Miksi et juttele vauvallesi, kun olette esim. kaupassa?

Meillä vauvoille juteltiin ja luettiin paljon. Sanavarastosta se sitten neuvolassa ja koulussa huomattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä jutellaan kotona. Meillä opetetaan, että bussissa ei jutella koko ajan, ei lauleta lauluja, ei leikitä. Välillä voi sanoa jotain ja jutella, mutta joissain tilanteissa ollaan pääosin hiljaa ja kunnioitetaan muita.

Itse koen, että tällaiset hienosäädöt tehdään sitten myöhemmin lapsen kasvaessa. Joku puolivuotias tuskin vielä ymmärtä miksi äidistä tulee niin etäinen ulos lähdettäessä. Sellainen voi luoda jännitteisyyttä vauvaan. Me kyllä lauletaan bussissa :D! Ei kyllä huudeta, että otetaan muut huomioon, ei huolta. Tahdon ehkä sillä tavalla opettaa tiettyä välittömyyttä lapselleni, että uskaltaisi olla oma itsensä, koska muissa ihmisissä ei ole mitään pelättävää. 

Mimmoista jännitteisyyttä luo vauvaan? Montako volttia? Jos sillä onkin se sähköallergia? Se on kovasti muotia nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on jännä ilmiö. Heti porsittuaan ihminen alkaa automaattisesti toistella kuinka " kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu". Vaikka aiemmin ärsytti jokainen bussissa kurkkuaan kröhivä pappa, pihalla päristelevät mopopojat, huutopanevat naapurit, kaakattavat mummot ja aamulla huutavat ruohonleikkurit.

Suomennettuna: meidän purjo-yrjö saa huutaa missä vaan vaikka maailman tappiin, koska se on niin suloinen pikku panomuisto, kunhan kaikki muut ovat hiljaa, koska he häiritsevät purjo-yrjön äänenavausta, kun hän matkii sumusireeniä. Kuuli sellaisen kerran, kun bussilla mentiin sataman ohi. Minä silloin kerroin, että purjo tuo ääni on sumusireeni. Niin lahjakas, niin lahjakas oi että.

Possu on hyvä ja kertoo, miten tämä kirjoittamasi viesti liittyy ketjun aiheeseen.

Vastasin äidille, joka kertoo pitävänsä jatkuvaa älämölöä kakaransa kanssa kaikki bussimatkat, koska "kyllä maailmaan ääntä mahtuu".

Ja ei tietysti koko ajan tarvitse jutella ja toimia selostajana koko maailmankaikkeudesta. Tärkeintä on huomioida lapsen aloitteet ja jakaa huomionkohteet. Ihan vaan vaikka katsominen silmiin ja hymyileminen riittää lapselle viestiksi, että vanhempi on huomannut sen saman kivan asian kuin lapsikin. Kaikkein karmeinta on ohikulkijana nähdä, kun joku 1-vuotias osoittaa sormella vaikka jotain ohi ajavaa autoa, ja äiti/isä ei puhelimen näpräykseltään edes huomaa. Aika nopeasti siinä lapsi lannistuu, kun jatkuvasti tulee palautetta, että hänen vuorovaikutusaloitteensa eivät ole tärkeitä. Tämä vaikuttaa kielen ja vuorovaikutuksen lisäksi jo itsetuntoonkin. Ai että rupes kiehuttamaan jo pelkkä ajatteleminenkin.

t. se puheterapeutti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä jutellaan kotona. Meillä opetetaan, että bussissa ei jutella koko ajan, ei lauleta lauluja, ei leikitä. Välillä voi sanoa jotain ja jutella, mutta joissain tilanteissa ollaan pääosin hiljaa ja kunnioitetaan muita.

Itse koen, että tällaiset hienosäädöt tehdään sitten myöhemmin lapsen kasvaessa. Joku puolivuotias tuskin vielä ymmärtä miksi äidistä tulee niin etäinen ulos lähdettäessä. Sellainen voi luoda jännitteisyyttä vauvaan. Me kyllä lauletaan bussissa :D! Ei kyllä huudeta, että otetaan muut huomioon, ei huolta. Tahdon ehkä sillä tavalla opettaa tiettyä välittömyyttä lapselleni, että uskaltaisi olla oma itsensä, koska muissa ihmisissä ei ole mitään pelättävää. 

Se on teidän valintanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on jännä ilmiö. Heti porsittuaan ihminen alkaa automaattisesti toistella kuinka " kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu". Vaikka aiemmin ärsytti jokainen bussissa kurkkuaan kröhivä pappa, pihalla päristelevät mopopojat, huutopanevat naapurit, kaakattavat mummot ja aamulla huutavat ruohonleikkurit.

Suomennettuna: meidän purjo-yrjö saa huutaa missä vaan vaikka maailman tappiin, koska se on niin suloinen pikku panomuisto, kunhan kaikki muut ovat hiljaa, koska he häiritsevät purjo-yrjön äänenavausta, kun hän matkii sumusireeniä. Kuuli sellaisen kerran, kun bussilla mentiin sataman ohi. Minä silloin kerroin, että purjo tuo ääni on sumusireeni. Niin lahjakas, niin lahjakas oi että.

Possu on hyvä ja kertoo, miten tämä kirjoittamasi viesti liittyy ketjun aiheeseen.

Vastasin äidille, joka kertoo pitävänsä jatkuvaa älämölöä kakaransa kanssa kaikki bussimatkat, koska "kyllä maailmaan ääntä mahtuu".

Kuka kertoi pitävänsä jatkuvaa älämölöä? Ei normaali puhe ole mitään älämölöä. Tosin ehkä sinun puheesi voi ollakin.

Koska meidän mukulalla oli älytön koliikki. Ei paljon jututtanut, kun yksi huusi muidenkin edestä. Ollaan molemmat pitkiä ja erittäin hoikkia ja kaupassa miehen työkaveri totesi, että "älkää antako anoreksian puolelle mennä". Lapsi oli ihana pienenä, oikein päivänsäde, mutten silloin väsymykseltäni ja ärtyneisyydeltäni ymmärtänyt sitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vauvoille juteltiin ja luettiin paljon. Sanavarastosta se sitten neuvolassa ja koulussa huomattiin.

Teittekö kaksoissokkotutkimuksen?

Itsehän raskausaikana söin joka päivä herneen ja se kyllä huomattiin, kun pojasta tuli puutarhuri!

Vierailija kirjoitti:

Kielen- ja sen myötä ajattelun kehitykselle on valtava merkitys juuri noilla ensimmäisten kuukausien ja vuosien vuorovaikutustilanteilla. Että vanhempi sanoittaa sen mitä lapsi näkee ja kokee. Että se oli auto, ostetaas näitä omenoita, kuuletko kun koira haukkuu. Perusjuttuja siis. Valitettavasti älypuhelinsukupolven jälkikasvu näkyy meikäläisen vastaanotolla. Jokaisen vanhemman pitäisi tarkastella omaa näytön tuijotustaan lapsen seurassa. Mieluiten nollatoleranssi.

t. puheterapeutti

Ja sinulla ei ole vielä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Koska kylillä vaunuillessa kello on yleensä sen verran, että yritän saada vauvan nukahtamaan päiväunille. Siksi en bamlaa, ja toivon ettei muutkaan ohikulkijat tulisi sanomaan mitään lapselleni silloin.

Tämä ja nro 13. Mun mielestä sille vauvallekin voi opettaa että ei koko ajan tarvitse höpötellä ja ihan tyytyväisenä hän katselee ympäristöään. Kännykkääni en kaupoilla räplää paitsi jos katson ostoslistaa/vastaan tärkeään viestiin tms. Jostain luinkin että lapsen on hyväkin antaa itse rauhassa tutkiskella.

lällyn lällyn lää 

bliibalaiba bliibi bliibi blaa 

plää pälä pälä pälä pälä plää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on jännä ilmiö. Heti porsittuaan ihminen alkaa automaattisesti toistella kuinka " kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu". Vaikka aiemmin ärsytti jokainen bussissa kurkkuaan kröhivä pappa, pihalla päristelevät mopopojat, huutopanevat naapurit, kaakattavat mummot ja aamulla huutavat ruohonleikkurit.

Suomennettuna: meidän purjo-yrjö saa huutaa missä vaan vaikka maailman tappiin, koska se on niin suloinen pikku panomuisto, kunhan kaikki muut ovat hiljaa, koska he häiritsevät purjo-yrjön äänenavausta, kun hän matkii sumusireeniä. Kuuli sellaisen kerran, kun bussilla mentiin sataman ohi. Minä silloin kerroin, että purjo tuo ääni on sumusireeni. Niin lahjakas, niin lahjakas oi että.

Possu on hyvä ja kertoo, miten tämä kirjoittamasi viesti liittyy ketjun aiheeseen.

Vastasin äidille, joka kertoo pitävänsä jatkuvaa älämölöä kakaransa kanssa kaikki bussimatkat, koska "kyllä maailmaan ääntä mahtuu".

Jos tarkoitat minua (viesti 11) niin ei, en sanonut "pitäväni älämölöä" lapseni kanssa. Sanoin juttelevani. Luonnollisesti vaihtelen äänenvoimakkuutta tilanteen mukaan ja osaan tarpeen tullen olla hiljaakin. Esim. bussissa juttelen tai laulan hiljaa ihan lasta rauhoittaakseni, tämä on sinustakin varmaan parempi vaihtoehto kuin mahdollinen kitinä ja huuto? Eikä puheeni (tietenkään...) ole mitenkään tauotonta, mutta en myöskään ujostele jutella lapselle jostain kivasta/uudesta johon hänen huomionsa kiinnittyy. Jos tästä joku onnistuu mielensä pahoittamaan, niin taitaa olla pikkuisen ankea ja kapea mielenmaisema tyypillä.

Minä ainakin olen udein bussissa ihan hiljaa, koska se on sellainen hetki jolloin VOIN olla hiljaa ja uppoutua omiin ajatuksiini. Minä en ainakaan jaksa koko päivää höpöttää ja löpöttää, ja olen vauvani kanssa kuitenkin koko päivän, joten jos ei hiljaisia hetkiä saisi olla niin joutuisin höpöttämään koko ajan :D en minä miehellenikään kokoajan ole pulisemassa. Bussissa vauva on rattaissaan ja katelee maisemia/muita ihmisiä. Minulla on hyvä hetki hengähtää omissa ajatuksissani kun vauvalla on muita virikkeitä.

Pelkään, että soldiers of odinit on kaupassa ja kuulee kun puhun ruotsia vauvalle. Sit ne seuraa ja pannukakuttaa meidät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielen- ja sen myötä ajattelun kehitykselle on valtava merkitys juuri noilla ensimmäisten kuukausien ja vuosien vuorovaikutustilanteilla. Että vanhempi sanoittaa sen mitä lapsi näkee ja kokee. Että se oli auto, ostetaas näitä omenoita, kuuletko kun koira haukkuu. Perusjuttuja siis. Valitettavasti älypuhelinsukupolven jälkikasvu näkyy meikäläisen vastaanotolla. Jokaisen vanhemman pitäisi tarkastella omaa näytön tuijotustaan lapsen seurassa. Mieluiten nollatoleranssi.

t. puheterapeutti

Ja sinulla ei ole vielä lapsia?

Kyllä minulla on lapsia. Kuinka niin? Ja kyllä koen, että tietoisuus näistä asioista vaikuttaa siihen, miten toimin omien lasteni kanssa.

Mie haastan vauvallein, jotta hää oppis puhumaa ☺ ja omal murteellain hänel juttelen, pienel kullallein.

Vierailija kirjoitti:

Tää on jännä ilmiö. Heti porsittuaan ihminen alkaa automaattisesti toistella kuinka " kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu". Vaikka aiemmin ärsytti jokainen bussissa kurkkuaan kröhivä pappa, pihalla päristelevät mopopojat, huutopanevat naapurit, kaakattavat mummot ja aamulla huutavat ruohonleikkurit.

Suomennettuna: meidän purjo-yrjö saa huutaa missä vaan vaikka maailman tappiin, koska se on niin suloinen pikku panomuisto, kunhan kaikki muut ovat hiljaa, koska he häiritsevät purjo-yrjön äänenavausta, kun hän matkii sumusireeniä. Kuuli sellaisen kerran, kun bussilla mentiin sataman ohi. Minä silloin kerroin, että purjo tuo ääni on sumusireeni. Niin lahjakas, niin lahjakas oi että.

Tunge sinä nokkelapokkela purjo poikittain perseeseesi. Vittu kun vituttaa tollaiset kehitysvammaiset apinat heti aamusta

Tottakai lapsille pitää puhua siinä missä muillekin ihmisille. Ei tietenkään taukoamatta 24/7, mutta on tosi kummallista, ettei julkisilla paikoilla puhuta mitään, koska se on "noloa" ja joku Liisa-Marjatta voi ihmetellä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vai maalaisjärjellä hohhoh :D Tällaisella kehitystieteen ammattilaisen järjellä tiedän, että ulkomaailma ei ole vieras ja pelottava, kunhan vauvalla on mahdollisuus nähdä hoitajansa halutessaan. Sille ei tosiaan tartte lässyttää taukoamatta, kuin vähä-järkinen, kun ollaan kaupassa.

Ohiksena: äläpäs nyt höperehdi. Tuossa oli kyse monesta asiasta, joista puheenkehitys ei liene pienimpiä. Vauvallekin jo PITÄÄ puhua, lukea, lorutella, laulella - koska vauva oppii puhumaan vuorovaikutuksen avulla.

Enkä nyt sano, että nimenomaan KAUPASSA pitää jutella vauvalle, mutta jutella pitää. Lässytyskin on nykytiedon mukaan puheenkehitykselle hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielen- ja sen myötä ajattelun kehitykselle on valtava merkitys juuri noilla ensimmäisten kuukausien ja vuosien vuorovaikutustilanteilla. Että vanhempi sanoittaa sen mitä lapsi näkee ja kokee. Että se oli auto, ostetaas näitä omenoita, kuuletko kun koira haukkuu. Perusjuttuja siis. Valitettavasti älypuhelinsukupolven jälkikasvu näkyy meikäläisen vastaanotolla. Jokaisen vanhemman pitäisi tarkastella omaa näytön tuijotustaan lapsen seurassa. Mieluiten nollatoleranssi.

t. puheterapeutti

Ja sinulla ei ole vielä lapsia?

Ei hänellä tietenkään ole. Kun se oma lapsi putkahtaa maailmaan, ymmärtää tyhmempikin (puheterapeutti) että ei lapsi vuorovaikutusta tarvitse. Oppii puhumaan itsekseen niin kuin Tarzan viidakossa. Ja sitten kännyä käteen. Huoh.