"ystävät" jättivät kun tulin raskaaksi

Vierailija kirjoitti:

29 jatkaa vielä, että joskus muutos voi olla yhtä iso (tai ehkä isompikin) kuin uskoontulo. Sinä ap kummastelit, miten et voisi blokata ketään tuttuasi elämästäsi, jos he saisivat lapsia. Ydin on mielestäni siinä, että he muuttuvat lapsen saatuaan ihan vieraiksi ihmisiksi, joita ei meinaa enää tunnistaa. Ja siis aiempaa huonompaan suuntaan. Eikä se muutos välttämättä mene ohi vauvavuoden jälkeen...

Tämä on niin totta! Molemmilla ryhmillä varsinkin se ensihurmos on erittäin raskas (etenkin ateistisille/lapsettomille) ystäville.

Jos joku ap:n kaveri tosiaan kääntyisi vaikka äärimuslimiksi, mitä ap ajattelisi? Jos tämä äärimuslimikaveri kuitenkin puhuisi vain välillä uskonnostaan, mutta ap tietäisi että hänen mielestä vääräuskoiset ovat koiraa alhaisempia ja joutuvat helvettiin? Jos kaveri olisi sitä mieltä että naisen paikka on kotona ja ulos ei ole asiaa ilman burkhaa, mutta ei toisi sitä ilmi kuin kysyttäessä (tietäisit kuitenkin että hän on sitä mieltä)? Tapaamisiin hän luonnollisesti toisi mukana lähes aika äärimuslimimiehensä, joka valvoisi hyvin tarkkaan mitä kaveri tekee ja mistä puhuu.

Ihan ok homma ja ystävyys jatkuisi samanlaisena, koska rakkaus?

Ps: mammalandia on juuri sitä, että kun joku sanoo että ei pidä lapsista, alkaa hillitön tivaaminen "miksi, miten niin, mitä sulle on tapahtunut, kyllä mä rakastan koko maailmaa" jne jne. Tarkoituksena on kertoa kuinka itse on niiiin paljon parempi ja avarakatseisempi ihminen, ja nyhtää tarkat selvitykset lapsi-epärakkauden syistä jotta ne voisi muka kumota yksi kerrallaan - ainakin oman kullannupun kohdalla, koska se Oma Lapsi on ihan eri asia. Eihän kukaan VOI olla siitä tykkäämättä, ei mitenkään!

Anteeksi tyhmyyteni, mutta mitä tarkoittaa vela?

Vierailija kirjoitti:

Kun olit vielä vela, niin olitko sitä kuinkakin tiukasti. Millä sävyllä puhuitte vela-ystäviesi kanssa aiheesta? Ehkäpä nuo vela-ystäväsi kokevat sinut epäluotettavaksi takinkääntäjäksi ja jengipetturiksi, ja miettivät että jos näinkin isossa asiassa mielesi voi muuttua tuosta vaan, niin kuinkahan luotettava muuten olet.

Lapsivihaaja en ikinä ole ollut. En ylipäänsä mikään vihaaja. Kuten aiemmin kirjoitin, "palvon" rakkautta, pidän sitä meidän ihmisten suurimpana voimavarana. Minut pahoinpideltiin kotimatkalla kymmenen vuotta sitten. Hyökkääjä oli ennestään tuntematon. Olen antanut anteeksi hänelle hänen tekonsa. Tuo vain esimerkkinä siitä millä tavalla ajatteleva ihminen olen. En todellakaan vihaa yhtään ketään täällä maailmassa. Mitä tulee tuohon millainen ystävä olen niin sen ystäväni kyllä tietävät että olen 100% luotettava, heidän kertomat avautumiset pysähtyvät minuun, ei ikinä tule kuulemaan niitä toista kautta. En myöskään tuomitse, voivat puhua ilman tuomitsemisen pelkoa minulle mistä vain. Autan myös ihan arkiasioissa aina kun ennätän, käyn kaupassa/apteekissa kipeänä olevalle yksin asuvalle ystävälle että hän saa levätä. Autan muutoissa tms. Tuo on erikoinen (ei suoraan sanottuna kovin terve tapa) ajatella että noinkin henkilökohtainen asia kun lapsien hankinta olisi petturuutta. Kuitenkin jokaisen oma keho josta itsemääräämisoikeus. En olisi uskonut että noinkin joku ajattelee / saattaa tällaisessa tilanteessa ajatella. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olisko sulle sitten ok se että et ikinä voisi puhua näille ystäville lapsestasi eivätkä he esim tulisi ikinä luoksesi kylään jos lapsi on kotona? Sietäisitkö sinä sen että kaverisi eivät halua koskaan nähdä lasta eivätkä pidä siitä? Tuskin.

Toki jotkut velat tykkää lapsista, mutta itse en ainakaan näe mitään järkeä kaveruudessa lapsellisen kanssa - en siedä lapsia, eikä kukaan vanhempi siedä kaveria joka ei siedä hänen lastaan. Joten tekemätön paikka.

ei tietenkään olisi ok. Eihän sellainen ole ystävyyttä. Ei ole ollut edes ennen positiivisen raskausuutisen. Kyllähän ystävää tulee vilpittömästi rakastaa sellaisena kun hän on oli se sitten lapsellinen, lapseton, homoseksuaali, kasvissyöjä, saksassa syntynyt tms. Ja kuten kirjoitin edelliseen viestiini niin kyllähän minäkin kuuntelen ystävieni vuodatuksia asioista joita itse en ole kokenut. Ap

Sinä halusit kuulla mahdollisia syitä, mutta nyt et niitä hyväksy? Joojoo sinä olet täydellinen ihminen ja tykkäät lapsista, moni vela ei. Itsekään et kuitenkaan hyväksyisi ystävää joka ei siedä lastasi, joten et sinäkään rakasta ystäviäsi ihan ehdoitta vai mitä? Sinulla ehtona on se, että he pitävät lapsestasi ja suostuvat viettämään senkin kanssa aikaa. Esim minä en voi sietää lapsia, joten jos olisit (ollut) ystäväni, olisi se suhde loppunut siihen kun päätit hankkia lapsen. Mitä sitä pitkittämään kun minä en halua elämääni lapsia missään muodossa, ja sinä (sekä useimmat vanhemmat) eivät halua elämäänsä ihmistä joka ei pidä heidän lapsestaan.

Kyllä hyväksyn, en minä sinun tunteillesi minkään voi. Jos koet noin. Koet noin. En ole missään vaiheessa sanonut olevani täydellinen ihminen. Ei kait sellaista olekaan. Elämä on jatkuvaa kehitystä, täytyy katsoa itseään peilistä ja miettiä omia vikojaan, kohtia joissa tulisi kehittyä. Koetko silloin että olet vilpittömästi rakastanut näitä ihmisiä ketkä jätit heidän äidiksi/isäksi tulon jälkeen? Miksi koet niin suurta vastenmielisyyttä niiden ihmisten lapsia kohtaan? Onko se pelkästään se vauva-aika mitä kohtaan koet vastenmielisyyttä vai hylkäisitkö mahdollisen ystävyyden myös ihmisen kanssa jonka lapsi/lapset ovat varttaneempia, teini-ikäisiä tms? Miten muut aiheet jotka eivät sinua koske ystäviesi elämässä: Saavatko he avautua niistä sinulle? Onko muita ns ei sallittuja aiheita kanssasi keskustellessa? Ap

Eihän päätös ole ollut minun, vaan heidän. He ovat päättäneet hankkia lapsia. Olisitko sinä sellaisen ihmisen ystävä joka vaikka alkaisi natsiksi tai liittyisi isikseen? Jos et, niin tarkoittaako se että et näitä ihmisiä rakastanut alunperinkään, tai että et ole kypsynyt, tai että sinulla olisi pitkä lista asioita epäsallituja keskustelunaiheita? Tarkoittaisiko se että sinä päätit yhtäkkiä etteivät he ole enää ystäviäsi?

Ps. Sun jutuista paistaa tosi selkeästi läpi se, että mammamaassa olet jo ja paksusti (sic).

Et tunne minua, (siis kun kirjoitat että paistaa läpi että olen mammamaassa) olen ihan ennenkin raskaaksi tuloa ollut luonteeltani rauhaa rakastava hippihörhö" :D uskon rakkauteen. Se on suurin voimavara mitä meillä ihmisillä on ♡ Et vastannut kysymykseeni, miksi koet vastenmielisyyttä lapsia kohtaan? Jo se että rinnastat rakkaudesta syntyneen ihmisen terrorismiin, väkivaltaan, kertoo että koet lapset vastenmielisiksi. Miksi? Onko sinulla muita ei sallittuja aiheita niin sanottujen ystäviesi kanssa joista et suo heidän puhua /avautua kanssasi? Ja miten tuo lapsen ikä kysymys, jos sinulla on orastava ystävyyssuhde ihmiseen jolla on murrosikäinen lapsi niin onko sekin ehdoton ei sinulle? Ap

Huoh. Hyväksy nyt vain se, että on ihmisiä jotka eivät pidä lapsista. Mitä väliä sillä on miksi ei? Lapset alkavat olla siedettäviä siinä 18-20 vuotiaana, eli kun eivät ole lapsia.

Harmi. Jos et halua perustella kantaasi niin meidän keskustelu ei varmaan jatku. Toivon sinulle kaikkea hyvää koko sydämestäni. Ap

Miksi ihmeessä sitä, että ei pidä lapsista, pitäisi sen kummemmin perustella? Kysytkö perusteluja niiltäkin, jotka pitävät? Lapset ovat meluisia, sotkuisia, tietämättömiä, jankkaavia, haisevat, juoksevat, jne jne. Niistä ei ole mitään iloa, mutta paljon vaivaa ja hankaluutta ja ne rikkovat asioita. En halua olla niiden kanssa samassa tilassa ja ne kiinnostavat yhtä vähän kuin mikä tahansa aihe jota yritän elämässäni välttää (kuten vaikka tupakansavu ja tupakointi tai uskonnon harjoittaminen.) en yksinkertaisesti halua elämääni lapsiasioita koska näen ne vain negatiivisina.

Miten tämä perustelu muuttaa yhtään mitään, vai oliko sinulle muka oikeasti uutinen ja yllätys että monet velat ovat lapsettomia koska eivät pidä lapsista? Tai ylipäätään se, että jotkut eivät pidä lapsista?

Keskusteluun nyt kuuluu vastavuoroisuus. Ja kyllä. Olen aikoinani kysynyt perheellisiltä ystäviltäni mikä sai heidät lähtemään kyseiseen projektiin (perheenperustamiseen) :) enkä koe että kysymyksissä on mitään pahaa. Tietysti täytyy ajatella sitä miten kysyy, on monta eri tapaa esittää sama asia. Kuulija kyllä huomaa esitetäänkö kysymys agression vaiko puhtaan mielenkiinnon ymmärtää toista kautta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ap:n kaveri tosiaan kääntyisi vaikka äärimuslimiksi, mitä ap ajattelisi? Jos tämä äärimuslimikaveri kuitenkin puhuisi vain välillä uskonnostaan, mutta ap tietäisi että hänen mielestä vääräuskoiset ovat koiraa alhaisempia ja joutuvat helvettiin? Jos kaveri olisi sitä mieltä että naisen paikka on kotona ja ulos ei ole asiaa ilman burkhaa, mutta ei toisi sitä ilmi kuin kysyttäessä (tietäisit kuitenkin että hän on sitä mieltä)? Tapaamisiin hän luonnollisesti toisi mukana lähes aika äärimuslimimiehensä, joka valvoisi hyvin tarkkaan mitä kaveri tekee ja mistä puhuu.

Ihan ok homma ja ystävyys jatkuisi samanlaisena, koska rakkaus?

Ps: mammalandia on juuri sitä, että kun joku sanoo että ei pidä lapsista, alkaa hillitön tivaaminen "miksi, miten niin, mitä sulle on tapahtunut, kyllä mä rakastan koko maailmaa" jne jne. Tarkoituksena on kertoa kuinka itse on niiiin paljon parempi ja avarakatseisempi ihminen, ja nyhtää tarkat selvitykset lapsi-epärakkauden syistä jotta ne voisi muka kumota yksi kerrallaan - ainakin oman kullannupun kohdalla, koska se Oma Lapsi on ihan eri asia. Eihän kukaan VOI olla siitä tykkäämättä, ei mitenkään!

Mielestäni ääri-ihan mikä tahansa on pahasta. Ystävyyteen kuuluu molemmin puoleinen arvostus toista kohtaan. Itse asiassa minulla on yksi muslimi ystävä joka käyttää huivia mutta en ole ikinä huomannut hänen käytöksessään epäkunnioitusta muita ihmisryhmiä tsi uskontoja kohtaan. Käsittääkseni hänen maailmankatsomus ei paljoa poikkea omastani: Elä ja anna elää :) Kirjoitin jo yhteen eiliseen viestiini että en koe olevani muita parempi. Pyrin olemaan varsin nöyrä, ja alati tarkastelemaan omaa käytöstäni ja ajatteluani ja huomaamaan kohdat joissa tulee kehittyä. Edellisessä kommentissani vastasi kun tuohon että miksi kyselin sinulta ko. asiasta. Oletin myös että kerta tulit tähän keskusteluun niin haluaisit keskustella asiasta. Kyllä minulla on tapana keskusteluissa kysellä asioita vastapuolelta joita en käsitä esim taannoin yritin kysellä ja saada selville miksi yksi henkilö koki vastenmielisyyttä toisia ihmisiä kohtaan heidän syntyperän vuoksi. Lopputulos oli että ei hän oikein itsekään tiennyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun "vela" ystävä tuli raskaaksi ja mä olin ensimmäisten joukossa onnittelemassa. Luonnollisesti otin asian niin että nyt lapsi on tärkeä osa ystävän elämää ja pääsen minäkin taas katsomaan sitä touhua läheltä (olen siis itse vela, suurin osa ystävieni lapsista on jo kouluikäisiä).

Mutta oikeasti se lapsi dominoi niin totaalisesti ystävääni, että mitään muuta ei mahtunut enää hänen elämäänsä. Ymmärrän ihan hyvin, onhan se tärkeintä hänelle elämässä. Osallistuin hänen elämäänsä, kuuntelin ja kyselin, olin lapselle hyvä "täti", niin kuin nyt kykenin. Mutta pian huomasin että ystäväni on kadonnut, ensin henkisesti, ja sitten ihan fyysisesti. Kun lasta pitää viedä niin moneen paikkaan ja sen kanssa touhuta, ei mulle enää riittänyt aikaa. Pari kertaa vuodessa nyt nähdään, ja yleensä lapsi on aina mukana.

Ja mä tykkään kyllä lapsista, paras ystäväni on äiti neljälle, ja lapset ovat minullekin läheisiä. Mutta mä en vaan jaksa puhua ainoastaan yhdestä asiasta jatkuvasti, pahoittelen.

Esim se yh ystävättäreni ei ottanut joka tapaamiselle taaperoaan mukaan. Jos oli isän hoitovuoro, puuhailtiin kahdestaan jotain ystäväni kanssa. Ja hän itsekin sanoi että Tottakai haluaa välillä taukoa äitiydestä ja mennä vaikka sinne teatteriin kaverin kanssa ja ottaa väliajalla ladin kuohuvaa. Samalla tavalla koen itsekin. Tottakai puuhaisin asioita ilmankin lastani. Se on ihan tervettä. Myös että annan omaa aikaa miehelleni hänen lapsensa kanssa. Se on tärkeää heidänkin suhteelleen. Ja sama mitä tulee puheenaiheisiin niin palatakseni siihen yh ystävääni niin aivan hyvin meillä luisti keskustelut muistakin aiheista. Molemmat opiskellaan humanistisella niin todella filosofisia keskusteluita, todella älykäs ihminen :) Ap

Et koskaan välittänyt muiden lapsista, olivat vain riesa. Ei sinua kiinnostanut, ei synnytys, ei imetys, ei mikään...

Valitit vain, että miksi sinulla ei ole aikaa minulle.

Noh: lapseni ovat teinejä, sun yöhuudot, valvomiset...elämä suurin muutos...ei kiinnosta. Enjoy

Vierailija kirjoitti:

Et koskaan välittänyt muiden lapsista, olivat vain riesa. Ei sinua kiinnostanut, ei synnytys, ei imetys, ei mikään...

Valitit vain, että miksi sinulla ei ole aikaa minulle.

Noh: lapseni ovat teinejä, sun yöhuudot, valvomiset...elämä suurin muutos...ei kiinnosta. Enjoy

Katkeruus ei ketään kaunista.

Ei sitä lässytystä ja hössötystä vaan kestä. Tuttava sai vauvan ja koko ajan oli "katso eikö ole täydelliset pienet varpaat", "eikö ole niin söpö ja ihana ja kaunis ja täydellinen", "hössötysmösöstys hölömölöpölö"....

Jos vaan muistaisivat, että se lapsi ei ole mitenkään erityinen ja niitä syntyy ihan liikaakin päivässä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun "vela" ystävä tuli raskaaksi ja mä olin ensimmäisten joukossa onnittelemassa. Luonnollisesti otin asian niin että nyt lapsi on tärkeä osa ystävän elämää ja pääsen minäkin taas katsomaan sitä touhua läheltä (olen siis itse vela, suurin osa ystävieni lapsista on jo kouluikäisiä).

Mutta oikeasti se lapsi dominoi niin totaalisesti ystävääni, että mitään muuta ei mahtunut enää hänen elämäänsä. Ymmärrän ihan hyvin, onhan se tärkeintä hänelle elämässä. Osallistuin hänen elämäänsä, kuuntelin ja kyselin, olin lapselle hyvä "täti", niin kuin nyt kykenin. Mutta pian huomasin että ystäväni on kadonnut, ensin henkisesti, ja sitten ihan fyysisesti. Kun lasta pitää viedä niin moneen paikkaan ja sen kanssa touhuta, ei mulle enää riittänyt aikaa. Pari kertaa vuodessa nyt nähdään, ja yleensä lapsi on aina mukana.

Ja mä tykkään kyllä lapsista, paras ystäväni on äiti neljälle, ja lapset ovat minullekin läheisiä. Mutta mä en vaan jaksa puhua ainoastaan yhdestä asiasta jatkuvasti, pahoittelen.

Mä ymmärrän sua hyvin, mutta ap:n tapauksessa ystävät ovat kadonneet "varmuuden vuoksi" jo raskausaikana!

Mulla on kolme lasta, ja väistämättä vauva- ja pikkulapsiaikoina olen ollut jossain määrin sidottu heihin, ja niin kuuluu mielestäni ollakin, mutta yleensä haluan tavata ystäviäni ilman lapsia silloin kun se on  mahdollista (itse asiassa minusta on hieman rasittavaa tavata äitiystäviänikin lasten kanssa, vaikka pidän heidän lapsistaan, mutta en vaan jaksa tilanteita, joissa on läsnä 4-8 lasta joista osa omia ja pitää koko ajan selvittää tai kuunnella jotain lasten asiaa). Eli tosiaankin ymmärrän sinua hyvin. Ap:n ystäviä sen sijaan en.

Onpa jotenkin todella agressiivista kyytiä aloittajaa kohtaa o.O

Vierailija kirjoitti:

Onpa jotenkin todella agressiivista kyytiä aloittajaa kohtaa o.O

Jep! Tääl huudellaan ap.lle et on provo mut mun mielestä esimerkiksi tää "jättäisin heti epäröimättä raskaaksi tulleen ystäväni kun se eniten tukea tarvitsisi"- tyyppi on selkee provo :DD Kuulostaapa ihanalta "ystävältä". Aika narskua että hänen seurassaan saa puhua vain hänelle kelpaavista aiheista. Kirjoittaa että lapset on tietämättömiä niin katsoisi vain itseään peilistä! Ja missä ihme raivolandiassa hän päänsä sisällä asuu!

Ja mikä tää juttu on et ap.n kirjoitukset täysin ignoorataan, sille vaan jankataan et kaikki mammat on tylsiä eikä osaa puhuu muusta ku vaippojen vaihdosta vaik aloittajaki kertoo omasta kokemuksestaan vapaehtoisen lapsettomuuden ajoilta et kyllä ihmiset jotka on äitejä isejä osaa keskustella laajastikin eri aiheista..

Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä olet kyllä loistava ja tunteisiin vetoava kirjoittaja, mutta tehtailemalla lähes päivittäin näitä kirjoituksiasi, alkaa kieltämättä olemaan jo aika läpinäkyvää ja kuivaa..ensi kerralla sitten muista revitellä oikein kunnolla.

Tulin katsomaan mitä aloitukselleni kuuluu. Tästä kommentista tuli mieleen että nämä ovat ilmeisesti aika yleisiä juttuja että jätetään raskaaksi tullut ystävä. Oma veikkaukseni sille miksi aiheesta on aloituksia. Jos huvittaa niin linkkailkaa tänne myös muita ketjuja aiheesta, käyn lukaisemassa kun ennätän. Kiva lukea vertaistukea että miten muut vastaavassa tilanteessa olleet ovat ajatelleet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä lässytystä ja hössötystä vaan kestä. Tuttava sai vauvan ja koko ajan oli "katso eikö ole täydelliset pienet varpaat", "eikö ole niin söpö ja ihana ja kaunis ja täydellinen", "hössötysmösöstys hölömölöpölö"....

Jos vaan muistaisivat, että se lapsi ei ole mitenkään erityinen ja niitä syntyy ihan liikaakin päivässä. 

Olen varmasti poikkeus! :D minusta on hellyttävää seurata kun joku lepertelee vauvalleen, kissalleen, koiralleen! :D tosin itsekin sitä harrastan. Tulee jotenkin hyvä mieli kun näkee että toiselle on hyvä mieli :)

Ap

ihmiset pelkää lapsia. ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

ihmiset pelkää lapsia. ei mulla muuta.

Miksi pelkää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihmiset pelkää lapsia. ei mulla muuta.

Miksi pelkää?

Niinpä! Miksi? Ei yksikään lapsi ole alkanut puukottamaan random ihmisiä julkisilla paikoilla! Eiköhän niitä aikuisia kannata ennemmin pelätä?! No ei. Ei oikeasti kannata pelätä ketään, se on elämän hukkaan heittoa!

Ystävien ei kiinnosta kuulla sun "ystävien kuulumisten vaihto" -keskusteluja, joissa sä länkytätä sun raskaus ja vauva sitä ja tätä juttuja, kun itse taas olet pudonnut frendijutuista vauvvas kans 100-0 ulos.

Eli teillä ei ole SUN poikimisen takia enää yhteistä kieltä ja puhuttavaa.

Kuka käski syödä liikaa täytekakkua..?

Ts. Kuka pakotti ajamaan paljaalla ja polttamaan pohjaan?