Kauppalehti: "Arvokynä on valmistujaislahjojen klassikko"
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/arvokyna-on-valmistujaislahjojen-klas…
Hauska tietää, en itsekään ole mistään pikkukylän puliperheestä, mutta näköjään tosi kaukana silti niistä piireistä, joissa kallis kynä olisi klassikkolahja :) Onko joku av-mamma saanut hienon kynän valmistujaislahjaksi?
Kommentit (27)
Itkisin jos saisin lahjaksi tonnin kynän. Joku olisi laittanut tonnin minulle täysin turhaan esineeseen. Keksisin kyllä rahalle parempaakin käyttöä.... Pelkkä onnittelukortti ja väliin sujautettu 50 e seteli lämmittäsi enemmän mieltä kuin "arvokynä". Tai mikä tahansa hyödyllinen, ei ylihintainen lahja
En sitten tiedä missä alapiireissä olen liikkunut, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään saaneen arvokynää lahjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kunnon arvokynä, ei mitään pilipalimustekyniä. Semmoinen on painava, tuntuu hyvältä käteen ja kirjoittaa liukkaasti, tasaisesti, ohuesti... Semmoinen on ilo antaa toiselle hetkeksi lainaan. Tyylikäs tarvelahja.
Todella tarpeellinen. Jos nuo omistamani 50-80 kynää jostain syystä kaikki hukkuvat tai eivät toimi, voin sitten käyttää tyylikästä arvokynääni.
Hopeinen kakkulapio on toinen klassikkolahja. Kalvosinnapit kolmas ja rintaneula neljäs. Kaikki tarpeellisia elämänsä aloittavalle nuorukaiselle.
Itse olen ainakin niin lahjakas hukkaamaan kyniä, että minulle ei kannattaisi sellaista ostaa. Ilmeisesti läheisenikin tietävät tämän, sillä ei ole arvokynää näkynyt... :)
No nuo Kauppalehden tyylijutut nyt on muutenkin ihan out of this world.
Ehkä jonkun Nallen voisi kuvitella antavan arvokynän valmistujaislahjaksi - "koska Gustav Mauritzkin antoi ja määki haluun olla aatelinen".
No ehkä ennemminkin jollekin yliopistosta valmistuneelle, esim. ekonomille ihan hyvä lahja.
Olen saanut ei-ihan-ilmaisen eli noin 80euron arvoisen kynän yo-lahjaksi. Meillä se on suvussa perinne. Kynään on painettu nimeni ja yo-vuosi, kynään saa ostaa uusia "patruunoita", joten lahjana varsin pitkäikäinen.
Esikoispoika saa samanlaisen kynän lauantaina. Tai siis modernimman version.
Kunnon kynää ei voi verrata mihinkään parin euron kynään. Sen voi täyttää aina uudelleen, sen jälki on hieno ja käyttömukavuus hyvä. Itse ainakin osaan arvostaa hyvää kynää lahjana, ja olen saanut näitä arvokkaita kyniä myös mieheltäni. Itse olen antanut kynälahjan isoisälleni, joka myös tykkäsi lahjasta ja käyttää kynää ahkerasti.
Itse käytän mieheltäni saamiani useamman sadan euron hintaisia kyniä moneen tarkoitukseen. Kirjoitan päiväkirjaa, kirjeitä ja muistikirjaa niillä. En pidä digitaalisista päiväkirjoista, muistilehtiöistä enkä sähköpostista, vaikka olen nuori.
Itse voisin hyvinkin ostaa kunnon kynän näitten mainoslahjarimpuloiden tilalle.
Että mikään kynä olisi mielestäni usean sadan euron arvoinen niin sen pitäisi kyllä jo kyetä kirjoittamaan ajatuksen voimalla itsestään... :D
No kyllä loukkaantuisin jos saisin kynän valmistujaislahjaksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon arvokynä, ei mitään pilipalimustekyniä. Semmoinen on painava, tuntuu hyvältä käteen ja kirjoittaa liukkaasti, tasaisesti, ohuesti... Semmoinen on ilo antaa toiselle hetkeksi lainaan. Tyylikäs tarvelahja.
Todella tarpeellinen. Jos nuo omistamani 50-80 kynää jostain syystä kaikki hukkuvat tai eivät toimi, voin sitten käyttää tyylikästä arvokynääni.
Hopeinen kakkulapio on toinen klassikkolahja. Kalvosinnapit kolmas ja rintaneula neljäs. Kaikki tarpeellisia elämänsä aloittavalle nuorukaiselle.
Mä vissiin liikun jossain ö-luokan piireissä, kun en koskaan ole kenenkään nähnyt tarvitsevan hopeista kakkulapiota (teräksinen käy), kalvosinnappeja tai rintaneulaa (naisen vai miehen vai mitä häh?). Ikääkin mulla on jo pitkälti yli 40 vuotta, että ihmettelen kelle nuo ovat tarpeellisia, kun en ketään henk. koht. ole tavannut.
Olisi kamalaa, jos saisin jonkun kalliin kynän. Rahasta on muutenkin tiukkaa, niin joku kallis kynä tuntuisi vain vittuilulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon arvokynä, ei mitään pilipalimustekyniä. Semmoinen on painava, tuntuu hyvältä käteen ja kirjoittaa liukkaasti, tasaisesti, ohuesti... Semmoinen on ilo antaa toiselle hetkeksi lainaan. Tyylikäs tarvelahja.
Todella tarpeellinen. Jos nuo omistamani 50-80 kynää jostain syystä kaikki hukkuvat tai eivät toimi, voin sitten käyttää tyylikästä arvokynääni.
Hopeinen kakkulapio on toinen klassikkolahja. Kalvosinnapit kolmas ja rintaneula neljäs. Kaikki tarpeellisia elämänsä aloittavalle nuorukaiselle.
Mä vissiin liikun jossain ö-luokan piireissä, kun en koskaan ole kenenkään nähnyt tarvitsevan hopeista kakkulapiota (teräksinen käy), kalvosinnappeja tai rintaneulaa (naisen vai miehen vai mitä häh?). Ikääkin mulla on jo pitkälti yli 40 vuotta, että ihmettelen kelle nuo ovat tarpeellisia, kun en ketään henk. koht. ole tavannut.
Khyyl kalvosinnapeille on käyttöä aika ajoin suht tavallisellakin miehellä. Ettei mikään ihan presidentti tarvitse olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon arvokynä, ei mitään pilipalimustekyniä. Semmoinen on painava, tuntuu hyvältä käteen ja kirjoittaa liukkaasti, tasaisesti, ohuesti... Semmoinen on ilo antaa toiselle hetkeksi lainaan. Tyylikäs tarvelahja.
Todella tarpeellinen. Jos nuo omistamani 50-80 kynää jostain syystä kaikki hukkuvat tai eivät toimi, voin sitten käyttää tyylikästä arvokynääni.
Hopeinen kakkulapio on toinen klassikkolahja. Kalvosinnapit kolmas ja rintaneula neljäs. Kaikki tarpeellisia elämänsä aloittavalle nuorukaiselle.
Mä vissiin liikun jossain ö-luokan piireissä, kun en koskaan ole kenenkään nähnyt tarvitsevan hopeista kakkulapiota (teräksinen käy), kalvosinnappeja tai rintaneulaa (naisen vai miehen vai mitä häh?). Ikääkin mulla on jo pitkälti yli 40 vuotta, että ihmettelen kelle nuo ovat tarpeellisia, kun en ketään henk. koht. ole tavannut.
Useimpia asioita ei tarvita, silti niitä on mukava omistaa. Minusta esimerkiksi kahvimukit ovat täysin turhia, samoin kaljalasit. Silti moni pitää niitä tärkeinä. Minulla on hopeinen kakkulapio ja se on hyvin kätevä illanistujaisissa fetapiirakkaa paloiteltaessa. Teräksinen halpamalli toimii ihan yhtä hyvin, mutta onko siinä mukana samaa tunnetta? Kalvonsinnapit taas ovat pieni yksityiskohta trendikkään miehen asun täydentäjänä. Ei pakollinen, mutta toimiva.
Ennen vanhaan nämä ns. arvokynät olivat ihan sivistynyt lahja. Ei ehkä ylioppilaalle mutta esim. isäni sai sukulaispojalta lahjaksi arvokynän, kun isäni auttoi häntä talonrakennusprojektissa ja siihen liittyvissä asioissa. Ei mikään huippukallis kynä mut semmonen selvästi kalliimpi, parempi, uudelleentäytettävä kynä. Tämä oli siis 80-luvulla, jolloin sähkökirjoituskone oli se kehittynein kirjoitusväline. Nykyään arvokynät ovat menettäneet merkitystään.
voisi olettaa, että kyniä annetaan piireissä joissa on paljon rahaa. suvut joilla on paljon perittyä rahaa, pörssivälittäjät, sun muut.
Jos nuorisolle opetettaisiin nykyään edes alkeellisinta käsialakirjoitusta, niin tuo voisi olla oikein hyväkin lahja. Kun kirjoittaa käsin paljon, niin eron huomaa kyllä. Nuoremman polven kirjoituksessaan suosimien tikkukirjaimien vääntämiseen sen sijaan kelpaa kyllä joku veikkauspisteestä pöllitty mainoskynäkin ihan hyvin.
Se on sit kiva täytellä toimeentulotuen hakemusta sillä hienolla kynällä, kyllä tulee tarkkaa jälkeä :)
Kunnon arvokynä, ei mitään pilipalimustekyniä. Semmoinen on painava, tuntuu hyvältä käteen ja kirjoittaa liukkaasti, tasaisesti, ohuesti... Semmoinen on ilo antaa toiselle hetkeksi lainaan. Tyylikäs tarvelahja.