HS: Köyhien ja opiskelijoiden jälkeen läskit kyykkyyn. Elintasosairauksia ei enää hoideta valtion kustannuksella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diabeteksen luokittelu nykykäsityksen mukaan vähän ongelmallista ja epätarkkaa. Eihän mikään sairaustila tiedä, että nyt on oltava oppikirjamainen esimerkki diabetes 2:sta. Ei raja ole nii yksiselitteinen tyyppien 1 ja 2 välillä.

Minusta tuo on aika selkeä, mutta voi toki olla, että on vaan vedetty mutkia suoraksi.

http://www.terve.fi/diabetes-tyyppi-2/tyypin-1-ja-2-diabeteksen-erot

"Diabetes on vanhastaan jaettu oletetun etiologiansa mukaan tyypin 1 ja tyypin 2 muotoon.

Todellisuudessa tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes edustavat vain ääripäitä. Niiden väliin mahtuu paljon tapauksia, joissa on molempien alaryhmien piirteitä. Etiologisia tutkimuksia käytetään hyvin harvoin diagnostiikan perustaksi, joten luokittelu on useimmiten varsin subjektiivinen."

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50056

Duodecimin uusimmat artikkelit ovat luotettavimpia ajankohtaisia lähteitä. Yllä oleva tämän hetkisestä käypähoito-suosituksesta.

Sosiaali- ja terveysministeriön ehdotus on että diabeteksen oraalisten lääkkeiden siis käytännössä muiden kuin insuliinin erityiskorvattavuus luokkaa alennetaan. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74928/RAP2016_31.pdf?sequence=1

Tuolla logiikalla voidaan suurin osa sairauksista jättää hoitamatta yhteiskunnan taholta. Esim. kaikki reikien paikkaaminen: jos pitäydyt terveellisessä ruoassa 5 x vrk ja harjaat hampaat 2 min. aamuin illoin, ei reikiä pitäisi syntyä ollenkaan. Siltikin esim. joillain alle kouluikäisillä on jo reikiä: jätetäänkö paikkaamatta?

Lähes kaikista sairauksista  voidaan löytää ja etsiä asioita, joihin olet tai olisit voinut itse vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Voidaan toki keskustella siitä, pitäisikö elintasosairaudet kustantaa valtion kassasta vai ei, mutta sitä en ymmärrä, miten joku voi väittää, etteikö 2. tyypin diabetes olisi elintasosairaus... (ps. ennen alapeukkua otathan selvää, mitä eroa on 1. ja 2. tyypillä)

Meidän suvussa on paljon 2. tyypin diabetesta, ja suurimmalla osalla ei ole kiloakaan ylipainoa (+ melko terveelliset elämäntavat muutenkin).

Kolmasosa syövistä voitaisiin ehkäistä elintavoilla. Eikö niidenkin hoito pitäisi itse maksaa?

Uutsen mukaan selvitysmies esittää jotakin mutta ennenkuin asiasta tehdään päätöksiä on sen edessä aika monta käsittelyvaihetta. Moni epäpätevä oikeusministeri on vuosien kuluessa julistanut sodan prostituutiota vastaan ilman että siitä olisi seurannut yhtään mitään.

Tässä on just se ongelma, että aina ei voida täysin varmasti osoittaa, mikä mistäkin johtuu. Joissain tapauksissa tietysti kyllä, mutta ei kaikissa. Ja nykyäänkin on ongelmana, että lihavat eivät saa kunnollista hoitoa sairauksiinsa, kun kaikkeen sanotaan vaan että mee kotiis ja laihduta. Tavallinen flunssakin tuntuu johtuvan lääkäreiden mielestä ylipainosta. 

Onko syöpä elintasosairaus kun se tulee työssäkäyvälle nelikymppiselle, normaalivartaloiselle, raittiille, tupakoimattomalle insinöörimiehelle ?

Perussuomalaiset näyttää olevan sittenkin äärioikeistolainen puolue. Vaikka 2-tyypin diabeteksen riskiin voi itse vaikuttaa, asia ei ole ollenkaan noin selvä yksilön kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla logiikalla voidaan suurin osa sairauksista jättää hoitamatta yhteiskunnan taholta. Esim. kaikki reikien paikkaaminen: jos pitäydyt terveellisessä ruoassa 5 x vrk ja harjaat hampaat 2 min. aamuin illoin, ei reikiä pitäisi syntyä ollenkaan. Siltikin esim. joillain alle kouluikäisillä on jo reikiä: jätetäänkö paikkaamatta?

Lähes kaikista sairauksista  voidaan löytää ja etsiä asioita, joihin olet tai olisit voinut itse vaikuttaa.

Hampaidenhoito on kyllä suomalaisilla ihan retuperällä. Vain 13 % naisista, ja vielä harvempi mies, hoitaa hampaita suositusten mukaan eli harjaus kahdesti päivässä ja lankaus kerran päivässä. Ihan vasta uutisoitiin lasten huonosta hammaskunnosta, miten vanhemmat, jotka eivät hoida omia hampaitaan antaisivat lapsille siinä esimerkkiä?

Mites sitten niihin perinnöllisiin sairauksiin suhtaudutaan, vai pystytäänkö ne jatkossa poliitikkojen konstein estämään??😬

Vierailija kirjoitti:

Onko syöpä elintasosairaus kun se tulee työssäkäyvälle nelikymppiselle, normaalivartaloiselle, raittiille, tupakoimattomalle insinöörimiehelle ?

Hehheh, kivat olkiulkot siellä. Tarvitseeko vetää överiksi? Elämä on ihmeellistä, tasan ei mee nallekarkit ja kummallisia asioita tapahtuu. Silti joihinkin sairauksiin potilas olisi voinut vaikuttaa huomattavasti enemmän kuin joihinkin toisiin. Kaikkien sairauksien syntyä ei edes tunneta, joissakin taas tiedetään riskitekijät melko tarkalleen. Joissakin sairauksissa riskitekijöille ei mahda mitään, koska sukupuoleensa, ikäänsä tai geeneihinsä on vaikea vaikuttaa. Joissakin riskitekijöitä ovat esim. lihavuus, päihteet tai stressaava elämäntapa. Niihin on teoriassa mahdollista vaikuttaa.

Mutta nyt syön pizzaa.

Persut tuhoaa tämän maan :o

Vierailija kirjoitti:

Tässä on just se ongelma, että aina ei voida täysin varmasti osoittaa, mikä mistäkin johtuu. 

Tästä syystä ei koskaan voidankaan mennä siihen että sanottaisiin yksiselitteisesti että itseaiheutettuja sairauksia ei hoideta. Käytännössä voidaan siis tehdä päätöksiä että vaikka diabeteksen lääkekorvauksia (tai jonkun/joidenkin lääkkeiden) alennetaan riippumatta siitä mistä diabetes johtuu.Tai voidaan tehdä päätöksiä että et saa korvausta jostakin lääkkeistää tai lääkehoitoa ei aloiteta ennen kuin elintapa muutokset on todistetusti tehty tai esim. painoindeksi on alle 27 (tai 30 jne.)

Alkoholi aiheuttaa sairauksia samaten liika rasva, läskit saa kyytiä terveellisellä ruokavaliolla ja liikunta kehiin. 

Tällä logiikalla joka ikinen liikuntatapaturma tulisi myös jättää omakustannehoitoon. Eipä olisi sattunut ellei itse olisi revitellyt vaikkapa punttisalilla.

Ongelmana on, että ns elintasosairaus saattaa liittyä toiseen sairauteen, jota ei ole kunnolla hoidettu. Itsellä on vaikea psyykkinen sairaus ja pahimpina aikoina en päässyt helposti ulos asunnosta, söin ahdistukseen paljon makeaa ja lääkitys lisäsi huomattavasti ruokahalua. Psyykkistä sairauttani ei hoidettu kunnolla. Sitten lopetin lääkityksen ja pääsin yksityiselle puolelle psykoterapiaan. Paino on tippunut ja oireita on saatu vähemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolla logiikalla voidaan suurin osa sairauksista jättää hoitamatta yhteiskunnan taholta. Esim. kaikki reikien paikkaaminen: jos pitäydyt terveellisessä ruoassa 5 x vrk ja harjaat hampaat 2 min. aamuin illoin, ei reikiä pitäisi syntyä ollenkaan. Siltikin esim. joillain alle kouluikäisillä on jo reikiä: jätetäänkö paikkaamatta?

Lähes kaikista sairauksista  voidaan löytää ja etsiä asioita, joihin olet tai olisit voinut itse vaikuttaa.

Hampaidenhoito on kyllä suomalaisilla ihan retuperällä. Vain 13 % naisista, ja vielä harvempi mies, hoitaa hampaita suositusten mukaan eli harjaus kahdesti päivässä ja lankaus kerran päivässä. Ihan vasta uutisoitiin lasten huonosta hammaskunnosta, miten vanhemmat, jotka eivät hoida omia hampaitaan antaisivat lapsille siinä esimerkkiä?

Minä harjaan kahdesti päivässä sähköhammasharjalla ja lankaan kerran päivässä. Mutta kun sekään ei riitä jos on isommat hammasvälit. Hammaskiveä tulee silti ellen käytä hammasväliharjaa joissain kohdin. On työlästä hommaa.

Ei sitä hammaskiveä voi estää jos on esim. refluksisairaus. Se kuitenkin estää reikiintymistä kunhan hoidetaan säännöllisesti pois.

Juu, jos elää oikein terveellisesti, pysyy ikuisesti nuorena eikä koskaan sairastu, ei vielä 200-vuotiaanakaan!

Oikeasti yhteiskunnalle jää epäterveellisistä elintavoista kaksi asiaa.

1) Sairauskulut tulevat aiemmin.

2) Eläkemenoja säästyy.

Jälkimmäinen näistä kahdesta on tärkeämpi.