Mies suuttui kun mainitsin hänen pöytätavoistaan

Vierailija kirjoitti:

Femakkoprinsessa pahimmasta päästä kirjoitti:

Tätä suomalaisten miesten mitätöimistä ja kyykyttämistä nykyään aina parutaan, mutta kyllä kaikilla normaalin koti- ja tapakasvatuksen saaneilla naisilla kilahtaa, jos aikuiset miehet syövät kuin siat. Perunoiden muussaaminen kastikkeeseen (oletko 5v?) , ylitäytetyn tortillan joka suunnasta jyystäminen kastikkeet naamalla, lautasella ja pöydällä (niin etkö huomannut että kilo mättöä EI mahdu siihen helvetin lättyyn? Voit ottaa toisen. Ja kolmannen. Ruoka ei katoa minnekään. Tämä ei ole Namibia.), lautasliinan ja veitsen tarkoitusta ei tunneta (jää käyttämättömänä pöydälle JOKA kerta) ja siihen päälle yhdellä hörpyllä lasi maitoa (glug glug öööh glug glug hrrrhhh...öööö) niin ei hyvää päivää.  Olen asunut 10+v ulkomailla ja järkytykseksi voin vielä todeta myös, että missään muualla kuin Suomessa en ole nähnyt ihmisten röyhtäilevän ruokapöydässä!! Ihan sama mitä teet itseksesi, mutta jos istut pöydässä puolisosi, lastesi, vanhempiesi tms ihan vaan perheesi kanssa, niin röyhiminen on TODELLA ällöttävää. Sitten ihmetellään, kun naiset eivät kunnioita miehiään ja katso heitä ylöspäin ja seksi ei nappaa jne jne bla bla. Miten voisikaan, jos mies on luolamiehen tasolla oleva ääliö, jolla ei ole peruskäytöstapoja ja joka OIKEASTI käyttäytyy kuin 5v lapsi? Hyvät pöytätavat kuuluvat arkipäiväiseen toisten ihmisten kunnioittamiseen. Ei tarvitse osata Aurinkokuninkaan hovin etikettiä, mutta sen verran tapoja, ettei toisella tule mitään "what the fuck just happpened?"-fiilistä toisen porsastelua tarkkaillessa. Tai ehkä siihen "Musti"-kipon viereen pöydän alle pitäisi sitten vaan laittaa toinen kuppi, jossa lukee "Pena" (nimi omavalintainen), heittää sörsselssönit sinne ja tarkkailla 10 sekunnin ajokoirasuoritusta ihailevan emännän elkein. Tsiisus.

Kuka ihan oikeasti edes käyttää lautasliinoja? En ole koskaan nähnyt yhdelläkään ihmisellä kotonaan käytettävän lautasliinoja.

Tortillan kanssa EI pidäkkään käyttää haarukoita tai veitsiä. 

Ruokapöytää ei edes ole enää isolla osalla ihmisistä. Koska se on täysin hyödytön normaalissa arjessa. Jokainen syökööt silloin kun on nälkä eikä ihmiset todellakaan jaksa missään ruokapöydässä nyhjöttää lautanen edessään.

Hyviin ruokatapoihin kuuluu että ruokapöydässä EI puhuta vaan syödään. Eikä sitä ruokaa vaan maistella vaan oikeasti syödään maha täyteen. 

Tämä taitaa olla provo, onhan?

Ymmärrän sua AP täysin. Itsellenikin ruoka on taiteenlaji, asia jonka pyrin aina rakkaudella ilolla tekemään mahdollisimman hyvin - siis rakastan hyvää ruokaa ja kaikkea sen ympärillä, kokeilua, säveltämistä, tarkkuutta, makujen harmoniaa, esillepanoa, nautiskelua - ja yhteinen päivällinen pitää sisällään aina pientä pyhyyttä. Itse en luultavasti koskaan voisi seurustella miehen kanssa, jolle ruoka on vain polttoainetta joka pitää ahmia sisään mahdollisimman nopeasti. Tiedän samalla, ettei noin perustavanlaatuisia piirteitä toisessa voi muuttaa. 

Mutta ehkä niitä ruokailutapoja voi, jos ne oikeasti häiritsevät. Kuulostaahan tulikuuman ruoan ahmiminen ja sitten hengen haukkominen vähän possumaiselle. Vaikka ruoalla ei olisi sen suurempaa arvoa, niin voihan sitä silti ruokapöydässä muiden kanssa noudattaa kauniita ruokailutapoja. En näe syytä, miksei tässä voisi tehdä pientä kompromissia. 

Omaa miestäni ärsyttää minussa se, kuinka jätän kylppärissä hiustenmuotoilulaitteita ja muotoiluainepurnukoita sikin sokin, vaikka niille on tehty oma hylly. Ymmärrän ärsytyksen, mies on järjestelmällinen ja kylppärimme on pieni. Vaikka haitta on lähinnä vain ärsytystä, niin tottakai haluan miellyttää elämänkumppaniani ja olen muuttanut tapojani. Mieheni on myös sanonut minulle purukumien laittamisesta mukeihin ja asioihin - niitä kun on inhottava repiä irti kun tulee aika laittaa astiat pesukoneeseen. Jälleen olen muuttanut tottumuksiani. Samanlaisia pikkujuttuja löytyy miehenkin puolelle. Tällaisista pienistä ärsytyksenaiheista voi vuosien myötä kumuloitua isompaa raivoa. Ei ole homam eikä mikään keskustella ja pohtia, mitä voisi tehdä. 

Katsos, pojat ja tytöt kasvatetaan lapsesta asti eri tavoin. Pojat saavat sotata, ahmia, sotkea, jne. kenenkään puuttumatta, pojilla on eri vapaudet kuin tytöillä. Tämä siirtyy suoraan aikuisuuteen, ja koska miehet eivät ole tottuneet kieltoihin, käskyihin, hyviin pöytätapoihin, tms. eivät he osaa ottaa vastaan hyviä neuvoja aikuisina. Vaan suuttuvat. Älykäs ihminen korjaisi tapansa, mikäli huonot tavat muita häiritsevät. Kuvitellaapa tilanne: nainen sottaa, sotkee, muussaa ruokansa ja maiskuttaa. Väitän, että se häiritsisi miestä.

Ylipäätään olen vakaasti sitä mieltä, että suomalaisilla miehillä on todella surkeat ruokailu- ja pöytätavat. Muuta selitystä en keksi kuin erilainen tapa kasvattaa tyttöjä ja poikia. Muualla maailmassa arvostetaan herrasmiehiä, jotka osaavat ruokailla siivosti. Aloittajalle tsemppiä. On oikein huomauttaa - jatka, sillä ruokailuhetkien tulisi olla rentouttavia ja fiksuja.

Vierailija kirjoitti:

Katsos, pojat ja tytöt kasvatetaan lapsesta asti eri tavoin. Pojat saavat sotata, ahmia, sotkea, jne. kenenkään puuttumatta, pojilla on eri vapaudet kuin tytöillä. Tämä siirtyy suoraan aikuisuuteen, ja koska miehet eivät ole tottuneet kieltoihin, käskyihin, hyviin pöytätapoihin, tms. eivät he osaa ottaa vastaan hyviä neuvoja aikuisina. Vaan suuttuvat. Älykäs ihminen korjaisi tapansa, mikäli huonot tavat muita häiritsevät. Kuvitellaapa tilanne: nainen sottaa, sotkee, muussaa ruokansa ja maiskuttaa. Väitän, että se häiritsisi miestä.

Ylipäätään olen vakaasti sitä mieltä, että suomalaisilla miehillä on todella surkeat ruokailu- ja pöytätavat. Muuta selitystä en keksi kuin erilainen tapa kasvattaa tyttöjä ja poikia. Muualla maailmassa arvostetaan herrasmiehiä, jotka osaavat ruokailla siivosti. Aloittajalle tsemppiä. On oikein huomauttaa - jatka, sillä ruokailuhetkien tulisi olla rentouttavia ja fiksuja.

Sellainen miesvihapurkaus. Kiihotuitko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran palstan prinsessaharhailijat ovat siinä uskossa, että on ihan ok yrittää muuttaa miestä ja miehen tapoja. Itse olet miehesi valinnut.

Mitäs palstamammat on siinä tapauksessa mieltä, että mies haluaa muuttaa naisen tapoja ja tekemisiä?

Onko ok olla huonotapainen? Puhuimme jo miehen kanssa siitä, että jos tilanne olisi päinvastainen, en suuttuisi. Hyvät tavat on hyvä oppia, jos ei jo lapsuudessa, niin viimeistään nyt aikuisiällä.

Esimerkiksi kohteliaisuudet olivat itsellä aika tuntematon käsite jo lapsuudessa. Osasin kiittää, mutta en toivotella hyviä päivänjatkoja yms. Opin nämä mieheltäni. Enkä suuttunut hänelle, sillä opin jotain tarpeellista.

Ap

Miehesi mitätöinti ja vähättely  , sekä riidanhaastamisesi on mielestäsi asiallista käytöstä?

Olet saanut juuri sellaisen miehen kuin ansaitset. Nyt voitkin mennä keittelemään sitä pussiperunamuusia tiara päässäsi.

Kerrotko missä kohtaa mitätöin, vähättelin ja haastoin riitaa? Mielestäsi varmasti nytkin mitätöin ja vähättelen luetunymmärtämistaitoasi, riidanhakuisesti tietysti.

Olen pahoillani, mutta en syö saatika valmista ravintoköyhää ruokaa.

Ap

Kysypä mieheltäsi, tuntuuko hänestä juuri nyt, että arvostat häntä vikoineen kaikkineen?

Parempaan mieheen sinulla ei ole siis rahkeita, otan osaa prinsessaharhoihisi.

Ja oi kyllä, jätä se sika. Miehesi ansaitsee ihmismäisen kohtelun ja elämän, vaikka nopeasti syökin.

Juuri nyt? Kyllä. Olemme keskustelleet asiasta, ja hänen mielestään pöytätapojen opettelusta ei ole haittaakaan.

Juuri nyt minulla on paras mies. Rakastava, huomiova, luotettava ja turvallinen. Jos hänen suurin vikansa on huonot pöytätavat, se on pienin murheeni. Eikä mies ole kuulemma koskaan ollut näin onnellinen, vaikka elääkin tällaisen ihmishirviön kanssa.

Ap

Säälin miestäsi.

Miksi? Kovin tyytyväisenä tuossa nytkin köllöttelee. Sai syödäkseen kalkkunaa ja paistettua kesäkurpitsaa juustokastikkeella juuri niin sottaisesti kuin halusi. Hän kiitti, minä hymyilin ja hän sanoi, että hymyillessä olen hänen elämänsä valo.

Ap

Niin, sinä olet jalustalla, ja mies on ihana kun nostaa sinua jalustalle?

Sinä taas et rakasta miestäsi ollenkaan. Joko olet kertonut kuinka olet naureskellut sikamiehelläsi muiden miesvihaajien kanssa miesvihapalstalla koko päivän? Kuinka miehesi on käytöstavaton sikamoukka, jolla on ruoat rinnuksilla jatkuvasti?

Olet kuvottava lehmä. Kerro vielä että loisit miehesi lompakolla?

En loisi mieheni lompakolla. Maksan ruoat, veden, sähkön, netin, puhelimet, päivittäistavarat, matkat ja huonekalut. Se ei kuitenkaan ole tämän keskustelun aiheena, vaikka kovin yrität tästä lehmästä lypsää ruokaa provollesi.

Tarkoituksena oli kysyä, onko mahdollista saada mies sisäsiistiksi. En ole naureskellut (tuolle doggie stylelle tosin hymähdin) ja olen myös tässä keskustelussa tuonut ilmi mieheni sekä suhteemme hyviä puolia.

Ap

Se ja sama. Miestäsi et rakasta laisinkaan, päinvastoin?

Joko näytit miehelle ketjusi , jossa mitätöit ja vähättelet häntä?

Miehesi sopii tehdä sinusta haukkumis- ja mitätöimisketjuja myös? Katso lehmä peiliin, jos osaat. Tuskin.

Rakastan. En olisi tässä liitossa, jos en rakastaisi. Kenenkään ei tarvitse tehdä minusta haukkumis- ja mitätöimisketjuja, eiköhän tämä jo riitä. Mistä oikein olet katkera? Joudutko syömään yksin? Tapoja sinulla ei ainakaan ole.

Ap

Prinsessa siis loukkaantui. Näytitkö jo ketjun miehellesi?

Sinä kuitenkin saat mitätöidä ja vähätellä miestäsi netissä, mutta sinua ei sovi siis netissä arvostella?

Säälin todella paljon miestäsi. Vittumainen, prinsessaharhainen pirttihirmu joka ei tajua miten paska ihminen itse olet.

En ole loukkaantunut, enemmänkin pöyristynyt käyttäytymisestäsi. Harmiksesi mies vei minut äsken erittäin mieluisalle iltalenkille ja sen jälkeen meillä oli suudelmientäytteinen suihkuhetki. Siinä aihetta sääliä häntä lisää.  

Ap

Joko näytit miehellesi oman miesvihaketjusi missä pilkkaat miestäsi ja mitätöit ja vähättelet häntä?? Mitä sanoi?

Jos mieheni lukisi tämän ketjun, hän kiinnittäisi eniten huomiota huuteluihisi. Todennäköisesti sanoisi jotain "miksi tollasten hullujen kanssa juttelet?".

Tässä ketjussa ei ole miesvihaa, en pilkkaa miestäni, enkä myöskään mitätöi tai vähättele häntä. Hän on minun aarteeni, vaikka onkin kolhuinen. Kuten minäkin.

Ap

Sinä olet halveksinut, haukkunut ja mitätöinyt miestäsi sivu kaupalla. 

Pidät miestäsi sinun omaisuutenasi jonka tehtävä on tehdä mitä sinä haluat ja olla juuri sellainen kuin sinä haluat.

Kun luen sinun viestejäsi niin minua rupeaa oikeasti oksettamaan. Täydellinen kunnioituksen puute toista ihmistä kohtaan ja käsittämästön ylimielisyys mikä sinusta paistaa on järkyttävää. 

Täsmälleen. Jos minua joku nainen kohtelisi noin epäkunnioittavasti, pyöräyttäisin tukasta muutaman kerran. Halveksun naisia, jotka astuvat miehen varpaille ja miehiä, jotka hyväksyvät sen.

Sinä saat siis olla epäkunnioittava naistasi kohtaan?

En ymmärrä miksi erikseen kotona tai yksin pitää olla paskat tavat ja sitten muualla hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran palstan prinsessaharhailijat ovat siinä uskossa, että on ihan ok yrittää muuttaa miestä ja miehen tapoja. Itse olet miehesi valinnut.

Mitäs palstamammat on siinä tapauksessa mieltä, että mies haluaa muuttaa naisen tapoja ja tekemisiä?

Onko ok olla huonotapainen? Puhuimme jo miehen kanssa siitä, että jos tilanne olisi päinvastainen, en suuttuisi. Hyvät tavat on hyvä oppia, jos ei jo lapsuudessa, niin viimeistään nyt aikuisiällä.

Esimerkiksi kohteliaisuudet olivat itsellä aika tuntematon käsite jo lapsuudessa. Osasin kiittää, mutta en toivotella hyviä päivänjatkoja yms. Opin nämä mieheltäni. Enkä suuttunut hänelle, sillä opin jotain tarpeellista.

Ap

Miehesi mitätöinti ja vähättely  , sekä riidanhaastamisesi on mielestäsi asiallista käytöstä?

Olet saanut juuri sellaisen miehen kuin ansaitset. Nyt voitkin mennä keittelemään sitä pussiperunamuusia tiara päässäsi.

Kerrotko missä kohtaa mitätöin, vähättelin ja haastoin riitaa? Mielestäsi varmasti nytkin mitätöin ja vähättelen luetunymmärtämistaitoasi, riidanhakuisesti tietysti.

Olen pahoillani, mutta en syö saatika valmista ravintoköyhää ruokaa.

Ap

Kysypä mieheltäsi, tuntuuko hänestä juuri nyt, että arvostat häntä vikoineen kaikkineen?

Parempaan mieheen sinulla ei ole siis rahkeita, otan osaa prinsessaharhoihisi.

Ja oi kyllä, jätä se sika. Miehesi ansaitsee ihmismäisen kohtelun ja elämän, vaikka nopeasti syökin.

Juuri nyt? Kyllä. Olemme keskustelleet asiasta, ja hänen mielestään pöytätapojen opettelusta ei ole haittaakaan.

Juuri nyt minulla on paras mies. Rakastava, huomiova, luotettava ja turvallinen. Jos hänen suurin vikansa on huonot pöytätavat, se on pienin murheeni. Eikä mies ole kuulemma koskaan ollut näin onnellinen, vaikka elääkin tällaisen ihmishirviön kanssa.

Ap

Säälin miestäsi.

Miksi? Kovin tyytyväisenä tuossa nytkin köllöttelee. Sai syödäkseen kalkkunaa ja paistettua kesäkurpitsaa juustokastikkeella juuri niin sottaisesti kuin halusi. Hän kiitti, minä hymyilin ja hän sanoi, että hymyillessä olen hänen elämänsä valo.

Ap

Niin, sinä olet jalustalla, ja mies on ihana kun nostaa sinua jalustalle?

Sinä taas et rakasta miestäsi ollenkaan. Joko olet kertonut kuinka olet naureskellut sikamiehelläsi muiden miesvihaajien kanssa miesvihapalstalla koko päivän? Kuinka miehesi on käytöstavaton sikamoukka, jolla on ruoat rinnuksilla jatkuvasti?

Olet kuvottava lehmä. Kerro vielä että loisit miehesi lompakolla?

En loisi mieheni lompakolla. Maksan ruoat, veden, sähkön, netin, puhelimet, päivittäistavarat, matkat ja huonekalut. Se ei kuitenkaan ole tämän keskustelun aiheena, vaikka kovin yrität tästä lehmästä lypsää ruokaa provollesi.

Tarkoituksena oli kysyä, onko mahdollista saada mies sisäsiistiksi. En ole naureskellut (tuolle doggie stylelle tosin hymähdin) ja olen myös tässä keskustelussa tuonut ilmi mieheni sekä suhteemme hyviä puolia.

Ap

Se ja sama. Miestäsi et rakasta laisinkaan, päinvastoin?

Joko näytit miehelle ketjusi , jossa mitätöit ja vähättelet häntä?

Miehesi sopii tehdä sinusta haukkumis- ja mitätöimisketjuja myös? Katso lehmä peiliin, jos osaat. Tuskin.

Rakastan. En olisi tässä liitossa, jos en rakastaisi. Kenenkään ei tarvitse tehdä minusta haukkumis- ja mitätöimisketjuja, eiköhän tämä jo riitä. Mistä oikein olet katkera? Joudutko syömään yksin? Tapoja sinulla ei ainakaan ole.

Ap

Prinsessa siis loukkaantui. Näytitkö jo ketjun miehellesi?

Sinä kuitenkin saat mitätöidä ja vähätellä miestäsi netissä, mutta sinua ei sovi siis netissä arvostella?

Säälin todella paljon miestäsi. Vittumainen, prinsessaharhainen pirttihirmu joka ei tajua miten paska ihminen itse olet.

Lyön kuukausipalkkani vetoa, että tämä kommentoija on yksi palstan kunnollisista miehistä. Niistä, jotka eivät vaan voi ymmärtää, miksi naisille ei kelpaa kiltti ja kunnollinen mies.

Mistä voin tulla noutamaan rahat? En ole yhdenkään pillun perään, en ikinä.

Vituttaa teidän kaksinaismoralisminne. Millaisia miesvihaketjuja ja kirjoituksia sinä palstalle tehtailet?

Näytäpä ne miehellesi, jos sellaista edes on. Onnistuuko?

Vierailija kirjoitti:

Tässä useamman päivän olen miettinyt, miten sanoa miehelle kohteliaasti huonoista pöytätavoistaan. Hän siis sekoittaa lautasella kaiken sekaisin ja pilkkoo ruoan valmiiksi, suuriksi suupaloiksi. Sitten ahmaisee palaset suuhunsa niin että haarukka viuhuu. Sitten haukataan happea kuin kala kuivalla maalla kuumien herkkusienien tai kohmeisten mansikoiden takia.

Sanoin miehelle, että olisi mukavaa, jos mies edes päivän yhdellä aterialla söisi siivosti. Nauttisi ruoasta, eikä vain hotkaisisi. No, lopputulos oli aika arvattava. Huudahti vain, että tästedes sikailee yksin, toisessa huoneessa. Kuulemma tässä talossa tehdään kaikki "minun sääntöjen mukaan" ja käveli keittiöstä jälkiruokakippo kädessään. Tokaisin vain perään, että jatketaan keskustelua, kun on rauhoittunut. Vartin kuluttua on edelleen samaa mieltä, mutta on "minun mielikseni" valmis uhrautumaan ja syömään kuin aikuiset. Jos edes tulee syömään kanssani keittiöön.

Äh. Onko mitään mahdollisuutta, että mies oppisi joskus pöytätavat? Osaa kyllä syödä ravintolassa huomiotaherättämättömästi, mutta kuulemma kotona ei halua ajatella asiaa... Mielestäni siinä nyt ei hirveästi tarvitse ajatella, kun maltillisesti pilkkoo yhden, sopivankokoisen suupalan lautaselta.

Ensinnäkin, mies ei ole lapsuudenkodissaan oppinut tapoja ja muiden huomioon ottamista. Sitä on vaikea opetella aikuisena, jos ei siihen ole lapsena kasvanut (jolloin se on itsestäänselvää ja automaattista). 

Toiseksi, mies on varmaan tietoinen asiasta, koska otti noin pahasti nokkiinsa, eli nolostui. Hän osaa myös ottaa muut huomioon kun syö julkisella paikalla, eli joku taju hänellä on. 

Exä ahmi ruokansa ja se oli minusta ahdistavaa. Mun mielestä on kiva syödä yhdessä, jutella, edetä enemmän tai vähemmän samaan tahtiin. Sanoin hänelle, ettei häntä kukaan kadehdi (= ole viemässä hänen ruokaansa). Hetken mietittyään hän hidasti tahtia. Hänen lapsuudenkodissaan kaikki oli ollut äkkinäistä, aina piti tehdä nopeasti kaikki, syöminen ei ollut nautinto vaan tankkausta jne. 

Varmuuden vuoksi kai pitää lisätä, etten tarkoita mitään pikkurilli pystyssä -hienostelua, vaan ihan normaalia käytöstä. Ahmija ja sotkija ei maista ruuan makuja, syö helposti liikaa ja ruuan jälkeen hänellä on ähky. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinä olet kertomaan millä tavalla miehesi ruokansa nauttii? Oikein yleistämistä taas, että nopeasti syövät eivät nauttisi ruoastaan.

No itse en ainakaan nauti, kun pöydän vastakkaisella puolella ahmitaan. Ei varmaan sinullekaan opetettu lapsena pöytätapoja?

Ap

Sinulla ei ole käytöstapoja koska tuollaisesta ei huomautella vaan katsotaan omaa ruokaansa vain. Katse alas ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä useamman päivän olen miettinyt, miten sanoa miehelle kohteliaasti huonoista pöytätavoistaan. Hän siis sekoittaa lautasella kaiken sekaisin ja pilkkoo ruoan valmiiksi, suuriksi suupaloiksi. Sitten ahmaisee palaset suuhunsa niin että haarukka viuhuu. Sitten haukataan happea kuin kala kuivalla maalla kuumien herkkusienien tai kohmeisten mansikoiden takia.

Sanoin miehelle, että olisi mukavaa, jos mies edes päivän yhdellä aterialla söisi siivosti. Nauttisi ruoasta, eikä vain hotkaisisi. No, lopputulos oli aika arvattava. Huudahti vain, että tästedes sikailee yksin, toisessa huoneessa. Kuulemma tässä talossa tehdään kaikki "minun sääntöjen mukaan" ja käveli keittiöstä jälkiruokakippo kädessään. Tokaisin vain perään, että jatketaan keskustelua, kun on rauhoittunut. Vartin kuluttua on edelleen samaa mieltä, mutta on "minun mielikseni" valmis uhrautumaan ja syömään kuin aikuiset. Jos edes tulee syömään kanssani keittiöön.

Äh. Onko mitään mahdollisuutta, että mies oppisi joskus pöytätavat? Osaa kyllä syödä ravintolassa huomiotaherättämättömästi, mutta kuulemma kotona ei halua ajatella asiaa... Mielestäni siinä nyt ei hirveästi tarvitse ajatella, kun maltillisesti pilkkoo yhden, sopivankokoisen suupalan lautaselta.

Ensinnäkin, mies ei ole lapsuudenkodissaan oppinut tapoja ja muiden huomioon ottamista. Sitä on vaikea opetella aikuisena, jos ei siihen ole lapsena kasvanut (jolloin se on itsestäänselvää ja automaattista). 

Toiseksi, mies on varmaan tietoinen asiasta, koska otti noin pahasti nokkiinsa, eli nolostui. Hän osaa myös ottaa muut huomioon kun syö julkisella paikalla, eli joku taju hänellä on. 

Exä ahmi ruokansa ja se oli minusta ahdistavaa. Mun mielestä on kiva syödä yhdessä, jutella, edetä enemmän tai vähemmän samaan tahtiin. Sanoin hänelle, ettei häntä kukaan kadehdi (= ole viemässä hänen ruokaansa). Hetken mietittyään hän hidasti tahtia. Hänen lapsuudenkodissaan kaikki oli ollut äkkinäistä, aina piti tehdä nopeasti kaikki, syöminen ei ollut nautinto vaan tankkausta jne. 

Varmuuden vuoksi kai pitää lisätä, etten tarkoita mitään pikkurilli pystyssä -hienostelua, vaan ihan normaalia käytöstä. Ahmija ja sotkija ei maista ruuan makuja, syö helposti liikaa ja ruuan jälkeen hänellä on ähky. 

Mutta omien tapojensa, mitä itse on omasta kodistaan oppinut, tyrkyttäminen toisille on epäkohteliasta. Teidän tapanne ei ole oikea vaan pelkästään teidän tapanne. Tuohonkaan voisi sanoa että te hitaasti pureskelevat viivytetty maailman eteenpäin menoa hitaudellanne. Teidän vuoksi tarvitsee turhan pitkiä ruokataukoja jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä useamman päivän olen miettinyt, miten sanoa miehelle kohteliaasti huonoista pöytätavoistaan. Hän siis sekoittaa lautasella kaiken sekaisin ja pilkkoo ruoan valmiiksi, suuriksi suupaloiksi. Sitten ahmaisee palaset suuhunsa niin että haarukka viuhuu. Sitten haukataan happea kuin kala kuivalla maalla kuumien herkkusienien tai kohmeisten mansikoiden takia.

Sanoin miehelle, että olisi mukavaa, jos mies edes päivän yhdellä aterialla söisi siivosti. Nauttisi ruoasta, eikä vain hotkaisisi. No, lopputulos oli aika arvattava. Huudahti vain, että tästedes sikailee yksin, toisessa huoneessa. Kuulemma tässä talossa tehdään kaikki "minun sääntöjen mukaan" ja käveli keittiöstä jälkiruokakippo kädessään. Tokaisin vain perään, että jatketaan keskustelua, kun on rauhoittunut. Vartin kuluttua on edelleen samaa mieltä, mutta on "minun mielikseni" valmis uhrautumaan ja syömään kuin aikuiset. Jos edes tulee syömään kanssani keittiöön.

Äh. Onko mitään mahdollisuutta, että mies oppisi joskus pöytätavat? Osaa kyllä syödä ravintolassa huomiotaherättämättömästi, mutta kuulemma kotona ei halua ajatella asiaa... Mielestäni siinä nyt ei hirveästi tarvitse ajatella, kun maltillisesti pilkkoo yhden, sopivankokoisen suupalan lautaselta.

Ensinnäkin, mies ei ole lapsuudenkodissaan oppinut tapoja ja muiden huomioon ottamista. Sitä on vaikea opetella aikuisena, jos ei siihen ole lapsena kasvanut (jolloin se on itsestäänselvää ja automaattista). 

Toiseksi, mies on varmaan tietoinen asiasta, koska otti noin pahasti nokkiinsa, eli nolostui. Hän osaa myös ottaa muut huomioon kun syö julkisella paikalla, eli joku taju hänellä on. 

Exä ahmi ruokansa ja se oli minusta ahdistavaa. Mun mielestä on kiva syödä yhdessä, jutella, edetä enemmän tai vähemmän samaan tahtiin. Sanoin hänelle, ettei häntä kukaan kadehdi (= ole viemässä hänen ruokaansa). Hetken mietittyään hän hidasti tahtia. Hänen lapsuudenkodissaan kaikki oli ollut äkkinäistä, aina piti tehdä nopeasti kaikki, syöminen ei ollut nautinto vaan tankkausta jne. 

Varmuuden vuoksi kai pitää lisätä, etten tarkoita mitään pikkurilli pystyssä -hienostelua, vaan ihan normaalia käytöstä. Ahmija ja sotkija ei maista ruuan makuja, syö helposti liikaa ja ruuan jälkeen hänellä on ähky. 

Mutta omien tapojensa, mitä itse on omasta kodistaan oppinut, tyrkyttäminen toisille on epäkohteliasta. Teidän tapanne ei ole oikea vaan pelkästään teidän tapanne. Tuohonkaan voisi sanoa että te hitaasti pureskelevat viivytetty maailman eteenpäin menoa hitaudellanne. Teidän vuoksi tarvitsee turhan pitkiä ruokataukoja jne.

Siis tuohon viimeiseen voi sanoa että meitä ahmijoita hermostuttaa te hitaat. Aikainen ja nopea lintu sen madon nappaa. Hitaat nuolee näppejään.

On se niin jännä, että kun nainen huomauttaa asiallisesti oikeasta asiasta, mies loukkaantuu ja suuttuu. Mikä lapsi! Sen sijaan kun mies huomauttaa naista, niin yleensä nainen korjaa tapansa, mökötettyään tietenkin aikansa. Miehet ovat itsekkäitä, luulevat naista omaisuudekseen eikä ihmiseksi. Miehet luulevat, että omaisuuden kanssa samassa taloudessa voi elää kuin yksin, ei tarvitse välittää toisen ihmisen (eihän nainen ole ihminen) tunteista. Tai sitten mies elää niin kuin nainen olisi toinen mies, armeijakaveri, tms. Ruokailutavoissa näkyy kotitausta suoraan! Äiti on paaponut nälkäistä poikaansa, joka ei ole oppinut odottamaan, saati joutunut odottamaan ruokaansa. Ei kun ahmimalla kaikki heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä useamman päivän olen miettinyt, miten sanoa miehelle kohteliaasti huonoista pöytätavoistaan. Hän siis sekoittaa lautasella kaiken sekaisin ja pilkkoo ruoan valmiiksi, suuriksi suupaloiksi. Sitten ahmaisee palaset suuhunsa niin että haarukka viuhuu. Sitten haukataan happea kuin kala kuivalla maalla kuumien herkkusienien tai kohmeisten mansikoiden takia.

Sanoin miehelle, että olisi mukavaa, jos mies edes päivän yhdellä aterialla söisi siivosti. Nauttisi ruoasta, eikä vain hotkaisisi. No, lopputulos oli aika arvattava. Huudahti vain, että tästedes sikailee yksin, toisessa huoneessa. Kuulemma tässä talossa tehdään kaikki "minun sääntöjen mukaan" ja käveli keittiöstä jälkiruokakippo kädessään. Tokaisin vain perään, että jatketaan keskustelua, kun on rauhoittunut. Vartin kuluttua on edelleen samaa mieltä, mutta on "minun mielikseni" valmis uhrautumaan ja syömään kuin aikuiset. Jos edes tulee syömään kanssani keittiöön.

Äh. Onko mitään mahdollisuutta, että mies oppisi joskus pöytätavat? Osaa kyllä syödä ravintolassa huomiotaherättämättömästi, mutta kuulemma kotona ei halua ajatella asiaa... Mielestäni siinä nyt ei hirveästi tarvitse ajatella, kun maltillisesti pilkkoo yhden, sopivankokoisen suupalan lautaselta.

Ensinnäkin, mies ei ole lapsuudenkodissaan oppinut tapoja ja muiden huomioon ottamista. Sitä on vaikea opetella aikuisena, jos ei siihen ole lapsena kasvanut (jolloin se on itsestäänselvää ja automaattista). 

Toiseksi, mies on varmaan tietoinen asiasta, koska otti noin pahasti nokkiinsa, eli nolostui. Hän osaa myös ottaa muut huomioon kun syö julkisella paikalla, eli joku taju hänellä on. 

Exä ahmi ruokansa ja se oli minusta ahdistavaa. Mun mielestä on kiva syödä yhdessä, jutella, edetä enemmän tai vähemmän samaan tahtiin. Sanoin hänelle, ettei häntä kukaan kadehdi (= ole viemässä hänen ruokaansa). Hetken mietittyään hän hidasti tahtia. Hänen lapsuudenkodissaan kaikki oli ollut äkkinäistä, aina piti tehdä nopeasti kaikki, syöminen ei ollut nautinto vaan tankkausta jne. 

Varmuuden vuoksi kai pitää lisätä, etten tarkoita mitään pikkurilli pystyssä -hienostelua, vaan ihan normaalia käytöstä. Ahmija ja sotkija ei maista ruuan makuja, syö helposti liikaa ja ruuan jälkeen hänellä on ähky. 

Mutta omien tapojensa, mitä itse on omasta kodistaan oppinut, tyrkyttäminen toisille on epäkohteliasta. Teidän tapanne ei ole oikea vaan pelkästään teidän tapanne. Tuohonkaan voisi sanoa että te hitaasti pureskelevat viivytetty maailman eteenpäin menoa hitaudellanne. Teidän vuoksi tarvitsee turhan pitkiä ruokataukoja jne.

Mitäköhän tuohon nyt sanoisin?

Tapakulttuuri on monipuolinen juttu. Minusta ap:n kuvailema, hänen miehensä tapa syödä on ruma. Jos joutuu sitä pöydän toiselta puolelta katsomaan, saattaa oma ruokahalu mennä. Vrt. esim. että toinen pureskelee ruokansa suu auki, tai ruuan jälkeen röyhtäisee tai pieraisee äänekkäästi ruokapöydässä (yleistä nopeille syöjille).  

Parisuhteessa/ perheessä voi aina soveltaa. Joillekin yhdessä syöminen on tärkeä, yhdistävä tapa. Rauhallinen syöminen on myös tapa kunnioittaa sitä, joka on ruuan tehnyt. Jos joku ei vain kestä normaalitahtista syömistä (en siis tarkoita erityisen hidasta, ja vielä vähemmän hidastelevaa syömistä), niin syököön nopeasti, mutta mieluiten niin, ettei se häiritse muiden syömistä.

Jos jollakin on huonot hampaat, jotka eivät kestä pureskelua, niin mössätköön ruokansa. Jos ei kestä perhettään, niin täyttäköön lautasensa ja menköön telkkarin eteen syömään. Silloin voi myös olla syytä miettiä miksi ylipäänsä elää yhdessä näiden ihmisten kanssa. Seksi on väärä vastaus, samoin asuntolaina. 

Mun mielestä ns. käytöstavoissa on kyse siitä, että suhtautuu maailmaan asuttuna paikkana, että ottaa myös muut ihmiset huomioon. Ei ole vain Minäminäminä. Ei sen kummemmasta. Isossa, harvaan asutussa maassa kuten Suomi, tämä ei tietenkään voi olla kovinkaan itsestäänselvää. Mutta pk-seudulla sitä voi jo opetella, asuuhan täällä n. 1/5 koko Suomen väestöstä. 

Työpaikkojen 20-30 min. lounastauoista ei ole muuta hyötyä kuin se, että nälkä lähtee. Työntekijä ei ehdi elpyä, ei käydä vähän vaikka vain työpaikan pihalla nappaamassa raitista ilmaa. Siksi pitää olla välipalaa ja iltapäiväkahvia + pullaa, että jaksaisi sinne työpäivän loppuun asti

133. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinä olet kertomaan millä tavalla miehesi ruokansa nauttii? Oikein yleistämistä taas, että nopeasti syövät eivät nauttisi ruoastaan.

No itse en ainakaan nauti, kun pöydän vastakkaisella puolella ahmitaan. Ei varmaan sinullekaan opetettu lapsena pöytätapoja?

Ap

On inhottavaa syödä jos toinen vastapäätä tai muutoin pöydässä lotsuttaa tai syö ja puhuu yhtäaikaa suu täynnä ruokaa tai ei pidä huulia kiinni syödessään.  Tai käyttäytyy muutoin porsasmaisesti, esim pyyhkii nenänsä ruokaliinaan ravintolassa yms.   Menee omatkin ruokahalut vaikka kuinka yrittäisi katsoa vain annostaan.   Onneksi mieheni oli niin hienostikäyttäytyvä että varmasti söi siistimmin kuin minä.

Kai tiedätte, että ruokansa nopeasti ahmivat ovat lihavia??

Vierailija kirjoitti:

Huh osaan samaistua vitutukseesi, entinen poikaystäväni oli aivan järjetön porsas syödessään :'D Ruoka mätettiin kiireellä ja ennen kaikkea sotkuisesti suuhun, oli aika ja paikka mikä tahansa. Ja ne syömisäänet 😖

Esimerkiksi munakas leikattiin veitsellä neljään palaan, ja yhden palasen alle työnnettiin haarukka ja veitsi. Siitä sitten nostettiin pala aterimien avulla suuhun ja slurps vaan, nielaistiin sellaisenaan. Ja sitten tietysti kauhea hengen haukkominen ja puuskutus kun kuuma ruoka poltti suuta ja nielua.

Juurikin näin 😂 meillä mies syö noin ja minua välillä ihan oksettaa. Kauhea muussattu kasa keskelle lautasta ja kaikki kerralla suuhun, että posket pullottaa ja maiskutetaan. Grillattiin juuri eilen ja otti grillistä suoraan makkaran ja kauhealla puuskutuksella ja huohotuksella pisti menemään tulikuumaa grillimakkaraa. Tokaisinpa vaan, että tais olla järkevää.

Sellainen miesvihayleistysketju taas. Palstan kirjoittajat eivät oikeasti näe omaa miesvihaansa?

Minulle ruokailu on hyvin "intiimi" asia ja jos joku apn tyylisesti siitä minulle mainitsisi jäisi ruoka siihen paikkaan ja alkaisin vastedes syömään yksin toisessa huoneessa.

Ap, miehesi on aikuinen, ÄLÄ YRITÄ MUUTTAA HÄNTÄ! Et ole äiti miehellesi eikä mies ole poikasi. Sinulla ei ole oikeutta alkaa kouluttamaan/kasvattamaan häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran palstan prinsessaharhailijat ovat siinä uskossa, että on ihan ok yrittää muuttaa miestä ja miehen tapoja. Itse olet miehesi valinnut.

Mitäs palstamammat on siinä tapauksessa mieltä, että mies haluaa muuttaa naisen tapoja ja tekemisiä?

Onko ok olla huonotapainen? Puhuimme jo miehen kanssa siitä, että jos tilanne olisi päinvastainen, en suuttuisi. Hyvät tavat on hyvä oppia, jos ei jo lapsuudessa, niin viimeistään nyt aikuisiällä.

Esimerkiksi kohteliaisuudet olivat itsellä aika tuntematon käsite jo lapsuudessa. Osasin kiittää, mutta en toivotella hyviä päivänjatkoja yms. Opin nämä mieheltäni. Enkä suuttunut hänelle, sillä opin jotain tarpeellista.

Ap

Miehesi mitätöinti ja vähättely  , sekä riidanhaastamisesi on mielestäsi asiallista käytöstä?

Olet saanut juuri sellaisen miehen kuin ansaitset. Nyt voitkin mennä keittelemään sitä pussiperunamuusia tiara päässäsi.

Kerrotko missä kohtaa mitätöin, vähättelin ja haastoin riitaa? Mielestäsi varmasti nytkin mitätöin ja vähättelen luetunymmärtämistaitoasi, riidanhakuisesti tietysti.

Olen pahoillani, mutta en syö saatika valmista ravintoköyhää ruokaa.

Ap

Kysypä mieheltäsi, tuntuuko hänestä juuri nyt, että arvostat häntä vikoineen kaikkineen?

Parempaan mieheen sinulla ei ole siis rahkeita, otan osaa prinsessaharhoihisi.

Ja oi kyllä, jätä se sika. Miehesi ansaitsee ihmismäisen kohtelun ja elämän, vaikka nopeasti syökin.

Juuri nyt? Kyllä. Olemme keskustelleet asiasta, ja hänen mielestään pöytätapojen opettelusta ei ole haittaakaan.

Juuri nyt minulla on paras mies. Rakastava, huomiova, luotettava ja turvallinen. Jos hänen suurin vikansa on huonot pöytätavat, se on pienin murheeni. Eikä mies ole kuulemma koskaan ollut näin onnellinen, vaikka elääkin tällaisen ihmishirviön kanssa.

Ap

Säälin miestäsi.

Miksi? Kovin tyytyväisenä tuossa nytkin köllöttelee. Sai syödäkseen kalkkunaa ja paistettua kesäkurpitsaa juustokastikkeella juuri niin sottaisesti kuin halusi. Hän kiitti, minä hymyilin ja hän sanoi, että hymyillessä olen hänen elämänsä valo.

Ap

Niin, sinä olet jalustalla, ja mies on ihana kun nostaa sinua jalustalle?

Sinä taas et rakasta miestäsi ollenkaan. Joko olet kertonut kuinka olet naureskellut sikamiehelläsi muiden miesvihaajien kanssa miesvihapalstalla koko päivän? Kuinka miehesi on käytöstavaton sikamoukka, jolla on ruoat rinnuksilla jatkuvasti?

Olet kuvottava lehmä. Kerro vielä että loisit miehesi lompakolla?

En loisi mieheni lompakolla. Maksan ruoat, veden, sähkön, netin, puhelimet, päivittäistavarat, matkat ja huonekalut. Se ei kuitenkaan ole tämän keskustelun aiheena, vaikka kovin yrität tästä lehmästä lypsää ruokaa provollesi.

Tarkoituksena oli kysyä, onko mahdollista saada mies sisäsiistiksi. En ole naureskellut (tuolle doggie stylelle tosin hymähdin) ja olen myös tässä keskustelussa tuonut ilmi mieheni sekä suhteemme hyviä puolia.

Ap

Se ja sama. Miestäsi et rakasta laisinkaan, päinvastoin?

Joko näytit miehelle ketjusi , jossa mitätöit ja vähättelet häntä?

Miehesi sopii tehdä sinusta haukkumis- ja mitätöimisketjuja myös? Katso lehmä peiliin, jos osaat. Tuskin.

Rakastan. En olisi tässä liitossa, jos en rakastaisi. Kenenkään ei tarvitse tehdä minusta haukkumis- ja mitätöimisketjuja, eiköhän tämä jo riitä. Mistä oikein olet katkera? Joudutko syömään yksin? Tapoja sinulla ei ainakaan ole.

Ap

Prinsessa siis loukkaantui. Näytitkö jo ketjun miehellesi?

Sinä kuitenkin saat mitätöidä ja vähätellä miestäsi netissä, mutta sinua ei sovi siis netissä arvostella?

Säälin todella paljon miestäsi. Vittumainen, prinsessaharhainen pirttihirmu joka ei tajua miten paska ihminen itse olet.

Lyön kuukausipalkkani vetoa, että tämä kommentoija on yksi palstan kunnollisista miehistä. Niistä, jotka eivät vaan voi ymmärtää, miksi naisille ei kelpaa kiltti ja kunnollinen mies.

Onkohan sillä liuskaotsa ja manboobsit

Tuli OT mieleen, että kun jotkut kommentoijat yrittävät tehdä ap:n aiheesta "suomalaisen miehen" dissaamisnumeron, haluan muistuttaa, että on myös ruokaa suupielistään valuttavia naisia.

Miten nämä huonot pöytätavat menevät yksiin kansainvälistyvän, kilpailukykyä kohti hamuavan, eurooppalaisen Suomen kanssa? Olen asunut Ranskassa ja Irlannissa enkä ole nähnyt, että niin oleellisessa asiassa kuin syömisessä olisi valtavan eri tavat kodissa ja kodin ulkopuolella. Ranskassa ruoka on keskeinen osa kulttuuria ja kansallista identiteettiä. Irlannissa taas nälänhädän (potato famine) raskas muisto elää vielä ja siksi kunnioitetaan ruokaa ja syömistä. 

Suomi on historiansa aikana ollut pidempään kansainvälisen Ruotsin suurvallan ja Venäjän kansainvälisen keisarikunnan alainen kuin rähmällään Neuvostoliittoon tai EU:n mallioppilaana. Silti hyviä käytöstapoja, toisten huomioonottamista ja esim. hyviä pöytätapoja pidetään täällä jonkinlaisena snobismina ja typeryytenä, vaikka ne vain helpottavat elämää. 

Koti on rentoutumisen, levon ja nautinnon paikka. Pitäisikö siitä seurata, että kotona, perheenjäseniä kohtaan saa käyttäytyä moukkamaisesti, mutta muut otetaan huomioon ja ollaan ystävällisiä?