Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluan lopettaa kesätyön ennen kuin se edes alkaakaan
03.06.2016 |
Sain kesäksi osa-aikaisen työpaikan, hyvä palkka ja paljon tunteja. Olen kirjottanut työsopimuksen ja kaikki olisi valmista töiden alkamiselle. Asun yksin ja opintotuet eivät ole aivan hirveän suuria, joten olisi loogista kerätä rahaa kesäloman aikana. Mutta kulunut vuosi on ollut henkisesti aivan järjettömän raskas. Lähimmäiseni joutui vakavaan onnettomuuteen ja samalla tein ihan hirveän määrän opintoja ja kandin. Onnettomuudesta toipuminen on sujunut lähimmäiselläni ihan hyvin, mutta toisen tuskan näkeminen ei ole helppoa. Olen stressannut ja ollut peloissani koko vuoden ja tunnen nyt olevani todella väsynyt. Työpaikalla tiedetään tilanteeni, mutta tiedän, että siitä huolimatta luvassa ei ole yhtään helpotuksia. Onko ihan tyhmää ilmoittaa työnantajalle pahoitellen, että olen yksinkertaisesti niin väsynyt, että minun on kuunneltava nyt itseäni ja jättää työt nyt välistä? En kylläkään antaisi kovin hyvää kuvaa työnantajalle enkä tietystikkään saisi rahaa tulevalle vuodelle ja seuraavan vuoden työpaikan saanti ei olisi kauhean varmalla pohjalla. Vai pitäisikö minun kuitenkin aloittaa työt ja kokeilla miten se sujuisi? En tiedä, auttakaa!
Kommentit (42)
Minusta kuulostat ihmiseltä, joka nimenomaan tarvitsee nyt työtä ja sen luomaa rytmiä elämäänsä. Jos et ole kliinisesti diagnosoitu sairaaksi niin tietysti menet töihin!
Jos et ole kunnostasi varma niin käy lääkärissä. Kyllä ehdit lepäämäänkin, ei itseään osapäivätyössä terve nuori ihminen saa puhki raadettua mitenkään.
Tervetuloa aikuisten maailmaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuden aloittaminen tuntuu useimmiten raskaalta. Kuitenkin kun siitä alkaa saamaan onnistumisen tunteita, se antaakin voimia ja energiaa. Mielestäni sinun kyllä pitäisi aloittaa työt sovitusti. Perumalla ns. ilman syytä (työnantajan kannalta katsottuna, en vähättele tilannettasi), voi asialla olla kauaskantoisia seurauksia. Jutut kun liikkuvat.
Vierailija kirjoitti:
Empatian puutteesta tässä nyt ei ole kyse, mutta joskus on vaan ihan pakko tehdä asioita. Pakottaa itsensä saavuttamaan vielä vähän enemmän. Monet äidit varmaan tietävät tämän tunteen ja itsekin tiedät varmaan opiskelusta tämän. Ajattele: Miksi olet opiskellut jos et tätä varten?
Muistat varmaan joskus kuulleesi, kun "afrikan lapsilla ei ole ruokaa, älä jätä omaasi syömättä"-sanonnan.
Empatian puute oli osoitettu tuolle "oletpa itsekäs" kommentille. Toivon, että oli turhaa provosoimista, sillä tässä vuoden aikana en ole ajatellut itseäni sekuntiakaan, sillä kaikki voimat ovat menneet lähimmäiseni tukemiseen ja auttamiseen. Menetin melkein rakkaan. En todellakaan tarkoita empatian puutteella, sitä, että suurin osa kertoo järkevämmäksi mennä töihin. Se voikin olla järkevämpää. Halusin ulkopuolisen näkökulman ja sain sen, kiitos siitä. Kun oman pään sisällä asiaa pyörittelee, juttua ei näe niin laajasti ja siksi oli hienoa, että näinkin moni halusi kommentoida.
-Ap
Hylkää ne lähimmäiset, ovat vaan tiellä, kun töitä ruvetaan kunnolla tekemään. Niitä saa sieltä töistä uusia.
Toisekseen, hae saikkua jos ei pää kestä töissä. Saat sentään työtodistuksen.
Vierailija kirjoitti:
Empatian puutteesta tässä nyt ei ole kyse, mutta joskus on vaan ihan pakko tehdä asioita. Pakottaa itsensä saavuttamaan vielä vähän enemmän. Monet äidit varmaan tietävät tämän tunteen ja itsekin tiedät varmaan opiskelusta tämän. Ajattele: Miksi olet opiskellut jos et tätä varten?
Muistat varmaan joskus kuulleesi, kun "afrikan lapsilla ei ole ruokaa, älä jätä omaasi syömättä"-sanonnan.
Tossa ruokajutussa ei ole mitään logiikkaa, ei se mun ruokahalu riipu niistä Afrikan lapsista mitenkään, eikä huonon saastan väkisin kurkusta alas tunkeminen edistä Afrikan asiaa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kandin tekemiseenhän menee 2 viikkoa. Ei se kokonaista vuotta hirveen rasittavaksi tee.
Vierailija kirjoitti:
Kandin tekemiseenhän menee 2 viikkoa. Ei se kokonaista vuotta hirveen rasittavaksi tee.
Otahan vielä huomioon jos hän käy vielä sen lisäksi pääaineen muut opinnot, sivuaine +harkat +vielä se kandi
ja on ehkä vaikeaa sellaisien joilla menee hyvin ajatella, että peace of cake, mutta kun ajatelee että hän käy noin suurta asiaa samalla(onnettomuus) niin opiskelu ei varmaan tunnu helpolle
nim.merk. samankaltaisen kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntele ap itse itseäsi ja tee OMAT ratkaisusi.
Jos tunnet, että et jaksa, niin tuskin sitä voimaa kertyy täällä rääkkyvien kanojen seurassakaan.
Teitpä minkä päätöksen tahansa, niin se on sinun asia. :)
Vierailija kirjoitti:
Kandin tekemiseenhän menee 2 viikkoa. Ei se kokonaista vuotta hirveen rasittavaksi tee.
Kymmenen opintopisteen kandiin on arvioitu kuluvan 270 tuntia. Aika pitkiä päiviä saa tehdä, jos kahdessa viikossa aikoo sen urakoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mielipiteeni poikkeaa monista aiemmista, mutta jos oikeasti tuntuu että on vain AIVAN loppu, ehkä parempi jättää menemättä. Tarkoitan nyt oikeasti jos on sellainen uupumustila että tuntuu että työt veisivät ne viimeisetkin rippeet hyvinvoinnista. Tietysti on tosiasia että elämässä tulee vaikeita aikoja, jolloin on pakko vaan kestää, mutta ehkä mieluummin jättää kesätyöt väliin kuin jos olisi kyseessä joku pidempiaikaisempi työsuhde. Nyt tavallaan on vielä mahdollisuus siihen. Oma terveys on jotain mitä ei rahalla saa ja jos sitä jokin uhkaa niin onhan se hyvä levätä. Toisaalta tietysti se työntekokin voi tuoda voimia ja vähän muuta ajateltavaa. :)
Olen itse työtön ja mielipiteeni voi olla outo, koska jokaisesta työpaikasta tietysti pitää olla kiitollinen. Silti mielestäni se terveys menee aina edelle.
Mene töihin. Sun ei kuitenkaan tarvi töiden jälkeen tehdä yhtään mitään, otat vain ihan iisisti. Et tee mitään suunnitelmia muuta kuin olet itsesi kanssa, lepäät ja käyt vaikka kävelemässä rannoilla ja metsässä iltaisin.
Otat ensi lukuvuodelle sitten vähän vähemmän kursseja. Saat kesätöistä rahaa jotka auttaa ens vuodelle ja säästöissä pitkään. Tästä työpaikasta saat myös työkokemusta joka auttaa valmistumisen jälkeen kun etsit työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekosyitä. Taitaa siideri ja rannat vaan houkutella enemmän. Miten pärjäät jatkossa elämässä jos oot jo noista ihan zippi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekosyitä. Taitaa siideri ja rannat vaan houkutella enemmän. Miten pärjäät jatkossa elämässä jos oot jo noista ihan zippi?
Typerää.
Millainenhan Suomi olisi nyt jos kaikki olisivat levänneet pienten vastoinkäymisten edessä?
Lopeta tollainen turha ruikuttaminen elämän vaikeudesta ja mene sinne töihin!
Moni nainen on tehnyt töitä vaikka mies meni sodassa ja jäi monta muksua elätettäväksi pienellä palkalla. Ei siinä joudettu itkemään turhia.
Eevikka kirjoitti:
Oma mielipiteeni poikkeaa monista aiemmista, mutta jos oikeasti tuntuu että on vain AIVAN loppu, ehkä parempi jättää menemättä. Tarkoitan nyt oikeasti jos on sellainen uupumustila että tuntuu että työt veisivät ne viimeisetkin rippeet hyvinvoinnista. Tietysti on tosiasia että elämässä tulee vaikeita aikoja, jolloin on pakko vaan kestää, mutta ehkä mieluummin jättää kesätyöt väliin kuin jos olisi kyseessä joku pidempiaikaisempi työsuhde. Nyt tavallaan on vielä mahdollisuus siihen. Oma terveys on jotain mitä ei rahalla saa ja jos sitä jokin uhkaa niin onhan se hyvä levätä. Toisaalta tietysti se työntekokin voi tuoda voimia ja vähän muuta ajateltavaa. :)
Olen itse työtön ja mielipiteeni voi olla outo, koska jokaisesta työpaikasta tietysti pitää olla kiitollinen. Silti mielestäni se terveys menee aina edelle.
Näin on. Ihmiset huutelee ketkä ei oo samaa kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Karenssia paukkuu
Vain jos on työkkärin asiakas.
En menisi töihin jos ei ole aivan pakko. Yleensäkin kannattaa kuunnella itseään ja tehdä päätökset itse.
Näin toimin itse ja ikää 50v. En muilta kysele.
Alue: Aihe vapaa
Empatian puutteesta tässä nyt ei ole kyse, mutta joskus on vaan ihan pakko tehdä asioita. Pakottaa itsensä saavuttamaan vielä vähän enemmän. Monet äidit varmaan tietävät tämän tunteen ja itsekin tiedät varmaan opiskelusta tämän. Ajattele: Miksi olet opiskellut jos et tätä varten?
Muistat varmaan joskus kuulleesi, kun "afrikan lapsilla ei ole ruokaa, älä jätä omaasi syömättä"-sanonnan.