Joudun ilmeisesti tekemään osituksen vanhempani kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ositus on aika simppeli toimitus loppupeleissä. Harvoin tulee sellaista erimielisyyttä josta kannattaisi lähteä riitelemään. Pesänjakajan voitte ottaa ja maksaa jos sopiminen ei onnistu. Juristina toivoisin että ihmiset kunnioittaisivat hieman enemmän edesmenneen omaisensa tunteita tai muistoa kun riitauttamista harkitsevat.

Tämä. Puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan. Jos vainaja on varakkaampi, leski saa tasinkoa. Jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesän osakkaille (tasinkoprivilegi). Siinä paljon riitelemistä ole, eikä auta käräjillä pyöriminen. Osituksen jälkeen rintaperillinen perii, jos ei ole testamenttia. Jos vainaja on tehnyt testamentin puolisonsa eduksi, rintaperillisellä on oikeus lakiosaan. Nää on pääpiirteittäin tosi simppeleitä.

Miten niin ositus on simppeli, jos se, mikä osuus omaisuudesta on avio-oikeuden alaista, on epäselvää? Tämä on juuri se kohta, jossa mulla ois saatavilla ehkä kymmeniäkin tuhansia, mutta miten se osoitetaan?

Ap

Jos mennään tosi kauas, siis vuosissa yrittämään osoittaa, että se ei kuulu hänelle niin mahikset ei ole mitenkään hyvät. Isäsi on siis avioliiton aikana voinut käyttää sitä hein yhteisiin menoihin, eikä sitä voi sieltä repiä pois. Täytyisi tosi tarkkaan osoittaa se. Jos se on mennyt vuosien varrella hein yhteisiin hankintoihin ja menoihin ni ei sitä palauteta sieltä. Automaattisesti ei esim. voi sanoa, että koska hän sai joskus 15 000 varoja, jotka ei kuulua avio-oikeuden piiriin niin sun on saatava 15 000. Jos se on vaan huvennut pikkuhiljaa sinne tänne hein elämän aikana niin ei oikein ole perusteita.

Kysymys on asuntolainan lyhentämisestä esimerkiksi, ei tietenkään juokseviin kuluihin meneestä osasta. Jos vaimon tulot siltä ajalta ovat vaikkapa 600e/kk ja isäni tulot vaikkapa 3000e/kk josta suojatusti on tullut 500e/kk niin katsotaanko se 500 e menneen ruokaan vai lainanlyhennykseen? Esimerkit hatusta mutta antaakseni kuvaa tilanteesta.

Ap

Sanoisin, että tuossa tilanteessa rintaperillisen mahikset saada sieltä irti se hypoteettinen summa 15 000 on melko heikot.  On todistettava, että juuri se 15 000 on olemassa jossain (tositteilla), eikä huvennut elämiseen.

Millaisilla tositteilla? Eikö se ole olemassa, jos silloin samaan aikaan on tuloilla lyhennetty lainaa asunnosta, joka on olemassa?

Ap

Ei kun täytyy erotella, että se tulo jolla lainaa lyhennetty on tullut juuri siitä summasta, josta nyt puhumme, ei muusta. Jos ne kaikki on samalla tilillä ja sieltä maksetaan lainaa, käydään kaupssa, käydään ulkomailla ni noin yksinkertaista se ei ole. Eri asia jos ois saanut 15 000 ja siirtänyt sen sitten asunnon lainanlyhennykseksi selkeästi sen saannin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kannattaisi nyt miettiä, että riitelyssä ei ole voittajia. Ja jos jako on lähtökohtaisesti reilu, niin miksi haastaa riitaa vielä erikseen. Voisitko ajatella, että isäsi on saanut elää onnellista elämää äitipuolesi kanssa. Eikö sillä ole mitään arvoa? Miksi hänen olisi pitänyt olla yksin, jotta sinä perisit enemmän?

Se on totta, että uusperheissä tullaan tulevaisuudessa tappelemaan rahasta tosissaan! Ne riidat on vasta alkamassa, kun tämä uusperheiden vyöry tästä vanhenee.

Ei hänen tietenkään olisi pitänyt elää yksin, jotta minä perin enemmän, vaan hänen ei sitten olisi pitänyt itse oma-aloitteisesti sanoa, että kaikki hänen omaisuutensa on suojattu vaimolta, koska ne ovat perittyjä ja lahjan antaja on sulkenut kumppaneiden avio-oikeuden pois koska nyt on alkanut selvitä, että osassa omaisuutta näin ei olekaan, tai myöskään ei sitten sitä, että mitään riitaa ei vaimon kanssa tule, koska tämä ei ole sellaisen isäni omaisuuden perään, jota he eivät ole hankkineet yhdessä, koska heillä ei ole avioehtoa. Sitä ei muka tarvittu (tämänkin isä on kertonut minulle ihan oma-aloitteisesti), koska omaisuus on jo suojassa eikä isä varmaan halunnut näyttää vaimolle siltä, että epäilisi tämän motiiveja. Koska katinkontit vaimo tulee tyytymään heidän yhdessä hankkimaansa osaan jos laillisesti saaakin enemmän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ositus on aika simppeli toimitus loppupeleissä. Harvoin tulee sellaista erimielisyyttä josta kannattaisi lähteä riitelemään. Pesänjakajan voitte ottaa ja maksaa jos sopiminen ei onnistu. Juristina toivoisin että ihmiset kunnioittaisivat hieman enemmän edesmenneen omaisensa tunteita tai muistoa kun riitauttamista harkitsevat.

Tämä. Puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan. Jos vainaja on varakkaampi, leski saa tasinkoa. Jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesän osakkaille (tasinkoprivilegi). Siinä paljon riitelemistä ole, eikä auta käräjillä pyöriminen. Osituksen jälkeen rintaperillinen perii, jos ei ole testamenttia. Jos vainaja on tehnyt testamentin puolisonsa eduksi, rintaperillisellä on oikeus lakiosaan. Nää on pääpiirteittäin tosi simppeleitä.

Miten niin ositus on simppeli, jos se, mikä osuus omaisuudesta on avio-oikeuden alaista, on epäselvää? Tämä on juuri se kohta, jossa mulla ois saatavilla ehkä kymmeniäkin tuhansia, mutta miten se osoitetaan?

Ap

Jos mennään tosi kauas, siis vuosissa yrittämään osoittaa, että se ei kuulu hänelle niin mahikset ei ole mitenkään hyvät. Isäsi on siis avioliiton aikana voinut käyttää sitä hein yhteisiin menoihin, eikä sitä voi sieltä repiä pois. Täytyisi tosi tarkkaan osoittaa se. Jos se on mennyt vuosien varrella hein yhteisiin hankintoihin ja menoihin ni ei sitä palauteta sieltä. Automaattisesti ei esim. voi sanoa, että koska hän sai joskus 15 000 varoja, jotka ei kuulua avio-oikeuden piiriin niin sun on saatava 15 000. Jos se on vaan huvennut pikkuhiljaa sinne tänne hein elämän aikana niin ei oikein ole perusteita.

Kysymys on asuntolainan lyhentämisestä esimerkiksi, ei tietenkään juokseviin kuluihin meneestä osasta. Jos vaimon tulot siltä ajalta ovat vaikkapa 600e/kk ja isäni tulot vaikkapa 3000e/kk josta suojatusti on tullut 500e/kk niin katsotaanko se 500 e menneen ruokaan vai lainanlyhennykseen? Esimerkit hatusta mutta antaakseni kuvaa tilanteesta.

Ap

Sanoisin, että tuossa tilanteessa rintaperillisen mahikset saada sieltä irti se hypoteettinen summa 15 000 on melko heikot.  On todistettava, että juuri se 15 000 on olemassa jossain (tositteilla), eikä huvennut elämiseen.

Millaisilla tositteilla? Eikö se ole olemassa, jos silloin samaan aikaan on tuloilla lyhennetty lainaa asunnosta, joka on olemassa?

Ap

Ei kun täytyy erotella, että se tulo jolla lainaa lyhennetty on tullut juuri siitä summasta, josta nyt puhumme, ei muusta. Jos ne kaikki on samalla tilillä ja sieltä maksetaan lainaa, käydään kaupssa, käydään ulkomailla ni noin yksinkertaista se ei ole. Eri asia jos ois saanut 15 000 ja siirtänyt sen sitten asunnon lainanlyhennykseksi selkeästi sen saannin jälkeen.

No en tiedä lakipykälistä, mutta maallikon korvaan tuo kuulostaa ohan helvetin epäreilulta, ettei voitaisi katsoa, että pakosti kyseisestä tulosta on mennyt uuden omaisuuden hankintaan jos on koko ajan rinnakkain saatu vuokratuloa ja maksettu uuden omaisuuden lainaa.

Ap

Mutta vähänpä isä taisikin minun oikeuksistani aidosti välittää, taisi kaikki olla pelkkää paskapuhetta minun pitämiseksi kivana häntä kohtaan, vaikka hän salli vaimon hyppiä minun naamalleni.

Ap