Vierailija

...miten kamalaa mahtaakaan olla matkustelevilla, ravintoloissa käyvillä, sisustukseen panostavilla lapsiperheillä. Sama tyhjyys ja vielä ne lapset siinä vaivoina.

Sivut

Kommentit (49)

Vierailija

En tiedä mutta kaikkiin lapsettomien hehkutuksiin tuntuu liittyvän oleellisena osan viina. Tässä pitäisi olla kade siitä ettei voi juoda keskellä päivää viinaa. En ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta kaikkiin lapsettomien hehkutuksiin tuntuu liittyvän oleellisena osan viina. Tässä pitäisi olla kade siitä ettei voi juoda keskellä päivää viinaa. En ole.

Mä kyllä tykkään olla välillä kännissäkin. Spontaanit puistokaljat töiden jälkeen ovat näin kesällä parasta. Olen 41 ja projektipäällikkö.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kun minulla ei ollut lapsia, nautin täysin siemauksin matkustelun ja harrastamisen helppoudesta, valkoisesta sisustuksesta ja ulkona syömisestä. Viinaa en ole koskaan kiskonut. Tein lapset vasta lähempänä neljääkymmentä, ja kyllä on elämä sen jälkeen muuttunut. Enää ei matkustella ex tempore 3 päiväksi Pariisiin tai Lontooseen, ja harrastaminenkin pitää suunnitella tarkasti etukäteen, että mies pystyy katsomaan sillä aikaa lapsia. Ulkona olemme syöneet kahdestaan lasten syntymän jälkeen kaksi kertaa ja nekin kerrat meinasivat viedä kuukausibudjettimme perikatoon.

En täyttänyt tuolla kaikella mitään tyhjyyttä enkä tehnyt lapsia täyttääkseni jonkin tyhjiön.  Välillä kaipaan kovastikin aikaa ennen lapsia. Nyt eletään tätä lapsiperhevaihetta, ja on tämäkin omalla tavallaan antoisaa, vaikka ei niin leveästi elellä. Lapset ovat toki rakkaita minulle. Silti salaa unelmoin ajasta, jolloin lapset ovat jo lentäneet pesästä ja saan taas keskittyä omiin juttuihini.

Vierailija

 Lapsiperheellä riittää kyllä merkitystä yllin kyllin elämässään ja nuo ovat vain sellaista kivaa mutta pinnallista täyteohjelmaa. Lapseton, jolla ei tätä syvällistä merkitystä ole, pitää noita elämän tärkeimpänä sisältönä, ja se on kyllä tavattoman materialistista ja surulista. Onneksi lapsettovat eivät sentään tiedä, mistä jäävät paitsi, koska muuten voisi alkaa ahdistaa...

Vierailija

Miksi olisi sama tyhjyys? 

Kyllä lapsiperheiden vanhemmatkin haluavat silloin tällöin kevyesti huvitella. Se ei vain ole mikään elämän sisältö. 

Vierailija

Mä todella toivon, että lapsettomilla on yhtä ihanaa kuin he väittävät. Itse tunnen toivottavasti vain epätavallisia tapauksia, jotka ovat saaneet todella pahan keski-iän lapsettomuuskriisin ja liian myöhään, n. viisissäkympissä, voimakkaan toiveen lapsesta ja pahoja mt-oireita. Olen itse yllättynyt, miten voimakas se kriisi tuntuu monelle nimenomaan naiselle olevan, niin voimakas, että pitääköhän se selittää biologialla? Että koska ihminen on luotu lisääntymään, velana oleminen on sen verran luonnoton tila, ettei ihminen sitä oikein voi pitää yllä koko elämää?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
 Lapsiperheellä riittää kyllä merkitystä yllin kyllin elämässään ja nuo ovat vain sellaista kivaa mutta pinnallista täyteohjelmaa. Lapseton, jolla ei tätä syvällistä merkitystä ole, pitää noita elämän tärkeimpänä sisältönä, ja se on kyllä tavattoman materialistista ja surulista. Onneksi lapsettovat eivät sentään tiedä, mistä jäävät paitsi, koska muuten voisi alkaa ahdistaa...

Ulkona syöminen ja matkustelu elämän sisältönä? Onhan ne kivoja, mutta oikeasti? Kyllä mulla esim. parisuhde menee kaiken materian edelle.

Lapseton (vela)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä todella toivon, että lapsettomilla on yhtä ihanaa kuin he väittävät. Itse tunnen toivottavasti vain epätavallisia tapauksia, jotka ovat saaneet todella pahan keski-iän lapsettomuuskriisin ja liian myöhään, n. viisissäkympissä, voimakkaan toiveen lapsesta ja pahoja mt-oireita. Olen itse yllättynyt, miten voimakas se kriisi tuntuu monelle nimenomaan naiselle olevan, niin voimakas, että pitääköhän se selittää biologialla? Että koska ihminen on luotu lisääntymään, velana oleminen on sen verran luonnoton tila, ettei ihminen sitä oikein voi pitää yllä koko elämää?

Jos on koko aikuisikäsä elänyt sellaista elämää kuin haluaa, miksi kukaan vanhana toivoisi, että olisikin elänyt avan toiveidensa vastaista elämää? Eihän tuossa ole mitään tolkkua.

Sitä kyllä voi katua, ettei ole usaltanut tehdä jotakin, mitä olisi todella halunnut. Veikkaankin, että sinulla on kavereina ihmisiä, jotka olisivat kyllä halunneet lapsia, mutta eivät pelkojen, sairauksien tai elämäntilanteen vuoksi ole sellaisia saaneet. Vapaahtoisesti lapsettomat eivät juuri kadu valintaansa. Tämä vodaan nähdä tutkimuksissa, joissa seurataan lapsettomia sterilisaation hankkineita naisia. Heistä vain muutama prosentti katuu operaatiota parinkymmenen vuoden päästä.

Keski-iän kriisejä tulee sinänsä vanhemmille ihan yhtälailla kuin lapsettomillekin.

Vierailija

Lapsia hankkinut pääsee suht nopeasti siihen matkusteluun, konsertti, teatteri, pitkään nukkumiseen jne tilaan takaisin. Eli nelikymppisenä voi taas matkustella, harrastaa, elää itselleen, tehdä puolison kanssa kivoja juttuja kaksin. Silti ne nyt jo aikuiset lapset OVAT olemassa ja lapsenlapsetkin ehkä jossain välissä. Se pikkulapsiaika menee ohi yhdessä hurauksessa, mutta 'jättää jälkeensä' aikuistuvia lapsia, jotka edelleen rikastuttavat elämää monella tavalla. En koskaan hankkinut lapsia saadakseni vauvoja tai taaperoita, vaan alusta lähtien se oli elämänaikainen, dynaaminen projekti monien muutosten ja uudelleen muovaamisten kautta. Tällä hetkellä ollaan siinä, että aikuiset lapseni opiskelevat ja muuttivat kotoa, viimeinenkin jo 5 vuotta sitten.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta kaikkiin lapsettomien hehkutuksiin tuntuu liittyvän oleellisena osan viina. Tässä pitäisi olla kade siitä ettei voi juoda keskellä päivää viinaa. En ole.

Oho. Ai lapsettomat juo keskellä päivää viinaa?? No , mä en juo.
Kyllä näistä ketjuista pahasti paistaa katkeruus ja kateus läpi. Yritä nyt rauhoittua ja lähde lastesi kanssa vaikka puistoon :).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta kaikkiin lapsettomien hehkutuksiin tuntuu liittyvän oleellisena osan viina. Tässä pitäisi olla kade siitä ettei voi juoda keskellä päivää viinaa. En ole.
Millaisissa piireissä sä oikein liikut? Miten jaksat kuunnella jotain viinahehkutuksia? Vaihda nyt jo hyvä ihminen vähän fiksumpaan kaveripiiriin, seura kun tekee kaltaisekseen.

Vierailija

Miksi pitää tehdä näitä pöhköjä väittelyitä siitä, kumman elämä on sisällöltään köyhempää, lapsettoman vai "lapsellisen"? Eiköhän se ole ihan yksilöstä kiinni. Elämässä voi olla tai olla olematta sisältöä lasten kanssa tai ilman lapsia, se on ihan itsestä kiinni miten sen elämänsä päättää käyttää…!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapsia hankkinut pääsee suht nopeasti siihen matkusteluun, konsertti, teatteri, pitkään nukkumiseen jne tilaan takaisin. Eli nelikymppisenä voi taas matkustella, harrastaa, elää itselleen, tehdä puolison kanssa kivoja juttuja kaksin. Silti ne nyt jo aikuiset lapset OVAT olemassa ja lapsenlapsetkin ehkä jossain välissä. Se pikkulapsiaika menee ohi yhdessä hurauksessa, mutta 'jättää jälkeensä' aikuistuvia lapsia, jotka edelleen rikastuttavat elämää monella tavalla. En koskaan hankkinut lapsia saadakseni vauvoja tai taaperoita, vaan alusta lähtien se oli elämänaikainen, dynaaminen projekti monien muutosten ja uudelleen muovaamisten kautta. Tällä hetkellä ollaan siinä, että aikuiset lapseni opiskelevat ja muuttivat kotoa, viimeinenkin jo 5 vuotta sitten.

Allekirjoitan tämän täysin. Ja kyllä meillä on kolmen lapsen kanssakin riemukkaita muistoja yllin kyllin jemmassa.  

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapsia hankkinut pääsee suht nopeasti siihen matkusteluun, konsertti, teatteri, pitkään nukkumiseen jne tilaan takaisin.
No, jos parikymmentä vuotta on "suht nopeasti". Minusta se ei ole.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia hankkinut pääsee suht nopeasti siihen matkusteluun, konsertti, teatteri, pitkään nukkumiseen jne tilaan takaisin.
No, jos parikymmentä vuotta on "suht nopeasti". Minusta se ei ole.

Miten ihmeessä parikymmentä vuotta? 

Lapset ovat yllättävänkin itsenäisiä jo ennen kouluikää. Vierailevat kavereillaan, sukulaisilla ym. Sanoisin, että sellaista hyvin sitovaa aikaa on ollut viitisen vuotta kolmen lapsen kanssa. Ikäerot ovat kyllä pienet. 

Täällä saa ehkä väärän käsityksen, kun lukee näitä ylisuojelevien ihmisten kirjoituksia. Terve lapsi on hyvnkin omatoiminen kaikissa puuhissaan ihan viimeistään kouluiässä. 

Vierailija

Itselle matkustelu ja ulkona syöminen ja muu on vaan tapa nauttia elämästä. Tuo "tyhjä kolo elämässä" on joku lapsellisten lallatus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia hankkinut pääsee suht nopeasti siihen matkusteluun, konsertti, teatteri, pitkään nukkumiseen jne tilaan takaisin.
No, jos parikymmentä vuotta on "suht nopeasti". Minusta se ei ole.

Se tulee vaihe vaiheelta. Ensin on se luonnollinen vaihe, ettei pääse eikä haluakaan päästä minnekään ilman vauvaa. Sitten tulee se vaihe, että pieni lapsi haluaa esim. mummolaan yöksi, pariksi. Sitten se vaihe, että lapsi alkaa orientoitua enemmän ulospäin, tulee koulun tai harrrastusten kautta reissuja ja sukulaisperhe saattaa ottaa mukaansa lomalle ja mummolassa, kaverin mökillä tai kummin luona voi olla yhteensä vaikka pari viikkoa kesällä jne. Meillä oli tällaisia läheisiä ihmisiä lapsen elämässä montakin. Eli se oli prosessi, kunnes lapsi oli aikuinen ja muutti pois. Viimeiset 10 vuotta oli jo aikaa, että hänellä oli jo monenlaista omaa menoa, yökyläilyä ja useamman yönkin reissuja milloin minnekin. Meillä oli vastaavasti lapsen ystäviä kylässä joskus useamman päivänkin ja muutaman kerran ulkomaanmatkalla mukana, vastavuoroisesti lapsemme heidän mukanaan. Minusta ne olivat kaikki hienoja vuosia, joita on joskus ikävä, mutta sitä on kiitollinen, että on ne ollut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta kaikkiin lapsettomien hehkutuksiin tuntuu liittyvän oleellisena osan viina. Tässä pitäisi olla kade siitä ettei voi juoda keskellä päivää viinaa. En ole.

En minä tuollaista vain ole huomannut.

t. vela, joka juo yhden oluen muutaman kerran vuodessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapsia hankkinut pääsee suht nopeasti siihen matkusteluun, konsertti, teatteri, pitkään nukkumiseen jne tilaan takaisin. Eli nelikymppisenä voi taas matkustella, harrastaa, elää itselleen, tehdä puolison kanssa kivoja juttuja kaksin. Silti ne nyt jo aikuiset lapset OVAT olemassa ja lapsenlapsetkin ehkä jossain välissä. Se pikkulapsiaika menee ohi yhdessä hurauksessa, mutta 'jättää jälkeensä' aikuistuvia lapsia, jotka edelleen rikastuttavat elämää monella tavalla. En koskaan hankkinut lapsia saadakseni vauvoja tai taaperoita, vaan alusta lähtien se oli elämänaikainen, dynaaminen projekti monien muutosten ja uudelleen muovaamisten kautta. Tällä hetkellä ollaan siinä, että aikuiset lapseni opiskelevat ja muuttivat kotoa, viimeinenkin jo 5 vuotta sitten.

Mutta kun velat eivät halua niitä aikuisiakaan lapsia, lapsenlapsista puhumattakaan.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla