Lue keskustelun säännöt.
Täytyykö yhteiskunnan mielestäsi maksaa siitä, että vammainen pääsee pyhiinvaellukselle? (linkki)
28.05.2016 |
http://kynnys.palvelut.uusisuomi.fi/2016/05/27/luottamuksen-suoja-lains…
Nämä ovat vähän hankalia asioita. Olen hyvinvointivaltion kannattaja ja näen aina punaista, jos joku joutuu odottamaan poliklinikka-aikaa syöpäepäilyn kanssa kolme kuukautta tai jos luokkakokoja yritetään kasvattaa. Mutta nämä vammaisjutut ovat vähän hankalia, sillä touhua läheltä seuranneena (en sen tarkemmin erittele että miltä kantilta, tunnistamisen välttämiseksi) en pysty ihan kauheasti surkuttelemaan sitä, että kunta ei maksanutkaan keskimäärin n. 20 e/h sivukuluineen 19 h per päivä, jotta joku liikuntarajoitteinen saisi matkustaa juuri sen verran kuin tahtoo, ei esimerkiksi vähän hitaammassa tahdissa.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut edes lukea juttua, mutta iso osa näistä meidän ilmaisista palveluista menee juurikin vammaisille. Ne saa kaikkea ja paljon. Paitsi tietysti omasta mielestään. Kaikki ne tietysti on ihan hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa, koska nämä ihmiset eivät siitä miksikään muutu. Muiden kohdalla nämä erilaiset palvelut voisivat tuodakin tuloksia, mutta ne ei sitten niitä enää saa, kun kaikki menee näille.
Ikävä kuulla, että kaikki menee näille. Väestöstä noin 2 % saa vammaispalveluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin outoa keskustelua, että vaikea sanoa mitään. Surullista.
8 c § (19.12.2008/981)
Henkilökohtainen apu
Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:
1) päivittäisissä toimissa;
2) työssä ja opiskelussa;
3) harrastuksissa;
4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai
5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.
Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.
Henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.
Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.
Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta.
Tuon mukaan vammaisen ulkomaanmatkaa varten ei tarvitse järjestää lainkaan henkilökohtaista apua.
Ok. Se on sitten jäänyt hallinto-oikeuksilta ja KHO:lta jotenkin huomaamatta, että näin on.
Miksi sinne matkalle oli pakko päästä käsi murtuneena? Miksi oli pakko tehdä niin pitkiä päivämatkoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin outoa keskustelua, että vaikea sanoa mitään. Surullista.
8 c § (19.12.2008/981)
Henkilökohtainen apu
Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:
1) päivittäisissä toimissa;
2) työssä ja opiskelussa;
3) harrastuksissa;
4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai
5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.
Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.
Henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.
Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.
Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta.
Tuon mukaan vammaisen ulkomaanmatkaa varten ei tarvitse järjestää lainkaan henkilökohtaista apua.
Ok. Se on sitten jäänyt hallinto-oikeuksilta ja KHO:lta jotenkin huomaamatta, että näin on.
"Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee."
Koska vapaa-ajan ulkomaanmatkoista on tullut välttämättömiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin outoa keskustelua, että vaikea sanoa mitään. Surullista.
8 c § (19.12.2008/981)
Henkilökohtainen apu
Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:
1) päivittäisissä toimissa;
2) työssä ja opiskelussa;
3) harrastuksissa;
4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai
5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.
Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.
Henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.
Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.
Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta.
Tuon mukaan vammaisen ulkomaanmatkaa varten ei tarvitse järjestää lainkaan henkilökohtaista apua.
Ok. Se on sitten jäänyt hallinto-oikeuksilta ja KHO:lta jotenkin huomaamatta, että näin on.
"Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee."
Koska vapaa-ajan ulkomaanmatkoista on tullut välttämättömiä?
Lainasit väärää kohtaa. Lomamatkat ulkomaille eivät ole päivittäisiä toimia, työtä eivätkä opiskelua.
"Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin outoa keskustelua, että vaikea sanoa mitään. Surullista.
8 c § (19.12.2008/981)
Henkilökohtainen apu
Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:
1) päivittäisissä toimissa;
2) työssä ja opiskelussa;
3) harrastuksissa;
4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai
5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.
Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.
Henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.
Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.
Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta.
Tuon mukaan vammaisen ulkomaanmatkaa varten ei tarvitse järjestää lainkaan henkilökohtaista apua.
Ok. Se on sitten jäänyt hallinto-oikeuksilta ja KHO:lta jotenkin huomaamatta, että näin on.
"Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee."
Koska vapaa-ajan ulkomaanmatkoista on tullut välttämättömiä?
Lainasit väärää kohtaa. Lomamatkat ulkomaille eivät ole päivittäisiä toimia, työtä eivätkä opiskelua.
"Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta."
Mielestäni lainasin ihan oikeaa kohtaa, koska tokihan vammainen tarvitsee päivittäisiin toimintoihinsa apua myös lomamatkojen aikana. Ja mitä siihen äsken esiin ottamaasi kohtaan tulee: "Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta."
Kysyn siis edelleen, koska vapaa-ajan ulkomaanmatkoista on tullut välttämättömiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin outoa keskustelua, että vaikea sanoa mitään. Surullista.
8 c § (19.12.2008/981)
Henkilökohtainen apu
Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:
1) päivittäisissä toimissa;
2) työssä ja opiskelussa;
3) harrastuksissa;
4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai
5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.
Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.
Henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.
Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.
Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta.
Tuon mukaan vammaisen ulkomaanmatkaa varten ei tarvitse järjestää lainkaan henkilökohtaista apua.
Ok. Se on sitten jäänyt hallinto-oikeuksilta ja KHO:lta jotenkin huomaamatta, että näin on.
"Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee."
Koska vapaa-ajan ulkomaanmatkoista on tullut välttämättömiä?
Lainasit väärää kohtaa. Lomamatkat ulkomaille eivät ole päivittäisiä toimia, työtä eivätkä opiskelua.
"Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta."
Mielestäni lainasin ihan oikeaa kohtaa, koska tokihan vammainen tarvitsee päivittäisiin toimintoihinsa apua myös lomamatkojen aikana. Ja mitä siihen äsken esiin ottamaasi kohtaan tulee: "Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta."
Kysyn siis edelleen, koska vapaa-ajan ulkomaanmatkoista on tullut välttämättömiä?
Jotenkin saa sen kuvan, että luulet ulkomaanmatkojen olevan välttämättömiä. Eivät ne ole: ei ole vammaisen pakko matkustaa, jos ei halua. Sen sijaan jos hän haluaa matkustaa (tai harrastaa jotain muuta, tai jos haluaa ylläpitää sosiaalisia suhteitaan tai käydä vaikkapa äänestämässä), niin silloin hänelle on annettava se apu, joka on välttämätöntä, jotta hän pystyy matkustamaan tai harrastamaan tai äänestämään tai ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Jos matka, harrastus, ystävien tapaaminen tai äänestys onnistuu ilman henkilökohtaista apua, silloin apu ei ole välttämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on vähän tabu, mutta olen kyllä kuullut että osa vammaisista on sellaisia, jotka osaavat kyllä vaatia. Vaatia taksikyydit, vaatia avustukset, vaatia tukea siihen tähän ja tuohon. Ja ovat hyvin tietoisia oikeuksistaan. Liekö se vammaisuus katkeroittaa niin pahasti, että halutaan kaikki ja vähän vielä päälle. Terveenä tällaista ei tietenkään voisi eikä saisi sanoa, koska kaikki terveet ovat niin paljon paremmassa asemassa näiden vammaisen mielestä, että mihinkään ei saisi sanoa mitään, kun ei voi itse tietää millaista on olla vammainen!
Alkuperäinen juttu oli mielestäni hieman sekavasti kirjoitettu. Ihmettelen kuitenkin, miksi eivät matkustaneet vaikka laivalla Saksaan ja jatkaneet junalla lähemmäs varsinaisen vaelluksen aloituspaikkaa. Nuo avustajan työpäivät olivat kyllä melkoisia. Viimeiset sata kilsaa tuota pyhiinvaellusreittiä voi terve ihminen talsia noin viidessä päivässä. Tosin siellä on paikkoja, joita pyörätuolilla ei voi kulkea, joten osa taipaleesta pitää vammaisen mennä eri reittiä vaikkapa taksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on kiva kun opiskelijoilta vähennetään, vanhustenhoito on retuperällä ja varhaiskasvatusta ajetaan alas. Mut hei ei se mitään, onneks vammaiset pääsee kivoille reissuille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin outoa keskustelua, että vaikea sanoa mitään. Surullista.
8 c § (19.12.2008/981)
Henkilökohtainen apu
Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:
1) päivittäisissä toimissa;
2) työssä ja opiskelussa;
3) harrastuksissa;
4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai
5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.
Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.
Henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.
Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.
Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta.
Tuon mukaan vammaisen ulkomaanmatkaa varten ei tarvitse järjestää lainkaan henkilökohtaista apua.
Ok. Se on sitten jäänyt hallinto-oikeuksilta ja KHO:lta jotenkin huomaamatta, että näin on.
"Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee."
Koska vapaa-ajan ulkomaanmatkoista on tullut välttämättömiä?
Lainasit väärää kohtaa. Lomamatkat ulkomaille eivät ole päivittäisiä toimia, työtä eivätkä opiskelua.
"Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta."
Mielestäni lainasin ihan oikeaa kohtaa, koska tokihan vammainen tarvitsee päivittäisiin toimintoihinsa apua myös lomamatkojen aikana. Ja mitä siihen äsken esiin ottamaasi kohtaan tulee: "Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta."
Kysyn siis edelleen, koska vapaa-ajan ulkomaanmatkoista on tullut välttämättömiä?
Jotenkin saa sen kuvan, että luulet ulkomaanmatkojen olevan välttämättömiä. Eivät ne ole: ei ole vammaisen pakko matkustaa, jos ei halua. Sen sijaan jos hän haluaa matkustaa (tai harrastaa jotain muuta, tai jos haluaa ylläpitää sosiaalisia suhteitaan tai käydä vaikkapa äänestämässä), niin silloin hänelle on annettava se apu, joka on välttämätöntä, jotta hän pystyy matkustamaan tai harrastamaan tai äänestämään tai ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Jos matka, harrastus, ystävien tapaaminen tai äänestys onnistuu ilman henkilökohtaista apua, silloin apu ei ole välttämätön.
Vaikka olisitkin oikeassa, se ei tee tästä tapauksesta yhtään sen ymmärrettävämpää. Vammainenhan urputti kovasti siitä, kuinka sille myönnettiin koko pitkän matkan ajaksi apua "vain" 12 h/vrk. Miksi siis vammainen väittää tulleensa kohdelluksi kaltoin, jos sille ei tarvitse tarjota apua koko kuukauden aikana tippaakaan 30 tuntia enempää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niin outoa keskustelua, että vaikea sanoa mitään. Surullista.
8 c § (19.12.2008/981)
Henkilökohtainen apu
Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:
1) päivittäisissä toimissa;
2) työssä ja opiskelussa;
3) harrastuksissa;
4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai
5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.
Henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.
Henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.
Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.
Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta.
Tuon mukaan vammaisen ulkomaanmatkaa varten ei tarvitse järjestää lainkaan henkilökohtaista apua.
Ok. Se on sitten jäänyt hallinto-oikeuksilta ja KHO:lta jotenkin huomaamatta, että näin on.
"Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee."
Koska vapaa-ajan ulkomaanmatkoista on tullut välttämättömiä?
Lainasit väärää kohtaa. Lomamatkat ulkomaille eivät ole päivittäisiä toimia, työtä eivätkä opiskelua.
"Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta."
Mielestäni lainasin ihan oikeaa kohtaa, koska tokihan vammainen tarvitsee päivittäisiin toimintoihinsa apua myös lomamatkojen aikana. Ja mitä siihen äsken esiin ottamaasi kohtaan tulee: "Edellä 1 momentin 3–5 kohdissa tarkoitettuja toimintoja varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta."
Kysyn siis edelleen, koska vapaa-ajan ulkomaanmatkoista on tullut välttämättömiä?
Jotenkin saa sen kuvan, että luulet ulkomaanmatkojen olevan välttämättömiä. Eivät ne ole: ei ole vammaisen pakko matkustaa, jos ei halua. Sen sijaan jos hän haluaa matkustaa (tai harrastaa jotain muuta, tai jos haluaa ylläpitää sosiaalisia suhteitaan tai käydä vaikkapa äänestämässä), niin silloin hänelle on annettava se apu, joka on välttämätöntä, jotta hän pystyy matkustamaan tai harrastamaan tai äänestämään tai ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Jos matka, harrastus, ystävien tapaaminen tai äänestys onnistuu ilman henkilökohtaista apua, silloin apu ei ole välttämätön.
Vaikka olisitkin oikeassa, se ei tee tästä tapauksesta yhtään sen ymmärrettävämpää. Vammainenhan urputti kovasti siitä, kuinka sille myönnettiin koko pitkän matkan ajaksi apua "vain" 12 h/vrk. Miksi siis vammainen väittää tulleensa kohdelluksi kaltoin, jos sille ei tarvitse tarjota apua koko kuukauden aikana tippaakaan 30 tuntia enempää?
Siksi, koska ei eletä sellaisessa rinnakkaistodellisuudessa, jossa ei tarvitse tarjota apua koko kuukauden aikana tippaakaan 30 tuntia enempää.
Matkallakin pitää syödä ja käydä paskalla ja suihkussa. Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.
Sen lisäksi harrastuksia, sosiaalisten suhteiden ylläpitoa ja yhteiskunnallista osallistumista varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avuntarvetta.
Jutun vammainen: "Normituntimäärä avustajatunteja täällä Suomessa, kotiarjessani on noin 8-12 tuntia/vrk"
Rajansa kaikella. Ei yhteiskunnan tarvitse ihan kaikkea kustantaa kaikille,ei siihen riitä mitkään verovarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rajansa kaikella. Ei yhteiskunnan tarvitse ihan kaikkea kustantaa kaikille,ei siihen riitä mitkään verovarat.
Onko joku sitten ehdottanut, että lakia pitäisi muuttaa siten, että kustannettaisiin ihan kaikkea kaikille?
Nykylain mukaanhan henkilökohtaista apua myönnetään vain vaikeavammaisille ja vain sen verran, mikä on välttämätöntä päivittäisten toimien, työn, opiskelun, harrastusten, sosiaalisten suhteiden ylläpidon ja yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollistamiseksi.
Saahan erään ryhmän naispuoliset edustajatkin vaatteisiinsa rahaa yhteiskunnalta. Toiset ei edes saa käytettyyn pesukoneeseen rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Saahan erään ryhmän naispuoliset edustajatkin vaatteisiinsa rahaa yhteiskunnalta. Toiset ei edes saa käytettyyn pesukoneeseen rahaa.
Sitähän se tasa-arvoisuus on, että jotkut on tasa-arvoisempia kuin toiset.
Siis tuhlataanko verorahoja oikeasti tuollaisiin lomamatka-avustajiin? Nyt äkkiä stoppi tuollekin hulluudelle! Muilta leikataan joten miksei sitten vammaisiltakin?
Vierailija kirjoitti:
Saahan erään ryhmän naispuoliset edustajatkin vaatteisiinsa rahaa yhteiskunnalta. Toiset ei edes saa käytettyyn pesukoneeseen rahaa.
Totta kyllä, mutta sen romaninaisen hame saa ainakin omassa kunnassani maksaa maks. 400 e ja avustuksen saa kahden vuoden välein, down-ihmisen 24/7 laitoshoito maksaa 400 euroa vuorokaudessa. Ei siis ihan samanlaisista menoeristä voida puhua.
Luin jutun, mutta en koko tätä ketjua. Jutussa oli avustajalla melkoiset tunnit ja matkat tuossa ajamisessa. Sehän on työtä, onko edes laillista ajattaa ketään tuolla tavalla? Ihmettelen myös, että eikö sinne tosiaan helpommalla tavalla olisi voinut matkustaa. Jotenkin asiaton suhtautuminen avustajaan tällä ihmisellä.
Tuon mukaan vammaisen ulkomaanmatkaa varten ei tarvitse järjestää lainkaan henkilökohtaista apua.