Joudun ilmeisesti tekemään osituksen vanhempani kumppanin kanssa.
"Kiva". Kun siis vanhempani kuolee, jos kuolee ensin. Osituksethan voivat olla muutenkin ihan tarpeeksi riitaisia normaali erotilanteessa, niin entä sitten tässä, kun isän uusi vaimo ei ole minulle senkään vertaa rakas, kun ei ole koskaan ollut kumppanini vaan tullut isäni ja minun väliin? Kauheaa joutua tekemään se ositus sen luuskan kanssa. Kuinkahan pitkälle jaksan riidellä? Tai hän? Minä tulen olemaan varakkaampi eli se, jolla on enemmän rahaa pistää oikeudenkäynteihin. Toki vain voitokkaisiin.
Kommentit (44)
Jospa otat ja kupsahdat itse ihan ensimmäisenä :D :D
No en mutta pitää varautua tulevaan.
Vierailija kirjoitti:
Jospa otat ja kupsahdat itse ihan ensimmäisenä :D :D
No sitten lapseni joutuisivat käymään läpi osituksen :((
Ap
Apua, onko tällä viurahtaneella lapsiakin??
Toivottavasti testamenttaa kaiken vaimolle, sinulle vain lakiosuus. Ei auta tappelut oikeudessa.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti testamenttaa kaiken vaimolle, sinulle vain lakiosuus. Ei auta tappelut oikeudessa.
Ja käyttävät kaikki isän eläessä
Vanha kunnon äitihullu! Kohta tulee sekavaa tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti testamenttaa kaiken vaimolle, sinulle vain lakiosuus. Ei auta tappelut oikeudessa.
Ja käyttävät kaikki isän eläessä
Eivät pysty käyttämään, vaimo on hakenut isälle edunvalvojuutta ja aion vastustaa vaimoa ja ehdottaa yleistä edunvalvojaa. Sen jälkeen vaimo ei enää käytä mitään eikä isäkään paljon. En olisi sitä yleistä ehdottanut, mutta on pakko, ettei vaimosta tule edunvalvojaa. Vaimo itse lähti siihen. Ei voi mitään.
Ap
Ositus on aika simppeli toimitus loppupeleissä. Harvoin tulee sellaista erimielisyyttä josta kannattaisi lähteä riitelemään. Pesänjakajan voitte ottaa ja maksaa jos sopiminen ei onnistu. Juristina toivoisin että ihmiset kunnioittaisivat hieman enemmän edesmenneen omaisensa tunteita tai muistoa kun riitauttamista harkitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Ositus on aika simppeli toimitus loppupeleissä. Harvoin tulee sellaista erimielisyyttä josta kannattaisi lähteä riitelemään. Pesänjakajan voitte ottaa ja maksaa jos sopiminen ei onnistu. Juristina toivoisin että ihmiset kunnioittaisivat hieman enemmän edesmenneen omaisensa tunteita tai muistoa kun riitauttamista harkitsevat.
Miten se on simppeli, koska jos katsotaan vaikkapa, että pitää jakaa 3,5 asuntoa, niin miten ne jaetaan? Ja kaikesta tavarastakin voi tulla riitaa. Ja sitten siitä, että isän omaisuutta on käytetty uuden hankkimiseksi, vaikka isän tulot ovat tulleet lahjasta, jossa on puolison avio-oikeus suljettu pois, myös tuoton osalta?
Isäni on sanonut minulle elämänsä aikana jatkuvasti, että se, minkä on suvusta saanut, katsoo kuuluvan minulle. Saa sitten nähdä.
Ap
Ymmärrän sinua ap. Täällä on helppo louskuttaa leuukoja, jos ei ole aavistustakaan asioista.
Tiedän tasan, miltä sinusta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua ap. Täällä on helppo louskuttaa leuukoja, jos ei ole aavistustakaan asioista.
Tiedän tasan, miltä sinusta tuntuu.
Joo, kiitos. Isä ei ole eläessään halunnut asettua erityisesti kenenkään puolelle, vaan aikoo jättää koko paskan minun taisteltavakseni, tosi kiva joo. Siis ymmärrän isää, koska heillä voisi olla vähän hikiset tunnelmat, jos hän näkyvästi pitäisi puoliani, koska varmaan sillä omaisuudella on kiva voidella vaimoakin, mutta astelman se on luonut minun kannaltani katsottuna ihan kakkaiseksi.
Ap
Että en tiedä kuka muu lapsi asetetaan tällaiseenkin asemaan missään muussa perheessä, kuin minun. Koko elämänsä ajan on voidellut minuakin puheillaan, voi helvetti, jos niille ei sitten ole edes mitään katetta aikanaan. Olisin muuten sanonut isällekin jo aikaisemmin, että siivoa omat sotkusi. No, en jaksa nyt valottaa, että mistä, mutta tällainen asetelma.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kummeli; Perintöä odotellessa.
Onko se niillä joku sketsi vai? En ole pahemmin seurannut aikoinaan Kummelia.
Ap
Äitihullu. Älä nyt vielä isääsi hautaa!