Miksi lapsen nimeä pihdataan ristiäisiin asti?

Meillä on ollut nimet tiedossa esikoisen kohdalla jo alkuraskaudesta ja kuopuksen kohdalla jo ennen kuin olin raskaana :) ei mikään salaisuus vaan avoimesti kerrottiin kuka sieltä tulee. Kuopuksen kohdalla varsinkin anoppi yritti kääntää päätämme nimen suhteen, mutta suhtauduimme huumorilla. Nimi on vanhempien päätös joten mikäs anoppi oli siihen mitään sanomaan, tai kukaan muukaan. Meille sopi tämä tapa hyvin. Monet pitää salaisuutena ja se on heidän päätöksensä oli syy mikä hyvänsä ja vaikken sitä niin ymmärtäisikään :) se on niin laaja tapa, että en sinänsä ihmettele monien menevän sen kaavan mukaan.

Idioottien tapa näin sivusta seuranneena. Itse en kuulu kirkkoon niin veli meni pyytämään mun puolisoa kummiksi.

Joku hopeinen jutska mihin piti kaivertaa tiedot. Muuten hyvä mutta ei voitu kaiverruttaa kun ei ollut nimi tiedossa.

Piti kuskata se, oliko joku valokuvakehys toiselle puolelle Suomea ristiäisiin näytille ja sitten takaisin siihen liikkeeseen, josta se ostettiin, koska siellä kaiverrus sisältyi hintaan. Sitten se piti lähettää lapselle.

Oikeasti vitutti tommoinen pelleily pelkäsivät että piru viettelee vauvan tai jotain.

Ei veli minun tietääkseni ole montaa kertaa edes kirkossa käynyt. Eikä sen vaimokaan vaikuta siltä että uskoo voimakiviin ja horoskooppeihin.

Meillä nimet on ollut selvillä, ainakin yksi jo synnärillä.

Esikoinen sai lopulta kolme nimeä joista kaikkia on käytetty kutsumaniminä.

Nykyään käyttää kahta kutsumanimeä sukulaiset ja lapsuuden toverit tuntevat hänet hänen toisella nimellään, mutta kun meni lukioon ja joku opettaja puhutteli häntä ensimmäisellä nimellä, niin ei mennyt korjaamaan.

Täällä päin on ihan yleisesti tapana, ettei nimeä kerrota ennen ristiäisiä, eikä sitä lähipiiri odotakaan eikä yritä urkkia. On kiva mennä ristiäisiin jännäillen, että mikähän nimeksi tulee, ei siinä asiassa mitään draamaa tai valtionsalaisuutta ole. Omienikaan nimeä en ole ennalta paljastanut, tosin vahingossa olin poikaa puhutellut nimellään oman isäni kuullen, ja nyt toisen kohdalla on toki mahdollista, että esikoinen paljastaa vauvan nimen ennakkoon, jos vauvaa kutsutaan nimellä hänen kuullen, mutta eipä siihen maailma kaadu. Kiva perinne tällä tavalla. :) Sukupuolen paljastamisella odotusaikana en näe niin väliä, kukin tekee miten tykkää. Ekasta ei tiedetty itsekään, toisesta on vahva veikkaus ja tututkin tietää kumpi mahdollisesti on tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Muinaissuomalainen tapa; nimen lausuminen ääneen ennen nimeämistä toi huonoa onnea tjsp.

Ei vaan se on pakkokristillästimisen tapoja. Lapsen nimeäminen on ollut muinaisuskonnossa suuri tapahtuma ja siksi se on kytketty lapsen seurakuntaan liittämiseen.

Meille kaste on ollut se hetki, jolloin lapsi oikeasti saa nimensä. Vanhemmat lakkaa siinä kohtaa epäröimästä kun se papin suusta ulos. Samalla se tulee kaikille tasapuolisesti yhtäaikaa kerrottua. Nämä ne tärkeimmät syyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tavan taustalla vain ja ainoataan tuo "pirulta suojeleminen". Johan tässäkin ketjussa on mainittu lukemattomia muitakin syitä. Sitä paitsi mikä sinä olet halveksimaan muiden uskoa? Jollekin tuo voi olla jopa totista totta, eikä se tee sinusta älykkäämpää, että halveksit toisen vakaumusta.

Ai niin, vain kristityillä on lupa väheksyä muiden uskontojen ja uskonnottomien tapoja. Kristityillä ja heidän jumalallaan on ollut oikein lain suoja pilkkaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vanha äiti vm -70

p.s. Kukaan ei oikeasti luule, että pappi antaa nimen. Jokainen tietää, että kasteessa otetaan seurakunnan jäseneksi. On vain ollut tapana pitää samaa juhlaa myös hetkenä, jolloin nimi julkaistaan, ja sen lausuu juhlavasti pappi. Kuinka tyhminä teistä jotkut oikein ihmisä pitävät ja mikä tämän ylenkatseen oikeuttaa? Oma ylivertainen älykkyys, kyvykkyys ja aivot??

Miksi sitten joka juuttaan sunnuntaihesarissa on näitä ilmoituksia tyyliin: "masuasukkimme sai kasteessa nimen Mytty-Mymmeli Möttönen", jos ei vanhemmat kerran luule, että lapsi saa kasteessa nimen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muinaissuomalainen tapa; nimen lausuminen ääneen ennen nimeämistä toi huonoa onnea tjsp.

Ei vaan se on pakkokristillästimisen tapoja. Lapsen nimeäminen on ollut muinaisuskonnossa suuri tapahtuma ja siksi se on kytketty lapsen seurakuntaan liittämiseen.

Onko tosiaan noin, en ole lapsikastetta koskaan käsittänyt, mutta eikö ollut aikoinaan ja ihan syystäkin pelko että lapsi heittää henkensä ennen kastetta ja joutuukin iankaikkisuutensa viettämään helvetissä.

Toisaalta kirkkoisä Augustinus otti kasteen vasta kuolinvuoteellaan, koska opetti että ihminen joutuu jumalan edessä vastaamaan vain niistä synneistä, joita on tehnyt kasteen jälkeen.

Onko tämä käytäntö, että nimi annetaan kasteen yhteydessä kovinkin laajalle levinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muinaissuomalainen tapa; nimen lausuminen ääneen ennen nimeämistä toi huonoa onnea tjsp.

Ei vaan se on pakkokristillästimisen tapoja. Lapsen nimeäminen on ollut muinaisuskonnossa suuri tapahtuma ja siksi se on kytketty lapsen seurakuntaan liittämiseen.

Onko tosiaan noin, en ole lapsikastetta koskaan käsittänyt, mutta eikö ollut aikoinaan ja ihan syystäkin pelko että lapsi heittää henkensä ennen kastetta ja joutuukin iankaikkisuutensa viettämään helvetissä.

Toisaalta kirkkoisä Augustinus otti kasteen vasta kuolinvuoteellaan, koska opetti että ihminen joutuu jumalan edessä vastaamaan vain niistä synneistä, joita on tehnyt kasteen jälkeen.

Onko tämä käytäntö, että nimi annetaan kasteen yhteydessä kovinkin laajalle levinnyt.

Uskontoon pakottamiseen tämä pelottelukin liityy. Ei muinaisuskonnoissa pelätty pirua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muinaissuomalainen tapa; nimen lausuminen ääneen ennen nimeämistä toi huonoa onnea tjsp.

Kristittyjen tapa oikeasti. Jos saatana saa tietää lapsen nimen, ennen kuin hänet on liitetty seurakunnan pyhään yhteyteen, voi hän kutsua lapsen omakseen.

Ei ole kristittyjen tapa vaan nimenomaan muinaissuomalainen. Jos nimen sanoi tuuleen, tuuli vei sen mukanaan, joten piti odottaa nimijuhlaan. Kristityt vaan käyttivät hyödyksi vanhoja tapoja, jotta juurruttaisivat omana paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi suuttui kun kutsuttiin vauvaa nimeltä ennen kastetta. HÄN kuulemma halusi tietää nimen vasta kastetilaisuudessa. Olin vähän ihmeissäni kun mulle tuo tapa oli ihan vieras ja varsinkin kun vauvalle oli nimi ollut olemassa jo raskausaikana. No mut jokainen tavallaan.

Meillä meni niinpäin että oltaisiin oikeasti haluttu paljastaa nimi vasta kasteessa. Mies oli kuitenkin lipsauttanut todennäköisen nimen äidilleen, joka sitten iloisena kertoi kaikille mikä vauvan nimi on ja kutsui sukulaisten kuullen lasta avoimesti tällä nimellä, vaikka useaan kertaan pyydettiin ettei niin tekisi. Olimme vielä vähän kahden vaiheilla nimien suhteen ja siksi oli aika ikävää että anoppi päätti kutsua lasta nimellä josta ei oltu vielä varmoja.

Ööh.. haluaisiko alapeukuttajat vähän perustella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muinaissuomalainen tapa; nimen lausuminen ääneen ennen nimeämistä toi huonoa onnea tjsp.

Kristittyjen tapa oikeasti. Jos saatana saa tietää lapsen nimen, ennen kuin hänet on liitetty seurakunnan pyhään yhteyteen, voi hän kutsua lapsen omakseen.

Ei ole kristittyjen tapa vaan nimenomaan muinaissuomalainen. Jos nimen sanoi tuuleen, tuuli vei sen mukanaan, joten piti odottaa nimijuhlaan. Kristityt vaan käyttivät hyödyksi vanhoja tapoja, jotta juurruttaisivat omana paremmin.

Onko ollut olemassa yhtenäinen muinaisusko ja kuika laajalla alueella. Virossa maausko on ollut virallinen uskonto ainakin uudelleen itsenäistymisestä lähtien.

Ei mulla siihen liittynyt mitään narsismia oman lapsen erinomaisuudesta vaan luulen että alitajunnassa juurikin tuo ns. Vanhan kansan ajatus huonosta onnesta.

Kaikki suvussani ovat näin toimineet, kasteessa vasta paljastettu. Emmekä ole siis itsekään kutsuneet lasta ristimänimellään ennen kastetta vaan lempinimellä.

Ei o saaristossa kerenny lapsenpäästäjäkään ain paikalle jolloin vanhemmat ihan itse ovat lapsensa nimenneet ja ku veneel tai jääl taas päässy liikkumaan on psppi tuotu tai laps viety.

Vierailija kirjoitti:

Koska pidetän itseään ja vauvaansa niin hemmetin "tärkeinä". Oikein naurattaa kun on muka niin salaista, niin salaista että. 2kk puhutaan ihmislapsesta vauvana tai meidän poikana/tyttönä/herrana/jätkänä/neitinä tms. kun ei haluta kertoa mikä sen lapsen nimeksi tulee ja sitten kun nimi on julkaistu niin siinä sitten yritetään seuraavat puol vuotta makustella nimeä kun ei millään meinaa sopia suuhun. Ja sitten se nimi on yleensä joku tusinanimi Elias tai Jasmin että olipas jännittävää ja kyllä kaikki niin odotti kieli pitkällä mikä sen Järvisen uusimman tulokkaan nimeksi tuli ja kyllä kannatti salailla näin jännää nimeä :D

Toki ymmärrän että joskus se nimi keksitään tyyliin edellisenä päivänä ennen juhlia mutta itselleni niin vieras ajatus kun meillä on nimi ollu aina valmiina jo ennen syntymää. Häntä on kutsuttu nimellä jo ollessaan mahassa :) Näin siihen nimeen on kasvettu ja heti nimi julkistettu kun syntymästä kerrottu.

Meillä ollut neljälle lapselle monta nimi ehdokasta, olen jättänyt option muuttaa nimeä viime metreille saakka. Yleensä hätiköin, mutta nimiä on mietitty viikko tolkulla, makusteltu onko sopiva tälle lapselle jne. Enkä halunnut, että kukaan yrittää vaikuttaa nimen valintaan. Mielestäni nimen valinta onvanhempien asia, ei vaikka isovanhempien.

Kyllä me vaan kerrottiin heti kun oltiin päätetty, mikä nimi on. Viikko taisi kulua siinä. Kaste oli ihan vaan kaste, ei nimijuhla.

Joku voi pantata lopullista päätöstä kasteeseen, koska on noloa vaihtaa nimeä sen jälkeen, kun nimi on jo kerrottu mummolle ja kummin kaimalle.

Haluaisitko itse seuraavan tilanteen:

Maanantai: Meille syntyi Tiina.

Torstai: Tiina onkin nyt nimeltään Jessica-Annabella. Pahoittelemme sekaannusta.

Lauantai: Olemme päättäneet nimetä lapsemme seuraavasti: Henna-Ulriikka Jessicah. Nimi ei tule enää muuttumaan.

Sunnuntai: ?

Vierailija kirjoitti:

Veljen vaimolle tämä oli kuin kolmas valtiosalaisuus.

Kaiken lisäksi valitsivat esikoiselle sellaisen nimen, että toinen nimi on kutsumanimi.

Loukkaantuu verisesti, kun ristiäisiin kutsutut sukulaiset (ne oli isoimmat ristiäiset joissa olen ollut) kutsuvat poikaa etunimellä, vaikka keskimmäinen nimi on kutsumanimi. Ei siellä ristiäistilaisuudessa tämä tullut mitenkään kauheasti selväksi.

Ja nimi on tavallistakin tavallisempi, sanotaan vaikka että Eetu Niklas noin esimerkkinä.

Keskimmäinen samoin kuin kolmaskin nimi ovat myös etunimiä.

Minä kerroin jo heti raskauden alussa. Ihan oikeasti, siis mikä lapsen kutsumanimi yilisi olemaan. Sukupuolen selvittyä kirjoitusasukin, sillä nimestä on olemassa mies- ja naismuotoinen kirjoitusasu. Ja rekisteröimme nimen heti kun pääsin sairaalasta. En nähnyt mitään syytä pantata nimeä. Lapsella on siis vain yksi etunimi.

Jotkut sanovat, että lapsen nimeä aletaan arvostella, jos kerrotaan ennen ristiäisiä. Takaako ristiäiset sen, että nimeä ei arvostella? Ajatteletteko niin, että arvostelulla ei ole enää väliä, kun nimi on virallinen? Miksette siis ilmoita nimeä maistraattiin heti, kun se on päätetty?