Lue keskustelun säännöt.
En kestä miestäni!
Loppuunpalanut
29.05.2016 |
Meillä on kaksi lasta 1-ja kolme vuotiaat. En kestä miestäni enää yhtään, olen todella loppu häneen, sietokykyä ei enää ole. Olen epätoivoinen, en pysty hilitsemään itseäni vaan suutun ja huudan vaikka lapset ovat paikalla, tästä poen huonoa omaatuntoa.
Mieheni ei ymmärrä arkipäivän asioita, jotka mielestäni ovat itsestään selvyyksiä. Hölöttää kaiken ääneen, ei mieti yhtään mitä lasten kuullen kannattaa sanoa, tästä aiheutuu lapsille usein turhia pettymyksiä. Ei muista tai opi pienimpiäkään asioita. Olen ihan loppu, lapset jaksan hoitaa mutta miestä en kestä, tuntuu että arki olisi helpompaa ilman häntä. Lasten takia en vakavasti eroa ole uskaltanut ajatella.
Hän ei myöskään ota vastuuta tai ole jämäkkä, on passiivinen lasten ja kodin suhteen, oma-aloitteellisuutta ei ole. Vetää nollat taulussa kokoajan, hänestä ei saa mitään irti, eikä huomaa vaikka talo sortuisi niskaan. Henkevistä kesksteluista on turha haaveilla, hänelle riittää möllöttäminen.
Onko kohtalotovereita? Voiko tästä olla enää mitään mahdollisuutta suhteen nousuun?
Kommentit (11)
Mitäpä jos kertoisit niitä konkreettisia ongelmia eikä ympäripyöreyksiä, niin ehkä jotain ehdotuksia voisi antaakin. Pettymyksien tuottaminen lapsille on monesti hyväksi, koska pettymysten sietokyky siinä vain kasvaa ja opivat ymmärtämään ettei kaikki suju aina täydellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalaa kun tilanne menee tuohon pisteeseen. Valitettavasti ainot mahdollisuus suhteen parantumiseen on muuttaa ja parantaa omaa suhtautumistasi mieheesi. Vain siten voit nähdä muuttaako suhtautumisesi miehesi käytöstä sinulle mieluisaan suuntaan ja koetko että tulevaisuutta on. Miehet muuttuvat passiivisemmiksi sitä mukaa kun parisuhde huononee. Toki epäkohdista on hyvä puhua, mutta niille asioille voisitte sopia esim valmiiksi kalenteriin ajankohdan. Ennalta sovittu ajankohta mahdollistaa rauhallisen ja rakentsvan keskustelun. Tsemppiä!
Pettymyksiä tulee kyllä lapsille ihan normaalissa elämässä ilman että vanhemmat niitä enää hölmöyttään lisäävät.
Esimerkkinä käytännön arjesta: Jos olen poissa niin mies ei kykene pitämään kiinni lasten nukkumaanmeno- tai syömisajoista. Olemme tästä puhuneet ja hän lupaa parantaa tapansa mutta aina sama juttu. Saattaa yhtenä päivänä kieltää esikoista pomppimasta sohvan selkänojalla mutta toisena päivänä istuu sohvalla ja lapsi hyppii hänen niskan takana sohvan selkänojalla ja mies ei sano mitään.
Keskusteltu on mutta mies eikä mikään hänen toiminnassaan ole muuttunut. Olen kokoajan ärtynyt ja vaikea olla samassa huoneessa miehen kanssa, niin paha tilanne on. Tuntuu että voimia tähän suhteeseen ei enää ole... Lasten takia olen sinnitellyt mutta nyt he näkevät päivittäin kun riitelemme.
Tavallinen keskustelukin on hankalaa kun tuntuu että kaiken joutuu vääntämään hänelle rautalangasta. Maalaisjärki tuntuu puuttuvan kokonaan.
Miehelläsi taitaa olla heikko elämänhallinta. Säännöllinen rytmi tukee elämänhallintaa.
Eikä keskustelu miehesi kanssa vie asioita yhtään eteenpäin?
Tsemppiä ja toivottavasti tilanne lähtee kohenemaan :)
Voimia 💚
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ajattelet, että itse tuet asian edistymistä ja miehesi halua keskustella ja muistaa asioita? (3/6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö ja ymmärtääkö miehesi mikä tilanne teillä on?
Tiuskiminen ja tylytys ei auta. Todennäköisesti kipsaa miestäsi vain lisää.
Pystyisittekö keskustelemaan asiasta toisianne aidosti kuunnellen?
Toivon teille ulospääsyä hankalasta tilanteestanne ;)
Tsemppiä!
Pariterapia puolueettoman osapuolen avulla. Ettei tule taas sellaista pika-eroa, jossa miehen mielestä kaikki oli hyvin ja nainen on tehnyt mielessään eroa jo pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi hyppii sohvalla, onpa sullakin isot ongelmat. Järkyttävä akka! Eikö tärkeintä lapsille ole, että on isä elämässä ja arjessa mukana, eikä joku sohvalla hyppiminen...huh huh taas, voi mies parkaa.
N28
No oliko hän sitte ennen erilainen?
Olet kuitenkin päättänyt pariutua hänen kanssaan ja hankkia lapsiakin.