan taitaa olla aika selvä. Lähteä pitäisi. Pettymys on niin kova ja sydän särkynyt kun uskoin ja toivoin niin kovasti, että tässä on se elämäni mies. Perheestä haaveilen kovasti, en pysty kuvittelemaan loppuelämääni ilman lapsia. Mitäpä tehdä nyt tällä nimenomaisella hetkellä. Miten panna vastaan, miten saada toinen tajuamaan. Näitä tämän tason riitoja on ollut vuoden aikana neljä kertaa.
Kommentit (11)
Älä nyt ainakaan lapsia ala tehtailemaan tuohon teidän kipeitä "painetaan lehmää tyynyllä naamaan"- tyyppisiä parisuhderiitoja todistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pelkää joutuvansa sinua elättämään. Se ahdistaa miestä.
Mitäkö tehdä? Tunnusta se tosiasia, että miestä sinä et voi muuttaa. Itse sinä teet omat valintasi, eli jatkatko humalaisen haukkumisen kuuntelua vai et.
Tunnusta sekin totuus, että sinun sydämesi on jo nyt särkynyt, kun mies on paljastunut tuollaiseksi eikä hän ollutkaan unelmiesi prinssi. Sinulla ei siis ole oikeastaan enää mitään menetettävää, jos annat tuon miehen haukkua jatkossa muita naisia ja suunnistat itse kohti uusia seikkailuja.
Olen tehnyt hänelle hyvin selväksi, ettei minua tarvitse elättää. Opiskelun rahoitan ansiosidonnaisella ja tililläni on ihan hyvin rahaa jotta me velattomina ihmisinä selviämme ruokakuluista ja voidaan käydä matkoillakin. Joskus hänelle kyllä on liikaa jos laitan ruokakaupassa esim. jugurtin ostoskoppaan. Usein kyllä kysyn, että saanko ottaa. Arkisin minä käyn kaupassa ja teen ruoan ja viikonloppuisin mies tekee enemmän. Joskus kyllä kahdenkympin ruokalasku on hänelle kova paikka vaikka rahaa miehellä kyllä on, vakityö ja Veikkauksestakin tulee jatkuvasti pikkuvoittoja. Asumiskulumme ovat 200 euroa kuukaudessa (vastike) ja sen kin jaamme puoliksi. Ehdotinkin nyt, että hoidamme ruokaostokset tahoillamme ettei hänelle synny enää mielipahaa asiasta.
Humalassa paljastuu todelliset ajatukset, eikä ne tässä tapauksessa ole kovin imartelevia.
Olin itsekin joskus miehen kanssa, joka ei omien sanojensa mukaan ymmärtänyt masennusta, vaikka oli näin masentuneen silmään selvästi itsekin masentunut, mikä selvisikin sitten kun oli liian myöhäistä hänelle alkaa minua ymmärtämään. En enää pystyisi olemaan noin ajattelevan kanssa, ei vain toimi että toinen dissaa toisen tuntemuksia ja saa sillä aikaan enemmän masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt hänelle hyvin selväksi, ettei minua tarvitse elättää. Opiskelun rahoitan ansiosidonnaisella ja tililläni on ihan hyvin rahaa jotta me velattomina ihmisinä selviämme ruokakuluista ja voidaan käydä matkoillakin. Joskus hänelle kyllä on liikaa jos laitan ruokakaupassa esim. jugurtin ostoskoppaan. Usein kyllä kysyn, että saanko ottaa. Arkisin minä käyn kaupassa ja teen ruoan ja viikonloppuisin mies tekee enemmän. Joskus kyllä kahdenkympin ruokalasku on hänelle kova paikka vaikka rahaa miehellä kyllä on, vakityö ja Veikkauksestakin tulee jatkuvasti pikkuvoittoja. Asumiskulumme ovat 200 euroa kuukaudessa (vastike) ja sen kin jaamme puoliksi. Ehdotinkin nyt, että hoidamme ruokaostokset tahoillamme ettei hänelle synny enää mielipahaa asiasta.
Vitun alistuva lehmä. Olet häpeäksi naisille.
Ei varmaan kannata kyseistä suhdetta jatkaa eikä siihen lapsia ainakaan tehdä. Sitten olet ainakin jollain tasolla aina miehessä kiinni, vaikka ero tulisikin. Siis jos lapsia on. Ja en edelleenkään tajua parisuhteita, varsinkaan avioliittoja joissa on selkeästi minun ja sinun rahat. Joka sentti lasketaan ja jaetaan. Jos jaetaan asunto, elämä ja lapset, minusta siihen kuuluu myös rahat. Meillä on aina ollut miehen kanssa yhteiset rahat, jo avoliitto aikana. Molemmilla on pääsy toisen tileihin ja laskuja maksellaan aina sieltä, missä rahaa on. Ja ennen kuin joku sanoo, että loisin miehen lompakolla, niin kerrottakoon, että meillä minä olen se, joka on töissä ja tienaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin tajuat vaihtoehtosi, joita ei ole kuin yksi. Lähde, vaikka sydän särkyneenä, mutta tee se palvelus itsellesi.
T. 25 vuotta hukannut samanlaisen miehen kanssa alistuneena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla aika tyhmä kun tuollaista siedät?
No kannattiko ottaa tuollainen mies? Itse en juo tai käytä muitakaan päihteitä enkä ole väkivaltainen ja vapaalla jalalla oon saanut olla viimeiset 30 vuotta. Valintoja valintoja