Joudun ilmeisesti tekemään osituksen vanhempani kumppanin kanssa.

Muutenkin tää perintöhomma on uusioperheiden osalta ihan epäreilu. Minun saamaani perintöön vaikuttaa jopa se, kumpi heistä kuolee ensin. Ja tämän uuden vaimon lapsillekin menee tai ei mene jotain sen mukaan, kumpi kuolee ensin. Aivan älytöntä.

Ap

Ihmeellistä louskutusta tosiaan. Nähtävästi nuoria, joille ei asia ole ajankohtainen.  Meillä erilainen tilanne, mutta silti tulee perinnönjako olemaan hankalaa. Veljeni tulee kärsimään siitä, koska isäni oli itsekäs sika. On jaellut ennakkoperintöjä elinaikanaan ja maksatti veljelleni vaikka mitä, mutta ei laittanut veljeni nimeä kauppakirjoihin. Äitini edelleen uskoo kaiken paskan, mitä isä sanoi ja veljeni menettää siis maksamansa rahat ja sisarukseni, joille on jo annettu vaikka mitä, hierovat käsiään innoissaan.

Jos tähän äiti olisi vielä mennyt naimisiin, niin siinäpä sitä sitten oltaisiin oltu

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä louskutusta tosiaan. Nähtävästi nuoria, joille ei asia ole ajankohtainen.  Meillä erilainen tilanne, mutta silti tulee perinnönjako olemaan hankalaa. Veljeni tulee kärsimään siitä, koska isäni oli itsekäs sika. On jaellut ennakkoperintöjä elinaikanaan ja maksatti veljelleni vaikka mitä, mutta ei laittanut veljeni nimeä kauppakirjoihin. Äitini edelleen uskoo kaiken paskan, mitä isä sanoi ja veljeni menettää siis maksamansa rahat ja sisarukseni, joille on jo annettu vaikka mitä, hierovat käsiään innoissaan.

Jos tähän äiti olisi vielä mennyt naimisiin, niin siinäpä sitä sitten oltaisiin oltu

Miten jotain voi olla annettu ennakkoperintönä, jos saajan nimeä ei tule omistajaksi? Ei pakko avautua, mutta ihan mielenkiinnosta kysyn...

Ap

Mullahan olis siis niin helppoa, jos isä eläisikin pitempään.

Ap

Minullekin isä sanoo, että ei vaimo ole rahan perään. Ei tule kuulemma haluamaan sellaista, mikä on tullut isälle suvusta, vaikka kaikkeen ei ilmeisesti löydykään omaisuuden suojaavaa lahjakirjaa. Tosin ne kaikki lahjakirjatkin piti olla. Joo, ja mä uskon, että lehmät lentää.

Ap

Kaikenlisäksi se vaimo on käyttäytynyt minua kohtaan häijysti isän elinaikana, niin että en todellakaan halua hänen saavan mitään. Mutta isä ei tajua, mille se käytös on tuntunut, koska on sokea sille asialle ja vain luulee, ettei muhun mikään ole sattunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ositus on aika simppeli toimitus loppupeleissä. Harvoin tulee sellaista erimielisyyttä josta kannattaisi lähteä riitelemään. Pesänjakajan voitte ottaa ja maksaa jos sopiminen ei onnistu. Juristina toivoisin että ihmiset kunnioittaisivat hieman enemmän edesmenneen omaisensa tunteita tai muistoa kun riitauttamista harkitsevat.

Tämä. Puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan. Jos vainaja on varakkaampi, leski saa tasinkoa. Jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesän osakkaille (tasinkoprivilegi). Siinä paljon riitelemistä ole, eikä auta käräjillä pyöriminen. Osituksen jälkeen rintaperillinen perii, jos ei ole testamenttia. Jos vainaja on tehnyt testamentin puolisonsa eduksi, rintaperillisellä on oikeus lakiosaan. Nää on pääpiirteittäin tosi simppeleitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ositus on aika simppeli toimitus loppupeleissä. Harvoin tulee sellaista erimielisyyttä josta kannattaisi lähteä riitelemään. Pesänjakajan voitte ottaa ja maksaa jos sopiminen ei onnistu. Juristina toivoisin että ihmiset kunnioittaisivat hieman enemmän edesmenneen omaisensa tunteita tai muistoa kun riitauttamista harkitsevat.

Tämä. Puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan. Jos vainaja on varakkaampi, leski saa tasinkoa. Jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesän osakkaille (tasinkoprivilegi). Siinä paljon riitelemistä ole, eikä auta käräjillä pyöriminen. Osituksen jälkeen rintaperillinen perii, jos ei ole testamenttia. Jos vainaja on tehnyt testamentin puolisonsa eduksi, rintaperillisellä on oikeus lakiosaan. Nää on pääpiirteittäin tosi simppeleitä.

Miten niin ositus on simppeli, jos se, mikä osuus omaisuudesta on avio-oikeuden alaista, on epäselvää? Tämä on juuri se kohta, jossa mulla ois saatavilla ehkä kymmeniäkin tuhansia, mutta miten se osoitetaan?

Ap

joo, oot se sama joka aiemmin kirjoitti tästä asiastasi, miten isäsi on luvannu sulle jotain aiemmin, mutta et olekaan saanu..tai jotain.

Luuletko että se isäsi muijana olo on ollu mukavaa, ja vielä sietää kitisevää lasta siinä? Passata isääs ja lastansa koko ikä?

Jotenkin tuntuu, että te neuvojat ette tiedä omaisuusriidoista mitään. Vituttaa. Miettikää kaksi kertaa, ennen kuin väitätte asioita helpoiksi. Siis miten kellään muulla nyt ei ole tilannetta, jossa avio-oikeudelta suojatun omaisuuden tuotto aiheuttaa epäselvyyttä osituksiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ositus on aika simppeli toimitus loppupeleissä. Harvoin tulee sellaista erimielisyyttä josta kannattaisi lähteä riitelemään. Pesänjakajan voitte ottaa ja maksaa jos sopiminen ei onnistu. Juristina toivoisin että ihmiset kunnioittaisivat hieman enemmän edesmenneen omaisensa tunteita tai muistoa kun riitauttamista harkitsevat.

Tämä. Puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan. Jos vainaja on varakkaampi, leski saa tasinkoa. Jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesän osakkaille (tasinkoprivilegi). Siinä paljon riitelemistä ole, eikä auta käräjillä pyöriminen. Osituksen jälkeen rintaperillinen perii, jos ei ole testamenttia. Jos vainaja on tehnyt testamentin puolisonsa eduksi, rintaperillisellä on oikeus lakiosaan. Nää on pääpiirteittäin tosi simppeleitä.

Miten niin ositus on simppeli, jos se, mikä osuus omaisuudesta on avio-oikeuden alaista, on epäselvää? Tämä on juuri se kohta, jossa mulla ois saatavilla ehkä kymmeniäkin tuhansia, mutta miten se osoitetaan?

Ap

Jos mennään tosi kauas, siis vuosissa yrittämään osoittaa, että se ei kuulu hänelle niin mahikset ei ole mitenkään hyvät. Isäsi on siis avioliiton aikana voinut käyttää sitä hein yhteisiin menoihin, eikä sitä voi sieltä repiä pois. Täytyisi tosi tarkkaan osoittaa se. Jos se on mennyt vuosien varrella hein yhteisiin hankintoihin ja menoihin ni ei sitä palauteta sieltä. Automaattisesti ei esim. voi sanoa, että koska hän sai joskus 15 000 varoja, jotka ei kuulua avio-oikeuden piiriin niin sun on saatava 15 000. Jos se on vaan huvennut pikkuhiljaa sinne tänne hein elämän aikana niin ei oikein ole perusteita.

oliko tää se juttu etä sun piti periä isovanhemmilta jotain, mutta isäsi ottikin ?

Vierailija kirjoitti:

joo, oot se sama joka aiemmin kirjoitti tästä asiastasi, miten isäsi on luvannu sulle jotain aiemmin, mutta et olekaan saanu..tai jotain.

Luuletko että se isäsi muijana olo on ollu mukavaa, ja vielä sietää kitisevää lasta siinä? Passata isääs ja lastansa koko ikä?

Joo siitä en tiedä, ei varmaan ole, mutta kuka pakotti olemaan siinä? En minä ainakaan. Millään lailla. Olisi vin lähtenyt elämään omaa elämäänsä. Minä en ole kitissyt yhtään mitään, päinvastoin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ositus on aika simppeli toimitus loppupeleissä. Harvoin tulee sellaista erimielisyyttä josta kannattaisi lähteä riitelemään. Pesänjakajan voitte ottaa ja maksaa jos sopiminen ei onnistu. Juristina toivoisin että ihmiset kunnioittaisivat hieman enemmän edesmenneen omaisensa tunteita tai muistoa kun riitauttamista harkitsevat.

Tämä. Puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan. Jos vainaja on varakkaampi, leski saa tasinkoa. Jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesän osakkaille (tasinkoprivilegi). Siinä paljon riitelemistä ole, eikä auta käräjillä pyöriminen. Osituksen jälkeen rintaperillinen perii, jos ei ole testamenttia. Jos vainaja on tehnyt testamentin puolisonsa eduksi, rintaperillisellä on oikeus lakiosaan. Nää on pääpiirteittäin tosi simppeleitä.

Miten niin ositus on simppeli, jos se, mikä osuus omaisuudesta on avio-oikeuden alaista, on epäselvää? Tämä on juuri se kohta, jossa mulla ois saatavilla ehkä kymmeniäkin tuhansia, mutta miten se osoitetaan?

Ap

Jos mennään tosi kauas, siis vuosissa yrittämään osoittaa, että se ei kuulu hänelle niin mahikset ei ole mitenkään hyvät. Isäsi on siis avioliiton aikana voinut käyttää sitä hein yhteisiin menoihin, eikä sitä voi sieltä repiä pois. Täytyisi tosi tarkkaan osoittaa se. Jos se on mennyt vuosien varrella hein yhteisiin hankintoihin ja menoihin ni ei sitä palauteta sieltä. Automaattisesti ei esim. voi sanoa, että koska hän sai joskus 15 000 varoja, jotka ei kuulua avio-oikeuden piiriin niin sun on saatava 15 000. Jos se on vaan huvennut pikkuhiljaa sinne tänne hein elämän aikana niin ei oikein ole perusteita.

Kysymys on asuntolainan lyhentämisestä esimerkiksi, ei tietenkään juokseviin kuluihin meneestä osasta. Jos vaimon tulot siltä ajalta ovat vaikkapa 600e/kk ja isäni tulot vaikkapa 3000e/kk josta suojatusti on tullut 500e/kk niin katsotaanko se 500 e menneen ruokaan vai lainanlyhennykseen? Esimerkit hatusta mutta antaakseni kuvaa tilanteesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ositus on aika simppeli toimitus loppupeleissä. Harvoin tulee sellaista erimielisyyttä josta kannattaisi lähteä riitelemään. Pesänjakajan voitte ottaa ja maksaa jos sopiminen ei onnistu. Juristina toivoisin että ihmiset kunnioittaisivat hieman enemmän edesmenneen omaisensa tunteita tai muistoa kun riitauttamista harkitsevat.

Tämä. Puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan. Jos vainaja on varakkaampi, leski saa tasinkoa. Jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesän osakkaille (tasinkoprivilegi). Siinä paljon riitelemistä ole, eikä auta käräjillä pyöriminen. Osituksen jälkeen rintaperillinen perii, jos ei ole testamenttia. Jos vainaja on tehnyt testamentin puolisonsa eduksi, rintaperillisellä on oikeus lakiosaan. Nää on pääpiirteittäin tosi simppeleitä.

Miten niin ositus on simppeli, jos se, mikä osuus omaisuudesta on avio-oikeuden alaista, on epäselvää? Tämä on juuri se kohta, jossa mulla ois saatavilla ehkä kymmeniäkin tuhansia, mutta miten se osoitetaan?

Ap

Jos mennään tosi kauas, siis vuosissa yrittämään osoittaa, että se ei kuulu hänelle niin mahikset ei ole mitenkään hyvät. Isäsi on siis avioliiton aikana voinut käyttää sitä hein yhteisiin menoihin, eikä sitä voi sieltä repiä pois. Täytyisi tosi tarkkaan osoittaa se. Jos se on mennyt vuosien varrella hein yhteisiin hankintoihin ja menoihin ni ei sitä palauteta sieltä. Automaattisesti ei esim. voi sanoa, että koska hän sai joskus 15 000 varoja, jotka ei kuulua avio-oikeuden piiriin niin sun on saatava 15 000. Jos se on vaan huvennut pikkuhiljaa sinne tänne hein elämän aikana niin ei oikein ole perusteita.

Kysymys on asuntolainan lyhentämisestä esimerkiksi, ei tietenkään juokseviin kuluihin meneestä osasta. Jos vaimon tulot siltä ajalta ovat vaikkapa 600e/kk ja isäni tulot vaikkapa 3000e/kk josta suojatusti on tullut 500e/kk niin katsotaanko se 500 e menneen ruokaan vai lainanlyhennykseen? Esimerkit hatusta mutta antaakseni kuvaa tilanteesta.

Ap

Sanoisin, että tuossa tilanteessa rintaperillisen mahikset saada sieltä irti se hypoteettinen summa 15 000 on melko heikot.  On todistettava, että juuri se 15 000 on olemassa jossain (tositteilla), eikä huvennut elämiseen.

Toivoisin olevani jo aikakoneella 5 vuoden päässä. Ikävää kun tietää että tallaista paskaa on tulossa, muttei oikein pysty tekemään millekään vielä mitään.

Ap

Vanhempien testamentissa voidaan sulkea lapsen puoliso pois, mutta perinnön saaja voi halutessaan vapaasti toimia toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ositus on aika simppeli toimitus loppupeleissä. Harvoin tulee sellaista erimielisyyttä josta kannattaisi lähteä riitelemään. Pesänjakajan voitte ottaa ja maksaa jos sopiminen ei onnistu. Juristina toivoisin että ihmiset kunnioittaisivat hieman enemmän edesmenneen omaisensa tunteita tai muistoa kun riitauttamista harkitsevat.

Tämä. Puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja puolitetaan. Jos vainaja on varakkaampi, leski saa tasinkoa. Jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesän osakkaille (tasinkoprivilegi). Siinä paljon riitelemistä ole, eikä auta käräjillä pyöriminen. Osituksen jälkeen rintaperillinen perii, jos ei ole testamenttia. Jos vainaja on tehnyt testamentin puolisonsa eduksi, rintaperillisellä on oikeus lakiosaan. Nää on pääpiirteittäin tosi simppeleitä.

Miten niin ositus on simppeli, jos se, mikä osuus omaisuudesta on avio-oikeuden alaista, on epäselvää? Tämä on juuri se kohta, jossa mulla ois saatavilla ehkä kymmeniäkin tuhansia, mutta miten se osoitetaan?

Ap

Jos mennään tosi kauas, siis vuosissa yrittämään osoittaa, että se ei kuulu hänelle niin mahikset ei ole mitenkään hyvät. Isäsi on siis avioliiton aikana voinut käyttää sitä hein yhteisiin menoihin, eikä sitä voi sieltä repiä pois. Täytyisi tosi tarkkaan osoittaa se. Jos se on mennyt vuosien varrella hein yhteisiin hankintoihin ja menoihin ni ei sitä palauteta sieltä. Automaattisesti ei esim. voi sanoa, että koska hän sai joskus 15 000 varoja, jotka ei kuulua avio-oikeuden piiriin niin sun on saatava 15 000. Jos se on vaan huvennut pikkuhiljaa sinne tänne hein elämän aikana niin ei oikein ole perusteita.

Kysymys on asuntolainan lyhentämisestä esimerkiksi, ei tietenkään juokseviin kuluihin meneestä osasta. Jos vaimon tulot siltä ajalta ovat vaikkapa 600e/kk ja isäni tulot vaikkapa 3000e/kk josta suojatusti on tullut 500e/kk niin katsotaanko se 500 e menneen ruokaan vai lainanlyhennykseen? Esimerkit hatusta mutta antaakseni kuvaa tilanteesta.

Ap

Sanoisin, että tuossa tilanteessa rintaperillisen mahikset saada sieltä irti se hypoteettinen summa 15 000 on melko heikot.  On todistettava, että juuri se 15 000 on olemassa jossain (tositteilla), eikä huvennut elämiseen.

Millaisilla tositteilla? Eikö se ole olemassa, jos silloin samaan aikaan on tuloilla lyhennetty lainaa asunnosta, joka on olemassa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien testamentissa voidaan sulkea lapsen puoliso pois, mutta perinnön saaja voi halutessaan vapaasti toimia toisin.

Tiedän, mutta ilmeisesti toisin ei ole nyt toimittu. Sitten jos on, tilanne tietenkin muuttuu.

Ap

Ap, kannattaisi nyt miettiä, että riitelyssä ei ole voittajia. Ja jos jako on lähtökohtaisesti reilu, niin miksi haastaa riitaa vielä erikseen. Voisitko ajatella, että isäsi on saanut elää onnellista elämää äitipuolesi kanssa. Eikö sillä ole mitään arvoa? Miksi hänen olisi pitänyt olla yksin, jotta sinä perisit enemmän?

Se on totta, että uusperheissä tullaan tulevaisuudessa tappelemaan rahasta tosissaan! Ne riidat on vasta alkamassa, kun tämä uusperheiden vyöry tästä vanhenee.