"ystävät" jättivät kun tulin raskaaksi

Vierailija kirjoitti:

Kaikki raskautuneet katoavat mammalandiaan. Poikkeuksetta. Ja tietysti se onkin lapsen parhaaksi, mutta vela ei sinne halua. Itsekin olen jättäytynyt mammaporukoista pois, sama jättäytyä, kohta jätetään.

Aika aikaa kutakin.

Minusta on todella kummallista, jos ei voi ystävän takia vähän aikaa ja jonkin verran kuunnella/katsella myös juttuja, jotka eivät itseä kiinnosta. Joistain ihmisistä toki tulee sellaisia, että eivät enää puhu mistään muusta kuin lapsistaan, mutta niitä on ihan oikeasti pieni vähemmistö (ja tunnen PALJON äitejä, isiä ja lapsettomia ihmisiä). Ja ei kai nyt ystävää hylätä varmuuden vuoksi heti raskauden paljastuessa siltä varalta, että hänestä mahdollisesti tulee tämmöinen äitihirmu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olisko sulle sitten ok se että et ikinä voisi puhua näille ystäville lapsestasi eivätkä he esim tulisi ikinä luoksesi kylään jos lapsi on kotona? Sietäisitkö sinä sen että kaverisi eivät halua koskaan nähdä lasta eivätkä pidä siitä? Tuskin.

Toki jotkut velat tykkää lapsista, mutta itse en ainakaan näe mitään järkeä kaveruudessa lapsellisen kanssa - en siedä lapsia, eikä kukaan vanhempi siedä kaveria joka ei siedä hänen lastaan. Joten tekemätön paikka.

ei tietenkään olisi ok. Eihän sellainen ole ystävyyttä. Ei ole ollut edes ennen positiivisen raskausuutisen. Kyllähän ystävää tulee vilpittömästi rakastaa sellaisena kun hän on oli se sitten lapsellinen, lapseton, homoseksuaali, kasvissyöjä, saksassa syntynyt tms. Ja kuten kirjoitin edelliseen viestiini niin kyllähän minäkin kuuntelen ystävieni vuodatuksia asioista joita itse en ole kokenut. Ap

Sinä halusit kuulla mahdollisia syitä, mutta nyt et niitä hyväksy? Joojoo sinä olet täydellinen ihminen ja tykkäät lapsista, moni vela ei. Itsekään et kuitenkaan hyväksyisi ystävää joka ei siedä lastasi, joten et sinäkään rakasta ystäviäsi ihan ehdoitta vai mitä? Sinulla ehtona on se, että he pitävät lapsestasi ja suostuvat viettämään senkin kanssa aikaa. Esim minä en voi sietää lapsia, joten jos olisit (ollut) ystäväni, olisi se suhde loppunut siihen kun päätit hankkia lapsen. Mitä sitä pitkittämään kun minä en halua elämääni lapsia missään muodossa, ja sinä (sekä useimmat vanhemmat) eivät halua elämäänsä ihmistä joka ei pidä heidän lapsestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olisko sulle sitten ok se että et ikinä voisi puhua näille ystäville lapsestasi eivätkä he esim tulisi ikinä luoksesi kylään jos lapsi on kotona? Sietäisitkö sinä sen että kaverisi eivät halua koskaan nähdä lasta eivätkä pidä siitä? Tuskin.

Toki jotkut velat tykkää lapsista, mutta itse en ainakaan näe mitään järkeä kaveruudessa lapsellisen kanssa - en siedä lapsia, eikä kukaan vanhempi siedä kaveria joka ei siedä hänen lastaan. Joten tekemätön paikka.

ei tietenkään olisi ok. Eihän sellainen ole ystävyyttä. Ei ole ollut edes ennen positiivisen raskausuutisen. Kyllähän ystävää tulee vilpittömästi rakastaa sellaisena kun hän on oli se sitten lapsellinen, lapseton, homoseksuaali, kasvissyöjä, saksassa syntynyt tms. Ja kuten kirjoitin edelliseen viestiini niin kyllähän minäkin kuuntelen ystävieni vuodatuksia asioista joita itse en ole kokenut. Ap

Sinä halusit kuulla mahdollisia syitä, mutta nyt et niitä hyväksy? Joojoo sinä olet täydellinen ihminen ja tykkäät lapsista, moni vela ei. Itsekään et kuitenkaan hyväksyisi ystävää joka ei siedä lastasi, joten et sinäkään rakasta ystäviäsi ihan ehdoitta vai mitä? Sinulla ehtona on se, että he pitävät lapsestasi ja suostuvat viettämään senkin kanssa aikaa. Esim minä en voi sietää lapsia, joten jos olisit (ollut) ystäväni, olisi se suhde loppunut siihen kun päätit hankkia lapsen. Mitä sitä pitkittämään kun minä en halua elämääni lapsia missään muodossa, ja sinä (sekä useimmat vanhemmat) eivät halua elämäänsä ihmistä joka ei pidä heidän lapsestaan.

Kyllä hyväksyn, en minä sinun tunteillesi minkään voi. Jos koet noin. Koet noin. En ole missään vaiheessa sanonut olevani täydellinen ihminen. Ei kait sellaista olekaan. Elämä on jatkuvaa kehitystä, täytyy katsoa itseään peilistä ja miettiä omia vikojaan, kohtia joissa tulisi kehittyä. Koetko silloin että olet vilpittömästi rakastanut näitä ihmisiä ketkä jätit heidän äidiksi/isäksi tulon jälkeen? Miksi koet niin suurta vastenmielisyyttä niiden ihmisten lapsia kohtaan? Onko se pelkästään se vauva-aika mitä kohtaan koet vastenmielisyyttä vai hylkäisitkö mahdollisen ystävyyden myös ihmisen kanssa jonka lapsi/lapset ovat varttaneempia, teini-ikäisiä tms? Miten muut aiheet jotka eivät sinua koske ystäviesi elämässä: Saavatko he avautua niistä sinulle? Onko muita ns ei sallittuja aiheita kanssasi keskustellessa? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olisko sulle sitten ok se että et ikinä voisi puhua näille ystäville lapsestasi eivätkä he esim tulisi ikinä luoksesi kylään jos lapsi on kotona? Sietäisitkö sinä sen että kaverisi eivät halua koskaan nähdä lasta eivätkä pidä siitä? Tuskin.

Toki jotkut velat tykkää lapsista, mutta itse en ainakaan näe mitään järkeä kaveruudessa lapsellisen kanssa - en siedä lapsia, eikä kukaan vanhempi siedä kaveria joka ei siedä hänen lastaan. Joten tekemätön paikka.

ei tietenkään olisi ok. Eihän sellainen ole ystävyyttä. Ei ole ollut edes ennen positiivisen raskausuutisen. Kyllähän ystävää tulee vilpittömästi rakastaa sellaisena kun hän on oli se sitten lapsellinen, lapseton, homoseksuaali, kasvissyöjä, saksassa syntynyt tms. Ja kuten kirjoitin edelliseen viestiini niin kyllähän minäkin kuuntelen ystävieni vuodatuksia asioista joita itse en ole kokenut. Ap

Sinä halusit kuulla mahdollisia syitä, mutta nyt et niitä hyväksy? Joojoo sinä olet täydellinen ihminen ja tykkäät lapsista, moni vela ei. Itsekään et kuitenkaan hyväksyisi ystävää joka ei siedä lastasi, joten et sinäkään rakasta ystäviäsi ihan ehdoitta vai mitä? Sinulla ehtona on se, että he pitävät lapsestasi ja suostuvat viettämään senkin kanssa aikaa. Esim minä en voi sietää lapsia, joten jos olisit (ollut) ystäväni, olisi se suhde loppunut siihen kun päätit hankkia lapsen. Mitä sitä pitkittämään kun minä en halua elämääni lapsia missään muodossa, ja sinä (sekä useimmat vanhemmat) eivät halua elämäänsä ihmistä joka ei pidä heidän lapsestaan.

Kyllä hyväksyn, en minä sinun tunteillesi minkään voi. Jos koet noin. Koet noin. En ole missään vaiheessa sanonut olevani täydellinen ihminen. Ei kait sellaista olekaan. Elämä on jatkuvaa kehitystä, täytyy katsoa itseään peilistä ja miettiä omia vikojaan, kohtia joissa tulisi kehittyä. Koetko silloin että olet vilpittömästi rakastanut näitä ihmisiä ketkä jätit heidän äidiksi/isäksi tulon jälkeen? Miksi koet niin suurta vastenmielisyyttä niiden ihmisten lapsia kohtaan? Onko se pelkästään se vauva-aika mitä kohtaan koet vastenmielisyyttä vai hylkäisitkö mahdollisen ystävyyden myös ihmisen kanssa jonka lapsi/lapset ovat varttaneempia, teini-ikäisiä tms? Miten muut aiheet jotka eivät sinua koske ystäviesi elämässä: Saavatko he avautua niistä sinulle? Onko muita ns ei sallittuja aiheita kanssasi keskustellessa? Ap

Eihän päätös ole ollut minun, vaan heidän. He ovat päättäneet hankkia lapsia. Olisitko sinä sellaisen ihmisen ystävä joka vaikka alkaisi natsiksi tai liittyisi isikseen? Jos et, niin tarkoittaako se että et näitä ihmisiä rakastanut alunperinkään, tai että et ole kypsynyt, tai että sinulla olisi pitkä lista asioita epäsallituja keskustelunaiheita? Tarkoittaisiko se että sinä päätit yhtäkkiä etteivät he ole enää ystäviäsi?

Ps. Sun jutuista paistaa tosi selkeästi läpi se, että mammamaassa olet jo ja paksusti (sic).

Pieni kyökkipsykan pläjäys.

Ehkä jättivät koska kuitenkin joku biologinen ääni kuiskii heidän korviinsa ja ovat salaa jopa itseltään APlle kateellisia. He eivät voi tietenkään tätä mitenkään myöntää itselleen ja APn seurassa vain on hankala olla.

No joka tapauksessa AP on kyseenalaistanut heidän valintansa omalla esimerkillään, kuin vegaanitovereista joku alkaisi sekasyöjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olisko sulle sitten ok se että et ikinä voisi puhua näille ystäville lapsestasi eivätkä he esim tulisi ikinä luoksesi kylään jos lapsi on kotona? Sietäisitkö sinä sen että kaverisi eivät halua koskaan nähdä lasta eivätkä pidä siitä? Tuskin.

Toki jotkut velat tykkää lapsista, mutta itse en ainakaan näe mitään järkeä kaveruudessa lapsellisen kanssa - en siedä lapsia, eikä kukaan vanhempi siedä kaveria joka ei siedä hänen lastaan. Joten tekemätön paikka.

ei tietenkään olisi ok. Eihän sellainen ole ystävyyttä. Ei ole ollut edes ennen positiivisen raskausuutisen. Kyllähän ystävää tulee vilpittömästi rakastaa sellaisena kun hän on oli se sitten lapsellinen, lapseton, homoseksuaali, kasvissyöjä, saksassa syntynyt tms. Ja kuten kirjoitin edelliseen viestiini niin kyllähän minäkin kuuntelen ystävieni vuodatuksia asioista joita itse en ole kokenut. Ap

Sinä halusit kuulla mahdollisia syitä, mutta nyt et niitä hyväksy? Joojoo sinä olet täydellinen ihminen ja tykkäät lapsista, moni vela ei. Itsekään et kuitenkaan hyväksyisi ystävää joka ei siedä lastasi, joten et sinäkään rakasta ystäviäsi ihan ehdoitta vai mitä? Sinulla ehtona on se, että he pitävät lapsestasi ja suostuvat viettämään senkin kanssa aikaa. Esim minä en voi sietää lapsia, joten jos olisit (ollut) ystäväni, olisi se suhde loppunut siihen kun päätit hankkia lapsen. Mitä sitä pitkittämään kun minä en halua elämääni lapsia missään muodossa, ja sinä (sekä useimmat vanhemmat) eivät halua elämäänsä ihmistä joka ei pidä heidän lapsestaan.

Kyllä hyväksyn, en minä sinun tunteillesi minkään voi. Jos koet noin. Koet noin. En ole missään vaiheessa sanonut olevani täydellinen ihminen. Ei kait sellaista olekaan. Elämä on jatkuvaa kehitystä, täytyy katsoa itseään peilistä ja miettiä omia vikojaan, kohtia joissa tulisi kehittyä. Koetko silloin että olet vilpittömästi rakastanut näitä ihmisiä ketkä jätit heidän äidiksi/isäksi tulon jälkeen? Miksi koet niin suurta vastenmielisyyttä niiden ihmisten lapsia kohtaan? Onko se pelkästään se vauva-aika mitä kohtaan koet vastenmielisyyttä vai hylkäisitkö mahdollisen ystävyyden myös ihmisen kanssa jonka lapsi/lapset ovat varttaneempia, teini-ikäisiä tms? Miten muut aiheet jotka eivät sinua koske ystäviesi elämässä: Saavatko he avautua niistä sinulle? Onko muita ns ei sallittuja aiheita kanssasi keskustellessa? Ap

Eihän päätös ole ollut minun, vaan heidän. He ovat päättäneet hankkia lapsia. Olisitko sinä sellaisen ihmisen ystävä joka vaikka alkaisi natsiksi tai liittyisi isikseen? Jos et, niin tarkoittaako se että et näitä ihmisiä rakastanut alunperinkään, tai että et ole kypsynyt, tai että sinulla olisi pitkä lista asioita epäsallituja keskustelunaiheita? Tarkoittaisiko se että sinä päätit yhtäkkiä etteivät he ole enää ystäviäsi?

Ps. Sun jutuista paistaa tosi selkeästi läpi se, että mammamaassa olet jo ja paksusti (sic).

Et tunne minua, (siis kun kirjoitat että paistaa läpi että olen mammamaassa) olen ihan ennenkin raskaaksi tuloa ollut luonteeltani rauhaa rakastava hippihörhö" :D uskon rakkauteen. Se on suurin voimavara mitä meillä ihmisillä on ♡ Et vastannut kysymykseeni, miksi koet vastenmielisyyttä lapsia kohtaan? Jo se että rinnastat rakkaudesta syntyneen ihmisen terrorismiin, väkivaltaan, kertoo että koet lapset vastenmielisiksi. Miksi? Onko sinulla muita ei sallittuja aiheita niin sanottujen ystäviesi kanssa joista et suo heidän puhua /avautua kanssasi? Ja miten tuo lapsen ikä kysymys, jos sinulla on orastava ystävyyssuhde ihmiseen jolla on murrosikäinen lapsi niin onko sekin ehdoton ei sinulle? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olisko sulle sitten ok se että et ikinä voisi puhua näille ystäville lapsestasi eivätkä he esim tulisi ikinä luoksesi kylään jos lapsi on kotona? Sietäisitkö sinä sen että kaverisi eivät halua koskaan nähdä lasta eivätkä pidä siitä? Tuskin.

Toki jotkut velat tykkää lapsista, mutta itse en ainakaan näe mitään järkeä kaveruudessa lapsellisen kanssa - en siedä lapsia, eikä kukaan vanhempi siedä kaveria joka ei siedä hänen lastaan. Joten tekemätön paikka.

ei tietenkään olisi ok. Eihän sellainen ole ystävyyttä. Ei ole ollut edes ennen positiivisen raskausuutisen. Kyllähän ystävää tulee vilpittömästi rakastaa sellaisena kun hän on oli se sitten lapsellinen, lapseton, homoseksuaali, kasvissyöjä, saksassa syntynyt tms. Ja kuten kirjoitin edelliseen viestiini niin kyllähän minäkin kuuntelen ystävieni vuodatuksia asioista joita itse en ole kokenut. Ap

Sinä halusit kuulla mahdollisia syitä, mutta nyt et niitä hyväksy? Joojoo sinä olet täydellinen ihminen ja tykkäät lapsista, moni vela ei. Itsekään et kuitenkaan hyväksyisi ystävää joka ei siedä lastasi, joten et sinäkään rakasta ystäviäsi ihan ehdoitta vai mitä? Sinulla ehtona on se, että he pitävät lapsestasi ja suostuvat viettämään senkin kanssa aikaa. Esim minä en voi sietää lapsia, joten jos olisit (ollut) ystäväni, olisi se suhde loppunut siihen kun päätit hankkia lapsen. Mitä sitä pitkittämään kun minä en halua elämääni lapsia missään muodossa, ja sinä (sekä useimmat vanhemmat) eivät halua elämäänsä ihmistä joka ei pidä heidän lapsestaan.

Kyllä hyväksyn, en minä sinun tunteillesi minkään voi. Jos koet noin. Koet noin. En ole missään vaiheessa sanonut olevani täydellinen ihminen. Ei kait sellaista olekaan. Elämä on jatkuvaa kehitystä, täytyy katsoa itseään peilistä ja miettiä omia vikojaan, kohtia joissa tulisi kehittyä. Koetko silloin että olet vilpittömästi rakastanut näitä ihmisiä ketkä jätit heidän äidiksi/isäksi tulon jälkeen? Miksi koet niin suurta vastenmielisyyttä niiden ihmisten lapsia kohtaan? Onko se pelkästään se vauva-aika mitä kohtaan koet vastenmielisyyttä vai hylkäisitkö mahdollisen ystävyyden myös ihmisen kanssa jonka lapsi/lapset ovat varttaneempia, teini-ikäisiä tms? Miten muut aiheet jotka eivät sinua koske ystäviesi elämässä: Saavatko he avautua niistä sinulle? Onko muita ns ei sallittuja aiheita kanssasi keskustellessa? Ap

Eihän päätös ole ollut minun, vaan heidän. He ovat päättäneet hankkia lapsia. Olisitko sinä sellaisen ihmisen ystävä joka vaikka alkaisi natsiksi tai liittyisi isikseen? Jos et, niin tarkoittaako se että et näitä ihmisiä rakastanut alunperinkään, tai että et ole kypsynyt, tai että sinulla olisi pitkä lista asioita epäsallituja keskustelunaiheita? Tarkoittaisiko se että sinä päätit yhtäkkiä etteivät he ole enää ystäviäsi?

Ps. Sun jutuista paistaa tosi selkeästi läpi se, että mammamaassa olet jo ja paksusti (sic).

Et tunne minua, (siis kun kirjoitat että paistaa läpi että olen mammamaassa) olen ihan ennenkin raskaaksi tuloa ollut luonteeltani rauhaa rakastava hippihörhö" :D uskon rakkauteen. Se on suurin voimavara mitä meillä ihmisillä on ♡ Et vastannut kysymykseeni, miksi koet vastenmielisyyttä lapsia kohtaan? Jo se että rinnastat rakkaudesta syntyneen ihmisen terrorismiin, väkivaltaan, kertoo että koet lapset vastenmielisiksi. Miksi? Onko sinulla muita ei sallittuja aiheita niin sanottujen ystäviesi kanssa joista et suo heidän puhua /avautua kanssasi? Ja miten tuo lapsen ikä kysymys, jos sinulla on orastava ystävyyssuhde ihmiseen jolla on murrosikäinen lapsi niin onko sekin ehdoton ei sinulle? Ap

Huoh. Hyväksy nyt vain se, että on ihmisiä jotka eivät pidä lapsista. Mitä väliä sillä on miksi ei? Lapset alkavat olla siedettäviä siinä 18-20 vuotiaana, eli kun eivät ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olisko sulle sitten ok se että et ikinä voisi puhua näille ystäville lapsestasi eivätkä he esim tulisi ikinä luoksesi kylään jos lapsi on kotona? Sietäisitkö sinä sen että kaverisi eivät halua koskaan nähdä lasta eivätkä pidä siitä? Tuskin.

Toki jotkut velat tykkää lapsista, mutta itse en ainakaan näe mitään järkeä kaveruudessa lapsellisen kanssa - en siedä lapsia, eikä kukaan vanhempi siedä kaveria joka ei siedä hänen lastaan. Joten tekemätön paikka.

ei tietenkään olisi ok. Eihän sellainen ole ystävyyttä. Ei ole ollut edes ennen positiivisen raskausuutisen. Kyllähän ystävää tulee vilpittömästi rakastaa sellaisena kun hän on oli se sitten lapsellinen, lapseton, homoseksuaali, kasvissyöjä, saksassa syntynyt tms. Ja kuten kirjoitin edelliseen viestiini niin kyllähän minäkin kuuntelen ystävieni vuodatuksia asioista joita itse en ole kokenut. Ap

Sinä halusit kuulla mahdollisia syitä, mutta nyt et niitä hyväksy? Joojoo sinä olet täydellinen ihminen ja tykkäät lapsista, moni vela ei. Itsekään et kuitenkaan hyväksyisi ystävää joka ei siedä lastasi, joten et sinäkään rakasta ystäviäsi ihan ehdoitta vai mitä? Sinulla ehtona on se, että he pitävät lapsestasi ja suostuvat viettämään senkin kanssa aikaa. Esim minä en voi sietää lapsia, joten jos olisit (ollut) ystäväni, olisi se suhde loppunut siihen kun päätit hankkia lapsen. Mitä sitä pitkittämään kun minä en halua elämääni lapsia missään muodossa, ja sinä (sekä useimmat vanhemmat) eivät halua elämäänsä ihmistä joka ei pidä heidän lapsestaan.

Kyllä hyväksyn, en minä sinun tunteillesi minkään voi. Jos koet noin. Koet noin. En ole missään vaiheessa sanonut olevani täydellinen ihminen. Ei kait sellaista olekaan. Elämä on jatkuvaa kehitystä, täytyy katsoa itseään peilistä ja miettiä omia vikojaan, kohtia joissa tulisi kehittyä. Koetko silloin että olet vilpittömästi rakastanut näitä ihmisiä ketkä jätit heidän äidiksi/isäksi tulon jälkeen? Miksi koet niin suurta vastenmielisyyttä niiden ihmisten lapsia kohtaan? Onko se pelkästään se vauva-aika mitä kohtaan koet vastenmielisyyttä vai hylkäisitkö mahdollisen ystävyyden myös ihmisen kanssa jonka lapsi/lapset ovat varttaneempia, teini-ikäisiä tms? Miten muut aiheet jotka eivät sinua koske ystäviesi elämässä: Saavatko he avautua niistä sinulle? Onko muita ns ei sallittuja aiheita kanssasi keskustellessa? Ap

Eihän päätös ole ollut minun, vaan heidän. He ovat päättäneet hankkia lapsia. Olisitko sinä sellaisen ihmisen ystävä joka vaikka alkaisi natsiksi tai liittyisi isikseen? Jos et, niin tarkoittaako se että et näitä ihmisiä rakastanut alunperinkään, tai että et ole kypsynyt, tai että sinulla olisi pitkä lista asioita epäsallituja keskustelunaiheita? Tarkoittaisiko se että sinä päätit yhtäkkiä etteivät he ole enää ystäviäsi?

Ps. Sun jutuista paistaa tosi selkeästi läpi se, että mammamaassa olet jo ja paksusti (sic).

Et tunne minua, (siis kun kirjoitat että paistaa läpi että olen mammamaassa) olen ihan ennenkin raskaaksi tuloa ollut luonteeltani rauhaa rakastava hippihörhö" :D uskon rakkauteen. Se on suurin voimavara mitä meillä ihmisillä on ♡ Et vastannut kysymykseeni, miksi koet vastenmielisyyttä lapsia kohtaan? Jo se että rinnastat rakkaudesta syntyneen ihmisen terrorismiin, väkivaltaan, kertoo että koet lapset vastenmielisiksi. Miksi? Onko sinulla muita ei sallittuja aiheita niin sanottujen ystäviesi kanssa joista et suo heidän puhua /avautua kanssasi? Ja miten tuo lapsen ikä kysymys, jos sinulla on orastava ystävyyssuhde ihmiseen jolla on murrosikäinen lapsi niin onko sekin ehdoton ei sinulle? Ap

Huoh. Hyväksy nyt vain se, että on ihmisiä jotka eivät pidä lapsista. Mitä väliä sillä on miksi ei? Lapset alkavat olla siedettäviä siinä 18-20 vuotiaana, eli kun eivät ole lapsia.

Harmi. Jos et halua perustella kantaasi niin meidän keskustelu ei varmaan jatku. Toivon sinulle kaikkea hyvää koko sydämestäni. Ap

Ehkä tämä oli provo, mutta kaikki minun tuntemani äidit ovat kyllä muuttuneet ihan tavattoman tylsiksi vauvan synnyttyä ja jo raskausaikana. Vauva sitä ja imetys tätä, perhekerho siellä ja luomusoseet tuolla. Toki on ymmärrettävää, että näistä asioista puhuu, kun koko elämä kodin ja perheen ympärillä, mutta en silti jaksa. Lisänä sitten vielä se, että kun minä voisin tavata töiden jälkeen arkena, niin onkin jo iltasyötön tai nukkumaanmenon aika ja viikonloppuna halutaan viettää yhdessä perheenä aikaa. Tämäkin on tietenkin ymmärrettävää, mutta...

Jos taas pääsemme tapaamiseen asti, niin joko tulee kiire ehtiä aikaisin kotiin tai sitten lapset raahataan mukaan, minkä jälkeen äiti keskittyy heidän perässä juoksemiseen ja viihdyttämiseen.

Eiköhän syötä voi olla monia. Joku on voinut kärsiä vaikeasta lapsettomuudesta, joku ei todellakaan välitä lapsista jne. Kuten itsekin sanoit, elämä on jatkuvaa kehitystä ja etenemistä. Keskity sinä uuteen vaiheeseen elämässäsi ja anna entisten ystäviesi keskittyä omiinsa. Mikään maailmassa ei ole pysyvää. Turha liikaa asiaa murehtia. Sinä saat kyllä uusia ystäviä, eivätkä hekään välttämättä ole ikuisia.

Ja kun ap sanoo, ettei ole "mammamaassa" - sinne päätyvät kaikki ne raskaana olevat, jotka eivät tee aborttia ja saavat elävän lapsen, eivätkä anna tätä adoptioon. Ellei sitten lasta esimerkiksi huostaanoteta.

Ei ole edelleenkään provo tämä. Kurjaa että sinulla tuollainen kokemus nro 29 :( Silloin tosiaan ne lapselliset kaverit joiden kanssa tuli vietettyä aikaa ennenkun itse osasin edes vielä aavistaa että oma elämäni tuo tähän, eivät olleet tylsiä. En tiedä varmaan tarkalleen mitä tuo tylsä ihminen tarkoittaa. Itse olen introvertti jonka suurinta huvitusta on dokumentit, luonto kävelyt, kirjat.. Eli olen itsekin varmasti tylsä valtaosan mielestä :D Mutta tosiaan nämä ystäväni osasivat/ osaavat puhua ja puhuvatkin muustakin kuin vain lapsistaan. Olen tutustunut heihin opiskeluiden kautta (humanistisessa) ja harrastusten kautta. Todella fiksuja ihmisiä joilta saanut korvaamattomia näkökulmia erinäisiin asioihin ja ajatus että olisin blokannut heidät sen vuoksi että heillä on lapsi/lapsia kuulostaa absurdilta käytökseltä itselleni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olisko sulle sitten ok se että et ikinä voisi puhua näille ystäville lapsestasi eivätkä he esim tulisi ikinä luoksesi kylään jos lapsi on kotona? Sietäisitkö sinä sen että kaverisi eivät halua koskaan nähdä lasta eivätkä pidä siitä? Tuskin.

Toki jotkut velat tykkää lapsista, mutta itse en ainakaan näe mitään järkeä kaveruudessa lapsellisen kanssa - en siedä lapsia, eikä kukaan vanhempi siedä kaveria joka ei siedä hänen lastaan. Joten tekemätön paikka.

ei tietenkään olisi ok. Eihän sellainen ole ystävyyttä. Ei ole ollut edes ennen positiivisen raskausuutisen. Kyllähän ystävää tulee vilpittömästi rakastaa sellaisena kun hän on oli se sitten lapsellinen, lapseton, homoseksuaali, kasvissyöjä, saksassa syntynyt tms. Ja kuten kirjoitin edelliseen viestiini niin kyllähän minäkin kuuntelen ystävieni vuodatuksia asioista joita itse en ole kokenut. Ap

Sinä halusit kuulla mahdollisia syitä, mutta nyt et niitä hyväksy? Joojoo sinä olet täydellinen ihminen ja tykkäät lapsista, moni vela ei. Itsekään et kuitenkaan hyväksyisi ystävää joka ei siedä lastasi, joten et sinäkään rakasta ystäviäsi ihan ehdoitta vai mitä? Sinulla ehtona on se, että he pitävät lapsestasi ja suostuvat viettämään senkin kanssa aikaa. Esim minä en voi sietää lapsia, joten jos olisit (ollut) ystäväni, olisi se suhde loppunut siihen kun päätit hankkia lapsen. Mitä sitä pitkittämään kun minä en halua elämääni lapsia missään muodossa, ja sinä (sekä useimmat vanhemmat) eivät halua elämäänsä ihmistä joka ei pidä heidän lapsestaan.

Kyllä hyväksyn, en minä sinun tunteillesi minkään voi. Jos koet noin. Koet noin. En ole missään vaiheessa sanonut olevani täydellinen ihminen. Ei kait sellaista olekaan. Elämä on jatkuvaa kehitystä, täytyy katsoa itseään peilistä ja miettiä omia vikojaan, kohtia joissa tulisi kehittyä. Koetko silloin että olet vilpittömästi rakastanut näitä ihmisiä ketkä jätit heidän äidiksi/isäksi tulon jälkeen? Miksi koet niin suurta vastenmielisyyttä niiden ihmisten lapsia kohtaan? Onko se pelkästään se vauva-aika mitä kohtaan koet vastenmielisyyttä vai hylkäisitkö mahdollisen ystävyyden myös ihmisen kanssa jonka lapsi/lapset ovat varttaneempia, teini-ikäisiä tms? Miten muut aiheet jotka eivät sinua koske ystäviesi elämässä: Saavatko he avautua niistä sinulle? Onko muita ns ei sallittuja aiheita kanssasi keskustellessa? Ap

Eihän päätös ole ollut minun, vaan heidän. He ovat päättäneet hankkia lapsia. Olisitko sinä sellaisen ihmisen ystävä joka vaikka alkaisi natsiksi tai liittyisi isikseen? Jos et, niin tarkoittaako se että et näitä ihmisiä rakastanut alunperinkään, tai että et ole kypsynyt, tai että sinulla olisi pitkä lista asioita epäsallituja keskustelunaiheita? Tarkoittaisiko se että sinä päätit yhtäkkiä etteivät he ole enää ystäviäsi?

Ps. Sun jutuista paistaa tosi selkeästi läpi se, että mammamaassa olet jo ja paksusti (sic).

Et tunne minua, (siis kun kirjoitat että paistaa läpi että olen mammamaassa) olen ihan ennenkin raskaaksi tuloa ollut luonteeltani rauhaa rakastava hippihörhö" :D uskon rakkauteen. Se on suurin voimavara mitä meillä ihmisillä on ♡ Et vastannut kysymykseeni, miksi koet vastenmielisyyttä lapsia kohtaan? Jo se että rinnastat rakkaudesta syntyneen ihmisen terrorismiin, väkivaltaan, kertoo että koet lapset vastenmielisiksi. Miksi? Onko sinulla muita ei sallittuja aiheita niin sanottujen ystäviesi kanssa joista et suo heidän puhua /avautua kanssasi? Ja miten tuo lapsen ikä kysymys, jos sinulla on orastava ystävyyssuhde ihmiseen jolla on murrosikäinen lapsi niin onko sekin ehdoton ei sinulle? Ap

Huoh. Hyväksy nyt vain se, että on ihmisiä jotka eivät pidä lapsista. Mitä väliä sillä on miksi ei? Lapset alkavat olla siedettäviä siinä 18-20 vuotiaana, eli kun eivät ole lapsia.

Harmi. Jos et halua perustella kantaasi niin meidän keskustelu ei varmaan jatku. Toivon sinulle kaikkea hyvää koko sydämestäni. Ap

Miksi ihmeessä sitä, että ei pidä lapsista, pitäisi sen kummemmin perustella? Kysytkö perusteluja niiltäkin, jotka pitävät? Lapset ovat meluisia, sotkuisia, tietämättömiä, jankkaavia, haisevat, juoksevat, jne jne. Niistä ei ole mitään iloa, mutta paljon vaivaa ja hankaluutta ja ne rikkovat asioita. En halua olla niiden kanssa samassa tilassa ja ne kiinnostavat yhtä vähän kuin mikä tahansa aihe jota yritän elämässäni välttää (kuten vaikka tupakansavu ja tupakointi tai uskonnon harjoittaminen.) en yksinkertaisesti halua elämääni lapsiasioita koska näen ne vain negatiivisina.

Miten tämä perustelu muuttaa yhtään mitään, vai oliko sinulle muka oikeasti uutinen ja yllätys että monet velat ovat lapsettomia koska eivät pidä lapsista? Tai ylipäätään se, että jotkut eivät pidä lapsista?

No... mä olen kokenut tuon myös. Ja se teki todella pahaa - vuosia. Sitten ryhdistäydyin. Etsin uusia mielenkiinnon aiheita itselleni ja aloin kehittämään elämääni siihen suuntaan että olen onnellinen ilman niitä kavereita. No nykyään on todella paljon ystäviä, mutta se johtuu täysin siitä että olen opiskelemassa ja töissä taas, enkä puhu lapsista - edes muiden äitien kanssa. Keskitytään itseemme ja toisiimme.

Nykyään jos joku tuttu saa lapsen.. Toki olen tekemisissä mutta mua ei vois vähempää kiinnostaa mitkään raskausajan jutut tai vauva hommat. Nautin aikuisten ihmisten jutuista ja valitettavaa on että yleensä kaikki jotka saa vauvan muuttuu vähän hörhöksi ja omaa napaa tuijottelevaksi.

Joten mun vinkki sulle on (kaikella rakkaudella). Älä puhu raskaudesta tai vauvoista tms vaan keskity edelleen niihin aikuisten juttuihin ja sun kavereiden kanssa normaaliin kanssakäymiseen. Kyllä ne jää sun elämään kun ne huomaa että sä ihan mammautunut ole. Kukaan jaksa sellaista. Ei edes ne äiti ihmiset...

Kun olit vielä vela, niin olitko sitä kuinkakin tiukasti. Millä sävyllä puhuitte vela-ystäviesi kanssa aiheesta? Ehkäpä nuo vela-ystäväsi kokevat sinut epäluotettavaksi takinkääntäjäksi ja jengipetturiksi, ja miettivät että jos näinkin isossa asiassa mielesi voi muuttua tuosta vaan, niin kuinkahan luotettava muuten olet.

jennanaabana kirjoitti:

No... mä olen kokenut tuon myös. Ja se teki todella pahaa - vuosia. Sitten ryhdistäydyin. Etsin uusia mielenkiinnon aiheita itselleni ja aloin kehittämään elämääni siihen suuntaan että olen onnellinen ilman niitä kavereita. No nykyään on todella paljon ystäviä, mutta se johtuu täysin siitä että olen opiskelemassa ja töissä taas, enkä puhu lapsista - edes muiden äitien kanssa. Keskitytään itseemme ja toisiimme.

Nykyään jos joku tuttu saa lapsen.. Toki olen tekemisissä mutta mua ei vois vähempää kiinnostaa mitkään raskausajan jutut tai vauva hommat. Nautin aikuisten ihmisten jutuista ja valitettavaa on että yleensä kaikki jotka saa vauvan muuttuu vähän hörhöksi ja omaa napaa tuijottelevaksi.

Joten mun vinkki sulle on (kaikella rakkaudella). Älä puhu raskaudesta tai vauvoista tms vaan keskity edelleen niihin aikuisten juttuihin ja sun kavereiden kanssa normaaliin kanssakäymiseen. Kyllä ne jää sun elämään kun ne huomaa että sä ihan mammautunut ole. Kukaan jaksa sellaista. Ei edes ne äiti ihmiset...

En olekaan puhunut/paasannut näille lapsettomille vauvajutuista. Valtaosa heistä katkaisi välit kun kuuli positiivisesta raskaustestistä eli en olisi ennättänytkään :D ei sen puoleen että olisinkaan. Kuten aiemmin kirjoitin, puhun niistä äitini kanssa. Ap

Mun "vela" ystävä tuli raskaaksi ja mä olin ensimmäisten joukossa onnittelemassa. Luonnollisesti otin asian niin että nyt lapsi on tärkeä osa ystävän elämää ja pääsen minäkin taas katsomaan sitä touhua läheltä (olen siis itse vela, suurin osa ystävieni lapsista on jo kouluikäisiä).

Mutta oikeasti se lapsi dominoi niin totaalisesti ystävääni, että mitään muuta ei mahtunut enää hänen elämäänsä. Ymmärrän ihan hyvin, onhan se tärkeintä hänelle elämässä. Osallistuin hänen elämäänsä, kuuntelin ja kyselin, olin lapselle hyvä "täti", niin kuin nyt kykenin. Mutta pian huomasin että ystäväni on kadonnut, ensin henkisesti, ja sitten ihan fyysisesti. Kun lasta pitää viedä niin moneen paikkaan ja sen kanssa touhuta, ei mulle enää riittänyt aikaa. Pari kertaa vuodessa nyt nähdään, ja yleensä lapsi on aina mukana.

Ja mä tykkään kyllä lapsista, paras ystäväni on äiti neljälle, ja lapset ovat minullekin läheisiä. Mutta mä en vaan jaksa puhua ainoastaan yhdestä asiasta jatkuvasti, pahoittelen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole edelleenkään provo tämä. Kurjaa että sinulla tuollainen kokemus nro 29 :( Silloin tosiaan ne lapselliset kaverit joiden kanssa tuli vietettyä aikaa ennenkun itse osasin edes vielä aavistaa että oma elämäni tuo tähän, eivät olleet tylsiä. En tiedä varmaan tarkalleen mitä tuo tylsä ihminen tarkoittaa. Itse olen introvertti jonka suurinta huvitusta on dokumentit, luonto kävelyt, kirjat.. Eli olen itsekin varmasti tylsä valtaosan mielestä :D Mutta tosiaan nämä ystäväni osasivat/ osaavat puhua ja puhuvatkin muustakin kuin vain lapsistaan. Olen tutustunut heihin opiskeluiden kautta (humanistisessa) ja harrastusten kautta. Todella fiksuja ihmisiä joilta saanut korvaamattomia näkökulmia erinäisiin asioihin ja ajatus että olisin blokannut heidät sen vuoksi että heillä on lapsi/lapsia kuulostaa absurdilta käytökseltä itselleni. Ap

Tylsällä tarkoitan tässä tapauksessa ihmistä, jonka elämä pyörii kodin ja vauvan/lapsen ympärillä. Raskausaikana tämä ei yleensä vielä niin näy, koska yleensä käy töissä ja harrastuksissa eikä lapsi ole vielä elämän keskipiste, jonka ympärillä kaikki pyörii. Toivottavasti kuitenkin löydät vielä kivoja uusia ystäviä, vaikka muista äideistä!

29

29 jatkaa vielä, että joskus muutos voi olla yhtä iso (tai ehkä isompikin) kuin uskoontulo. Sinä ap kummastelit, miten et voisi blokata ketään tuttuasi elämästäsi, jos he saisivat lapsia. Ydin on mielestäni siinä, että he muuttuvat lapsen saatuaan ihan vieraiksi ihmisiksi, joita ei meinaa enää tunnistaa. Ja siis aiempaa huonompaan suuntaan. Eikä se muutos välttämättä mene ohi vauvavuoden jälkeen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki raskautuneet katoavat mammalandiaan. Poikkeuksetta. Ja tietysti se onkin lapsen parhaaksi, mutta vela ei sinne halua. Itsekin olen jättäytynyt mammaporukoista pois, sama jättäytyä, kohta jätetään.

Aika aikaa kutakin.

Kai teidän ystävyytenne nyt muuhunkin on perustunut kun siihen että onko toisella lapsia vai ei? Itse olen kokenut sen aina rikkaudeksi että on mahdollisimman kirjavaa porukkaa ympärilläni. Ei minua haittannut jutella vauva/lapsiasioista perheellisten ystävieni kanssa kun olin lapseton. Päinvastoin, oli kiva käydä välillä kurkistamassa itselle tuntemattomaan maailmaan. Olin myös mielelläni lapsen vahtina heille (esim yksi yh kaveri jonka saattoi olla hankalaa ihan käydä pankissa tms asioilla). Ne viestit joita olen laittanut lapsettomille ystävilleni tiedustellen heidän vointiaan niin en ole niihin laittanut mitään novellia vauva-hehkutuksesta koska olen huomannut että se ei heitä selkeästi kiinnosta. Äitini kanssa olen päässyt sitten hehkuttamaan näitä mamma juttuja vauvan vaatteista ja raskausoireista :) Ap

Toki ystävyys on perustunut kaikkeen muuhun. Se on perustunut nimenomaan kaikkeen muuhun kuin lapsiin. Mammalandiaan kadonneilla kaikki liittyy lapseen, ihan aikataulujen sovittamisesta lähtien. Lapsi on aina mukana puheissa tai ihan fyysisesti.

Kun lapsi on paikalla, ei äiti yleensä oikeasti keskity mihinkään muuhun. En ole koskaan erityisemmin pitänyt lapsista, itkut ja raivarit saavat aikaan fyysisen pahoinvoinnin. En siis hakeudu tilainteisiin, joissa tapaamani ystävän fokus on jossakin itselleni merkitysettömässä ja häneen ei saa oikeaa kontaktia. Liian kuluttavaa.