Työpaikan erityisherkkä loukkaantui

Itse ainakin huomaan helposti kenelle sitä läppää voi heittää ja kenelle ei!

Vierailija kirjoitti:

Totta kuitenkin on, että vakiintunutta työyhteisöläppää on vaikea alkaa tosta noin vaan muuttamaan, varsinkaan uudella tulokkaalla. Helpoin tapa on joko mennä mukaan tai ignoorata. Meillä työpaikalla on sellainen erityisherkkä, joka kyllä itse vittuilee ja menee todella henkilökohtaisuuksiin, mutta jos joku näpäyttää takas, niin juoksee itkemään johtajalle, että häntä kiusataan. Todella raskas ihminen.

Taisin juuri ignoorata hänet somessa. Tekeeköhän rikosilmoituksen?

Vierailija kirjoitti:

Mulle ollaan vittuiltu aika rankasti, mutta olen pitänyt suuni kiinni koko kesän ajan. En vaan halua alentua heidän tasolleen. Silti ihmettelen miten voi olla työpaikan kulttuuria kommentoida mun ulkonäköä, koulutusta, rahatilannetta, parisuhdetilannetta, harrastuksia yms. Juntteja mitä juntteja.

Totta. Meillä myös työyhteisö, missä ns. ronski sisäpiiriläppähuumori. Muutamia kommentteja tässä työpaikassa minulle

-hirvee, kun oot laihtunut, kun ennen olit niin läski (se entinen läski oli siis bmi 23, nyt bmi21)

-etkö sää koskaan osta itselle mitään, vaan lapsille pelkästään, kun kuljet tollasissa ryysyissä (en suostunut ostamaan työpaikan verkostomyyjän kalliita rytkyjä)

-hirvee, kun oot vanhentunut ja sulla on naama mennyt pahan näköiseksi (no luulisi jossain iässä kaikille tulevan ryppyjä)

kaikkea mahdollista ihan läpällä. Hei, meil on tällänen suora työyhteisö, me sanotaan sillai suoraan, mitä mieltä ollaan.

No itse en ole viitsinyt sanoa, että muutama teistä on niin juoppo ja turvonnut, että työnantajana antaisin teille potkut ja perkeleen laiskoja työntekijöitä ja ällöttää ne lähipubin Jormat ja Perat, jotka teitä oottaa tuossa portilla vanhalle viinalle haisten, kun lähdette töistä.

Meilläkin oli tällainen mukamas hauska läpän heittäjä joka nimitteli, kommentoi

ilkeästi jne.... Heitin takaisin samalla tavalla niin tämä huumorimies uhkasi hakata.

Sanoin että OK aloitetaan tappelu. Huumorimies luikki  pois ja vältteli seuraa sen aikaa kun

olin siellä töissä.

     Pitäisi osata erottaa huumori ja sellainen toisen nöyryyttäminen ja itsensä korottaminen.

Yleensä jos ei kestä itse niin kyse on ihan tavallisesta kiusaajasta.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tyyppejä, joiden huumorintaju on kuin aloittajalla. Kumma miten "erityisherkiksi" he aina itsekin muuttuvat kun siihen huumoriin vastaa yhteneväisellä veetuilulla. On se hassua kun ei leikkiä ymmärretä :D

Niinpä. Apkin on niin herkkä, ettei enää uskaltanut tulla vastailemaan, kun tiesi, ettei saa päänsilitystä tyyliin vooi, ymmärrämme sua, pomon moite tuntui varmasti tooosi pahalta, nyyyh.

Vierailija kirjoitti:

Oonkohan omituinen, kun mulle tuli hyvä fiilis kun töissä viimein alkoivat vittuilemaan mullekin, sellanen hyväksytty porukkaan sisälle päässyt olo :D

Minusta olet, jos vaadit sitten muiltakin samaa sietämistä jotta he ovat jotain. Miten tässä ketjussa kukaan on voinut yläpeukuttaa tätä?

Vierailija kirjoitti:

Taidan olla valinnut työpaikkani onnekkaasti, kun en edes tiedä mitä on "se ihan tavallinen vittuilu".

Samoin, tulee mieleen, että ap:n työpaikka on heikomman aineksen joku varastohomma.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys ei tarkoita herkkänahkaisuutta tai mielen herkkyyttä. Mutta en toki uskonutkaan ap:n kykenevän erottamaan tällaisia nyansseja.

erityisherkkyys on just noita.... ei kestetä mitään normielämän asioita.

"erityisherkät" ei itse tajua miten vittumaisia ovat muille vaatimuksineen

Vierailija kirjoitti:

Juu - meilläkin töissä pahoitti aiheetta työkaveri mielensä kun sanoin sille, että turpa kiinni huoran penikka paskapää idiootti kusiaivo. Sanoin vielä läpällä että "tapa ittes". Meni sitten tästä loukkaantumaan. Ihan läpällä heitin kun ärsytti sen naama. mistä näitä herkkiksiä oikein löytyy? Vittu kun vituttaa kun vittu paskapää idioottihuorat ei vittu vittu vittu huumoria tajua...

Juuri noin. Työkaverille miehineen (noin 50v) oli aivan turhaan jotkut erityisherkät loukkaantuneet hautajaisissa. Aatelkaa hautajaisissa! Joku mielensäpahoittaja oli keksinyt ettå työkaveri miehineen käyttäytyy törkeästi kun kesken siunaamisen nauravat kappelissa. Haloo! Jos kaveri lähettää toooosi hauskan jutun kännykkään niin kai sitä nauraa ääneen. Ei kai sitä naurua voi myöhemmäksi siirtää.

Mielensäpahoittajat ovat mestareita myrkyttämään työyhteisön ainaisella valittamisellaan. Mulla on tällainen työkaveri, jonka seurassa joutuu aina varomaan sanojaan. Koskaan ei tiedä, mistä ihan tavallisesta asiasta vetää palkokasvin nenään. Käy vessassa itkemässä ja sanoo, että hänelle ei saa sanoa mitään, koska menkat. Vähän raskasta. Tää valittaa myös pomosta, koska pomolla sama koulutus kuin hänellä. Olen saanut kuvan, että onkin oikeasti kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oonkohan omituinen, kun mulle tuli hyvä fiilis kun töissä viimein alkoivat vittuilemaan mullekin, sellanen hyväksytty porukkaan sisälle päässyt olo :D

Minusta olet, jos vaadit sitten muiltakin samaa sietämistä jotta he ovat jotain. Miten tässä ketjussa kukaan on voinut yläpeukuttaa tätä?

No meillä kaikki kevyesti vittuilee kaikille ja osaa nauraa itselleen ja ei kyllä noin törkeetä kommentointia oo kuin joissain kommenteissa. Miesvaltanen fyysinen ala. Ja sanotaan meillä hyvin menneistäkin hommista positiivista, ei meillä pelkkää vittuilua ole. :)

Läpänheitossa ja vienossa vittuilussa kannattaa huomioida että jollakin henkilöllä voi olla vaikea elämänvaihe menossa, perheessä sairautta tai muu onnettomuus. Kaikki eivät kerro ongelmista julkisesti. Eivätkä yksityisasiat edes kuulu työpaikalle leviteltäviksi. Kun puolisolleni tuli lapsen kuoleman seurauksena vakavia, hoitoa vaativia mielenterveysongelmia ja elämämme suistui raiteiltaan olin itsekin aika herkällä. En tietenkään kertonut siitä kollegoilleni. Onneksi työpaikallani on hillitty ilmapiiri eikä henkilökohtaisiin asioihin puututa.

up