miksi miesten ulkomaalaiset puolisot osaavat usein suomea, mutta naisten eivät?

Vierailija kirjoitti:

Johtuu miesten itsekkyydestä, he eivät halua että naisensa on yhteydessä ulkomaailmaan. Näin ei tietenkään ole kaikilla ja ainoa syy, mutta osaksi vaikuttaa.

Sinä ymmärsit tuon otsikon täysin väärin. Jos suomalaiselle naiselle on ulkomaalainen mies, niin miksi tämä mies ei viitsi opetalla suomea yhtä usein kuin jos suomalaisella miehellä on ulkomaalainen vaimo. Esimerkiksi Suomessa asuvat venäläiset naiset tuntuvat osaavan suomea huomattavasti paremmin kuin täällä asuvat venäläiset miehet ilman että he olisivat naimisissa suomalaisten kanssa.

Enpä ole moista huomannut. Ystäväni ranskalainen mies puhuu lähes täydellistä suomea, samoin saksalainen ja portugalilainen. Lukevat kirjallisuuttakin suomeksi. 

Mökkinaapurin thaimaalainen vaimon en ole koskaan kuullut puhuvan mitään, välttelee kohtaamista. Olen miettinyt onkohan siellä kaikki kunnossa, mutta ehkä olen vain ennakkoluuloinen. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monia englanninkielisiä expatteja (siis miehiä) ja heistä ehkä yksi kymmenestä on vaivautunut edes yrittämään opettella suomea.

Ja miksi opetella, kun monet suominaiset nimenomaan haluaa nostaa statustaan englantilaisella, australialaisella tms miehellä? Onhan se kiva kun saa treenata aksenttia ihan alkuperäisen puhujan kanssa.

Sitoutuminen näillä on ikävä kyllä aika kepeää ja useimmiten se pysyvä elämänkumppani löytyy muista kuin suominaisista.

Oma mieheni on siis jenkki ja opetteli suomen jo ihan alkuvaiheessa. Puhutaan nykyään enimmäkseen suomea keskenämmekin. Tämä siis yli 10 vuoden jälkeen.

Niin siis englantilainen tai australialainen puoliso on statuksennostatusta mutta jenkkipuoliso ei? Ja muihin suomalaisiin naisiin ulkomaalaiset puolisot eivät sitoudu paitsi sinuun yli 10 vuodeksi? En ihan oikeasti ymmärtänyt tästä selostuksesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Sitä naureskelen välillä kun joku puhuu somaleille englantia vaikka eihän somalit yleensä edes osaa englantia. Suomea taas osaavat useammin. Asun itä-helsingissä

Aina ei voi päätellä ulkoasusta mitä kieltä joku puhuu. Opiskelukaupungeissa voi erehtyä olettamaan että  kaikki eurooppalaisten näköiset osaavat suomea, vaikka jotkut heistä puhuvatkin sujuvasti espanjaa ja kohtuullisesti englantia, ja jotkut afrikkalaisten näköiset puhuvatkin sujuvaa suomea ja vähän englantia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän vaikuttaa paljon puolison kotimaa, josta on lähtöisin, sekä kielitaito, jolla Suomeen on muutettu.

Ja toki se, että naisilla on yleensä parempi kielipää kuin miehillä, ja heitä kohtaan ei Suomessa ole suhtautuminen niin vihamielinen kuin ulkomaalaisia miehiä kohtaan.

Itselläni on korkeastikoulutettu ulkomaalainen mies, joka ei kosksaan opetellut suomea alkeita enempää. Emme kyllä enää edes asukaan Suomessa.

Vähän aiheesta ohi, mutta eikö sinua haittaa, että miestä ei tuon verran kiinnostanut juuresi? Vai onko juttunne kuitenkin aika kevyt loppujen lopuksi?

Jos minulla olisi ulkomaalainen puoliso, johon oikeasti olisin sitoutunut elämänkumppanihengessä, niin satavarmasti opettelisin hänen kotikieltään ja tutustuisin kulttuuriin. Ihan peruskohteliaisuutta kumppania kohtaan.

M38

Milä tavalla siihen kulttuuriin erityisesti pitäisi tutustua? En oikein ymmärrä ajatteluasi, toki olen eri, kuin kelle vastaat. Itselläni on myös korkeakoulutettu englanninkielinen mies. Osaa suomen alkeet, mutta muuten ei mitenkään erityistä kiinnostusta ole osoittanut suomen kieleen tai kulttuuriin. Minähän sen kulttuurin meidän parisuhteeseen ja perheeseen tuon. Minä valitsen miten vietetään vaikkapa joulua, vien lapsen ja miehen hautausmaalle ja paistan kinkun niin halutessani. Minä valitsen suomalaisen elokuvan englannin tekstityksellä yhdessä katsottavaksi. Minä vien miehen ja lapsen kotimaan matkoille. Ihan vastaavasti mies tuo perheeseen oman kulttuurinsa, omat tapansa, omat juttunsa. 

Miten suomalaiseen kulttuuriin voi edes tutustua? Eihän Suomessa ole kulttuuria. Sauna, viina ja hunajabroileri, jos noi tietää niin pärjää Suomessa jo oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän vaikuttaa paljon puolison kotimaa, josta on lähtöisin, sekä kielitaito, jolla Suomeen on muutettu.

Ja toki se, että naisilla on yleensä parempi kielipää kuin miehillä, ja heitä kohtaan ei Suomessa ole suhtautuminen niin vihamielinen kuin ulkomaalaisia miehiä kohtaan.

Itselläni on korkeastikoulutettu ulkomaalainen mies, joka ei kosksaan opetellut suomea alkeita enempää. Emme kyllä enää edes asukaan Suomessa.

Vähän aiheesta ohi, mutta eikö sinua haittaa, että miestä ei tuon verran kiinnostanut juuresi? Vai onko juttunne kuitenkin aika kevyt loppujen lopuksi?

Jos minulla olisi ulkomaalainen puoliso, johon oikeasti olisin sitoutunut elämänkumppanihengessä, niin satavarmasti opettelisin hänen kotikieltään ja tutustuisin kulttuuriin. Ihan peruskohteliaisuutta kumppania kohtaan.

M38

Milä tavalla siihen kulttuuriin erityisesti pitäisi tutustua? En oikein ymmärrä ajatteluasi, toki olen eri, kuin kelle vastaat. Itselläni on myös korkeakoulutettu englanninkielinen mies. Osaa suomen alkeet, mutta muuten ei mitenkään erityistä kiinnostusta ole osoittanut suomen kieleen tai kulttuuriin. Minähän sen kulttuurin meidän parisuhteeseen ja perheeseen tuon. Minä valitsen miten vietetään vaikkapa joulua, vien lapsen ja miehen hautausmaalle ja paistan kinkun niin halutessani. Minä valitsen suomalaisen elokuvan englannin tekstityksellä yhdessä katsottavaksi. Minä vien miehen ja lapsen kotimaan matkoille. Ihan vastaavasti mies tuo perheeseen oman kulttuurinsa, omat tapansa, omat juttunsa. 

OK, itselleni olisi loukkaavaa, jos kumppania ei omat juureni kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän vaikuttaa paljon puolison kotimaa, josta on lähtöisin, sekä kielitaito, jolla Suomeen on muutettu.

Ja toki se, että naisilla on yleensä parempi kielipää kuin miehillä, ja heitä kohtaan ei Suomessa ole suhtautuminen niin vihamielinen kuin ulkomaalaisia miehiä kohtaan.

Itselläni on korkeastikoulutettu ulkomaalainen mies, joka ei kosksaan opetellut suomea alkeita enempää. Emme kyllä enää edes asukaan Suomessa.

Vähän aiheesta ohi, mutta eikö sinua haittaa, että miestä ei tuon verran kiinnostanut juuresi? Vai onko juttunne kuitenkin aika kevyt loppujen lopuksi?

Jos minulla olisi ulkomaalainen puoliso, johon oikeasti olisin sitoutunut elämänkumppanihengessä, niin satavarmasti opettelisin hänen kotikieltään ja tutustuisin kulttuuriin. Ihan peruskohteliaisuutta kumppania kohtaan.

M38

Milä tavalla siihen kulttuuriin erityisesti pitäisi tutustua? En oikein ymmärrä ajatteluasi, toki olen eri, kuin kelle vastaat. Itselläni on myös korkeakoulutettu englanninkielinen mies. Osaa suomen alkeet, mutta muuten ei mitenkään erityistä kiinnostusta ole osoittanut suomen kieleen tai kulttuuriin. Minähän sen kulttuurin meidän parisuhteeseen ja perheeseen tuon. Minä valitsen miten vietetään vaikkapa joulua, vien lapsen ja miehen hautausmaalle ja paistan kinkun niin halutessani. Minä valitsen suomalaisen elokuvan englannin tekstityksellä yhdessä katsottavaksi. Minä vien miehen ja lapsen kotimaan matkoille. Ihan vastaavasti mies tuo perheeseen oman kulttuurinsa, omat tapansa, omat juttunsa. 

OK, itselleni olisi loukkaavaa, jos kumppania ei omat juureni kiinnostaisi.

Millä tavalla niihin pitäisi kiinnostua? Potkia jotain syntymäkodin kivijalkaa vai mikä?

Vierailija kirjoitti:

Miten suomalaiseen kulttuuriin voi edes tutustua? Eihän Suomessa ole kulttuuria. Sauna, viina ja hunajabroileri, jos noi tietää niin pärjää Suomessa jo oikein hyvin.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat mm. tietyt käytöstavat kuten kenkien jättäminen eteisiin eikä ne jalassa marssita suoraan olohuoneeseen. Suomalaiset sietävät myös hyvin hiljaisuutta ja noudattavat turvavälejä olipa koronaa tai ei. Täällä juodaan päiväsaikaan tavallisemmin kahvia kuin viiniä tai olutta. Siinä muutama esimerkiksi paikallisesta tapakulttuurista. Suomalaiseen kulttuurin voi tutustua myös kirjallisuuden ja elokuvien kautta kuten katsomalla Edwin Laineen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan ja Linnan juhlat itsenäisyyspäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten suomalaiseen kulttuuriin voi edes tutustua? Eihän Suomessa ole kulttuuria. Sauna, viina ja hunajabroileri, jos noi tietää niin pärjää Suomessa jo oikein hyvin.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat mm. tietyt käytöstavat kuten kenkien jättäminen eteisiin eikä ne jalassa marssita suoraan olohuoneeseen. Suomalaiset sietävät myös hyvin hiljaisuutta ja noudattavat turvavälejä olipa koronaa tai ei. Täällä juodaan päiväsaikaan tavallisemmin kahvia kuin viiniä tai olutta. Siinä muutama esimerkiksi paikallisesta tapakulttuurista. Suomalaiseen kulttuurin voi tutustua myös kirjallisuuden ja elokuvien kautta kuten katsomalla Edwin Laineen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan ja Linnan juhlat itsenäisyyspäivänä.

Eli yksi viikonloppuvierailu anoppilassa ja homma on hallussa, jos siihen ei tuon kummoisempaa perhetymistä tarvita. Köykäistä on. 

Naiset ovat yleensä sosiaalisempia, jolloin sitä kieltä kuulee ympäristöstä. Miehet taas liikkuvat niissä omissa piireissään joissa ei kuule sanaakaan suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten suomalaiseen kulttuuriin voi edes tutustua? Eihän Suomessa ole kulttuuria. Sauna, viina ja hunajabroileri, jos noi tietää niin pärjää Suomessa jo oikein hyvin.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat mm. tietyt käytöstavat kuten kenkien jättäminen eteisiin eikä ne jalassa marssita suoraan olohuoneeseen. Suomalaiset sietävät myös hyvin hiljaisuutta ja noudattavat turvavälejä olipa koronaa tai ei. Täällä juodaan päiväsaikaan tavallisemmin kahvia kuin viiniä tai olutta. Siinä muutama esimerkiksi paikallisesta tapakulttuurista. Suomalaiseen kulttuurin voi tutustua myös kirjallisuuden ja elokuvien kautta kuten katsomalla Edwin Laineen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan ja Linnan juhlat itsenäisyyspäivänä.

Eli yksi viikonloppuvierailu anoppilassa ja homma on hallussa, jos siihen ei tuon kummoisempaa perhetymistä tarvita. Köykäistä on. 

Kieli, kirjallisuus, musiikki, elokuva, taide yleensä, politiikka, historia...

Tietysti jos et näistä asioista itsekään juuri perusta niin onhan se ihan ymmärrettävää, että mieheksikin valikoituu näistä viis veisaava jäppi. Silloin ymmärrän kyllä tilanteen. :)

No oma mieheni on pärjännyt niin hyvin englannilla ja parilla keski-eurooppalaisella kielellä, se motivaatio näin vaikean kielen oppimiseen on ollut hakusessa. On myös opiskellut täällä tutkinnon ja ollut paljon töissä, ei ole voimavarat suomen pänttäämiseen olleet kuosissa.

Jonkun väitöstutkimuksen mukaan ei-länsimaalaiset usein oppii kielen paremmin, koska usein on pakko (jotta mm. saa töitä, syrjitään herkemmin) ja moni länsimaalainen ei loppujen lopuksi ajattele jäävänsä Suomeen, joten eivät opettele kieltä.

Kyllä se oma puoliso varmaan 2-3 vuoden päästä suomea sujuvasti osaa.

Miehet on tyhmiä ja laiskoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten suomalaiseen kulttuuriin voi edes tutustua? Eihän Suomessa ole kulttuuria. Sauna, viina ja hunajabroileri, jos noi tietää niin pärjää Suomessa jo oikein hyvin.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat mm. tietyt käytöstavat kuten kenkien jättäminen eteisiin eikä ne jalassa marssita suoraan olohuoneeseen. Suomalaiset sietävät myös hyvin hiljaisuutta ja noudattavat turvavälejä olipa koronaa tai ei. Täällä juodaan päiväsaikaan tavallisemmin kahvia kuin viiniä tai olutta. Siinä muutama esimerkiksi paikallisesta tapakulttuurista. Suomalaiseen kulttuurin voi tutustua myös kirjallisuuden ja elokuvien kautta kuten katsomalla Edwin Laineen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan ja Linnan juhlat itsenäisyyspäivänä.

Eli yksi viikonloppuvierailu anoppilassa ja homma on hallussa, jos siihen ei tuon kummoisempaa perhetymistä tarvita. Köykäistä on. 

Kieli, kirjallisuus, musiikki, elokuva, taide yleensä, politiikka, historia...

Tietysti jos et näistä asioista itsekään juuri perusta niin onhan se ihan ymmärrettävää, että mieheksikin valikoituu näistä viis veisaava jäppi. Silloin ymmärrän kyllä tilanteen. :)

Sun käsitys avioliitosta ja parisuhteista on kyllä harvinaisen outo. Yleensä ihmiset eivät arvota kumppaniaan elokuvien katselemisen perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet on tyhmiä ja laiskoja?

Tyhmiä eivät toki, mutta englanninpuhujat ovat oikeastikin keskimäärin hyvin laiskoja opiskelemaan muita kieliä. Ylimielisyyttäkin tässä asenteessa on mukana.

Naisten ulkomaiset puolisot ovat paljon miesten puolisoita useammin englanninkielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten suomalaiseen kulttuuriin voi edes tutustua? Eihän Suomessa ole kulttuuria. Sauna, viina ja hunajabroileri, jos noi tietää niin pärjää Suomessa jo oikein hyvin.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat mm. tietyt käytöstavat kuten kenkien jättäminen eteisiin eikä ne jalassa marssita suoraan olohuoneeseen. Suomalaiset sietävät myös hyvin hiljaisuutta ja noudattavat turvavälejä olipa koronaa tai ei. Täällä juodaan päiväsaikaan tavallisemmin kahvia kuin viiniä tai olutta. Siinä muutama esimerkiksi paikallisesta tapakulttuurista. Suomalaiseen kulttuurin voi tutustua myös kirjallisuuden ja elokuvien kautta kuten katsomalla Edwin Laineen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan ja Linnan juhlat itsenäisyyspäivänä.

Eli yksi viikonloppuvierailu anoppilassa ja homma on hallussa, jos siihen ei tuon kummoisempaa perhetymistä tarvita. Köykäistä on. 

Kieli, kirjallisuus, musiikki, elokuva, taide yleensä, politiikka, historia...

Tietysti jos et näistä asioista itsekään juuri perusta niin onhan se ihan ymmärrettävää, että mieheksikin valikoituu näistä viis veisaava jäppi. Silloin ymmärrän kyllä tilanteen. :)

Sun käsitys avioliitosta ja parisuhteista on kyllä harvinaisen outo. Yleensä ihmiset eivät arvota kumppaniaan elokuvien katselemisen perusteella. 

Huoh. Vähän rautalankaa.

Ihminen on kulttuurinsa tuote. Kumppanisi tulee toisesta kulttuurista, kuin missä itse olet kasvanut. Miten opit ymmärtämään kumppania syvällisesti? Opiskelemalla ko. kulttuuria.

Jos tuo ei kiinnosta niin voidaan kyllä sanoa, että silloin kumppanin syvällinen tuntemus ei kiinnosta. Jos potentiaalinen miesehdokas pitäisi suomea arvottomana kyökkikielenä ja kulttuuriamme turhana niin kyllä loukkaisi minua syvästi. Sinua ilmeisesti ei, mikä on ihan OK.

Vierailija kirjoitti:

Se englannin puhuminen miehen kanssa on itseasiassa suurin syy koko suhteelle.

Naiset pääsee larppaamaan oikein kunnolla.

Miehestä katoo kaikki eksotiikka ja status jos hän alkaisi puhumaan yhtäkkiä suomea, eikä sukujuhlilla ja häissä saisi enää sitä kunnioitusta ja sukulaisia vaivaantumaan.

Kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi elää! 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten suomalaiseen kulttuuriin voi edes tutustua? Eihän Suomessa ole kulttuuria. Sauna, viina ja hunajabroileri, jos noi tietää niin pärjää Suomessa jo oikein hyvin.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat mm. tietyt käytöstavat kuten kenkien jättäminen eteisiin eikä ne jalassa marssita suoraan olohuoneeseen. Suomalaiset sietävät myös hyvin hiljaisuutta ja noudattavat turvavälejä olipa koronaa tai ei. Täällä juodaan päiväsaikaan tavallisemmin kahvia kuin viiniä tai olutta. Siinä muutama esimerkiksi paikallisesta tapakulttuurista. Suomalaiseen kulttuurin voi tutustua myös kirjallisuuden ja elokuvien kautta kuten katsomalla Edwin Laineen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan ja Linnan juhlat itsenäisyyspäivänä.

Eli yksi viikonloppuvierailu anoppilassa ja homma on hallussa, jos siihen ei tuon kummoisempaa perhetymistä tarvita. Köykäistä on. 

Kieli, kirjallisuus, musiikki, elokuva, taide yleensä, politiikka, historia...

Tietysti jos et näistä asioista itsekään juuri perusta niin onhan se ihan ymmärrettävää, että mieheksikin valikoituu näistä viis veisaava jäppi. Silloin ymmärrän kyllä tilanteen. :)

Sun käsitys avioliitosta ja parisuhteista on kyllä harvinaisen outo. Yleensä ihmiset eivät arvota kumppaniaan elokuvien katselemisen perusteella. 

Huoh. Vähän rautalankaa.

Ihminen on kulttuurinsa tuote. Kumppanisi tulee toisesta kulttuurista, kuin missä itse olet kasvanut. Miten opit ymmärtämään kumppania syvällisesti? Opiskelemalla ko. kulttuuria.

Jos tuo ei kiinnosta niin voidaan kyllä sanoa, että silloin kumppanin syvällinen tuntemus ei kiinnosta. Jos potentiaalinen miesehdokas pitäisi suomea arvottomana kyökkikielenä ja kulttuuriamme turhana niin kyllä loukkaisi minua syvästi. Sinua ilmeisesti ei, mikä on ihan OK.

Puolisoni ja minä olemme kasvaneet eri maissa. Olemme kuitenkin kuunnelleet nuorina samoja bändejä, katsoneet samoja elokuvia ja tv sarjoja. Vuosien varrella on kokeiltu kaikki ne omien äitien lapsuudenkodeissa kokatut reseptit. Juhlat on fuusioitu siten, että kummastakin kulttuurista on otettu mukaan elementtejä. Suvut on tavattu ja molempien sukujuhlissa oltu. Kotimaassa on matkailtu, on käyty keskiaikaisia linnoja ja kirkkoja katsomassa siinä missä taidenäyttelyitäkin. Puolisoni ei ole katsonut Tuntematonta sotilasta eikä seuraa suomalaista politiikkaa. Ei lue suomalaista kirjallisuutta tai vastaavaa ja pitäisi aivan hemmetin omituisena sellaisen vaatimista. Sinulla selvästikään ei ole kokemusta monikulttuurisista parisuhteista tai perhe-elämästä, puhut töysin hupsuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten suomalaiseen kulttuuriin voi edes tutustua? Eihän Suomessa ole kulttuuria. Sauna, viina ja hunajabroileri, jos noi tietää niin pärjää Suomessa jo oikein hyvin.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluvat mm. tietyt käytöstavat kuten kenkien jättäminen eteisiin eikä ne jalassa marssita suoraan olohuoneeseen. Suomalaiset sietävät myös hyvin hiljaisuutta ja noudattavat turvavälejä olipa koronaa tai ei. Täällä juodaan päiväsaikaan tavallisemmin kahvia kuin viiniä tai olutta. Siinä muutama esimerkiksi paikallisesta tapakulttuurista. Suomalaiseen kulttuurin voi tutustua myös kirjallisuuden ja elokuvien kautta kuten katsomalla Edwin Laineen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan ja Linnan juhlat itsenäisyyspäivänä.

Eli yksi viikonloppuvierailu anoppilassa ja homma on hallussa, jos siihen ei tuon kummoisempaa perhetymistä tarvita. Köykäistä on. 

Kieli, kirjallisuus, musiikki, elokuva, taide yleensä, politiikka, historia...

Tietysti jos et näistä asioista itsekään juuri perusta niin onhan se ihan ymmärrettävää, että mieheksikin valikoituu näistä viis veisaava jäppi. Silloin ymmärrän kyllä tilanteen. :)

Sun käsitys avioliitosta ja parisuhteista on kyllä harvinaisen outo. Yleensä ihmiset eivät arvota kumppaniaan elokuvien katselemisen perusteella. 

Huoh. Vähän rautalankaa.

Ihminen on kulttuurinsa tuote. Kumppanisi tulee toisesta kulttuurista, kuin missä itse olet kasvanut. Miten opit ymmärtämään kumppania syvällisesti? Opiskelemalla ko. kulttuuria.

Jos tuo ei kiinnosta niin voidaan kyllä sanoa, että silloin kumppanin syvällinen tuntemus ei kiinnosta. Jos potentiaalinen miesehdokas pitäisi suomea arvottomana kyökkikielenä ja kulttuuriamme turhana niin kyllä loukkaisi minua syvästi. Sinua ilmeisesti ei, mikä on ihan OK.

Puolisoni ja minä olemme kasvaneet eri maissa. Olemme kuitenkin kuunnelleet nuorina samoja bändejä, katsoneet samoja elokuvia ja tv sarjoja. Vuosien varrella on kokeiltu kaikki ne omien äitien lapsuudenkodeissa kokatut reseptit. Juhlat on fuusioitu siten, että kummastakin kulttuurista on otettu mukaan elementtejä. Suvut on tavattu ja molempien sukujuhlissa oltu. Kotimaassa on matkailtu, on käyty keskiaikaisia linnoja ja kirkkoja katsomassa siinä missä taidenäyttelyitäkin. Puolisoni ei ole katsonut Tuntematonta sotilasta eikä seuraa suomalaista politiikkaa. Ei lue suomalaista kirjallisuutta tai vastaavaa ja pitäisi aivan hemmetin omituisena sellaisen vaatimista. Sinulla selvästikään ei ole kokemusta monikulttuurisista parisuhteista tai perhe-elämästä, puhut töysin hupsuja. 

Aikaisemminhan väitit, että kulttuurilla ei ole mitään merkitystä, että se on yhdessä illassa hoidettu. Tuohan on ihan eri asiaa, te nimenomaan olette tutustuneet toistenne kulttuureihin.