Onko yksinäinen mies omituinen hyypiö?

Kyllä se kaverien puuttuminen kertoo paljon ihmisestä ja mietityttää heti pärjääkö hän yleensäkään muiden kanssa. Oli sitten mies tai nainen. Usein yksinäisessä on jotakin niin omituista ja luotaantyöntävää, että häneen ei edes tee mieli tutustua. Ja koska jokainen varmasti etsii vähän kaltaistaan, ei ainakaan minua kiinnosta yksinäiset erakot, vaan pidän normaaleista ja sosiaalisista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kaverien puuttuminen kertoo paljon ihmisestä ja mietityttää heti pärjääkö hän yleensäkään muiden kanssa. Oli sitten mies tai nainen. Usein yksinäisessä on jotakin niin omituista ja luotaantyöntävää, että häneen ei edes tee mieli tutustua. Ja koska jokainen varmasti etsii vähän kaltaistaan, ei ainakaan minua kiinnosta yksinäiset erakot, vaan pidän normaaleista ja sosiaalisista ihmisistä.

Juuri tällaisten asenteiden takia yksinäiset ovat yksinäisiä.

Populaarikulttuuri on ainakin ruokkinut tuollaisia asenteita. Yleensähän elokuvien sarjamurhaajat ja muut sellaiset ovat yksinäisiä miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kaverien puuttuminen kertoo paljon ihmisestä ja mietityttää heti pärjääkö hän yleensäkään muiden kanssa. Oli sitten mies tai nainen. Usein yksinäisessä on jotakin niin omituista ja luotaantyöntävää, että häneen ei edes tee mieli tutustua. Ja koska jokainen varmasti etsii vähän kaltaistaan, ei ainakaan minua kiinnosta yksinäiset erakot, vaan pidän normaaleista ja sosiaalisista ihmisistä.

Tunnen useampia yksinäisiä ihmisiä. Monet heistä ovat erityisen herkkiä ja kokeneet kiusaamista, jolloin on tullut epäluottamus toisiin ihmisiin. Ei heissä ole mitään epäilyttävää - itse asiassa he vaikuttavat aidommilta ihmisiltä kuin sellaiset, joilla on kavereita vaikka muille jakaa.

Jos joku on tavallinen ja mukava nainen niin on aika vaikea olla yksinäinen. Surullinen tosiasia on se, että yksinäisissä on jotain vikaa, joka tekee heistä yksinäisiä. Eivät he välttämättä ole mitään kusipäitä, vaan he saattavat olla esimerkiksi hyvin vetäytyviä, joka tekee todella hankalaksi heihin tutustumisen. 

Itse olen nainen jolla ei ole yhtään kavereita, ja voin kertoa AP, että yksikään ihminen koko maailmassa ei ole ajatellut minusta noin kuten sinä. Yksinäisyys määrittelee minut automaattisesti vaikeaksi ihmiseksi.

Kummalla on todennäköisemmin rahaa, valtaa ja hauska elämä, suositulla vai yksinäisellä? Totta kai yksinäinen voi olla vaikka kuinka helmityyppi mutta jos naista lähestyy tusinoittain miehiä niin miksi kiinnittäisi huomiota muihin kuin heihin joilla todennäköisesti menee hyvin?

Kyllä yksinäisyys voi johtua ihan siitäkin, että on muuttanut paikasta toiseen, tai elämäntilanteet erilaiset, jolloin ei ole ollut aikaa/mahdollista pitää yllä ihmissuhteita. On se ihan eri asia, jos syntyy ja kasvaa samassa kaupungissa, käy koulut ja menee vielä töihinkin sillä samalla alueella jossa on asunut koko ikänsä, kaverit vaan kumuloituu ja sitten ihmetellään miksei kaikilla ole yhtä vilkasta sosiaalista elämää kuin minulla, verrattuna siihen että muuttaa esim kauas kotiseudultaan, vanhat kaverit jakautuu ympäri Suomea tai jää sinne kotiseudulle ja sitten ne kaverit aikaa myöten jää, eikä välttämättä sellaisia pysyviä kaverisuhteita niin helposti enää synny. Minullakin opiskeluaikaisista kavereista moni lähti muualle valmistuttuaan, eikä sitten ole tullut pidettyä yhteyttä. Tuo automaatttinen johtopäätös hankalasta ihmisestä kertoo ylimielisyydestä ja kyvyttömyydestä asettua muiden asemaan.

up

Itse haluan ainakin pitää etäisyyttä esimerkiksi työtovereihin. Oikeiden ystävien kanssa voi sitten olla enemmän tekemisissä.

Vaikutatkin aivan mulkulta

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yksinäisyys voi johtua ihan siitäkin, että on muuttanut paikasta toiseen, tai elämäntilanteet erilaiset, jolloin ei ole ollut aikaa/mahdollista pitää yllä ihmissuhteita. On se ihan eri asia, jos syntyy ja kasvaa samassa kaupungissa, käy koulut ja menee vielä töihinkin sillä samalla alueella jossa on asunut koko ikänsä, kaverit vaan kumuloituu ja sitten ihmetellään miksei kaikilla ole yhtä vilkasta sosiaalista elämää kuin minulla, verrattuna siihen että muuttaa esim kauas kotiseudultaan, vanhat kaverit jakautuu ympäri Suomea tai jää sinne kotiseudulle ja sitten ne kaverit aikaa myöten jää, eikä välttämättä sellaisia pysyviä kaverisuhteita niin helposti enää synny. Minullakin opiskeluaikaisista kavereista moni lähti muualle valmistuttuaan, eikä sitten ole tullut pidettyä yhteyttä. Tuo automaatttinen johtopäätös hankalasta ihmisestä kertoo ylimielisyydestä ja kyvyttömyydestä asettua muiden asemaan.

Omassa ystäväpiirissäni ei ole jäljellä kuin yksi lapsuuden aikainen ystävä. Opiskelupaikkakunnan ystävistä pidän enää yhteyttä facebookin kautta pariin. Kyllä kaikki nykyiset ystäväni ovat tulleet vasta sen jälkeen, kun muutin tähän kaupunkiin ja tuoreimmat ystävät ovat ihan parin vuoden ajalta. Eli kyllä kaverisuhteita syntyy, jos niitä haluaa synnyttää.

Ei ole automaattisesti.

t. yksinäinen nainen

Yksinäiset ovat joskus hyvin epäilyttäviä. Heillä ei ole välttämättä edes taitoa olla muiden kanssa ja heitä ei kiinnosta muiden asiat, joten ystävyyttä on täysin mahdotonta edes aloittaa. Yksinäisillä on usein outoja mielipiteitä ja koska he eivät tajua keskustelua, niin he luulevat keskustelevansa silloin kun jankuttavat omaa mielipidettään kuuntelematta toisen sanomisia. Yksinäisten mielestä muut ovat usein niitä tympeitä tyyppejä ja he itse ovat mielestään aina oikeassa. Kertoo ihmisestä hyvin paljon jos heillä ei ole ystäviä.

Siis häh.. puhutaanko nyt ihmisistä joilla ei ole mitään kavereita vai ihmisistä jotka eivät liiku aina laumassa mennessä ulos?

Myötätunnon puute miehiä ja miesten kärsimystä kohtaan on aikamme suurin humanistinen epäkohta länsimaisissa sivistysvaltioissa. 

90% naisista ajattelee näin. Kyllä sen näkee naisen kasvoista, että pitää ihan nollana.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäiset ovat joskus hyvin epäilyttäviä. Heillä ei ole välttämättä edes taitoa olla muiden kanssa ja heitä ei kiinnosta muiden asiat, joten ystävyyttä on täysin mahdotonta edes aloittaa. Yksinäisillä on usein outoja mielipiteitä ja koska he eivät tajua keskustelua, niin he luulevat keskustelevansa silloin kun jankuttavat omaa mielipidettään kuuntelematta toisen sanomisia. Yksinäisten mielestä muut ovat usein niitä tympeitä tyyppejä ja he itse ovat mielestään aina oikeassa. Kertoo ihmisestä hyvin paljon jos heillä ei ole ystäviä.

Sinulla on ilmeisesti omakohtaista kokemusta hyvin monista yksinäisistä ihmisistä, kun pystyt antamaan noin tarkan analyysin heidän persoonallisuuksistaan, ajatusmaailmoistaan ja käyttäytymismalleistaan? Sillä jos tuo kuvauksesi ei perustu faktoihin, niin kuulostat aika ennakkoluuloiselta ja tuomitsevalta ihmiseltä. 

Niin, mutta tunnetko myötätuntoa yksinäistä miestä kohtaan, menetkö pitämään seuraa? Et. Näet vain yksinäisen naisen helppona kohteena. Et sinä siksi halua tutustua, että toinen on yksinäinen.

Oon huomannut, että näin yksinäisenä miehenä sosiaalisten kontaktien hankkiminen on yhtä helppoa kuin työttömänä töiden hankkiminen. Ihmisten ensimmäinen ajatus on, että tyypissä on jotain pahasti vialla eivätkä viitsi ottaa selvää

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut, että näin yksinäisenä miehenä sosiaalisten kontaktien hankkiminen on yhtä helppoa kuin työttömänä töiden hankkiminen. Ihmisten ensimmäinen ajatus on, että tyypissä on jotain pahasti vialla eivätkä viitsi ottaa selvää

Täähän se valitettavasti on. Olen ollut 7v täysin yksin. Ennen olin aina hymyilevä ja silmät loisti iloisuudesta. Nykyään vihaiset surulliset silmät ja en hymyile.