Miksi et juttele vauvallesi, kun olette esim. kaupassa?

Vierailija kirjoitti:

Se nyt ei kerro mitään jos ei ulkoilmoilla juttele vauvalle. En minäkään tuntenut kauhean luontevaksi alkaa höpöttää 6-kuiselle vauvalle kaupassa. Bussissa muita ihmisiä saattaa jopa ärsyttää kokoaikainen pälpätys.

Kotona kyllä höpisin vaikka mitä. Ja toden totta se vauvakin osaa ottaa kontaktia jos joku kiinnostaa tai pelottaa, eikä kyllä itseään orvoksi tunne jos vain hoitajansa näkee. Ja lapsi jopa oppi melko aikaisin puhumaan.

Kaupassa voi olla vuorovaikutuksessa muutenkin kun sillä että suu käy nonstoppina. 

Kotona voi jutella ilman yleisöä.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt ei kerro mitään jos ei ulkoilmoilla juttele vauvalle. En minäkään tuntenut kauhean luontevaksi alkaa höpöttää 6-kuiselle vauvalle kaupassa. Bussissa muita ihmisiä saattaa jopa ärsyttää kokoaikainen pälpätys.

Kotona kyllä höpisin vaikka mitä. Ja toden totta se vauvakin osaa ottaa kontaktia jos joku kiinnostaa tai pelottaa, eikä kyllä itseään orvoksi tunne jos vain hoitajansa näkee. Ja lapsi jopa oppi melko aikaisin puhumaan.

Mä kans mietin, että puhun kyllä tosi paljon lapsilleni, mutta en kyllä bussimatkoilla ole tainnut vauvoille höpötellä juuri mitään. Ilmeisesti sekin on nyt huonon äidin mittari :D.

Huvittaa myös nämä, jotka luulevat lastensa puhuvan hyvin, koska he puhuvat niille paljon.. joo onhan sillä varmaan jotain vaikutusta, mutta on myös ihan yksilöllistä tämä. Esikoinen alkoi puhumaan jo alle vuoden ikäisenä ja 2vuotiaana puhui jo todella selkeästi ja vaikeita lauseita. Kuopus taas nyt 2vuotiaana paljon huonompi puhuja kuin esikoinen oli (vaikka puhuukin kyllä ihan selkeillä lauseilla), vaikka hänelle on puhuttu vielä enemmän kun esikoinenkin on läsnä ja pälätetään käytönnössä jatkuvasti joku. Tunnen myös ihan äidinkielen opettajan, jonka lapsi ei puhunut vielä 3vuotiaanakaan kunnolla.

Tyhmä ihminen luulee - ettei vauva, koira, hevonen tai joku muu eläin ymmärrä mitään, koska hän ei itse pysty tekemään havaintoja kommunikoinnista.

Älykäs ihminen näkee silmien liikkeet ja eleet. Tajuaa niistä että toinen reagoi puheeseen.

Ei sille kannata mitään puhua, ei se tuossa iässä mitään ymmärrä.

Sitten kun juttelee niitä näitä ("mitähän tänään syötäisiin?"), niin palstalla raivotaan, kun vanhempi kysyy lapselta mitä syötäisiin. 

Vauva tarvitsee vuorovaikutusta jollain lailla koko ajan paitsi tietysti silloin kun nukkuu. Surullista nähdä miten vauvat apaattisina istuvat rattaissa ja vanhempi räplää puhelintaan. Puheenkehitykselle tärkeintä on juuri ne ensimmäiset vuodet, aivot ovat ikään kuin vastaanottoherkät silloin juuri puheelle, jos silloin jätetään se höpöttely ja satujen lukeminen niin vaikuttaahan se. Nyt on koululaisia jotka eivät osaa ilmaista itseään enää, ei ole sanoja, haetaan sanoja mutta niitä ei ole. Miten kieletön voi kouluttautua, selviytyä työelämässä?Siinä vaiheessa ne kielellisten taitojen erot viimeistään alkaa tuntua ja se tuntuu sitten lompakossakin.

Ja nimenomaan vauvan kanssa juteltava jatkuvasti. Ellei parempaa keksi voi lukea vaikka jotain ilta-horoskooppeja yms hörhöilyä. Tai jopa tuotteidem nimiä, hintoja ja ravintoarvoja. Sekin on jotain.

Pikkuset on erittäin älykkäitä, ovat vaan tietämättömiä eivätkä opi ellei opeteta. Siksi puhuttava jatkuvasti - oppivat puhumaan jos ei muuta.

Ja mitä värikkäämpi kirjo aiheita, sen kehittyneempi äly. Eli ihan vapaasti sekoittamaan rakkaustarinoita, korjausmanuaaleja, historia tarinoita ja matemaattista pohdintaa.

Tuo olisi todella outoa käytöstä. Mulla kun ei ole vauvaa...