Lue keskustelun säännöt.
Onko kaikilla sivupersoonia?
24.05.2016 |
Sellaisia persoonallisuuden ulottuvuuksia, joita ihminen itse ei tiedosta ja jotka tulevat estradille, kun hänen täytyy purkaa ahdistavia tunteita tai hän tuntee pakottavaa tarvetta tehdä kiellettyjä asioita, mm. kohdistaa vihaa viattomaan? Kun hetki on ohi, tapahtuma pyyhkiytyy pois tietoisesta mielestä joko osittain tai kokonaan?
Minusta näyttää, että on. Minulla oli lapsena kaveri, joka "vaihtoi identiteettiä", kun halusi satuttaa minua ilman syytä. Pelkäsin häntä, mutten osannut puolustautua. Myöhemmin, aikuisena, olen huomannut itsekin joskus käyttäytyneeni kuin joku toinen olisi ottanut määräysvallan kehostani. Kerran kaverini käyttäytyi niin. Toinen kaverinikin käyttäytyi niin. Kun olen muistellut lapsuuttani, olen tajunnut, että sekä isäni että äitini ovat joskus käyttäytyneet niin. Sisareni muistan käyttäytyneen niin monta kertaa. Koulussa opettajani käyttäytyi niin. Olin töissä sosiaalialalla, ja siellä huomasin esimieheni käyttäytyvän niin.
Äskettäin luin uutisista, että suuri osa vanhuksista kokee väkivaltaista kohtelua hoitajilta. Ehkä hoitajatkin vain ovat käyttäytyneet niin?
Ihmiset kokevat yleensä itse olevansa niitä "hyviksiä", mutta onko kyse vain siitä, että he eivät muista niitä hetkiä, kun ovat olleet "pahiksia"?
Kommentit (27)
Jos joku kieltää jotain tehneensä tai toisen tehneen asioita niin luonnollisin selitys lienee se että oma käytös nolottaa tai yritetään päästä pälkähästä ja vierittää syy toisen niskoille tai jotain vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun menin kaverini kanssa meidän yhteiselle kaverillemme kylään, tämä ei "tiennyt kuka olen" ja kysyi minulta kuka olen. Vaikka siis oli tuntenut minut jo monta vuotta silloin! Toinen kaverini oli mukana tilanteessa ja kuuli ja näki kaiken. Kun otin tapahtuneen puheeksi, kaverini sanoi vain "ei puhuta siitä" hiljaisella äänellä ja katsoi muualle. Wtf?? Luin wikipedia-artikkelin did:stä ja siinä sanottiin, että muistikuvat jostain ihmisestä, jopa perheenjäsenestä, saattavat puuttua kokonaan, eli did-tyyppi "ei tunne" tuttua ihmistä. Dissosioitunut persoona on paaaaaaaaljon yleisempi kuin yleensä luullaan.
Hyvin hyvin mielenkiintoinen ilmiö.
Kaveriasi on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi?
Tunnen molemmat hänen vanhempansa ja on vaikea kuvitella sellaista. Mutta toisaalta eihän noista ikinä uskoisi. :(
Vierailija kirjoitti:
Pari tällaista tapausta tulee mieleen: äitini raivosi, ei muistanut jälkeenpäin kiroilleensa. Normaalisti äidillä oli nollatoleranssi huonon kielenkäytön kohdalla ihan kaikkien suhteen ja raivoissa oma kiroilu oli hyvinkin ronskia.
Sitten ex-poikaystävä, joka syytti minua usein siitä, että olen kylmä ja kova ihminen, kadotti muistinsa tapauksesta, jolloin hänen sanansa satuttivat niin, että itkin tunnin. Hänen mukaansa en koskaan itkenyt, kun minulla ei ole tunteita.
Itse olen raivostunut ym ollut pois tolaltani, mutta muistan tämän käytöksen mielestäni, enkä muutu eri ihmiseksi. En ole ainakaan huomannut tai "jäänyt kiinni", toisaalta ei kai voi muistaa, mitä on unohtanut. En kyllä koe, että negatiiviset tunteet olisivat minulle ongelma, tai että raivoaisin turhasta.
Ehkä sinäkin vain olet kuvitellut, että äitisi on kiroillut ja raivonnut ja että poikaystäväsi on haukkunut sinua? En siis sinullekaan sano, että olet varmasti kuvitellut, mutta oletko pohtinut sitä mahdollisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun menin kaverini kanssa meidän yhteiselle kaverillemme kylään, tämä ei "tiennyt kuka olen" ja kysyi minulta kuka olen. Vaikka siis oli tuntenut minut jo monta vuotta silloin! Toinen kaverini oli mukana tilanteessa ja kuuli ja näki kaiken. Kun otin tapahtuneen puheeksi, kaverini sanoi vain "ei puhuta siitä" hiljaisella äänellä ja katsoi muualle. Wtf?? Luin wikipedia-artikkelin did:stä ja siinä sanottiin, että muistikuvat jostain ihmisestä, jopa perheenjäsenestä, saattavat puuttua kokonaan, eli did-tyyppi "ei tunne" tuttua ihmistä. Dissosioitunut persoona on paaaaaaaaljon yleisempi kuin yleensä luullaan.
Hyvin hyvin mielenkiintoinen ilmiö.
Kaveriasi on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi?
Tunnen molemmat hänen vanhempansa ja on vaikea kuvitella sellaista. Mutta toisaalta eihän noista ikinä uskoisi. :(
Voi äitienpäivät. Hieman nyt vedetään lennokkaita johtopäätöksiä. Joku väärinkäsitys tuossakin luultavimmin tapahtunut. Ap on yksinkertaisesti esim kuullut väärin ja nyt kaverin vanhemmat on jo hyväksikäyttäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun menin kaverini kanssa meidän yhteiselle kaverillemme kylään, tämä ei "tiennyt kuka olen" ja kysyi minulta kuka olen. Vaikka siis oli tuntenut minut jo monta vuotta silloin! Toinen kaverini oli mukana tilanteessa ja kuuli ja näki kaiken. Kun otin tapahtuneen puheeksi, kaverini sanoi vain "ei puhuta siitä" hiljaisella äänellä ja katsoi muualle. Wtf?? Luin wikipedia-artikkelin did:stä ja siinä sanottiin, että muistikuvat jostain ihmisestä, jopa perheenjäsenestä, saattavat puuttua kokonaan, eli did-tyyppi "ei tunne" tuttua ihmistä. Dissosioitunut persoona on paaaaaaaaljon yleisempi kuin yleensä luullaan.
Hyvin hyvin mielenkiintoinen ilmiö.
Kaveriasi on käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi?
Tunnen molemmat hänen vanhempansa ja on vaikea kuvitella sellaista. Mutta toisaalta eihän noista ikinä uskoisi. :(
Voi äitienpäivät. Hieman nyt vedetään lennokkaita johtopäätöksiä. Joku väärinkäsitys tuossakin luultavimmin tapahtunut. Ap on yksinkertaisesti esim kuullut väärin ja nyt kaverin vanhemmat on jo hyväksikäyttäjiä.
Häh? Eihän ap. tähän liity.
Mun mielestä tässä sekottuu nyt persoonat ja roolit. On eri asia puhua vain sosiaalisessa ympäristössä ilmenevistä rooleista, kuin jostain persoonallisuushäiriön viittaavista yksilön sivupersoonista. Kaikillahan meillä on eri tilanteissa eri roolit, joiden mukaan persoonallisuus ja käytös voi muuttua. Joskus roolin ottaminen on pakollistakin, esim.opettajana toimiessa tulee käyttäytyä tietyllä tapaa; pitää kuria ja auktoriteettia yllä. Tuskin siis apn mainitsemalla opettajalla on mitään persoonallisuushäiriötä ollut (ainakaan varsinaisia sivupersoonia), vaan on toiminut tavalla, jonka on mieltänyt toimivaksi opettajan roolissa. Mä tiedän paljonkon ihmisiä, jotka ovat ihan erilaisia erilaisessa seurassa ja ympäristössä. Teen sitä itsekin enemmän tai vähemmän.