Opettajat! Mikä on ollut vaikein kohtaamasi oppilaan henkilökohtainen ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on eläkkeellä opettajan työstä ja hänelle raskain oli oppilaan itsemurha. Tuli täysin puskista, ei silloin puhunut asiasta juurikaan, kun ei varmaan saanut. Nyt vuosia myöhemmin on rikkonut sen verran vaitiolovelvollisuuttaan, että kertoi vähän enemmän. Täysin tasapainoinen lapsi, tavallinen koti, ei kiusaamista, koulu meni ok jne. Eikä se itsemurha mikään salaisuus ollut. Kaikki luokkatoverit sen kuulemma tiesi.

Tuskinpa oli "täysin tavallinen koti". Jotkut osaavat vain pitää kulissit pystyssä ja esittää normaalia. Täysin tasapainoinen ei myöskään tee itsemurhaa. Todella surullista, ettei kukaan lähellä nähnyt kulissien taa, olisi voinut lapsi saada apua ajoissa. Monet mielummin uskottelevat, että kaikki on hyvin eikä toisten asioihin kuulu puuttua.

Niinpä, just noin, ulospäin kotiolot oppilaalla saattavat näyttää ihan normeilta, mutta perheen ja kodin sisäilmapiiristä ei tiedä välttämättä kukaan ulkopuolinen. Kaikenlaista on, ja eikä mahda minkään, jos ja kun kukaan ei kerro, eikä puutu asioiden kulkuun ajoissa!!!!!

Loppuen lopuksi jälkeenpäin kärsimyksistä saavat kärsiä vielä seuraavan seuraavakin jälkipolvi.

Koulupsykologin aluetta, ei opettajan. 

Suurin osa valehtelee ihan älyttömiä juttuja.

Antaa hevosen murehtia, hevosella on iso pää.

Eipä ihme että esim. koulukiusaaminen on nykyisessä laajuudessaan mahdollista, kun opettajalle kuuluu vain "oppitunnit ja arvostelun oikeudenmukaisuus",

Uskomatonta :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on eläkkeellä opettajan työstä ja hänelle raskain oli oppilaan itsemurha. Tuli täysin puskista, ei silloin puhunut asiasta juurikaan, kun ei varmaan saanut. Nyt vuosia myöhemmin on rikkonut sen verran vaitiolovelvollisuuttaan, että kertoi vähän enemmän. Täysin tasapainoinen lapsi, tavallinen koti, ei kiusaamista, koulu meni ok jne. Eikä se itsemurha mikään salaisuus ollut. Kaikki luokkatoverit sen kuulemma tiesi.

Tuskinpa oli "täysin tavallinen koti". Jotkut osaavat vain pitää kulissit pystyssä ja esittää normaalia. Täysin tasapainoinen ei myöskään tee itsemurhaa. Todella surullista, ettei kukaan lähellä nähnyt kulissien taa, olisi voinut lapsi saada apua ajoissa. Monet mielummin uskottelevat, että kaikki on hyvin eikä toisten asioihin kuulu puuttua.

Alapeukku tahdittomuudesta ja vänkäämään alkamisesta.

Tavallisessa kodissa voi olla sairautta, mielenterveysongelmia yms. Ei nämä kodista tee huonoa kotia. Nuo ei välttämättä myöskään välity ulospäin.

Joku nuori voi myös olla tempperamenttisempi kuin moni muu. Siinä murrosiän tuiverruksessa mielessä voi myllertää kaikenlaista. Jos vielä spontaani luonteeltaan...semmosiakin nuoria kasvaa tavallisissa kodissa.

Itse olen semmoisesta lähtösin ja veljeni teki itsemurhan. Ei kestänyt tyttöystävästä eroa, joi kännit ja meni junan alle. Kaikki tapahtui muutaman tunnin sisällä. Eikä kukaan voinut uskoa, koska kaikki oli hyvin koti, koulu, ystävät, kilpaharrastus sujui.

Voi, voi otan osaa veljesi päätymisestä itsariinsa, mutta et sinä voi sanoa itsariin päätyneen veljesi puolesta, mitä mieltä veljesi oli kodistanne ja kaikesta muustakin. Ymmärrätkö?

Eikä itsemurhaamiseen päädytä ilman mielenterveyden järkkymistä, sillä jos kaikki tekisivät itsarin parisuhteidensa eron jälkeen, niin sumahan rautateillä olisi. Mutta kun siellä veljesi päässä viirasi jo muutkin asiat, eikä vaan tyttöystävästään ero, niin lopputulos on sitten tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät opettajat ratkaise oppilaiden henkilökohtaisia ongelmia. Pahimpia ovat epäilemättä mielenterveysongelmat. Moni oppilaani on päätynyt mielisairaalaan tai syömishäiriöklinikalle ja siis sairaalakouluun pitkiksi ajoiksi. Eivät nämä tilanteet noin vain ratkea. Osasta ei tule työkykyistä koskaan ja osa tekee itsemurhan.

Tämä. Oppilaiden henkilökohtaiset ongelmat eivät kuulu opettajalle, vaikka aivan liian moni olettaa toisin.

Eli jos oppilas on ahdistunut siinä määrin, että näkyy jo koulunkäynnissä, koska äiti on kuolemassa syöpään, se ei kuulu opettajalle, etkä halua siitä tietää?

No periaatteessa joo. Opettajan vastuulla ovat oppitunnit sekä arvostelun oikeudenmukaisuus. Loppu on sitten oppilaiden itsensä vastuulla. Ei opettaja voi tietää kenellä opiskelemattomuus johtuu siitä että äiti on kuolemassa syöpään ja kenellä vaan siitä että kartsa ja kaverit kiinnostaa liikaa. Hulluksihan siinä tulisi jos kaikilta pitäisi olla koko ajan kyselemässä että mikä nyt on.

Mä olen ajatellutkin että opettajat eivät oikeasti ole mitään akateemisia - tästähän ihan paistaa se, että kasvatustiede ei oikeasti ole yhtikäs mitään.

Opettajaksi väitetyt ovat suojatyöpaikoissa olevia lapsenvahteja, jotka kaiken lisäksi ovat hommaansa ilmeisesti aivan sopimattomia ja pätemättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on eläkkeellä opettajan työstä ja hänelle raskain oli oppilaan itsemurha. Tuli täysin puskista, ei silloin puhunut asiasta juurikaan, kun ei varmaan saanut. Nyt vuosia myöhemmin on rikkonut sen verran vaitiolovelvollisuuttaan, että kertoi vähän enemmän. Täysin tasapainoinen lapsi, tavallinen koti, ei kiusaamista, koulu meni ok jne. Eikä se itsemurha mikään salaisuus ollut. Kaikki luokkatoverit sen kuulemma tiesi.

Tuskinpa oli "täysin tavallinen koti". Jotkut osaavat vain pitää kulissit pystyssä ja esittää normaalia. Täysin tasapainoinen ei myöskään tee itsemurhaa. Todella surullista, ettei kukaan lähellä nähnyt kulissien taa, olisi voinut lapsi saada apua ajoissa. Monet mielummin uskottelevat, että kaikki on hyvin eikä toisten asioihin kuulu puuttua.

Alapeukku tahdittomuudesta ja vänkäämään alkamisesta.

Tavallisessa kodissa voi olla sairautta, mielenterveysongelmia yms. Ei nämä kodista tee huonoa kotia. Nuo ei välttämättä myöskään välity ulospäin.

Joku nuori voi myös olla tempperamenttisempi kuin moni muu. Siinä murrosiän tuiverruksessa mielessä voi myllertää kaikenlaista. Jos vielä spontaani luonteeltaan...semmosiakin nuoria kasvaa tavallisissa kodissa.

Itse olen semmoisesta lähtösin ja veljeni teki itsemurhan. Ei kestänyt tyttöystävästä eroa, joi kännit ja meni junan alle. Kaikki tapahtui muutaman tunnin sisällä. Eikä kukaan voinut uskoa, koska kaikki oli hyvin koti, koulu, ystävät, kilpaharrastus sujui.

Meillä oli kulissit, kaikki oli hyvin, oli ystäviäkin ja harrastuksia, myös kilpaurheilua. Ehdotonta rakkautta ei kotona ollut, minä sen ymmärsin mutta hän ei, jolle kävi samoin kun veljellesi. Kasvatuksesta johtuu kaikki, onko vai ei vaalittu omilla aivoilla selviämistä rakkauden voimalla.

Kasvatuksesta ei kaikki johdu, vaan ympäristötekijöistäkin.  Ja jokainen meistä on yksilö, uniikki, ja jokainen elää sieltä vauvasta asti ihan sitä yhtä ja ainokaista elämäänsä, ja kaikkea ei ihminen voi valita, mitä eteen tulee, ja se mitä eteen tulee, ei kasvatuksella voida eliminoida poiskaan, koska ei vanhempien käsissä ja hallinnassa ole ihan kaikki, mitä lapsi joutuu kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät opettajat ratkaise oppilaiden henkilökohtaisia ongelmia. Pahimpia ovat epäilemättä mielenterveysongelmat. Moni oppilaani on päätynyt mielisairaalaan tai syömishäiriöklinikalle ja siis sairaalakouluun pitkiksi ajoiksi. Eivät nämä tilanteet noin vain ratkea. Osasta ei tule työkykyistä koskaan ja osa tekee itsemurhan.

Tämä. Oppilaiden henkilökohtaiset ongelmat eivät kuulu opettajalle, vaikka aivan liian moni olettaa toisin.

Eli jos oppilas on ahdistunut siinä määrin, että näkyy jo koulunkäynnissä, koska äiti on kuolemassa syöpään, se ei kuulu opettajalle, etkä halua siitä tietää?

No periaatteessa joo. Opettajan vastuulla ovat oppitunnit sekä arvostelun oikeudenmukaisuus. Loppu on sitten oppilaiden itsensä vastuulla. Ei opettaja voi tietää kenellä opiskelemattomuus johtuu siitä että äiti on kuolemassa syöpään ja kenellä vaan siitä että kartsa ja kaverit kiinnostaa liikaa. Hulluksihan siinä tulisi jos kaikilta pitäisi olla koko ajan kyselemässä että mikä nyt on.

Mä olen ajatellutkin että opettajat eivät oikeasti ole mitään akateemisia - tästähän ihan paistaa se, että kasvatustiede ei oikeasti ole yhtikäs mitään.

Opettajaksi väitetyt ovat suojatyöpaikoissa olevia lapsenvahteja, jotka kaiken lisäksi ovat hommaansa ilmeisesti aivan sopimattomia ja pätemättömiä.

Kaltaistesi ihmisten takia lapset eivät enää kunnioita opettajia ja kouluissa ei ole mitään mahdollisuutta opettaa, kun kaikki aika menee kurinpitoon.

Mua alkaa tän keskustelun perusteella kiinnostaa, mitkä opettajakoulutuksen valintakriteerit ja koulutuksen siaältö oikeasti on. Kyllä kaikilla empatiakykyisillä on perusvalmiudet tukea lasta tai aikuista, joka on vaikeassa elämäntilanteessa. Lääkinnällinen tai terapeuttinen apu toki vaatii erityisosaamista.

Toisaalta, oppilashuollossa toimivalta ystävältäni olen kuullut, että opettajat tosiaan usein vaikeuttavat moniammatillisen yhteistyön tekemistä, koska "ei kuulu tehtäviin" tmsp.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät opettajat ratkaise oppilaiden henkilökohtaisia ongelmia. Pahimpia ovat epäilemättä mielenterveysongelmat. Moni oppilaani on päätynyt mielisairaalaan tai syömishäiriöklinikalle ja siis sairaalakouluun pitkiksi ajoiksi. Eivät nämä tilanteet noin vain ratkea. Osasta ei tule työkykyistä koskaan ja osa tekee itsemurhan.

Tämä. Oppilaiden henkilökohtaiset ongelmat eivät kuulu opettajalle, vaikka aivan liian moni olettaa toisin.

Eli jos oppilas on ahdistunut siinä määrin, että näkyy jo koulunkäynnissä, koska äiti on kuolemassa syöpään, se ei kuulu opettajalle, etkä halua siitä tietää?

No periaatteessa joo. Opettajan vastuulla ovat oppitunnit sekä arvostelun oikeudenmukaisuus. Loppu on sitten oppilaiden itsensä vastuulla. Ei opettaja voi tietää kenellä opiskelemattomuus johtuu siitä että äiti on kuolemassa syöpään ja kenellä vaan siitä että kartsa ja kaverit kiinnostaa liikaa. Hulluksihan siinä tulisi jos kaikilta pitäisi olla koko ajan kyselemässä että mikä nyt on.

Niin. On kaltaisiasi opettajia, ja sitten on onneksi näitä:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät opettajat ratkaise oppilaiden henkilökohtaisia ongelmia. Pahimpia ovat epäilemättä mielenterveysongelmat. Moni oppilaani on päätynyt mielisairaalaan tai syömishäiriöklinikalle ja siis sairaalakouluun pitkiksi ajoiksi. Eivät nämä tilanteet noin vain ratkea. Osasta ei tule työkykyistä koskaan ja osa tekee itsemurhan.

Tämä. Oppilaiden henkilökohtaiset ongelmat eivät kuulu opettajalle, vaikka aivan liian moni olettaa toisin.

Eli jos oppilas on ahdistunut siinä määrin, että näkyy jo koulunkäynnissä, koska äiti on kuolemassa syöpään, se ei kuulu opettajalle, etkä halua siitä tietää?

No periaatteessa joo. Opettajan vastuulla ovat oppitunnit sekä arvostelun oikeudenmukaisuus. Loppu on sitten oppilaiden itsensä vastuulla. Ei opettaja voi tietää kenellä opiskelemattomuus johtuu siitä että äiti on kuolemassa syöpään ja kenellä vaan siitä että kartsa ja kaverit kiinnostaa liikaa. Hulluksihan siinä tulisi jos kaikilta pitäisi olla koko ajan kyselemässä että mikä nyt on.

Toivottavasti et opeta pikkukoululaisia ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät opettajat ratkaise oppilaiden henkilökohtaisia ongelmia. Pahimpia ovat epäilemättä mielenterveysongelmat. Moni oppilaani on päätynyt mielisairaalaan tai syömishäiriöklinikalle ja siis sairaalakouluun pitkiksi ajoiksi. Eivät nämä tilanteet noin vain ratkea. Osasta ei tule työkykyistä koskaan ja osa tekee itsemurhan.

Tämä. Oppilaiden henkilökohtaiset ongelmat eivät kuulu opettajalle, vaikka aivan liian moni olettaa toisin.

Eli jos oppilas on ahdistunut siinä määrin, että näkyy jo koulunkäynnissä, koska äiti on kuolemassa syöpään, se ei kuulu opettajalle, etkä halua siitä tietää?

No periaatteessa joo. Opettajan vastuulla ovat oppitunnit sekä arvostelun oikeudenmukaisuus. Loppu on sitten oppilaiden itsensä vastuulla. Ei opettaja voi tietää kenellä opiskelemattomuus johtuu siitä että äiti on kuolemassa syöpään ja kenellä vaan siitä että kartsa ja kaverit kiinnostaa liikaa. Hulluksihan siinä tulisi jos kaikilta pitäisi olla koko ajan kyselemässä että mikä nyt on.

Mä olen ajatellutkin että opettajat eivät oikeasti ole mitään akateemisia - tästähän ihan paistaa se, että kasvatustiede ei oikeasti ole yhtikäs mitään.

Opettajaksi väitetyt ovat suojatyöpaikoissa olevia lapsenvahteja, jotka kaiken lisäksi ovat hommaansa ilmeisesti aivan sopimattomia ja pätemättömiä.

Kaltaistesi ihmisten takia lapset eivät enää kunnioita opettajia ja kouluissa ei ole mitään mahdollisuutta opettaa, kun kaikki aika menee kurinpitoon.

Väärin meni arvauksesi. Omat lapseni ovat varsin tottelevaisia olleet koulussa, ja menestyneet mainiosti koulun jälkeenkin jatkokoulutuksissa ja työelämässä.

Mutta oman työni vuoksi olen paljon tekemisissä opettajien kanssa ja voi herranjumala mitä paukapäitä siellä on joukossa. Ja justiin tällä ajatuksella että minä vaan seison tässä tunnilla mukuloitten edessä ja eihän se niiden muu elämä mulle kuulukaan.

Kun heidän on niin vaikeaa muistaa kolmenkymmenen lapsen asiat. Lasten, joita tapaavat joka päivä, samat penskat. Lääkärillä on vuodessa tavattavanaan huomattavasti enemmän ihmisiä, ja kyllä sitä nyt tahtoo muistaa potilaansa asiat, jos on saman potilaan nähnyt edes neljä kertaa...

Jos opettajakunta kunnioittaisi itse enemmän omaa ammattiaan ja suhtautuisi kasvatustieteeseen ja kasvatuksen ammattilaisuuteen edes jollain lailla vakavasti, heitä voisi joku muukin ehkä kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narkomaanivanhempien laiminlyömä ja pahoinpidelty lapsi. Nälkäinen, likainen ressukka. Ilman sukkia ja takkia talvipakkasella. Otettiin huostaan ja hãnen myöhemmistä vaiheistaan en tiedä. Toivottavasti paremmin asiat nyt.

Oliko tyttö vai poika? Olikoaina samat vaatteet ja mitkä vaatteet? Käyttäytyikö poikkeavasti?

Oletko se sama, joka siinä kiihottumisketjussa latelee näitä samoja tarkentavia kysymyksiä?

[/quote]

Mä olen ajatellutkin että opettajat eivät oikeasti ole mitään akateemisia - tästähän ihan paistaa se, että kasvatustiede ei oikeasti ole yhtikäs mitään.

Opettajaksi väitetyt ovat suojatyöpaikoissa olevia lapsenvahteja, jotka kaiken lisäksi ovat hommaansa ilmeisesti aivan sopimattomia ja pätemättömiä.[/quote]

Et taida tietää, että yläkoulun ja lukion aineenopet ovat nimenomaan akateemisia, maistereita. Siihen on sitten päälle suoritettu open pätevyys, eli vain ne opinnot on käyty kasvatustieteen puolella.

- FM, aineenope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät opettajat ratkaise oppilaiden henkilökohtaisia ongelmia. Pahimpia ovat epäilemättä mielenterveysongelmat. Moni oppilaani on päätynyt mielisairaalaan tai syömishäiriöklinikalle ja siis sairaalakouluun pitkiksi ajoiksi. Eivät nämä tilanteet noin vain ratkea. Osasta ei tule työkykyistä koskaan ja osa tekee itsemurhan.

Tämä. Oppilaiden henkilökohtaiset ongelmat eivät kuulu opettajalle, vaikka aivan liian moni olettaa toisin.

Eli jos oppilas on ahdistunut siinä määrin, että näkyy jo koulunkäynnissä, koska äiti on kuolemassa syöpään, se ei kuulu opettajalle, etkä halua siitä tietää?

No periaatteessa joo. Opettajan vastuulla ovat oppitunnit sekä arvostelun oikeudenmukaisuus. Loppu on sitten oppilaiden itsensä vastuulla. Ei opettaja voi tietää kenellä opiskelemattomuus johtuu siitä että äiti on kuolemassa syöpään ja kenellä vaan siitä että kartsa ja kaverit kiinnostaa liikaa. Hulluksihan siinä tulisi jos kaikilta pitäisi olla koko ajan kyselemässä että mikä nyt on.

Mä olen ajatellutkin että opettajat eivät oikeasti ole mitään akateemisia - tästähän ihan paistaa se, että kasvatustiede ei oikeasti ole yhtikäs mitään.

Opettajaksi väitetyt ovat suojatyöpaikoissa olevia lapsenvahteja, jotka kaiken lisäksi ovat hommaansa ilmeisesti aivan sopimattomia ja pätemättömiä.

Kaltaistesi ihmisten takia lapset eivät enää kunnioita opettajia ja kouluissa ei ole mitään mahdollisuutta opettaa, kun kaikki aika menee kurinpitoon.

Väärin meni arvauksesi. Omat lapseni ovat varsin tottelevaisia olleet koulussa, ja menestyneet mainiosti koulun jälkeenkin jatkokoulutuksissa ja työelämässä.

Mutta oman työni vuoksi olen paljon tekemisissä opettajien kanssa ja voi herranjumala mitä paukapäitä siellä on joukossa. Ja justiin tällä ajatuksella että minä vaan seison tässä tunnilla mukuloitten edessä ja eihän se niiden muu elämä mulle kuulukaan.

Kun heidän on niin vaikeaa muistaa kolmenkymmenen lapsen asiat. Lasten, joita tapaavat joka päivä, samat penskat. Lääkärillä on vuodessa tavattavanaan huomattavasti enemmän ihmisiä, ja kyllä sitä nyt tahtoo muistaa potilaansa asiat, jos on saman potilaan nähnyt edes neljä kertaa...

Jos opettajakunta kunnioittaisi itse enemmän omaa ammattiaan ja suhtautuisi kasvatustieteeseen ja kasvatuksen ammattilaisuuteen edes jollain lailla vakavasti, heitä voisi joku muukin ehkä kunnioittaa.

Olisikin vaan 30 opiskelijaa muistettavana, mutta ainakin tällaisena lukion opettajana oppilaita on keskikokoisessa lukiossa yli 600. Opetusryhmät on kooltaan yli 30 oppilaan kokoisia ja voi olla että sitä oppilasta, jolla on kotona vaikeaa näet vain yhdellä kurssilla koko tämän lukion aikana.

Yritäpä siinä päästä selville jokaisen oppilaan sielunelämästä selville. Itse olen tyytyväinen, jos kurssin loputtua muistan kunnolla jokaisen oppilaan nimen.

Yritän tietty lohduttaa parhaani mukaan, jos oppilas minulle avautuu elämässään vaikeasta asiasta, mutta sen enempään en oikeastaan kykene. Tai no tietysti saatan ottaa yhteyttä opiskelijahuoltoryhmään ja ohjata oppilasta kouluspsykologin tai -kuraattorin luo.

Todellakin kuuluu opettajalle puuttuminen lasten ongelmiin! Kari Uusikylän sanoin: koulun tärkein tehtävä on oppilaiden mielenterveyden vaaliminen. Opettaja on se viranomainen, joka on lasta kaikkein lähinnä. Opettajan PITÄÄ välittää, kuunnella ja puuttua. Lastensuojeluviranomaiseksi tai psykologiksi ei tarvitse ryhtyä, mutta opettajan on huolehdittava, että lapsi saa apua ongelmiinsa. Jos kotona on vaikeaa, ketään muita auttajia ei ainakaan alkuvaiheessa ole. Ihmisyys tulee ensin, vasta sitten didaktiikka. Lapsi, jolla on vaikeaa, ei opi, joten opettaminen on turhaakin, jos asioille ei tehdä jotain.

T: Alakoulun ope

No lukion opettajat tietysti eivät varsinaisesti mitään kasvatustiedettä teekään. Sekin ammattiryhmä koulutuksineen pitäisi kyllä uudelleenkatsastaa ja päivittää...

Kaikkihan tietää että ne lukiossa opettavat maisterit ovat niitä omien alojensa maistereita jotka eivät ole mihinkään muuhun alan duuniin kelvanneet.

Kyllä niitä ongelmallisia tilanteita ehti tulla vastaan 35 vuoden aikana. Ei niitä voi arvottaa ja sanoa, mikä oli pahin, vaan kaikki tapahtumahetkellä olivat vaikeita. On muutamia oppilaiden kuolemantapauksia, sekä itsemurhia että liikenneonnettomuuksia. On mielenterveysongelmia. Vanhempien vaikea avioero, jossa lapset tunsivat jääneensä täysin ulkopuolisiksi ja heitteille. On läheisten kuolemia. On lemmikin menetyksiä. Olen työskennellyt opona lukiossa ja ehkä siksi saanut kuulla normaalia enemmän oppilaiden kertomuksia. Kaikki eivät suinkaan ole tapahtuneet samalla paikkakunnalla, vaan useammalla. Monta yötä tuli valvottua, kun mietin oppilaiden kertomuksia sekä mahdollisuuksiani auttaa / neuvoa hakemaan apua oikeasta paikasta.

Vierailija kirjoitti:

No lukion opettajat tietysti eivät varsinaisesti mitään kasvatustiedettä teekään. Sekin ammattiryhmä koulutuksineen pitäisi kyllä uudelleenkatsastaa ja päivittää...

Kaikkihan tietää että ne lukiossa opettavat maisterit ovat niitä omien alojensa maistereita jotka eivät ole mihinkään muuhun alan duuniin kelvanneet.

Yrittäisit nyt edes vähän tuon provoamisen kautta.

Ei mitään omaperäisyyttä tai uutta maan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No lukion opettajat tietysti eivät varsinaisesti mitään kasvatustiedettä teekään. Sekin ammattiryhmä koulutuksineen pitäisi kyllä uudelleenkatsastaa ja päivittää...

Kaikkihan tietää että ne lukiossa opettavat maisterit ovat niitä omien alojensa maistereita jotka eivät ole mihinkään muuhun alan duuniin kelvanneet.

Yrittäisit nyt edes vähän tuon provoamisen kautta.

Ei mitään omaperäisyyttä tai uutta maan päällä.

kautta=kanssa (autocorrect...)

Kiitos vaan nro. 37 sydämellisistä sanoistasi! Kylläpä sinä osaatkin meitä lukion opettajia arvostaa korkealle! Et ehkä tiedä, mutta lukion opettajatkin ovat opiskelleet kasvatustiedettä ihan yhtä paljon kuin yläkoulun opettajatkin; ilman arvosanaa ei ole pätevä virkaan. Alakoulun opettajilla lienee sitä kasvatuksellista puolta enemmänkin.

Kyllä taas huomaa, että kesäloma on alkamassa, kun opettajia murjotaan oikein olan takaa. Kai me olemme syyllisiä kaikkeen pahaan, mitä maailmassa tapahtuu.