Miksi lapsen nimeä pihdataan ristiäisiin asti?

Vierailija kirjoitti:

Koska pidetän itseään ja vauvaansa niin hemmetin "tärkeinä". Oikein naurattaa kun on muka niin salaista, niin salaista että. 2kk puhutaan ihmislapsesta vauvana tai meidän poikana/tyttönä/herrana/jätkänä/neitinä tms. kun ei haluta kertoa mikä sen lapsen nimeksi tulee ja sitten kun nimi on julkaistu niin siinä sitten yritetään seuraavat puol vuotta makustella nimeä kun ei millään meinaa sopia suuhun. Ja sitten se nimi on yleensä joku tusinanimi Elias tai Jasmin että olipas jännittävää ja kyllä kaikki niin odotti kieli pitkällä mikä sen Järvisen uusimman tulokkaan nimeksi tuli ja kyllä kannatti salailla näin jännää nimeä :D

Toki ymmärrän että joskus se nimi keksitään tyyliin edellisenä päivänä ennen juhlia mutta itselleni niin vieras ajatus kun meillä on nimi ollu aina valmiina jo ennen syntymää. Häntä on kutsuttu nimellä jo ollessaan mahassa :) Näin siihen nimeen on kasvettu ja heti nimi julkistettu kun syntymästä kerrottu.

mun veljelle oli nimi valmiina jo ennen syntymää. Ei kuitenkaan"näyttänyt" yhtään sen nimiseltä, vaan oli sen oloinen jo vastasyntyneenä , että valittiin aivan toinen nimi.

Me olemme kolmen lapsemme kutsumanimen ilmoittaneet heti, kun olemme sen itse tienneet (ei kuit. ennen syntymää). Koko nimi julkistetaan sit ristiäisissä. Koen, et siinä on ristiäisvieraille kiva "ohjelmanumero", kun pappi sen siinä ekaa kertaa sanoo ääneen.

Mym kirjoitti:

Mikä vi**n huono onni? Nimi kerrotaan ennen mitä? Sähän voit ilmottaa lapsen nimen maistraattiin vaik heti syntymän jälkeen. Vai onko tää taas näit kristittyjen höpötyksiä? Plus. Esim aikoinaan syrjäsel maaseudulla/saaristossa ei pappeja saatu paikalle/kirkkoon ei päästy ku kesäsin jollon ripitti ja kasto koko kylän mukulat kerral. Ni nimetönnäkö ne lapset on sen puol vuotta eläneet?

Lapsenpäästäjä antoi hätäkasteen, jonka pappi sitten kesällä vahvisti.

Vierailija kirjoitti:

naapuri voi pölliä sen nimen.

Tämä on totta. Sen nimen, josta piti tulla minun nimeni pölli naapuri vanhemmiltani. Nimi on sen verran harvinainen etteivät antaneet sitä sitten.

Nykyäitien pitää olla niin kauhean cool. Yhtään ei saisi söpöstellä raskausaikana "masuasukilla", lapselle ei saisi puhua lepertävää vauvakieltä (joka on tutkitusti ihan tarkoituksenmukaista, vauva oppii oman kielensä rakenteen liioitelluilla ilmillä, äänenvaihteluilla. Kehittymätön kuulo myös erottaa nämä sävelvaihtelut paremmin kuin monotonisen puheen), ei saisi pukea vauvaa kuin nukkea ihan vain siksi, että se on kivaa. Ei saisi hehkutella vauvan nimen salaisuudella.

Ei, kun pitää olla mahdollisimman kylmä, rationaalinen, ylenkatseellinen, evvk ja cool :D

En kyllä tajua missä meidän ikäpolvemme teki virheen. kun teistä kasvoi noin itsekeskeisiä ja tunnekylmiä. Meidänhän jälkeläisiämme teidän sukupolvenne on.

Vanha äiti vm -70

p.s. Kukaan ei oikeasti luule, että pappi antaa nimen. Jokainen tietää, että kasteessa otetaan seurakunnan jäseneksi. On vain ollut tapana pitää samaa juhlaa myös hetkenä, jolloin nimi julkaistaan, ja sen lausuu juhlavasti pappi. Kuinka tyhminä teistä jotkut oikein ihmisä pitävät ja mikä tämän ylenkatseen oikeuttaa? Oma ylivertainen älykkyys, kyvykkyys ja aivot??

Mun anoppi suuttui kun kutsuttiin vauvaa nimeltä ennen kastetta. HÄN kuulemma halusi tietää nimen vasta kastetilaisuudessa. Olin vähän ihmeissäni kun mulle tuo tapa oli ihan vieras ja varsinkin kun vauvalle oli nimi ollut olemassa jo raskausaikana. No mut jokainen tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muinaissuomalainen tapa; nimen lausuminen ääneen ennen nimeämistä toi huonoa onnea tjsp.

Kristittyjen tapa oikeasti. Jos saatana saa tietää lapsen nimen, ennen kuin hänet on liitetty seurakunnan pyhään yhteyteen, voi hän kutsua lapsen omakseen.

Tämähän se alkuperäinen syy tuon perinteen takana on, nykyvanhemmat eivät vain tajua, että siitä on kyse. Ennen tosin lapset myös kiikutettiin kasteelle hetimiten syntymän jälkeen. Ja ainakin läntisessä Suomessa kummit käyttivät lapsen kasteella, vanhemmilla ei ollut siihen tilaisuuteen mitään asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyäitien pitää olla niin kauhean cool. Yhtään ei saisi söpöstellä raskausaikana "masuasukilla", lapselle ei saisi puhua lepertävää vauvakieltä (joka on tutkitusti ihan tarkoituksenmukaista, vauva oppii oman kielensä rakenteen liioitelluilla ilmillä, äänenvaihteluilla. Kehittymätön kuulo myös erottaa nämä sävelvaihtelut paremmin kuin monotonisen puheen), ei saisi pukea vauvaa kuin nukkea ihan vain siksi, että se on kivaa. Ei saisi hehkutella vauvan nimen salaisuudella.

Ei, kun pitää olla mahdollisimman kylmä, rationaalinen, ylenkatseellinen, evvk ja cool :D

En kyllä tajua missä meidän ikäpolvemme teki virheen. kun teistä kasvoi noin itsekeskeisiä ja tunnekylmiä. Meidänhän jälkeläisiämme teidän sukupolvenne on.

Vanha äiti vm -70

p.s. Kukaan ei oikeasti luule, että pappi antaa nimen. Jokainen tietää, että kasteessa otetaan seurakunnan jäseneksi. On vain ollut tapana pitää samaa juhlaa myös hetkenä, jolloin nimi julkaistaan, ja sen lausuu juhlavasti pappi. Kuinka tyhminä teistä jotkut oikein ihmisä pitävät ja mikä tämän ylenkatseen oikeuttaa? Oma ylivertainen älykkyys, kyvykkyys ja aivot??

Niin mutta sen tavan taustalla on niinkin typerä asia kuin lapsen suojeleminen pirulta ennen kastetta, ja siksi toisekseen tavan syntyaikoihinkaan sitä nimeä ei pantattu kuukausikaupalla, vaan lapsi kiikutettiin kasteelle mahdollisimman pian syntymän jälkeen.

Ei ole tavan taustalla vain ja ainoataan tuo "pirulta suojeleminen". Johan tässäkin ketjussa on mainittu lukemattomia muitakin syitä. Sitä paitsi mikä sinä olet halveksimaan muiden uskoa? Jollekin tuo voi olla jopa totista totta, eikä se tee sinusta älykkäämpää, että halveksit toisen vakaumusta.

Siis miksi sinua niin asia risoo? Kaipa jotkut haluavat pitää yllärinä.

Me oltiin hiljaa niin kauan kunnes nimi tuli virallisiin papereihin, syynä että olimme pitkään epävarmoja kahden nimen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

naapuri voi pölliä sen nimen.

Tämä on totta. Sen nimen, josta piti tulla minun nimeni pölli naapuri vanhemmiltani. Nimi on sen verran harvinainen etteivät antaneet sitä sitten.

Mun nimen vei serkku. Serkku syntyi pari kuukautta ennen minua ja vanhemmat oli menneet möläyttämään minulle mietityn nimen serkun vanhemmille. Nämä antoi sen sitten omalle lapselleen. Mulle mietittiin toinen nimi. Olin joskus lapsena tästä hieman katkera :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muinaissuomalainen tapa; nimen lausuminen ääneen ennen nimeämistä toi huonoa onnea tjsp.

Kristittyjen tapa oikeasti. Jos saatana saa tietää lapsen nimen, ennen kuin hänet on liitetty seurakunnan pyhään yhteyteen, voi hän kutsua lapsen omakseen.

Näin. Tämän minäkin olen kuullut ja olisin tullut kirjoittamaan, mutta eipä tarvitsekaan :) 

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi suuttui kun kutsuttiin vauvaa nimeltä ennen kastetta. HÄN kuulemma halusi tietää nimen vasta kastetilaisuudessa. Olin vähän ihmeissäni kun mulle tuo tapa oli ihan vieras ja varsinkin kun vauvalle oli nimi ollut olemassa jo raskausaikana. No mut jokainen tavallaan.

Meillä meni niinpäin että oltaisiin oikeasti haluttu paljastaa nimi vasta kasteessa. Mies oli kuitenkin lipsauttanut todennäköisen nimen äidilleen, joka sitten iloisena kertoi kaikille mikä vauvan nimi on ja kutsui sukulaisten kuullen lasta avoimesti tällä nimellä, vaikka useaan kertaan pyydettiin ettei niin tekisi. Olimme vielä vähän kahden vaiheilla nimien suhteen ja siksi oli aika ikävää että anoppi päätti kutsua lasta nimellä josta ei oltu vielä varmoja.

Meillä on aina "vatuloitu" lapsen nimen kanssa lähes loppuun asti. Päätös nimestä tullut vasta muutama päivä ristiäisiä, toki vaihtoehtojen määrä on supistunut jo viikkokausia ennemmin. Yhden lapsen kohdalla kahdesta vaihtoehdosta toinen valittiin vasta siinä vaiheessa kun lapsi, pappi ja vieraat jo odottelivat olkkarissa seremonian alkua....

Meillä syy oli se että en halunnut kuulla "ette te nyt tuota nimeä voi antaa, tää nimi olisi paljon parempi" (ko. henkilö kun yritti pakottaa meitä vaihtamaan kummit niihin kenet hän halusi meidän lapselle), toiseksi meillä oli vielä mahdollista vaihtaa nimeä maisteltuamme sitä.

Minähän olin outo myös siksi että listasin ekana nimet joita ei anneta (kutsuma)nimeksi kun ovat jo sukulaisilla kutsumanimenä.

Yhdellä lapsistamme oli nimi valittuna ennen syntymää. Lapsen synnyttyä kerroin sen siskolleni (tuleva kummi) ja muutamalle muulle. Aivan jokaisella oli nimestä joku huono kaiku tai muisto tyyliin "naapurissa asuu senniminen ja se on outo". Alkoi ketuttaa suunnattomasti ja nimi jotenkin tärveltyi. Lapsi kuitenkin näytti sennimiseltä ja lopulta nimi laitettiin kaikesta pahasta mielestä huolimatta. Ristiäisten jälkeen kukaan ei sanonut nimestä mitään.

Eilen tuo lapsi valmistui insinööriksi :)

esikoisen kohdalla panttasimme nimeä ristiäisiin asti, toisen kohdalla taas tuntui naurettavalta varjella vauvan nimeä kuin valtion salaisuutta ja ilmoitin jo synnärillä " tämä on Iita."

Vierailija kirjoitti:

Muinaissuomalainen tapa; nimen lausuminen ääneen ennen nimeämistä toi huonoa onnea tjsp.

Muinaissuomalaiset ristiäiset?

Vielä pari sataa vuotta sitten korpiin ei ollut juuri teitä eikä väki käynyt kirkossa saattoi pappi sitten kiertää ja samassa talossa kastaa kerralla kaikki edellisen käyntinsä jälkeen syntyneet ja niitä saattoi olla puolikin tusinaa.

siksi, kun kukaan ei halua kuulla että nimi on outo tai exän ilkeä sisko tai  naapurin koira..

mieli voi myös muuttua ja sitten on noloa, jos kummien lahjoihin onkin jo kaiverrettu Nuutti ja lapsesta tuleekin Noa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

naapuri voi pölliä sen nimen.

Tämä on totta. Sen nimen, josta piti tulla minun nimeni pölli naapuri vanhemmiltani. Nimi on sen verran harvinainen etteivät antaneet sitä sitten.

Mun nimen vei serkku. Serkku syntyi pari kuukautta ennen minua ja vanhemmat oli menneet möläyttämään minulle mietityn nimen serkun vanhemmille. Nämä antoi sen sitten omalle lapselleen. Mulle mietittiin toinen nimi. Olin joskus lapsena tästä hieman katkera :D

Tätä en ole koskaan tajunnut. Mitä ihmeen väliä sillä on, jos nimi on annettu serkulle/naapurille/siskonkumminkaimalle? Jos se on kaunis ja mieluisa nimi, käyttäkää sitä. Ja kun tässä vedotaan perinteisiin, niin perinteisesti Suomessa on annettu ekalle pojalle isänisän nimi, toiselle äidinisän (ellei se ole sama kuin isänisän nimi), ekalle tytölle äidinäidin nimi jne. Tai peräti esikoinen on saanut vanhempansa nimen. Jossain päin lapselle on perinteisesti annettu sama nimi kuin kummilla. Lapsiakin kun on syntynyt ja kuollut, niin syntyneelle on annettu kuolleen sisaruksen nimi. Ja nykyään sitten itketään, että oltaisi haluttu tyttärelle nimeksi Sirpa-Leena, mutta ei voida kun se on naapurin serkun velipuolen kummilla jo käytössä. Ja ne varasti sen meiltä!!