Miksi et juttele vauvallesi, kun olette esim. kaupassa?

Höpötän kyllä jatkuvasti lapselle, mut olen tainnut kerran tai kaksi keskittyä sopimaan tapaamista puhelimessa, ehkä olet nähnyt tällaisen tilanteen ja päätellyt etten koskaan puhu lapselle.

Todellisuudessa minua katsotaan kieroon kun höpöttelen puutaheinää lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

"Katso kuinka lihava täti tuolla sipsihyllyllä onkaan! Katsohan Nyrkki-Kyllikki, me ostetaan sulle vaan omenoita ettei sustakin tule tuollaista syöttöporsasta. Ei tuo ihminen välttämättä paha ole, todella iso vaan ja varmaan hieman tyhmä kun ei tiedä että Atkinsin kuuri on keksitty. Ei, minä vain tälle vauvalle puhun, kun av:lla luki ettei saa olla tuppisuuna kaupassa kun vauvaa voi pelottaa noin lihavat ihmiset!"

Eivät vauvat suurisylisiä/pehmeitä ihmisiä pelkää, pahantahtoisia kylläkin.

No kuka sitä jaksaa koko ajan lässyttää. Kyllä se pentu osaa hetken tarkkailla ympäristöään ihan hiljaakin.

Lukematta koko ketjua ja kommentoimatta tuota jutteluosiota, nostan esiin lauseen jota aloittaja sivusi ja joka on paljon näkyvämpi (ja haitallisempi) ilmiö: jatkuva kännykän käyttö! Aina on joku viesti/tarkistettava asia joka täytyy lukea, tämä näkyy lapselle passiivisena läsnäolona ja heijastuu varmasti mm.kielenkehitykseen. Uudehko ilmiö, jonka seuraukset näkyvät vasta myöhemmin.

Kyllä mä aina jotain lapsille sanon, vaikka en taukoamatta jokapaikassa puhu. Mielestäni meillä puhutaan ihan normaalisti. Vaikka en mikään moottoriturpa olekkaan ja tuskin lapsistakaan sellaisia tulee. Eikä tarvikkaan. 

Vastavetona voisin kyllä sanoa että mikään ei ole niin ärsyttävää kuin äidit jotka pöpöttää pulisee lässytysäänellä taukoamatta. Yks päivä kirpparilla oli tälläinen tätsä. Kiva kuunnella koko kirppareissun ajan yhden lässytystä 1-vuotiaalleen... kovaan ääneen. Ja sama meno jatkui vielä viereisessä ruokakaupassa ja parkkipaikalla....

Huvittavaa on äidit, jotka selvästi samalla esiintyvät muille ihmisille lapselleen puhuessaan: jutut ja puhetapa muuttuvat heti kun ilmestyy lisää yleisöä vaikka lähes tyhjässä leikkipuistossa kännykkä kiinnosti omaa lasta enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kielen- ja sen myötä ajattelun kehitykselle on valtava merkitys juuri noilla ensimmäisten kuukausien ja vuosien vuorovaikutustilanteilla. Että vanhempi sanoittaa sen mitä lapsi näkee ja kokee. Että se oli auto, ostetaas näitä omenoita, kuuletko kun koira haukkuu. Perusjuttuja siis. Valitettavasti älypuhelinsukupolven jälkikasvu näkyy meikäläisen vastaanotolla. Jokaisen vanhemman pitäisi tarkastella omaa näytön tuijotustaan lapsen seurassa. Mieluiten nollatoleranssi.

t. puheterapeutti

Millaisia ongelmia näillä lapsilla yleensä on? t. Kiinnostunut :)

Kai vauvalle voi puhua muutenkin kuin vain lässyttämällä? Multa vauvalle puhuminen on tullut luonnostaan, en mä ole mitenkään päättynyt, että tuenpas nyt kiellellistä kehitys ja pälätänpä jatkuvasti ja jokapaikassa, vaan musta se on outoa et ollaan ihan tuppisuina kun se toinen ei osaa puhua. Ja mä en siis  sinällään edes ole puhelias ihminen. Mua pidetään hiljaisena. Otantani on pieni, mutta mun molemmat lapset ovat puhuneet alle 2-vuotiaana jo pitkiä lauseita vs. sukulaislapsi, jolle vanhemmat eivät puhuneet ja joka osasi 3-vuotiaana sanoa vain "kakka". Tämän lapsen vanhempien puhumattomuus pisti mua silmään jo heti vauvan synnyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina vähän ihmetellyt näitä vanhempia, jotka ovat lapsensa kanssa ihan tuppisuina ihmisten ilmoilla ollessaan. Eivät siis juttele vauvalleen oikein mitään, selitä mitä näkyy ympärillä tms. Bussissakin äidit usein vaan räpläävät puhelintaan ja vauva (tarkoitan 6kk- 1,5v.) nököttää vieressä vähän orvon näköisenä. Maalaisjärjälle ajateltuna pieni tarvitsisi siinä iässä paljon jaettua havainnointia. Ulkomaailma voi vaikuttaa todella oudolta ja pelottavalta jos ei ole ketään kenen kanssa kokemuksen jakaa.

No voi herranstruudeli kun nyt lapset kasvaa traumoihin :¨D  On tästä nykyvanhemmuudesta kadonnut kaikki järki kyllä, herranjestas mitä höösäämistä.

En mä traumoista puhunut vaan maalaisjärjestä. Kyllä ihmiset juttelevat kaverilleenkin jos menevät yhdessä kauppaan, miksei sitten omalle vauvalleen? 

Keskustelu on vuorovaikutusta. Onko tullut mieleen, että vauva kaipaa sitä vuorovaikutusta sitten, kun hänen tasonsa on riittävän kehittynyt. Uskon, että vauvat ovat hyvinkin tyytyväisiä, jos vanhempi osaa olla höpisemättä edes markettien metelissä. Lisää vaan sitä hälyä omalla tyhjänjauhamisellaan. Vauva oppii aivan varmasti elämänsä aikana, että tuo on banaani, vaikka sitä ei papukaijana hänelle toisteta.

Hoitotoimien yhteydessä, siis kotona, rauhallinen juttelu on suotavaa, mutta ei sielläkään jatkuva pulina ole tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Kai vauvalle voi puhua muutenkin kuin vain lässyttämällä? Multa vauvalle puhuminen on tullut luonnostaan, en mä ole mitenkään päättynyt, että tuenpas nyt kiellellistä kehitys ja pälätänpä jatkuvasti ja jokapaikassa, vaan musta se on outoa et ollaan ihan tuppisuina kun se toinen ei osaa puhua. Ja mä en siis  sinällään edes ole puhelias ihminen. Mua pidetään hiljaisena. Otantani on pieni, mutta mun molemmat lapset ovat puhuneet alle 2-vuotiaana jo pitkiä lauseita vs. sukulaislapsi, jolle vanhemmat eivät puhuneet ja joka osasi 3-vuotiaana sanoa vain "kakka". Tämän lapsen vanhempien puhumattomuus pisti mua silmään jo heti vauvan synnyttyä.

Sinä olet ollut alati tarkkailemassa heidän kotonaankin?

Se nyt ei kerro mitään jos ei ulkoilmoilla juttele vauvalle. En minäkään tuntenut kauhean luontevaksi alkaa höpöttää 6-kuiselle vauvalle kaupassa. Bussissa muita ihmisiä saattaa jopa ärsyttää kokoaikainen pälpätys.

Kotona kyllä höpisin vaikka mitä. Ja toden totta se vauvakin osaa ottaa kontaktia jos joku kiinnostaa tai pelottaa, eikä kyllä itseään orvoksi tunne jos vain hoitajansa näkee. Ja lapsi jopa oppi melko aikaisin puhumaan.

No jaa, jos vauvalle puhelee joka paikassa taukoamatta, niin eikös vauveli silloin opi olemaan aina huomion keskipisteenä. Entä, kun tulee tilanne, että nyt ei voi sille nicopetterille puhella, niin sitten muksu rääkyy nielu näkyvissä huomiota. Kun olen kaupassa, teen ostoksia ja välillä voin jotain kommentoida vauvalle tai hymyillä, vähän ilmeillä. En koko aikaa selittele, äiti ostaa nyt omenoita, tässä on perunoita.. 

Äskettäin kävin lounaalla ja olipa "ihana" syödä, kun leikkipaikassa kiljui pari 2-3-vuotiasta kakaraa. Ei ollut näitä opetettu, että ei aina tarvitse olla huomion keskipisteitä tai äänekkäitä. Äiskä istuskeli ja plarasi tyytyväisenä älyluuriaan. Tsiisus, vapaan kasvatuksen siemeniä..

L kirjoitti:

Bussissa puhelintaan räpläävä sattaa esim tehdä seuraavia asioita:

- Tarkistaa kartalta millä pysäkillä jäädään

- Viestittää mammakaverille että tulossa ollaan vaikka edellisestä bussista myöhästyttiin

- Laittaa puolisolle viestiä että päivä on mennyt hyvin, ehditkö käydä kaupassa kun tuut

- Googlata vastausta johonkin pähkähulluun kysymykseen jota vain ensikertalainen voi kaivata, tyyliin "miten käytetään nenä-Fridaa"

- Lukea uutisia ensimmäistä kertaa koko päivän aikana

Tai sitten vaan selata Facebookia. Entä sitten? Varhaista vuorovaikutusta voi tehdä päivän jokaisena hetkenä, mutta kyllä äidin tai isän - ja laspenkin - elämässä saa olla hetkiä myös omissa oloissaan. Kuka sen tietää mitä sillä puhelimella tehdään, ehkä mahdollisesti jotain ihan hyödyllistä.

Viimeksi kun olin bussissa, bussi jarrutti äkisti ja jouduin pitämään vaunuista tiukasti kiinni vaikka jarru olikin päällä. Siitä tuli mieleen, että mikäs fysiikan laki siinä toimikaan juuri, ja googletin sen. Jäin haltiossani kertaamaan lukion fyssaa ja ajoin pysäkin ohi. Sitten pitikin jo soittaa kaverille että anteeksi, ollaan vähän myöhässä. Sitten höpötin vauvalle että äiti on vähän hassu ja että se on vauvan syy :D

Itse yritän pitää sen linjan, että katson kännykkää tai olen koneella vain silloin, kun vauva nukkuu tai on isänsä kanssa. Silloin kun olen vauvan seurassa, minä todella olen hänen kanssaan ja käytettävissä. Joskus jutellaan bussissa enemmän joskus vähemmän, samoin hiekkalaatikolla tai kaupassa. Yritän kuulostella vauvan oloa herkällä korvalla. Jos vauvalla on seurallinen olo, niin toki sitten hassutellaan, laulellaan sydämemme kyllyydestä ihan sama missä ollaan. 

Meidän vauvan (11kk) vuorovaikutustaidot ovat mielestäni todella hienosti kehittyneet.

Vierailija kirjoitti:

Itse yritän pitää sen linjan, että katson kännykkää tai olen koneella vain silloin, kun vauva nukkuu tai on isänsä kanssa. Silloin kun olen vauvan seurassa, minä todella olen hänen kanssaan ja käytettävissä. Joskus jutellaan bussissa enemmän joskus vähemmän, samoin hiekkalaatikolla tai kaupassa. Yritän kuulostella vauvan oloa herkällä korvalla. Jos vauvalla on seurallinen olo, niin toki sitten hassutellaan, laulellaan sydämemme kyllyydestä ihan sama missä ollaan. 

Meidän vauvan (11kk) vuorovaikutustaidot ovat mielestäni todella hienosti kehittyneet.

Ottaa päähän just sun kaltaiset jotka laulaa sydämensä kyllyydestä ihan sama missä olette. Sitten itkette kun joku konfirmaatiossa kattoo teitä pahasti. Eikä se ole ihanaa junassakaan istua, kun ulvot korvan juuressa.

Vähän voisit ajatella pyllyperunaasi pidemmälle. Joissain tilanteissa ja tiloissa se sun ja toukkas iloinen laulu häiritsee yhtä paljon, kun ripuloiva denso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse yritän pitää sen linjan, että katson kännykkää tai olen koneella vain silloin, kun vauva nukkuu tai on isänsä kanssa. Silloin kun olen vauvan seurassa, minä todella olen hänen kanssaan ja käytettävissä. Joskus jutellaan bussissa enemmän joskus vähemmän, samoin hiekkalaatikolla tai kaupassa. Yritän kuulostella vauvan oloa herkällä korvalla. Jos vauvalla on seurallinen olo, niin toki sitten hassutellaan, laulellaan sydämemme kyllyydestä ihan sama missä ollaan. 

Meidän vauvan (11kk) vuorovaikutustaidot ovat mielestäni todella hienosti kehittyneet.

Ottaa päähän just sun kaltaiset jotka laulaa sydämensä kyllyydestä ihan sama missä olette. Sitten itkette kun joku konfirmaatiossa kattoo teitä pahasti. Eikä se ole ihanaa junassakaan istua, kun ulvot korvan juuressa.

Vähän voisit ajatella pyllyperunaasi pidemmälle. Joissain tilanteissa ja tiloissa se sun ja toukkas iloinen laulu häiritsee yhtä paljon, kun ripuloiva denso.

No laulaa voi hillitystikin. Ja sitäpaitsi, mitä väliä!? Jos joku kärttynaama siitä pahastuu, että kuulee äidin ja lapsen yhteislaulua niin saa mun puolesta pahastuakin. Varmasti sama ihminen pahastuu lukemattomista muistakin asioista, että tuskinpa meidän laulamattomuus hänen päiväänsä kuitenkaan pelastaisi. 

Ööö. Se, että joku ei puhu taukoamatta, ei tarkoita täyttä puhumattomuutta🥱 Eikä se kakru tarvitse jatkuvaa selostusta, että otetaanpa nyt kurkku, punnitaanpa nyt kurkku, ei kun ei punnitakaan, kun tämä on Lidl. Ostetaan Kong strong ja vähän kahvia, katsos tällaista kahvia ostetaan. Se maksaa tosi paljon nykyään. Otetaan tätä tummapaahtoista, äiti tykkää tästä. Jne.

"Kielen- ja sen myötä ajattelun kehitykselle on valtava merkitys juuri noilla ensimmäisten kuukausien ja vuosien vuorovaikutustilanteilla. Että vanhempi sanoittaa sen mitä lapsi näkee ja kokee. Että se oli auto, ostetaas näitä omenoita, kuuletko kun koira haukkuu. Perusjuttuja siis. Valitettavasti älypuhelinsukupolven jälkikasvu näkyy meikäläisen vastaanotolla. Jokaisen vanhemman pitäisi tarkastella omaa näytön tuijotustaan lapsen seurassa. Mieluiten nollatoleranssi.

t. puheterapeutti"

Mikä hemmetin kielen- ja sen myötä ajattelun kehitykselle 😂😂😂 Opettele kirjoittamaan!!!

t. Ketä vittua kiinnostaa kenenkään ammatti palstaillessa

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauvoille juteltiin ja luettiin paljon. Sanavarastosta se sitten neuvolassa ja koulussa huomattiin.

Niin meilläkin. Ilman että se tarkoitti jatkuvaa pöpinää jokapaikassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse yritän pitää sen linjan, että katson kännykkää tai olen koneella vain silloin, kun vauva nukkuu tai on isänsä kanssa. Silloin kun olen vauvan seurassa, minä todella olen hänen kanssaan ja käytettävissä. Joskus jutellaan bussissa enemmän joskus vähemmän, samoin hiekkalaatikolla tai kaupassa. Yritän kuulostella vauvan oloa herkällä korvalla. Jos vauvalla on seurallinen olo, niin toki sitten hassutellaan, laulellaan sydämemme kyllyydestä ihan sama missä ollaan. 

Meidän vauvan (11kk) vuorovaikutustaidot ovat mielestäni todella hienosti kehittyneet.

 

Ottaa päähän just sun kaltaiset jotka laulaa sydämensä kyllyydestä ihan sama missä olette. Sitten itkette kun joku konfirmaatiossa kattoo teitä pahasti. Eikä se ole ihanaa junassakaan istua, kun ulvot korvan juuressa.

Vähän voisit ajatella pyllyperunaasi pidemmälle. Joissain tilanteissa ja t

Sinun älysi tasosta kertoo kaiken tarvittavan sanan konfirmaatio käyttäminen. Kuvitteletko ihan vakavissasi, että kaikki käyvät rippikoulun?! :'D