Vierailija

Isosiskoni on aina ollut isälle rakas. Minä puolestani olen saanut osaksi lähinnä kylmyyttä ja katkeruutta. Isäni vihaisen katkerista puheista kävi jo varhain ilmi, että syyttää minua siitä, ettei koskaan saanut paljon toivomaansa poikalasta. Olisi halunnut mieluummin pojan kuin minut, ja koska synnytyksessä tulleiden komplikaatioiden vuoksi äitini ei voi saada enää lapsia, pilasin mahdollisuudet lopullisesti. Äidistäni ei kuitenkaan halua erota, häntäkin rakastaa. Aina toisinaan pienenä toivoin, että äiti jättäisi isän, kun tämä kohteli minua niin huonosti. Mutta ei...

Olen jo omilleni muuttanut, nyt 19-vuotias, mutta asia vaivaa ja surettaa yhä. En esimerkiksi jouluna enää mennyt "kotiin", parempi oli viettää pyhät opiskelijakämpässä yksinään. Sitä äitini harmitteli, mutta jälleen kertoessani hänelle syyn ja tunteeni, vaihtoi vain puheenaihetta.

Siskoni kanssa olen jonkinlaisissa väleissä, vaikka tunnenkin suurta katkeruutta. Eihän se toki siskoni syy ole, mutta silti...

*huokaus* Oli pakko saada edes jonnekin avautua.

Kommentit (5)

Vierailija

Nyt kesällä joudun taas muuttamaan takaisin, koska opiskelijakämppää ei voi pitää loman yli, eikä ole varaa vuokrata muutakaan. Minua ei myöskään avusteta enää rahallisesti, siskoani (22) kylläkin edelleen. Isä päättää rahoista perheessä.

Ap

Vierailija

Kuulostaa aika kamalalle suoraan sanottuna. Onko isäsi kanssa mahdollista keskustella? Vaikka välit tuskin tulevat ikinä korjaantuumaan täysin tai tuskin ikinä tulet unohtamaan sitä miten isäsi on sua kohdellut. Mutta voiko esim. olla mahdollista, että isäsi ei ole täysin ymmärtänyt miten on kohdellut sua. Itse ehkä voisin yrittää jutella ja kertoa miltä tuntuu mutta jollei isä osoita minkäänlaisia merkkejä muutokseen tai, että edes pystyisi kyseenalaistamaan omaa käytöstään niin eipä kai hänen kanssaan tarvitsisi väleissä sitten olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Olen yrittänyt, niin asiallisesti kuin itkien ja huutaen, anellen, raivoten...miten vaan. Tällöin vastailee todella hyisesti ja lyhyesti. Se on ehkä kaikkein kammottavinta, kun mitään tunnereaktiota ei silloin näytä syntyvän. En tiedä, mitä voisin enää tehdä, kun sanat loppuvat kesken...

Ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla