Äitisuhteista. Kuinka usein äitinne soittelee?

Ei soita koskaan. Joskus laittaa tekstareita. Isä soittaa joskus josko tultaisiin kylään tai he tulisivat.

Soittaan nykyisin noin kerran viikossa, kun isä on kuollut ja kyselee kauppakäynneille mukaan. Isän eläessä soitti ehkä kerran kuukaudessa.

Jotenkin outoa, että äiti noin soittelee päivittäin. Yksi kaverini äiti soittelee useita kertoja päivässä tyttärelleen. Minusta outoa. Ihan sellaista tyhjän jaaritusta. Semmoisiakin puhelevat, jotka ei minusta ihan äiti-tytär -suhteeseen sovi. 

Mun äitini on sitä mieltä, että pitäisi soitella vuorotellen. En tykkää yleensäkään puhua puhelimessa, ja sitten kun menee useampi päivä, etten soita, oikein kuulen ja tiedän, kuinka äitini närkästyneenä soittoani odottelee. Huoh.

Mutta yritä opettaa äitisi vähemmälle soittelulle, pikkuhiljaa. Jos hän kerran käyttää tekstareita, niin vastaa tekstarilla, esim. tyyliin en ehdi tänään puhumaan, olen siellä ja siellä en nyt pysty soittamaan, olen kavereiden/x:n kanssa, soitellaan huomenna/ylihuomenna. Ja sitten et mene mukaan tekstiviestittelyyn.

Eihän tuollaista kukaan jaksa eikä tarvikaan jaksaa.

Ei soittele onneksi enää. Kuoli yhdeksän vuotta sitten. Vai onko siitä jo kymmenen.

Kun muutin pois kotoa, äiti soitti päivittäin. Meni hermot ja sovittiin, että soitellaan kerran viikossa. Nyt asutaan lähekkäin, äiti tarvitsee toisinaan apua ja soitellaan taas päivittäin, ei tunnu haittaavan kumpaakaan, päinvastoin. On helpottavaa tietää, että äidillä on kaikki kunnossa. Sitä se vanheneminen teettää.

Ei soita koskaan. Ei myöskään käy koskaan kylässä. Jos minä menen heille (vanhemmat asuvat 700 km päässä) on kyllä mukava ja hänestä on mukavaa, että tulin. Ei vain ole yhteyttä pitävää tyyppiä. Luulen, että hän kyllä ilahtuu joka kerta kun minä soitan.

Ollaan aika erilaisia ihmisiä äitini kanssa. Tiedän jo, että itse tulen pitämään enemmän yhteyttä lapsiini, etenkin tyttäreen. Hän on 8 ja meillä on jo läheisemmät välit kuin äidilläni minuun ikinä.

Soittelisin edelleenkin päivittäin ellei äiti olisi kuollut 3kk sitten u_u,

Arvostakaa niitä äitejänne ja olkaa iloisia, että ovat teihin yhteyksissä. Itse kaipaan kovasti noita puheluita ja sitä, että oli ihminen jota oikeasti kiinnosti mitä kuuluu. Nyt ei enää kukaan soittele, ei kysele miten meni ensimmäinen työpäivä tai joko olen parantunut. Ei enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini on sitä mieltä, että pitäisi soitella vuorotellen. En tykkää yleensäkään puhua puhelimessa, ja sitten kun menee useampi päivä, etten soita, oikein kuulen ja tiedän, kuinka äitini närkästyneenä soittoani odottelee. Huoh.

Mutta yritä opettaa äitisi vähemmälle soittelulle, pikkuhiljaa. Jos hän kerran käyttää tekstareita, niin vastaa tekstarilla, esim. tyyliin en ehdi tänään puhumaan, olen siellä ja siellä en nyt pysty soittamaan, olen kavereiden/x:n kanssa, soitellaan huomenna/ylihuomenna. Ja sitten et mene mukaan tekstiviestittelyyn.

Eihän tuollaista kukaan jaksa eikä tarvikaan jaksaa.

Kai se jotenkin näin täytyy tehdä. Koskaan en ole jättänyt soittamatta takaisin. Nuo viestit huutomerkkeineen saa aina palan kurkkuun, että nyt on joku hätä. Ihan kauheata 😐.

Ap

Mitä hän tekee, jos et vastaa puheluihin ja tekstiviesteihin?

Vierailija kirjoitti:

Soittelisin edelleenkin päivittäin ellei äiti olisi kuollut 3kk sitten u_u,

Arvostakaa niitä äitejänne ja olkaa iloisia, että ovat teihin yhteyksissä. Itse kaipaan kovasti noita puheluita ja sitä, että oli ihminen jota oikeasti kiinnosti mitä kuuluu. Nyt ei enää kukaan soittele, ei kysele miten meni ensimmäinen työpäivä tai joko olen parantunut. Ei enää koskaan.

Tiedän tuonkin tunteen, mutta silti, kyllä aikuisten äidin ja tyttären täytyy ottaa välillä vähän väliä. Kuten joku edellä kuvaili, pitää mennä kauemmas, jotta voi sitten taas lähentyä.

Melkein joka päivä. Ei mitään asiaa. Jätän välillä vastaamatta. :D Useimmiten jaarittelen hetken mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini on sitä mieltä, että pitäisi soitella vuorotellen. En tykkää yleensäkään puhua puhelimessa, ja sitten kun menee useampi päivä, etten soita, oikein kuulen ja tiedän, kuinka äitini närkästyneenä soittoani odottelee. Huoh.

Mutta yritä opettaa äitisi vähemmälle soittelulle, pikkuhiljaa. Jos hän kerran käyttää tekstareita, niin vastaa tekstarilla, esim. tyyliin en ehdi tänään puhumaan, olen siellä ja siellä en nyt pysty soittamaan, olen kavereiden/x:n kanssa, soitellaan huomenna/ylihuomenna. Ja sitten et mene mukaan tekstiviestittelyyn.

Eihän tuollaista kukaan jaksa eikä tarvikaan jaksaa.

Kai se jotenkin näin täytyy tehdä. Koskaan en ole jättänyt soittamatta takaisin. Nuo viestit huutomerkkeineen saa aina palan kurkkuun, että nyt on joku hätä. Ihan kauheata 😐.

Ap

Ymmärrän tuon, on ihan kauheata. Sun täytyy nyt vaan saada tämä asia järjestykseen oman pääsi sisällä. Äidilläsi on kuitenkin isäsikin. Ja mieti niin, että jos äitisi pystyy tekstaamaan SOITA, hän pystyy kyllä tekstaamaan myös jos on joku oikea iso asia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän tekee, jos et vastaa puheluihin ja tekstiviesteihin?

En ole koskaan sitä tehnyt, mutta voisin kuvitella, että tulisi luokseni. Ap

Minullakin äiti soitteli ennen monta kertaa päivässä. Kun en vastannut kahteen päivään, hän tuli heittelemään kiviä ikkunaani ja sanoi että oli pakko tulla kun ei tiennyt olenko asunnossani vai en ja koska puhun niin sekavia(?). Olin tuolloin 22- vuotias.Nykyään yksinkertaisesti vain vastaa kuin korkeintaan kaksi kertaa viikossa. Useammin soittelu sopisi vain siinä tapauksessa, jos suhteemme olisi tasa-arvoinen eikä mikään holhoussuhde.

Ehkä kerta viikkoon, riippuu olenko käynyt kylässä.

Kerran viikkoon yleensä soitellaan. Jos on asiaa niin useammin tarpeen mukaan.

Äitisi on varmaan yksinäinen ja kaipaa seuraa. Mutta ei aikuinen työssäkäyvä ihminen voi kaikkea vapaa-aikaansa äidilleen uhrata, selvähän se on. Eikö äidilläsi ole enää ystäviä? Onko ne jo ahdistellut ja pelästyttänyt tai suututtanut? Monet tulevat vanhemmiten niin hankaliksi, ettei kukaan enää jaksa.

Parin tai kolmen kuukauden välein. Joskus useammin. Ihan hyvät välit on.

Ap, onko napanuora katkennut äitisi puolelta? Mun äiti soitti joka päivä ja sitten vaan sanoin, että kerta viikkoon riittää. Ja ihan hyvät välit mulla on äitini kanssa tätä nykyä.

Ei soita enää kun on lähestymiskielto. Ennen sitä soitti tai yritti soittaa useita kertoja päivässä. Jos ei vastannut niin kahden minuutin päästää uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.

Mun äiti soittaa n. 1-2 kertaa päivässä. Soitan myös itse äidilleni aina kun tahdon jutella. Nuorempana tuo oli ärsyttävää, mutta nykyään tuntuu tyhjältä jos ei soitella jonain päivänä.