sain työpaikan, oma äiti ei onnitellut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani sai töitä enkä tajunnut onnitella. Jotenkin kun sitä olettaa, että ihmiset menee töihin eikä jää kotiin. Jos on ollut pitkään työttömänä, voisin onnitella, mutta jotenkin kummallista, että normaaleista asioista toivotetaan onnea.

Kävin hammaslääkärissä, ei reikiä. No onnea kovasti.

Auto meni katsastuksesta läpi. Onnea, onnea, hieno juttu.

Posti tuli tänään jo puoliltapäivin. Kyllä sinua onnisti!

Tässä viestissä taisikin tiivistyä hyvin ongelman ydin. Vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä minkälainen tilanne työmarkkinoilla on tällä hetkellä, vaan töiden saaminen on täysi itsestäänselvyys. 

Töiden saaminen ei ole itsestäänselvää, mutta ei se ole työssäkäyvälle ihmiselle mikään erityinen onnittelujen paikka! Olen 47 v ja viimeisen 10 vuoden aikana vaihtanut 3 kertaa työpaikkaa, viimeksi marraskuussa, joten saattaa olla, että jotain tiedän työmarkkinoista minäkin.

Onnea työpaikan johdosta!! :D

Äitisi on ET-lehden kasvattama ja häntä kiinnostavat vain omat asiat. Minun äitini on samanlainen. Kun esimerkiksi kävimme oikeutta useamman vuoden ja kaikki oikeusasteet hometalon takia, en kertonut siitä äidilleni, kun hölmö ajattelin, että säästän häntä huolehtimiselta. Kun sitten homma päättyi vuosien jälkeen ja tulos oli meidän kannalta myönteinen, kerroin asiasta. Äiti sanoi "ai jaa" ja jatkoi sitten omilla kerhoasioillaan.

Niin minä mieleni pahoitin. Ei tulis mieleenikään suuttua tuollaisesta.

Mietti, että "WUHUU, sait taas kahdeksi kuukaudeksi töitä"

Haet kovasti vielä hyväksyntää äidiltäsi. Miksi? Itsenäisty.

Miksi haet hyväksyntää ihmiseltä, jolle työn saanti on ollut itsestäänselvyys? Vain ongelmatapauksilla ei ollut työpaikkaa 60 -80- luvuilla.

Voihan olla, että viesti ei ole mennyt perille. Kuulostaa kyllä vähän oudolta, jos ei ole hänen tapaistaan olla reagoimatta.

Eikä tuo mitään äidin hyväksynnän hakemista minusta ole. Ihan normaalia läheisten ihmisten kanssakäymistä, johon kuuluu asioiden kertominen ja onnittelu kun kauan odotettu asia tapahtuu.

Onnea työpaikan johdosta!

Ehkäpä voisit jo tuon ikäisenä lopettaa sen äidin hyväksynnän kinuamisen...

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä voisit jo tuon ikäisenä lopettaa sen äidin hyväksynnän kinuamisen...

Jos on koko ikänsä saanut elää niin, että on joutunut kinuamaan äidiltään hyväksyntää, se on kuulkaas aika kova ja kivulias työ päästä siitä eroon.

Ööö ei ton ikäiset vastaa joka tekstariin kuten teinit. Ei ne ole luureissa kiinni ja päivystä. Onnittelee kun juttelette ja luulee että duunin saanti on tavallista.

Ei mun äiti testaile

Kaikesta sitä nyt pitäisikin onnitella, sillä työssäkäynti pitäisi olla työkykyiselle normaalia ja arkipäiväinen asia. Hyvä, ettet iäkästä äitiäsi vaadi pitämään sen kunniaksi juhlat, lahjojen kera. Mihinkä tämä maailma onkaan mennyt.

Sitä paitsi, työttömyys ja perhevapaat pitäisi olla vain tilapäisiä vapaita, jonka jälkeen palataan normaalisti työelämään.

Miksi ihmeessä nykyään kaikesta pitäisi saada huomiota, onnitteluja ja olla sankareita, jopa työssä käymisestä. Ja kaikki on vielä äidin syytä, josta ollaan henkisesti riippuvaisia, vaikka äiti on 70v. Jotain tolkkua vanhempiensa syyllistämiseen, sillä myös heillä on oma elämä, eikä kaikkea prinssojen mieltymyksiä jaksa ja ehdi huomioida.

Vierailija kirjoitti:

No hei, onnea, sä sait työpaikan! Mitä halvatun väliä sillä äidillä on? Työt on nykyään niin tiukassa, että pitäisi olla tyytyväinen jo siihen, että saa työpaikan.

Joo, mutta kun ongelmattomuudestakin tehdään ongelma, joka antaa taas oikeuden syyllistää ja parjata muita, vaikka omaa äitiä.

Oliko nyt ap. kasvun paikka.

Vierailija kirjoitti:

Onnea työpaikan johdosta!! :D

Äitisi on ET-lehden kasvattama ja häntä kiinnostavat vain omat asiat. Minun äitini on samanlainen. Kun esimerkiksi kävimme oikeutta useamman vuoden ja kaikki oikeusasteet hometalon takia, en kertonut siitä äidilleni, kun hölmö ajattelin, että säästän häntä huolehtimiselta. Kun sitten homma päättyi vuosien jälkeen ja tulos oli meidän kannalta myönteinen, kerroin asiasta. Äiti sanoi "ai jaa" ja jatkoi sitten omilla kerhoasioillaan.

Ehkä sinun äiti olettaa, kun lapset on saatu maailmalle, niin nyt on aika elää omaa elämää ja nauttia ja harrastaa niistä mitä on nuorena unelmoinut.

Onneksi, mun vanhemmilla on oma elämä ja elävät sen kautta, enkä edes odota, että he eläisivät minun tai sisaruksieni elämän kautta. Näin pysyy läheiset ja lämpimät välit, kun jokaisella on oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin viestin puolilta päivin. Iltapäivällä sen jälkeen on viestitelty lasten harrastuskuljetuksista, mihin kyllä vastasi... Korkeasti koulutettuja ollaan sekä minä että äitini, ja molemmat olleet "aina" töissä, nyt vaan kevään mittaan ei ollutkaan niin helppoa löytää uutta paikkaa, kun määräaikainen loppuu. Sen verran ollaan tekemisissä, että luulen että tietäisin jättimurheet äidiltäni...

Ymmärrän äitiäsi, sillä hänellä on oikeus omaan elämään ja ajan käyttöönsä.

Mutta sitä en ymmärrä, miksi aikuinen tytär, joka on kolmen lapsen äiti, lähettelee noin tiheään viestejä vanhelle äidilleen jostakin lasten kuljetuksista. Eihän äitisi ehdi muuta kuin vastata niihin, vaikka luulisi.hänellä.olevan muitakin asioita huilettavana.

Olisit soittanut ja jutellut ja kysellyt mitä äidillesi kuuluu. Samalla olisi voinut kertoa enemmän uudesta työstä.

"oma äiti"

Mikä muu se voisi olla..?

Vierailija kirjoitti:

Laitoin viestin puolilta päivin. Iltapäivällä sen jälkeen on viestitelty lasten harrastuskuljetuksista, mihin kyllä vastasi... Korkeasti koulutettuja ollaan sekä minä että äitini, ja molemmat olleet "aina" töissä, nyt vaan kevään mittaan ei ollutkaan niin helppoa löytää uutta paikkaa, kun määräaikainen loppuu. Sen verran ollaan tekemisissä, että luulen että tietäisin jättimurheet äidiltäni...

Mitä ihmettä, sä olet edelleen työelämässä, joka päättyy loppukesästä ja otat uuden työpaikan vastaan syksyllä..

Ja nyt samalla minuutilla ei tullut Onnitteluja iäkkäältä äidiltäsi.

Voi kuule, äidilläsi on monta kuukautta aikaa vielä onnitella sinua, kun kiireltään ehtii.

Ehkä järjestää sinulle isot juhlat, kakkuineen, lahjoineen jne. koko suvulle ja ystäväpiirille kun hyppäät vanhasta työpaikasta uuteen.

Ps. muistikko ap. onnitella miestäsi ja lapsiasi, sillä uusi työpaikkasi voi tuoda heidän elämäänsä myös yllätyksiä.

Mitä sun isä teki? Tuliko onnittelut samalla silmänräpäyksellä kun tuleva työpaikka varmistui?

Mikä ihme joitakin nykynaisia vaivaa, kun he haluavat roikkua äidin tai anoppinsa helmoissa, vaikka ovat jo itsekin äitejä ja olla heistä täysin riippuvaisia. Ja voi sitä parkua ja itkua, kun kaikki toiveet eivät toteudu. Ja herne vedetään asiasta kuin asiasta nenään ja sitä syyllistämisen ja panettelun määrää.

Mummojen oletetaan toimivan heti, eikä heille omaa elämää sallita, vaan käytettävissä pitäisi olla 24/7. Missä ovat miehet?

Minusta on ihan ok. jos 70v. mummo ei enää ikänsä puolesta pysty samaan, kuin hänen tyttärensä. Ja voihan olla, jos mummolla on kolme lasta ja heillä on sama määrä lapsia kuin ap. niin mummon huolettavana on 9 lasta ja heidän vanhempansa eli siitäkin tulee 6.

Ennen miehet haukkuivat mummoja leikkimielisesti anoppivitsillään, jotka ovat jo monelta jo unohtuneet ja nyt tilalle on tullut, nuorten naisten harrastama some-haukkuminen, joka menee jo mummojen henkilökohtaisuuksiin, jos kaikki toiveet eivät toteudu.

Jätä se mamma, ansaitset parempaa!