Lue keskustelun säännöt.
sain työpaikan, oma äiti ei onnitellut
03.06.2016 |
Määräaikainen työni loppuu kesän lopussa, ja olen koko kevään hakenut töitä... kolme lasta meillä miehen kanssa on elätettävänä ja Helsingissä asutaan, eli rahaa tarvitaan. Tänään varmistui hyvä työpaikka, ja laitoin asiasta tekstarin äidilleni (joka on alle 70v, ei mitenkään dementti). Hän ei vastannut mitään. (lukee kyllä tekstareita). Onneksi on niin hyvä mieli työpaikasta, ettei äitini pysty sitä pilaamaan, vaikka vähän kyllä pistää sydämeen noin ikävä käytös. Osaako joku selittää mulle, miksi äiti on noin ilkeä lapselleen? Kysessä siis suht normaali äiti, ei mikään persoonallisuushäiriöinen (kai)...
Kommentit (50)
Tää on jo ihan sairasta... äitien, isoäitien ja anoppien jatkuva haukkuminen ja keksimällä keksitään mistä voisi loukkaantua ja tehtailla aloituksia ja saada somehuomiota.
Missä on miehet - isät ja isoisät.
Ja haukkujana on vielä nainen, joka haukkuu toista naista. Missä on tasa-arvo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä nykyään kaikesta pitäisi saada huomiota, onnitteluja ja olla sankareita, jopa työssä käymisestä.
Ei onnittelut mitään maksa, korkeintaan sen yhden tekstarin verran. Mitä onnittelija menettää onnittelemalla? Sitä paitsi työpaikan saanti ON iso juttu tänä päivänä! Myös pätevät hakijat jäävät ilman työtä.
Ihmiselle nyt tapahtuu kaikenlaista, jossa onnittelut olisi paikallaan, päivittäin, mutta onko meillä jokaiselle aikaa ja energiaa huomioida kaikki, heti ja nyt, vai koskeeko vain tämä työikäisiä naisia, entä miehet, lapset, mummot, ystävät jne. Tässäkään aloituksessa isän ja miehen osuus on kokonaan ohitettu.
Onnea uudesta työpaikasta ja voimia :)
Paljon onnea nykyiseen työpaikkaasi ja onnea tulevaan ja sitä seuraavaan.
Onnea myös kolmesta lapsestasi!!! siinä onkin työmaata, työssäkäynnin ohella.
Ap linjoilla... osa vastauksista ilkeitä, mutta täydennän nyt vielä... lapsistani kaksi kouluikäistä toivat eilen kotiin erittäin hyvät todistukset. Äitini katseli niitä mielissään ja kehui lapsia, mutta samalla poimi sieltä joitain hyviä arvosanoja, joille vähän niinkuin naureskeli, että opettaja on tainnut arvioida tämän väärin, oikeasti lapsi ei ole niin hyvä... että ehkä tässä kiteytyy jotain mun äidistä.
Ja minun lapseni ovat siis äitini ainoat lapsenlapset, joita aina tarjoutuu hoitamaan. Meillä oli vakilapsenvahti, joka lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ja äitini itse sanoi, että mielellään on meillä vähän enemmän, että älkää hankkiko uutta tyttöä. Eli äiti pyörii tässä meillä aika usein lapsia kuljettamassa ym ihan omasta halustaan, ja on enimmäkseen ihan kiva, ja lapsenlapset ovat hänelle kaikki kaikessa. Välillä sitten kuitenkin vähän pistää sydämeen äidin asenne. Mutta se on niin vanha ja psyykeltään jäykistymässä, että en haaveile, että hänen itsensä kanssa voisi tästä puhua. Siksi purkauduin tänne. Ja sainkin muutaman hyvän, vähän lohduttavan vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea työpaikan johdosta!! :D
Äitisi on ET-lehden kasvattama ja häntä kiinnostavat vain omat asiat. Minun äitini on samanlainen. Kun esimerkiksi kävimme oikeutta useamman vuoden ja kaikki oikeusasteet hometalon takia, en kertonut siitä äidilleni, kun hölmö ajattelin, että säästän häntä huolehtimiselta. Kun sitten homma päättyi vuosien jälkeen ja tulos oli meidän kannalta myönteinen, kerroin asiasta. Äiti sanoi "ai jaa" ja jatkoi sitten omilla kerhoasioillaan.
Ehkä sinun äiti olettaa, kun lapset on saatu maailmalle, niin nyt on aika elää omaa elämää ja nauttia ja harrastaa niistä mitä on nuorena unelmoinut.
Onneksi, mun vanhemmilla on oma elämä ja elävät sen kautta, enkä edes odota, että he eläisivät minun tai sisaruksieni elämän kautta. Näin pysyy läheiset ja lämpimät välit, kun jokaisella on oma elämä.
Rinnastatko nyt oikeasti perheenjäsenten vuosien oikeuskamppailun ja rempan keskellä asumisen ja mahdolliset terveyshaitat johonkin eläkeläisten tietokilpailuihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani sai töitä enkä tajunnut onnitella. Jotenkin kun sitä olettaa, että ihmiset menee töihin eikä jää kotiin. Jos on ollut pitkään työttömänä, voisin onnitella, mutta jotenkin kummallista, että normaaleista asioista toivotetaan onnea.
Kävin hammaslääkärissä, ei reikiä. No onnea kovasti.
Auto meni katsastuksesta läpi. Onnea, onnea, hieno juttu.
Posti tuli tänään jo puoliltapäivin. Kyllä sinua onnisti!
Tässä viestissä taisikin tiivistyä hyvin ongelman ydin. Vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä minkälainen tilanne työmarkkinoilla on tällä hetkellä, vaan töiden saaminen on täysi itsestäänselvyys.
Töiden saaminen ei ole itsestäänselvää, mutta ei se ole työssäkäyvälle ihmiselle mikään erityinen onnittelujen paikka! Olen 47 v ja viimeisen 10 vuoden aikana vaihtanut 3 kertaa työpaikkaa, viimeksi marraskuussa, joten saattaa olla, että jotain tiedän työmarkkinoista minäkin.
Voi luoja. Minä hain huolella tänä keväänä noin 40 työpaikkaa. Pääsin muutamaan haastatteluun. Kylmä hiki jo pukkasi otsalle. Lopputuloksena sain määräaikaisen sopimuksen, joka kestää himpan alle vuoden. Jee. Että niin helppoa. Olen pätevä. Olen kouluttautunut kohdennetusti vielä lisää työn ohessa. Ja sitä oman alan kokemustakin on jo pari vuotta. Joillain aloilla työn saaminen todella on onnittelujen paikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei onnittelut mitään maksa, korkeintaan sen yhden tekstarin verran. Mitä onnittelija menettää onnittelemalla? Sitä paitsi työpaikan saanti ON iso juttu tänä päivänä! Myös pätevät hakijat jäävät ilman työtä.