Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Äitisuhteista. Kuinka usein äitinne soittelee?

Vierailija
02.06.2016 |

En tiedä, kai olen sitten kiittämätön tytär varmasti tämän palstan mukaan, mutta kun ei ole päivää etteikö äitini soittaisi. Usein soittelee päivän aikaan 1-5 kertaa, ei mitään asiaa, utelee vain.

Jos jostain syystä en vastaa, tulee heti perään viesti, että SOITA!!!!! Ja minä sitten sydän kurkussa soitan, että mitä tapahtunut 😐. Alan olla jo ihan loppu tähän. Äidillä on kaikki hyvin, isän kanssa elävät omakotitalossa, matkystelevat 2-3x vuodessa. Ei vaan jaksa tätä enää ja siitäkin on huono omatunto, pitäisihän minun nyt jaksaa omaa äitiäni...

Kommentit (47)

Vierailija
41/47 |
02.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitan monta kertaa viikossa lasten kuvia whatsapissa. Ei soita enää koskaan, koska kokee olevansa vaivaksi. Vastailee kyllä viesteihin. Ja ei olisi vaivaksi. Olen surullinen, että soitot ovat loppuneet.[/quote

Miksi hän yhtäkkiä alkoi kokea olevansa vaivaksi? :/

Se ei tapahtunut ihan yhtäkkiä, mutta ehkä muutaman kuukauden/puolen vuoden sisällä. Luulen, että syynä on masennus ja on alkanut nähdä itsensä negatiivisessa valossa :( Tylsää, koska itse ei jaksaisi olla aina se aktiivinen osapuoli ja mietityttää myös, että eikö äiti välitä. Vaikka järjellä tiedän, että siitä tuskin on kyse.

Vierailija
42/47 |
02.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei ole soittanut kahteen vuoteen ja isä ei v. 2008 jälkeen.

Saako udella miksi?

En osaa sanoa miksi isä ei soita. Ehkä siskon kuolema vaikutti. Äiti ei soita juuri kellekään...pitkä ja surullinen tarina takana. Eikä voittajia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/47 |
02.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei soita ikinä, ei laita edes viestiä tai sähköpostia jos minä en ensin jotain laita. Ei ole ikinä käyny mun nykyisessä asunnossa edes kylässä. Se ei ikinä ole ollut aktiivinen puoli yhteydenpidossa. Ei soittanut edes kun isoisäni kuoli, odotti että minä soitan.

Vierailija
44/47 |
02.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Soittelisin edelleenkin päivittäin ellei äiti olisi kuollut 3kk sitten u_u,

Arvostakaa niitä äitejänne ja olkaa iloisia, että ovat teihin yhteyksissä. Itse kaipaan kovasti noita puheluita ja sitä, että oli ihminen jota oikeasti kiinnosti mitä kuuluu. Nyt ei enää kukaan soittele, ei kysele miten meni ensimmäinen työpäivä tai joko olen parantunut. Ei enää koskaan.

Osanottoni, mutta kannattaa muistaa että kaikkien äitejä ei kiinnosta mitä tyttärelle kuuluu... :(

Vierailija
45/47 |
02.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itse aikuisen tyttären äiti. Oma äitini aikoinaan soitteli miltei päivittäin ja tulihan siitä sanomista ellen vastannut (lankapuhelimen  aikakaudella). Esim.kun olin iltavuorossa töissä soitti aina että olenko päässyt kotiin (olin tuolloin jo nelikymppinen). Osaksi huolehtimista mutta myös kontrollointia että missäs menen.

Oman tyttären kanssa olen päättänyt etten näin toimi ja nyt soitellaankin n.viikon välein tai harvemminkin ja nykyään tytär enemmänkin soittelee. Yleensä kuitenkin vain sovitaan että koska tavataan kasvotusten kun ei kumpikaan olla mitään puhelinihmisiä.

Vierailija
46/47 |
02.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittelisin edelleenkin päivittäin ellei äiti olisi kuollut 3kk sitten u_u,

Arvostakaa niitä äitejänne ja olkaa iloisia, että ovat teihin yhteyksissä. Itse kaipaan kovasti noita puheluita ja sitä, että oli ihminen jota oikeasti kiinnosti mitä kuuluu. Nyt ei enää kukaan soittele, ei kysele miten meni ensimmäinen työpäivä tai joko olen parantunut. Ei enää koskaan.

Osanottoni, mutta kannattaa muistaa että kaikkien äitejä ei kiinnosta mitä tyttärelle kuuluu... :(

Osanotto täältä myös. Itse soittelen äidille tai hän minulle ehkä kerran kahdessa-kolmessa kuukaudessa. Jutellaan jotain pinnallista. Äiti on sen verran vaikeasti päästään vialla, että olen oppinut pitämään hänet etäällä jo ala-asteiässä, vaikka jollain tavalla välitänkin hänestä. Luulenpa, että tunne on molemminpuolinen, äiti ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut elämästäni. Ja kohteli sanalla sanoen aika hirvittävällä tavalla.

Se on aika iso suru, että sitä ihanaa äitisuhdetta ei ole ollutkaan. Ei jää edes mitä surra, vain elämänmittainen tyhjä kohta siinä, missä jollain toisella on loppuelämän lämmittäviä muistoja. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/47 |
02.06.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun äiti veti vuosia sitten pikkuasiasta herneen nenään. Vuosi sitten sain puhelimeen sen ku soitin vieraasta numerosta. Kerkis sanoa etten oo tervetullut ees hautajaisiin. Ei siis oo nähnyt nuorinta lapsenlastaan ollenkaan, muita pieniä pari kertaa. Joten seuraava soittelu ei taida olla ees se hautajaiskutsu :)