Lue keskustelun säännöt.
Miksi nuoret naiset muuttavat Ruuhka-Suomeen?
25.05.2016 |
Luulisi elämää olevan muuallakin. Meillä on kaunis kotimaa, jonka rikkaus ovat maaseudun pienet kylät ja pikkukaupungit. Elämä maaseudulla on aidompaa ja ihmisläheisempää kuin Ruuhka-Suomessa.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Luulisi elämää olevan muuallakin. Meillä on kaunis kotimaa, jonka rikkaus ovat maaseudun pienet kylät ja pikkukaupungit. Elämä maaseudulla on aidompaa ja ihmisläheisempää kuin Ruuhka-Suomessa.
Siellä saatan peräjunttilassa ei ole mitään. Ei siis mitään!
Ja ruuhka-Suomea ei ole edes olemassa. Joku Helsingin kehätien pikkuinen autojono ei todellakaan ole mikään ruuhka.
Aito, ihmisläheinen = maaseudun tyhjyys, kyttäys, tiedetään toisten asian paremmin kuin henkilö itse, palveluiden puute.
Etelään muuttaminen on fiksu teko. Muttotappiosuomi ei kummoisia uranäkymiä tarjoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten olemassa jotain oikeaa tilastoa siitä että naiset muuttaisivat enemmän maalta pois kuin miehet? Ja jos on niin kuinka paljon enemmän? Ainakin se visio että maalla asuu vain yksinäisiä miehiä eikä yhtään naista on aika karusti liioiteltu.
Niin, lukumäärällisesti en tiedä naisten ja miesten muuttoeroista. Suomessa vaan on (nuorissa) reilusti enemmän miehiä kuin naisia niin luonnollista, että maaseudulle jää sitten enemmän miehiä vaikka muuttomäärä olisi sama. Ei Suomessa ole kuin muutama kaupunki, jossa naisia on enemmän kuin miehiä.
2014 (20-29v)
Helsingin seutukunta: m 98 638, n 101 612
Turun seutukunta: m 22 040, n 22 769
Lisäksi vain Rovaniemen ja Kuopion seutukunnissa naisia on hitusen verran enemmän.
Minä olen jo päälle kolmekymppinen nainen ja haluaisin asua maaseudulla luonnon rauhassa. Mutta kun en elä kynsiä pureskelemalla, on pakko asua siellä, missä on töitä.
Muuttaisin heti Tampereella tai Helsinkiin, jos pystyisin. Kaipaan ihmisiä ympärilleni, tylsää mennä kauppaan kun kukaan ei tule vastaan vaikka tässäkin "kaupungissa" asuu n. 50 000 asukasta, missä he ovat??
t. mies
Vierailija kirjoitti:
1. Opiskelupaikat
2. Työpaikat
3. Kaupungeissa ollaan keskimäärin liberaalimbia kuin maalla
4. Harrastusmahdollisuudet
5. Palvelut
6. Mahdollisuus autottomaan elämään
7. Mahdollisuus anonyymiyteen ja "massaan hukkumiseen"
8. Kohtaa paljon heterogeenisempiä ihmisiä ja tuttava/ystäväpiiri monipuolistuu
9. Pääsee nopeasti/halvalla myös muualle maailmaan, kun asuu Helsinki-Vantaasta edes siedettävän matkan päässä.
10. Saa elää sellaista elämää kuin haluaa, eikä esim. vapaaehtoisesti lapsettomaksi jäänyttä naista pidetä lähestulkoon vammaisena.
Tässä omia syitäni, miksi aikoinani muutin maalta Helsinkiin ja miksi myös jäin tänne (ja tulen tulevaisuudessakin jäämään). Lapsuudenseuduilla on mukava käydä kyläilemässä, mutten koskaan voisi enää muuttaa sinne.
Allekirjoitan kaikki. Pelkästään se, että naapureiden asiat tiedetään, olisi kyllä riittävä syy pysyä poissa maalta. Hrrr.... o_O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalla asuminen voi todellakin olla umpitylsää. Vanhempani ovat joskus kyselleet, enkö voisi harkita muuttamista lähemmäksi heitä. Asuvat pienellä paikkakunnalla maan itäosassa. Käyn mielelläni siellä, ja voin olla viikon verran heidän luonaan, mutta sitten on pakko päästä pois. Koska ihmisillä ei ole siellä oikein mitään, olen minä sitten iso uutinen ja naapurit hyppäävät ihmettelemässä minua ja kaupungissa asumistani. En opiskellut yliopistotutkintoa päästäkseni takaisin maalle ja maatilan emännäksi. Sekin vanhapoika, joka minua oli haikaillut emännäkseen on vieläkin todellakin ilman vaimoa. Viimeksi vanhempieni luona käydessäni hän tuli käymään ja haikaili sitä, miksi minun piti lähteä kaupunkiin enkä jäänyt hänen emännäkseen. Kysyin mitä hän olisi voinut tarjota minulle. No, emännyyden ja sen, että olisin pitänyt talon siistinä ja tehnyt hänelle ruoan ja ollut sängyn lämmikkeenä. Kun vastasin, ettei tuollainen elämä olisi riittänyt minulle ja siksi opiskelin korkeakoulututkinnon itselleni, ei tämä vanhapoika asiaa ymmärtänyt. Maalla kun on niin hyvä elää ja asua. Nyt minulla on hyvä työ ja kunnolliset ansiot ja onpa minulle tarjottu jopa ulkomaankomennustakin. Aion ottaa sen - vanhemmat ovat vielä niin hyväkuntoisia, että varmasti jaksaisivat käydä luonani Keski-Euroopassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska maalta ei löydä fiksuja miehiä, koulutusta eikä töitä.
Kaupungeissahan se miespula on?
Fiksuja miehiä ei ole koskaan liikaa ja maalla niitä on vielä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkupaikoissa vinksahtaneita taitaa asua enemmän kuin isohkoissa kaupungeissa. Lisäksi voi käydä niin, että se naapurin mies osoittautuu kavereitaan järveen hukuttaneeksi psykopaatiksi. Se siitä maalla asumisen ihanuudesta.
- Maalla on kivaa noin pari kuukautta vuodessa - jollei satu sateinen kesä
- Talvella ei ole mitään tekemistä
- Vähänkään isommassa paikassa saat olla juuri niin oma itsesi kuin haluat ja kukaan ei "tiedä" asioitasi paitsi ne maalle jääneet kyylät
- Töitä ei ole kuin jossain meijerissä tai peltitehtaassa kolmessa vuorossa paskalla palkalla
- Harrastukset: pururata, uimahalli ja hiihtolatu. Täällä voin valita harrastukseni.
- Kaupat: et löydä mitään siitä käpykylästä vaan kaikki hiirimattoa eksoottisempi on joko tilattava tai käytävä ostamassa isommasta kaupungista.
Siinäpä syitä, miksi minä mies muutin pk-seudulle lähes kolmekymmentä vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi elämää olevan muuallakin. Meillä on kaunis kotimaa, jonka rikkaus ovat maaseudun pienet kylät ja pikkukaupungit. Elämä maaseudulla on aidompaa ja ihmisläheisempää kuin Ruuhka-Suomessa.
Väärin. Maaseudulla nimenomaan et voi olla aidosti oma itsesi vaan joudut teeskentelemään ja vetämään sellaista roolia, joka yhteisössä on hyväksyttävää. Kaupungissa saat olla juuri sellainen kuin olet ja haluat olla.
Näin. Itsekin pikkupaikkakunnalta ja itse sain oikeita ystäviä vasta kun muutin isoon kaupunkiin opiskelemaan. Kotikylässä olin "vääränlainen", väärät kiinnostuksenkohteet ja mielipiteet ja kaiken lisäksi olen bi. Melkoinen silmätikku olin, kaupungissa saan olla oma itseni ihan rauhassa. Kotipaikkakunnalla on ihan kiva käydä, mutta asumaan en kylään tai edes pinehköön kaupunkiin halua.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi elämää olevan muuallakin. Meillä on kaunis kotimaa, jonka rikkaus ovat maaseudun pienet kylät ja pikkukaupungit. Elämä maaseudulla on aidompaa ja ihmisläheisempää kuin Ruuhka-Suomessa.
En ole koskaan väittänyt ettei elämää olisi muuallakin. Töitä siellä ei kuitenkaan ole. Muuttaisin maalle heti, jos tietäisin miten hankkia siellä toimeentuloni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi elämää olevan muuallakin. Meillä on kaunis kotimaa, jonka rikkaus ovat maaseudun pienet kylät ja pikkukaupungit. Elämä maaseudulla on aidompaa ja ihmisläheisempää kuin Ruuhka-Suomessa.
Väärin. Maaseudulla nimenomaan et voi olla aidosti oma itsesi vaan joudut teeskentelemään ja vetämään sellaista roolia, joka yhteisössä on hyväksyttävää. Kaupungissa saat olla juuri sellainen kuin olet ja haluat olla.
Tämä on totta. Asun itse pienellä paikkakunnalla ja vaikka olen jo keski-ikäinen, täällä asuminen on välillä todella ahdistavaa. Muutimme tänne työn perässä jo vuosia sitten, eli kyllä täältä töitäkin voi löytää, jos ei kovin eksoottista alaa ole opiskellut. Täällä on hirveän paljon hyviä asioita: luonto alkaa omalta pihalta, joka on mulle tärkeää. Rakastan kävellä metsässä, marjastaa ja sienestää, hiihtää, lumikenkäillä. Voin hypätä pyörän selkään ja lähteä pyöräilemään kivoja pikkuteitä suoraan kotipihalta. Kiva uimaranta on parin sadan metrin päässä. Meillä on ihana, iso piha, eikä ole naapurit heti nurkan takana.
Mies kalastaa ja tykkää tehdä metsätöitä. Teini-ikäiset pojat viihtyvät erinomaisesti, mutta tytär odottaa jo kovasti, että pääsee täältä pois.
Se, mikä täällä ahdistaa on tämä muotti, johon kaikkien ihmisten pitäisi sopia. Olet kunnon ihminen mikäli kuulut kirkkoon, käyt oikeissa töissä, tykkäät penkkiurheilusta ja äänestät keskustaa. Ihmiset on aivan helkutin uteliaita, kaikesta pienestäkin vouhkataan viikkokausia, kunnes tulee taas joku uusi vouhkaamisen aihe. Harva on oikeasti uskonnollinen, mutta kaikki menee kirkossa naimisiin, lapset kastetaan ja käyvät rippikoulun. Ällöttävää tekouskovaisuutta. On täällä tosin sitten niitä äärimmäisen rasittavia oikeita uskovaisiakin, lestat menee, hehän ovat lähinnä omiensa parissa. Koulut pursuavat uskontoa ja jos jonkun lapsi ei kuulu kirkkoon, siitä tehdään koulussa iso numero.
Vaikka et oikeastaan kerro asioistasi kenellekään, kaikki ne kuitenkin tietävät tai luulevat tietävänsä. Päivitellään kuinka joku on työttömänä vaan, vaikka oikeasti onkin yrittäjä ja tekee töitä kotona. Kasvissyönti on naurettavaa. Tatuoinnit kertoo, että ihminen on jotenkin huono. Ollaan myös iloisia, jos joku epäonnistuu jossain, vaikka muuta näytellään. Jos ei kiinnostu naapurin juoruilusta, niin on yrmeä ja "kummallinen". Ikävä sanoa, mutta kyllä maalaisista suurin osa on vieläkin juntteja, joita on vaikea sietää.
Eli luonto täällä on ihanaa, enkä kestäisi asua kaupungissa, mutta nämä ihmiset...onhan vastaavia varmasti kaupungissakin, mutta heistä ei tiedä mitään, kun kaikki ovat omissa oloissaan. Parhaillaan mietitään, että paranisiko yhtään, jos muutettaisiin jollekin pienelle etelä-Suomen paikkakunnalle, nyt siis asutaan pohjoisemmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voisin ainakin lisätä listaan myös sen, että et koskaan oikeastaan ole yksilö jos sukusi on asunut paikalla pitkään kuten mulla on. Olet aina sukusi edustaja, sekä hyvässä, että pahassa. Mun suku on sellaista "mahtiväkeä", on istuttu pankin ja osuuskassan hallituksessa ja iso tila. Meillä oli vanhemmat muualla töissä ja pellot paketissa jo 80-luvulla, mutta niin vaan joku vanha taata kävi mulle avautumassa jostain torppariaikaisista kaunoista kerran hirvipeijaisissa vielä kymmenisen vuotta sitten. Että kun mun papan isä oli sitä ja tätä ja kyllä kuulemma oltiin valkolaisia. No, suvun historian perusteella voi sanoa, että varmaan oltiinkin, mutta en minä voi olla vastuussa 100 vuotta sitten tapahtuneista asioista.
Koulussa väitettiin, että sain hyviä numeroita ja "pärjäsin"vain siksi koska olin sukuni edustaja. Lisäksi sain muka kesätöitä ja ties mitä vain siksi, että mulla oli oikea sukunimi. Noh, kyllä siellä mansikkamaalla oli kaikki kylän teinit jotka osasi puhelimella soittaa tilan omistajalle, mutta pahanpuhujien mukaan vain minä olin päässyt sinne suhteilla.
Nyt me vain mökkeillään siellä ja sekin saattaa alkaa ahdistaa, kun ne vanhat, sanomattomat rajat tulee esille. Mun lapsikin ihmetteli, että miksei me koskaan käydä tuolla yhdessä kaljakuppilassa jätskillä kun muut mökkiläiset käy. Yritä nyt sitten 7-vuotiaalle selittää, että jos isi menee tonne niin kohta pensas pyörii tiskin editse, koska meidän suku vaan ei ole tervetullutta sinne, se on se väärä kuppila, jossa meidän kaltaiset ihmiset tässä kylässä ei käy, me käydään tuolla kioskilla vaan. Tätä on todella vaikea selittää ihmiselle, joka ei sitä ole kokenut, mutta meidän suvun paikka ei vaan ole siellä. Vaimo alkaa nyt n. 15 vuoden jälkeen ymmärtää mistä on kyse.
Helsingissä on vain minä ja mun omat ansiot. Kukaan ei sano, että saavutin elämässäni jotain koska olen jonkun niminen. Nyt kun toinenkin vanhemmistani kuoli viime syksynä, tämä kesä jää viimeiseksi tuolla mökillä. Maita en myy, mutta mökkipaikka vaihtuu jonnekkin jossa olen "muualta tullut" ja kesävieras, jonka asiat ei paikallisia kiinnosta, kunhan pidän kyläpahasta pystyssä lomarahoillani.
m45
Juuri näin!