Ystäväni kuoli, koska ohikulkija ei suostunut elvyttämään. ELVYTTÄISITKÖ SINÄ?
Nykyään hätäkeskus törmää yhä useammin sellaisiin soittajiin, jotka ovat nähneet hätätilanteen, mutta jatkaneet silti matkaansa pysähtymättä ja sysäävät toimintavastuun viranomaisille asiaan sen enempää itse puuttumatta.
Minunkin ystävä kuoli, koska ohikulkija ei suostunut elvyttämään (lähti pois paikalta) ja paikalla olleet lapset eivät osanneet.
Suostuisitko sinä elvyttämään sinulle tuntematonta ihmistä vai jäätkö mieluummin odottamaan ensihoitajia? Voiko sivullista edes velvoittaa elvyttämään toista ihmistä, onhan aina hiv:n ja hepatiitin riski olemassa??
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Kuukausi sitten kävin elvytyskoulutuksessa ja siellä sanottiin, että paineluelvytys on tärkeämpää kuin puhallus+painelu. Eikä siviiliä (myös vapaalla oleva sairaanhoitaja tms.) voi velvoittaa antamaan tekohengitystä vieraalle ihmiselle, varsinkaan jos autettavan suussa tai pielissä on verta/vaahtoa/muuta mönjää oman turvallisuutensa takaamiseksi.
Itse elvyttäisin, koska olen saanut siihen koulutuksen ja elvyttäisin muutenkin, jos minulla olisi jonkinlainen käsitys siitä miten homma hoituu. Ihmisten olisi myös hyvä opetella defibrillaattorin käyttöä (löytyy esim. kauppojen auloista tms.), jotta tositilanteessa ei menisi sormi suuhun ja uskon vakaasti, että ihmishenkiä pelastuisi.
Mulla on sitten tuoreempaa tietoa, koska olin 2,5 viikkoa sitten ja siellä pidettiin puhaltamista ehdottoman tärkeänä.
Ei tulisi mieleenkään elvyttää. Sehän elvytettävä tai hänen mielensäpahoittava läheisensä saattaisi olla omasta luokastaan tarkka ja voi hirvitys jos minunkaltainen koskisi! Olisihan se pyhäinhäväistys. Luultavasti tulisi jälkikäteen kutsu oikeuteen tai joku muu kunnianloukkaussyyte. Enkä oikein itsekään ilkeäisi. Hyi. Pysytään me vain omissa kuplissamme ja autetaan vain omiamme. Sehän on niin trendikästäkin.
http://www.ensiapuopas.com/elvytys.html
PAINELU - PUHALLUS -ELVYTYS
30 painallusta, 2 puhallusta
Tuttua voisin elvyttää, mutta vittuako jonkun tuntemattoman elvyttäminen minulle kuuluu. Ja ei, minuakaan ei todellakaan tarvitse kenenkään hoitohenkilökuntaan kuulumattoman elvyttää.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua voisin elvyttää, mutta vittuako jonkun tuntemattoman elvyttäminen minulle kuuluu. Ja ei, minuakaan ei todellakaan tarvitse kenenkään hoitohenkilökuntaan kuulumattoman elvyttää.
Voisitko kiinnittää lapun rintaasi, että tiedän olla koskematta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luultavasti pystyisi elvyttämään. Minulla alkaa huimata todella voimakkaasti päässä jo pelkkä verinäytteen otto ja en voi kuvitellakaan meneväni ensiapukurssille, sillä pyörtyisin jos siellä pitäisi katsoa kuvia mahdollisista vammoista. Oikeastaan niiden vammojen ajattelukin ahdistaa.
Luultavammin pyörtyisin siis hyvin nopeasti, jos vastaan tulisi tuollainen pahempi onnettomuus.
Jos onnettomuuteen ei liittyisi verta tai näkyviä vammoja, niin sitten saattaisin kyetä häken neuvoilla antamaan jonkinlaista elvytystä. Minkäänlaista pohjakoulusta tai omaa osaamista minulla ei kuitenkaan tällaiseen ole eli omatoimisesta en ilman jonkun muun kehotusta alkaisi elvyttämään.
Hyvä ystäväni oli itsestään tuota mieltä, silti kun tuli tositilanne eteen pystyi tekemään kiristyssiteen ja tyrehdyttämään verenvuodon.
Hyvä ystävällesi, mutta mulla tämä kammo on siis oikeasti todella voimakas. Joskus kotona esim. katsoin dokumenttia sydänleikkauksesta ja huomasin vaan yhtäkkiä tajun menneen, kun näytettiin sitä rintakehää auki ja siellä sykkivää sydäntä.
Samoin mulla saattaa alkaa korvissa suhisemaan ja silmissä pimenemään jo, jos joku tuttava selittää tarkemmin jotain onnettomuutta, mitä tälle on sattunut tai kertoo esim. itselleen tehdystä leikkauksesta.
En oikein kestä katsoa edes maskeerattuja avomurtumia ym. vammoja, vaikka tietäisin, että kyseessä on vain maskeeraus.
Miksi alapeukkua? En minä tälle kammolleni oikein mitään voi tehdä. Jos pystyisin, niin tekisin. Ei ole itsellekään kiva, että joutuu välttelemään tiettyjä tilanteita pyörtymisenpelossa. Ja pyörtymisen jälkeen on aina vähintään sen päivän vähän tillintallin. :(
Varmasti tämä pelko vielä ruokkii itseään eli kun pelkään pyörtyväni, niin ahdistun tilanteista vielä enemmän. Siltikään en tälle oikein mitään voi.
Ja paha sitä on pyörtyneenä ketään elvytellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuukausi sitten kävin elvytyskoulutuksessa ja siellä sanottiin, että paineluelvytys on tärkeämpää kuin puhallus+painelu. Eikä siviiliä (myös vapaalla oleva sairaanhoitaja tms.) voi velvoittaa antamaan tekohengitystä vieraalle ihmiselle, varsinkaan jos autettavan suussa tai pielissä on verta/vaahtoa/muuta mönjää oman turvallisuutensa takaamiseksi.
Itse elvyttäisin, koska olen saanut siihen koulutuksen ja elvyttäisin muutenkin, jos minulla olisi jonkinlainen käsitys siitä miten homma hoituu. Ihmisten olisi myös hyvä opetella defibrillaattorin käyttöä (löytyy esim. kauppojen auloista tms.), jotta tositilanteessa ei menisi sormi suuhun ja uskon vakaasti, että ihmishenkiä pelastuisi.
Mulla on sitten tuoreempaa tietoa, koska olin 2,5 viikkoa sitten ja siellä pidettiin puhaltamista ehdottoman tärkeänä.
Tämä juuri on hyvin hämmentävää kun tieto muuttuu koko ajan. Vähemmästäkin menee sekaisin ja avuttomaksi.
Kerran olen antanut elvytystä. Kyseessä ei ollut tuntematon, vaan läheinen ystäväni joka oli hirttänyt itsensä. Tapahtumasta oli enintään 20 minuuttia, en voi tietää. Mutta oli liian myöhäistä. Tilanne oli järkyttävä, mutta pystyin kuitenkin toimimaan ambulanssin tuloon saakka. Aika ikäänkuin hidastui tuossa. Tuo on mielessä joka päivä ja tuosta on kohta kaksi vuotta aikaa. Todellakin pysähtyisin elvyttämään tuntematontakin ihmistä jos tilanne niin vaatisi, en voisi jättää ketään makaamaan oman onnensa nojaan ja jatkaa matkaani.
Elvyttäisin, jos henkinen kantti kestäisi. Elvytys on kuitenkin vihonviimeinen oljenkorsi, mitä itse voisi tehdä. Ehkä tuntemattoman elvyttäminen olisi helpompaa kuin esim. oman lapsensa? Tai ehkä toisin päin? En tiedä, kun en onneksi ole kokenut elvytystilannetta. En menisi kuitenkaan vannomaan, että elvyttäisin, sillä shokin takia en välttämättä ymmärtäisi (shokkijökki koettu muutamaan kertaan).
Kyllä mä jäisin siihen odottamaan apua mutten uskalla elvyttää. en tiedä miten tehdään oikein.
Itse tiedän tapauksen jossa peruspulliaisen "elvyttäminen" aiheutti sen elvytettävän kuoleman. No joo, kyseessä ei ollut ihan normaali elvytystilanne mutta kuitenkin sellainen tapaus jossa tämän elvyttävän tieto oli väärää ja puutteellista.
Häke antaa hyvät ohjeet, kun vaan soitat ja laitat puhelimen kaiuttimelle. Ilman apua se ihminen saattaa kuolla joka tapauksessa, sinun avullasi saattaa saada kymmeniä lisävuosia.
Jos sinun lapsesi tai muu läheisesi tarvitsisi apua, ymmärtäisitkö ihmistä, joka ei edes yrittäisi auttaa?
Hautajaiset ensi viikolla kirjoitti:
Nykyään hätäkeskus törmää yhä useammin sellaisiin soittajiin, jotka ovat nähneet hätätilanteen, mutta jatkaneet silti matkaansa pysähtymättä ja sysäävät toimintavastuun viranomaisille asiaan sen enempää itse puuttumatta.
Minunkin ystävä kuoli, koska ohikulkija ei suostunut elvyttämään (lähti pois paikalta) ja paikalla olleet lapset eivät osanneet.
Suostuisitko sinä elvyttämään sinulle tuntematonta ihmistä vai jäätkö mieluummin odottamaan ensihoitajia? Voiko sivullista edes velvoittaa elvyttämään toista ihmistä, onhan aina hiv:n ja hepatiitin riski olemassa??
Miksi sinä et elvyttänyt ystävääsi ? Tiedät kuitenkin miten tilanne on mennyt niin läsnä olet ollut.
Vierailija kirjoitti:
En elvyttäisi. Ei kiinnosta.
Saatanan paskahousu.
En tietenkään elvytä tai edes raahaa savuun tuupertunutta ulos palavasta talosta, koska pelastan sieltä kissani. t. AV-mamma.
Kukkamaaria kirjoitti:
En elvyttäisi, koska pelkään mahdollista siviilikannetta. Jos itse saisin kohtauksen ja minut elvytettäisiin, nostaisin siviilikanteen elvyttäjää vastaan, koska hän oli rikkonut intimiteettiäni.
Jos saisin taas tietää, että joku ei olisi edes yrittänyt elvyttämistäni, vaatisin yleistä syyttäjää ajamaan rikoskannetta häntä vastaan.
T. Kukkamaaria, Espoo (okt)
Olisit vaan käyttänyt pienempää dildoa niin intimiteettisi ei olisi mennyt rikki.
Osaan elvyttää mutta en sellaiseen kumminkaan alistu. Ihan oma vika, mitäs oli niin turvenuija että lähti sairaana ulos.
En usko että auttaisin koska
a) Mua ei ole autettu kun olen ollut hädässä, jonka vuoksi olen kyynistynyt ihmis-elämän tärkeydestä
b) En edes tietäisi mitä tehdä
c) Olen masentunut ja todella hidasliikkeinen ja hidas-ajatuksinen. En usko että voisin senkään takia olla avuksi..
En pysty valitettavasti. Olen pahasti paniikkihäiriöinen sekä stressihäiriöinen enkä voi siksi ajaa edes autolla nykyään koska en tiedä mitä teen vaikeissa tilanteissa vaan menen paniikkiin ja aiheutan vain vahinkoa ympärilläni.
Jäisin odottamaan ensihoitajia. Olen mä ea 2 käynyt mutta tositilanteessa tuskin uskaltaisin tehdä mitään. Ei voi vaatia ketään elvyttämään jos ei ole taitoa ja rohkeutta. Hyvä, että soitti ammattiapua paikalle. Jotkut eivät tee sitäkään.