Lue keskustelun säännöt.
Paraneeko runsasluomisen ottaa aurinkoa ollenkaan?
25.05.2016 |
Mulla on luomia yhteensä n.100, suurin osa kyllä tosi pieniä. En ole auringossa itseäni juuri eläissäni polttanut, ehkä pari kertaa. Ihosyöpäriski kuitenkin pelottaa. Tiedän, ettei auringonotto ole mitenkään terveellistä, mutta kun tänäänkin on niin ihana sää ja tekisi mieli mennä makailemaan aurinkoon! Onko ihan tuhoon tuomittu ajatus? Huolellinen rasvaus suojaksi tietysti.
Kommentit (12)
Minulla on paljon luomia ja lapsena paloin auringossa joka kesä kerran pari. Kasvimaata kitkiessä selkä paloi helposti, iltaisin oli itku silmässä, kun kivulta ei voinut nukkua. Nyt keski-ikäisenä minulta on poistettu selästä kolme epäilyttävän näköistä luomea ja yhdessä olikin ihosyövän esiaste. Kiitokset sille lääkärille, joka keuhkoja kuunnellessa kiinnitti siihen huomiota ja passitti kiireenvilkkaa leikkaukseen.
Itse olen jo vuosia sitten lopettanut auringossa löhöilyn juuri ihosyövän pelon vuoksi. Turhaa se olisikin, kun rusketun huonosti ja palan helposti. En luota aurinkorasvan suojaan.
Olin viime vuonna yhdessä tilaisuudessa, jossa vetäjä alkajaiseksi kehui, miten paikalla on muutamia reippaita ulkoilmaeläjiä eli sanat oli osoitettu niille ruskettuneille. Hän sanoi siis, että päivetyksestä näkee, ketkä ovat viihtyneet ulkona. Hänelle ei tullut mieleen, että ulkoilmasta voi nauttia myös siellä varjossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan fiksu ei altista itseään tarkoituksella auringolle aurinkoa ottamalla.
Minusta tuo 11 luomea oikeassa kädessä pätee aika moneen ihmiseen kun alkaa tarkemmin tutkia. Minäkin löydän kädestäni monta pientä luomea mutten pidä itseäni runsasluomisena.
Vierailija kirjoitti:
Olin viime vuonna yhdessä tilaisuudessa, jossa vetäjä alkajaiseksi kehui, miten paikalla on muutamia reippaita ulkoilmaeläjiä eli sanat oli osoitettu niille ruskettuneille. Hän sanoi siis, että päivetyksestä näkee, ketkä ovat viihtyneet ulkona. Hänelle ei tullut mieleen, että ulkoilmasta voi nauttia myös siellä varjossa.
Näinhän se menee. Ulkonäköihanteet on yhä sellaiset, että sopiva rusketus näyttää paremmalta ja raikkaammalta kuin kalmankalpea iho. Varsinkin kesäaikaan.
Mutta syöpäriski on luomisella ihmisellä niin suuri, etten minäkään enää uskalla maata auringossa, vaikka mieli tekisikin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo 11 luomea oikeassa kädessä pätee aika moneen ihmiseen kun alkaa tarkemmin tutkia. Minäkin löydän kädestäni monta pientä luomea mutten pidä itseäni runsasluomisena.
Ei olekaan kysymys luomien koosta vaan määrästä. Ja totta kai se nyrkkisääntö pätee aika moneen ihmiseen, kun aika monella ihmisellä on suuri riski sairastua melanoomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon luomia ja lapsena paloin auringossa joka kesä kerran pari. Kasvimaata kitkiessä selkä paloi helposti, iltaisin oli itku silmässä, kun kivulta ei voinut nukkua. Nyt keski-ikäisenä minulta on poistettu selästä kolme epäilyttävän näköistä luomea ja yhdessä olikin ihosyövän esiaste. Kiitokset sille lääkärille, joka keuhkoja kuunnellessa kiinnitti siihen huomiota ja passitti kiireenvilkkaa leikkaukseen.
Itse olen jo vuosia sitten lopettanut auringossa löhöilyn juuri ihosyövän pelon vuoksi. Turhaa se olisikin, kun rusketun huonosti ja palan helposti. En luota aurinkorasvan suojaan.
Olin viime vuonna yhdessä tilaisuudessa, jossa vetäjä alkajaiseksi kehui, miten paikalla on muutamia reippaita ulkoilmaeläjiä eli sanat oli osoitettu niille ruskettuneille. Hän sanoi siis, että päivetyksestä näkee, ketkä ovat viihtyneet ulkona. Hänelle ei tullut mieleen, että ulkoilmasta voi nauttia myös siellä varjossa.
Tiedätkö että varjoonkin kulkeutuu UV-säteilyä?
Onko sitä aurinkoa pakko ottaa ottamalla? Auringossa oleileminen myös lisää luomien määrää ja pigmenttimuutoksia, lisäksi iho vanhenee ja rypistyy nopeammin, vaikkei syöpää nyt tulisikaan. Onko se itsensä grillaaminen sitten tuon arvoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on jo pelkästään oikean käden kyynärvarressa yli 10 luomea, koko kädessä varmaan 30. Että varmaan kuulun sitten johonkin tosi suureen riskiryhmään mutta silti satunnaisesti otan aurinkoa. Aurinkorasvaa käytän runsaasti ja aina yli 50 suojakerroin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon luomia ja lapsena paloin auringossa joka kesä kerran pari. Kasvimaata kitkiessä selkä paloi helposti, iltaisin oli itku silmässä, kun kivulta ei voinut nukkua. Nyt keski-ikäisenä minulta on poistettu selästä kolme epäilyttävän näköistä luomea ja yhdessä olikin ihosyövän esiaste. Kiitokset sille lääkärille, joka keuhkoja kuunnellessa kiinnitti siihen huomiota ja passitti kiireenvilkkaa leikkaukseen.
Itse olen jo vuosia sitten lopettanut auringossa löhöilyn juuri ihosyövän pelon vuoksi. Turhaa se olisikin, kun rusketun huonosti ja palan helposti. En luota aurinkorasvan suojaan.
Olin viime vuonna yhdessä tilaisuudessa, jossa vetäjä alkajaiseksi kehui, miten paikalla on muutamia reippaita ulkoilmaeläjiä eli sanat oli osoitettu niille ruskettuneille. Hän sanoi siis, että päivetyksestä näkee, ketkä ovat viihtyneet ulkona. Hänelle ei tullut mieleen, että ulkoilmasta voi nauttia myös siellä varjossa.
Tiedätkö että varjoonkin kulkeutuu UV-säteilyä?
No kerropa kuinka moninkertaisesti vähemmän sitä tulee varjoon? Voi sitä sisällekin lukittautua aurinkoisina päivinä. Sitten tuleekin varmaan d-vitamiinin putostilaa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta, jos suojaat itsesi huolella suojakertoimella joka on 50, niin miksi et olisi auringossa makoilemassa? Muistathan hatun. Ei aurinkoa tarvitse pelätä.
Sitten taas, onko se oikeasti sen arvoista? Miksi maata auringossa kun siitä voi nauttia muutenkin? Joku ihotautilääkäri taisi sanoa hiljattain telkkarissa, että ole auringossa mutta älä ota sitä.
Minulta on varhaisvaiheen melanooma leikattu ja auringon otto ei ole minulle enää millään muotoa mahdollista. Suoraan sanottuna hirvittää miten paljon nyt näkee ihmisiä, jotka ovat itsensä polttaneet. Jopa niitä murrosiän kynnyksellä olevia lapsia! Onko se niin, että pieniä lapsia suojataan viimeiseen asti, mutta sen jälkeen asia unohtuu. Ei se aurinko muutu vähemmän vaaralliseksi iän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon luomia ja lapsena paloin auringossa joka kesä kerran pari. Kasvimaata kitkiessä selkä paloi helposti, iltaisin oli itku silmässä, kun kivulta ei voinut nukkua. Nyt keski-ikäisenä minulta on poistettu selästä kolme epäilyttävän näköistä luomea ja yhdessä olikin ihosyövän esiaste. Kiitokset sille lääkärille, joka keuhkoja kuunnellessa kiinnitti siihen huomiota ja passitti kiireenvilkkaa leikkaukseen.
Itse olen jo vuosia sitten lopettanut auringossa löhöilyn juuri ihosyövän pelon vuoksi. Turhaa se olisikin, kun rusketun huonosti ja palan helposti. En luota aurinkorasvan suojaan.
Olin viime vuonna yhdessä tilaisuudessa, jossa vetäjä alkajaiseksi kehui, miten paikalla on muutamia reippaita ulkoilmaeläjiä eli sanat oli osoitettu niille ruskettuneille. Hän sanoi siis, että päivetyksestä näkee, ketkä ovat viihtyneet ulkona. Hänelle ei tullut mieleen, että ulkoilmasta voi nauttia myös siellä varjossa.
Tiedätkö että varjoonkin kulkeutuu UV-säteilyä?
No kerropa kuinka moninkertaisesti vähemmän sitä tulee varjoon? Voi sitä sisällekin lukittautua aurinkoisina päivinä. Sitten tuleekin varmaan d-vitamiinin putostilaa ym.
Pysymällä varjossa voi helposti puolittaa uv-altistuksensa sanoo uv-appsi, joka ottaa tietonsa ilmatieteenlaitokselta tms.
Enemmän kuin 11 luomea oikeassa käsivarressa merkitsee sitä, että koko vartalossa on enemmän kuin sata luomea, mikä taas merkitsee reilua ihosyöpäriskiä. Taidat kuulua riskiryhmään.
http://www.nhs.uk/news/2015/10October/Pages/More-than-11-moles-on-an-ar…
https://www.sciencedaily.com/releases/2015/10/151019122234.htm
http://www.cancerresearchuk.org/about-cancer/type/melanoma/about/melano…