Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
10v. naimisissa ja yhä vaan mies valehtelee ja minä siedän
25.05.2016 |
Mutta nyt meinaa kyllä lähteä järki mulla. En vaan jaksa. Kertokaa mulle, MIKSI joku jaksaa valehdella isoista ja pienistä jutuista tai salailla asioita. Viimeisen kuukauden aikana mies on jättänyt kertomatta, että oli ilmoittautunut ja aikeissa lähteä työporukan kanssa Berliiniin mutta joutui perumaan viikkoa aiemmin, kun hänen äidilleen järjestettiin ex tempore yllätys -85-vuotisjuhlat. Kuulin yhteiseltä tutulta, miehen kaverilta että "harmi kun Matti ei päässytkään Berliiniin kun tuli ne äidin synttärit" ja siitä selvisi tämä homma. Otin asian puheeksi ja hän sanoi, että oli vaan alustavasti ilmoittautunut ja perunut siksi, kun minä olin suunnitellut perheelle matkaa Berliiniin ja se oli peruuntunut eikä halunnut tuottaa mulle pahaa mieltä!!! Että siinäkin valehteli.
Lapsen futisseura puolestaan oli ilmoittanut, että lapsi ei saa jatkaa seurassa, koska niin monta kuukautta seuramaksuja on maksamatta. Ne olivat siis miehen vastuulla. Sit kyllä hoiti ne. Futis on siis vähän niinkuin hänen ja pojan yhteinen juttu ja siksi on halunnut, että kaikki tiedot tulevat hänelle. Joukkueenjohtajalta turnauksessa kuulin sivulauseessa.
Osti mulle synttärilahjan ja väitti ostaneensa sen "kiinalaistuotteita myyvästä antiikkiliikkeestä Bulevardilta" mut sit kun kävin meidän sen kuun tiliotetta läpi, niin oli ostanut lahjan halpaliikkeestä - ja siis mulle olis ollut ihan sama MISTÄ se on ostettu, miksi pitää valehdella ihme stoori?
Joululomalla me oltiin vuokrattu pieni huoneisto Thaimaasta jossa oli vapaa sohva olkkarissa ja sit vasta paria päivää ennen matkaa kuulin, että mies on sopinut vanhimman siskonsa tyttären kanssa, että hän tulee puoleksitoista viikoksi siihen, ei ollut kehdannut kieltäytyä muttei ollut viitsinyt kertoa mullekaan. Kuulin 8-vuotiaan poikamme kautta asiasta, hän sanoi että "Tiinakin" on tulossa ja kysyin mieheltä, että onko näin.
Eilen tuli taas tämmöinen pikkujuttu: Meidän kerrostalon pihassa tehdään tosi isoa remppaa, putkia vaihdetaan ja pihalla on 2 kaivuria, kuorma-auto, tyyppi moottorisahan kanssa, piha auki ja äijiä häärii työkalujen kanssa. mä lähdin jo kuudelta töihin, mies laittoi pojan kouluun kasilta. Soiteltiin ja puhuttiin mm. piharempasta. Hän sanoi että oli saattanut pojan alaovelle ja vahtinut, että menee turvallista reittiä. No sit kun hain poikaa ip-kerhosta niin ensitöikseen kertoi, että oli joutunut kävelemään "pitkin pusikkoa" ja joku mies oli käskenyt hänen mennä toista puolta, kun kaivuri meinasi osua häneen. Kysyin eikö isä saattanut, no ei, eteisessä oli sanonut heippa.
En ymmärrä, miksi pitää keksiä ihan tuulesta temmattuja juttuja, salailla, valehdella isoistakin asioista... Mies on muutenkin sulkeutunut, ei puhu itsestään tai asioistaan tai ei muutenkaan päästä mua oman elämänsä "piiriin". Jos töissä tulee huonoa palautetta niin ei puhettakaan että jakaisi asian mun kanssa, hautoo yksinään ja vasta puolen vuoden päästä saattaa kännissä kertoa.
Erota hän ei missään nimessä halua, aina vannoo rakkautta. eikä hänellä käsittääkseni ole sivusuhdetta. Ja rupeaa about nyhkimään, jos sanon että suhteessamme ei ole kaikki kunnossa. Tai toinen vaihtoehto on, että rupeaa karjumaan, että miksi aina haukun häntä. Kuten eilen illalla, kun olisin halunnut puhua tästä valehtelusta. Kuulemma kaivelen menneitä, vaikka joka päivä on uusi valhe. Miten tässä jaksaa? Mies on muuten ok, ei ole väkivaltainen tai manipuloiva, ei ole ilkeä muuta kuin valehtelemalla, ei hauku, tuo usein kukkia, kuskaa lasta harrastuksiin... Eikä viina yleensä ongelma. Lapsen kanssa tulee hyvin toimeen. Miksi mies on tommoinen? Kannattaako mun vaan sietää, kun monissa asioissa mies on ok ja meillä tosiaan 8-vuotias lapsikin. Olen odotellut, että mies muuttuisi vuosien varrella, kun on luvannut lopettaa valehtelun mut ei ole lopettanut.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persoonallisuushäiriö. Miehesi kuvittelee, että hänellä ei ole velvollisuutta puhua totta vaan voi esittää asiat juuri hänelle sopivalla tavalla. Uskoisin valehtelun olevan hänelle niin luontaista, että tuskin edes huomaa valehtelevansa. Yhtenä päivänä huomaat, että hän onkin valehdellut sulle todella isosta asiasta, esim. saattanut sut kuseen, pettää sua toisen naisen kanssa... Tai mitä tahansa. Sä joudut elämään koko ajan varpaillaan. Kannattaisi varmaan erota.
Miksi tommosta pitäisi sietää? Mies kohtelee sua ala-arvoisesti, tuskin hän edes on kykenevä terveeseen, tasa-arvoiseen ihmissuhteeseen. En itse katselisi tuota hetkeäkään. Valehtelijat ei muutu. Ylipäätään ihmiset ei muutu.
Miten olet jaksanut katsella tota touhua noin pitkään? Toki ymmärrän, että lapsen takia ei halua kovin äkkiä erota mutta tuohan on patologista valehtelua. Sairautta. Pärjäät ja voit paremmin, kun olet ihan omillasi. Jätä koko ukko, se on mun neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin voin vielä ymmärtää että siedät sitä parisuhteessa joka on jo kestänyt 10 vuotta, mutta jos sitä on jatkunut kaiken aikaa miksi siedit sitä alussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että mies tulee koskaan muuttumaan. Hänen pitäisi ensin kantaa vastuunsa valehteluista eikä näytä niin tekevän.
Veikkaan, että pahenee vain ajan kanssa ja joku kerta laittaa sut todella pahaan pulaan mistä sä et selviä niin vain.
Mä en kestäisi tuollaista suhdetta. Mun mielestä puolisoonsa pitää pystyä luottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Valehtelijat ei muutu. Ylipäätään ihmiset ei muutu.
Ei ihan pidä paikkansa, totta kai ihminen voi muuttua, mutta sen pitää lähteä omasta itsetutkiskelusta, oivalluksesta ja halusta muuttua. Toista ei voi muuttaa, ei aidosti, vaikka käyttäytymiseen pystyisikin vaikuttamaan. Ap:n tapauksessa näyttää siltä ettei edes siihen pysty, miehellä kun ei omasta mielestään ole mitään vikaa käytöksessään. "Mitäs vanhoja kaivelet", ja uutta valetta päälle. Ei ei ei, en ikinä kestäisi. Rehellisyys on minulle ihan kaiken a ja o parisuhteessa ja sitä teillä ei ole nimeksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli sama homma. Jatkuvasti puoliso jäi kiinni pa..anpuhumisesta. Kiisti aina kaiken ja huusi minulle, että ei ole sitä tehnyt tai sanonut yms. Valheet välillä aivan liibalaabaa ja välillä ihan pikkuasioista. Kymmenen vuotta jaksoin, sitten lähdin. Aloittajan miehestä tuli heti exä mieleen. Koskaan en saanut selitystä, että miksi pitää valehdella.
Puheenaiheetahan siinä loppui, kun aina olisi joka asia pitänyt tarkistaa jostain.
Harmi. Minulla on kokemusta vain tapailuvaiheen valehtelevasta miehestä. Sekin oli kammottavaa. Oikein mihinkään ei voinut luottaa. Sekään mies ei ollut moksiskaan valehteluistaan.
Valehtelu liittyy joihinkin persoonallisuushäiriöihin, mutta tietenkään miehesi kohdalla ei tarvitse silti olla sellaisesta kyse. Valehtelija on oppinut selviytymään tilanteista valehtelemalla, silläkin uhalla, että kohta valhe paljastuu. Strategia ei tunnu kovin hyvältä, mutta ilmeisesti siitä on hänelle hyötyä, koska valehtelu ei taida useinkaan vähetä.
Parisuhteessa valehtelu on erittäin kuluttavaa, koska valehtelija on koko ajan läsnä ja mukana järjestämässä elämää. Jaksatko tuollaista elämää? Varmasti vaikea paikka, kun miehessä on niin paljon hyvää. Voisiko miestä saada jonkin mielen ammattilaisen puheille. Sitten ainakin ammattilainen ja ulkopuolinen olisi tutustunut mieheen ja ehkä saanut miehen tajuamaan, kuinka vahingollista hänen valehtelunsa on. Toisaalta olen lukenut narsisteista sellaista, että terapiassa he saattavat vain oppia, kuinka he voivat yhä paremmin manipuloida muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei jaksa sun nalkutusta ja keksii pieniä valkoisia valheita jotta elämä olisi helpompaa. Katsopa myös itseäsi peiliin ja kritisoitko miestäsi turhan usein pienistä asioista? Ehkä mies ei vaan jaksa sellasta pientä valitusta kokoajan...
Vierailija kirjoitti:
Se ei jaksa sun nalkutusta ja keksii pieniä valkoisia valheita jotta elämä olisi helpompaa. Katsopa myös itseäsi peiliin ja kritisoitko miestäsi turhan usein pienistä asioista? Ehkä mies ei vaan jaksa sellasta pientä valitusta kokoajan...
Juu juu, niin niin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on itsekäs kusipää joka ei kunnioita sua sen vertaa että vaivautuisi puhumaan totta sulle.
Pääsee helpolla elämässä kun kieroilee ja valehtelee asiat itselleen edullisiksi.
Ja ei tule muuttumaan muuksi kuin pahemmaksi!
Ja ihan turha enää valehtelusta jäkättää tai vaatia muutosta koska mies tietää että mitään seurauksia ei oikeastaan ole. Ja kun yksi valhe paljastuu niin takuulla on 10 muuta mistä et tiedä mitään. Mies on selkeästi patologinen valehtelija joka vähättelee tekemisiään ja sanomisiaan ja osaksi myös itse uskoo omat valheensa.
Ja koska mies itsekin haluaa uskoa omat paskapuheensa niin luulee myös olevansa paljon parempi mies kuin onkaan.
Miestä et voi muuttaa mutta oman elämäsi voit muuttaa...
Vierailija kirjoitti:
Se ei jaksa sun nalkutusta ja keksii pieniä valkoisia valheita jotta elämä olisi helpompaa. Katsopa myös itseäsi peiliin ja kritisoitko miestäsi turhan usein pienistä asioista? Ehkä mies ei vaan jaksa sellasta pientä valitusta kokoajan...
Kai tajuut, että ap valittaa juuri siksi, kun mies valehtelee? Syy- ja seuraussuhde: jos ei mies valehtelisi, ei ap myöskään valittaisi. Vähän nyt valoja päälle
Olen surullinen puolestasi. Mieti, että sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet terveeseen ihmissuhteeseen kunnon miehen kanssa. Jos hän on kerran sitoutunut lapseen niin varmaankin eronkin jälkeen panostaisi lapseen. Ja ilmeisesti Helsingissä asutte ja töissä olette, niin olettaisin että eronkin jälkeen pystyisitte molemmat pk-seudulla ja siten lapsen kanssa on erotilanteessa helpompaa.
Näitä kertomuksia lukiessa muistaa olevansa kiitollinen, että puolisona on perus-rehellinen, tekemisistään ja sanomisistaan vastuun kantava jörrikkä. Ei romanttisin, ei tuo juuri kukkia tai keksi yllätyksiä tai mikään supermies muutenkaan mutta luottamus ja rehellisyys on molemmilla 100% toista kohtaan.
Itse alussa ajattelin, kun puolison puheet eivät paikkaansa pitäneet, että kyllä hän siitä muuttuu. Kun huomaa, etten lähde minnekään, puhun itse totta, olen tukena ja rakastan.
Paskan marjat mitään muuttnut. Paitsi vakuuttavammaksi kiistämään kaiken, että epäilin jo itseänikin ja varsinkin muita. Heh.
T: tuo joka lähti 10 vuoden jälkeen
Meillä vähän sama ongelma sillä erotuksella, että mies kertoo useimmiten vain osan totuudesta ja jotain oleellista tietoa jää puuttumaan tai ymmärrän koko asian aivan väärin, koska kertoo sen kummallisesti. Olenkin oppinut ajan myötä tenttamaan kaiken aasta ööhön ja niin moneen kertaan, ettei mitään porsaanreikiä jää. Mies siis harvoin tarkoituksella valehtelee, epäilen ennemminkin jotain kielellistä ongelmaa. Kaikki raha-asiat ja sovitut menot (käymme lähes päivittäin kalenteria läpi, jotta mitään "olen muuten menossa lauantaina Rovaniemelle" -tyyppisiä asioita ei ilmaantuisi päivän varoitusajalla) ovat tietenkin minun takanani, se auttaa jo kummasti vähentämään hankaluuksia.
Se hyvä puoli tässä on, että tulee puhuttua puolison kanssa Paljon!
Vierailija kirjoitti:
Itse alussa ajattelin, kun puolison puheet eivät paikkaansa pitäneet, että kyllä hän siitä muuttuu. Kun huomaa, etten lähde minnekään, puhun itse totta, olen tukena ja rakastan.
Paskan marjat mitään muuttnut. Paitsi vakuuttavammaksi kiistämään kaiken, että epäilin jo itseänikin ja varsinkin muita. Heh.T: tuo joka lähti 10 vuoden jälkeen
Miksi ajattelit että hän muuttuu? Ajattelitko että sinä tai rakkaus tai joku saisi hänet muuttumaan? Sanoitko puolisolle että et siedä valehtelua ja jos hän ei sitä lopeta suhdetta on mahdotonta jatkaa?
Alue: Aihe vapaa
Ei ne muutu. Hajotat vaan pääsi. Lähde mieluummin nyt kuin viiden vuoden päästä, kun olet täysin loppu ja itsetunnon rippeetkin viety. Nimittäin tuo jatkuva valehtelu syö itsetuntoa. Kokemusta on. Kun pääsin eroon valehtelevasta miehestä, niin aloin voida paljon paremmin, jopa fyysisesti!