Työpaikan erityisherkkä loukkaantui

Totta kuitenkin on, että vakiintunutta työyhteisöläppää on vaikea alkaa tosta noin vaan muuttamaan, varsinkaan uudella tulokkaalla. Helpoin tapa on joko mennä mukaan tai ignoorata. Meillä työpaikalla on sellainen erityisherkkä, joka kyllä itse vittuilee ja menee todella henkilökohtaisuuksiin, mutta jos joku näpäyttää takas, niin juoksee itkemään johtajalle, että häntä kiusataan. Todella raskas ihminen.

Juu - meilläkin töissä pahoitti aiheetta työkaveri mielensä kun sanoin sille, että turpa kiinni huoran penikka paskapää idiootti kusiaivo. Sanoin vielä läpällä että "tapa ittes". Meni sitten tästä loukkaantumaan. Ihan läpällä heitin kun ärsytti sen naama. mistä näitä herkkiksiä oikein löytyy? Vittu kun vituttaa kun vittu paskapää idioottihuorat ei vittu vittu vittu huumoria tajua...

Tehkää töitä töissä älkääkä vittuilko. Ei ole ihme että Suomessa menee huonosti.

Mitä vittuu se läppä on.

Ette siis osaa käyttäytyä työpaikalla, ap. On ihan oikein, että asiasta kerrottiin pomolle. Ei kenenkään tarvitse sietää asiatonta kohtelua työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkille pitäisi olla omat osastonsa, vähän kuten allergiselle.

Miksi muiden pitää lakata käyttämästä hajusteita, heti kun osastolle tulee joku hajuhullu.

Jos ei kestä työelämää pysykööt valittajat kotonaan.

Meillä tehtiin näin. Yksi valitti koko ajan aivan kaikesta, liikaa hajuja, liikaa ääntä, liikaa sitä ja liikaa tätä. Kukaan muu ei huomannut muita ongelmia kuin tuon valittajan, joka laski mielialan nollaan. Valittajalle käytiin rakentamassa oma työhuone, jossa on ovi. Nyt on kaikki tyytyväisiä, myös valittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että aikuisia olette.

Hyvä, että painotti sanaa "aikuinen" muuten olisin luullut apinoiksi!!

Apinat on fiksuja.

Av-mamma kirjoitti:

Kyllä multakin tulee aika rankkaa ja huonoa huumoria. Mutta osaan kyllä tulkita, jos joku ei siitä pidä tai ymmärrä. Ja silloin jätän tän huonon huumorini pois tämmöisten ihmisten kanssa. Johtunee ihan siitä, että kunnioitan ympärilläni olevia ihmisiä ja ymmärrän, että kaikki ei juttujani välttämättä arvosta.

Sama homma. Mutta sitten on niitä ammattiloukkaantujia, jotka loukkaantuu jonkun toisen puolesta vaikkei asia kuulu loukkaantujalle eikä tuo uhrikaan edes tiedä olevansa uhri.

Taidan olla valinnut työpaikkani onnekkaasti, kun en edes tiedä mitä on "se ihan tavallinen vittuilu".

Meillä on töissä kyl erityisherkkä, tai se mainostaa itseään niin. Suuttuu joka asiasta. Jos joku on kertonut jonku omaa elämää koskettavan asian niin ollaan kuulemma vihjailtu hänestä, koska kyllähän me tiedettiin että hänen kummin kaimansa on joskus katsonut häntä sillä tavalla ja vittuilaan siitä. Kerran se suuttui kun olin kuulemma sanonut huomenta väärin, koska kaikki tietää että tiistait on huonoja päiviä hänelle. Huh!

"Koko yllä oleva kirjoitus on pohjustus seuraavalle: Inhoan

negatiivista huumoria. En pidä sitä hauskana. En osaa suhtautua

siihen. Pahoitan mieleni. Menen vittuilusta ihan pihalle, enkä

oikeastaan arvosta niitä, jotka osaavat maksaa siinä lajissa potut

pottuina. Koko genre on minusta ällöttävä. Ymmärrän piruilun,

harrastan sitä itsekin ja joskus olen joutunut miettimään meninkö

liian pitkälle ja pyytämään anteeksi. Aina ei osu ihan maaliin, joskus

sitä kompuroi. Mutta huono käytös on vain huonoa käytöstä. Sitä ei voi

selittää pois esimerkiksi ammatilla."

http://blogit.apu.fi/hannasumari/huonosti-kayttaytyva-nainen/

"Jarno Hietalahti painottaa, että elämänmyönteisellä ja

kunnioittavalla huumorilla voidaan ottaa kohteiksi monet

raastavimmatkin aiheet. Silloin nauru ei synny siitä, että kertoja

itse haluaisi olla vitsin kohdetta parempi. Oleellista on se,

millaista ajattelua ja asenteita huumorin takana piilee.

– Myös huumoriin tulisi kuulua kunnioitus toista kohtaan."

http://yle.fi/uutiset/huumoritutkija_kaikki_nauru_ei_ole_hyvasta/8874638

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tyyppejä, joiden huumorintaju on kuin aloittajalla. Kumma miten "erityisherkiksi" he aina itsekin muuttuvat kun siihen huumoriin vastaa yhteneväisellä veetuilulla. On se hassua kun ei leikkiä ymmärretä :D

Tämähän se. Työpaikkani kovimmat "lohkaisijat" ja huumorveikot muuttuvat yllättävän vakaviksi, kun heille heittää yhtä paskaa läppää takaisin. 

Huumorikin on taitolaji, ja täytyy osata lukea mitä kellekin voi sanoa ja mistä. Ei tämä ole herkkyyttä, mutta sen sijaan se, että vittuilee "huumorimielessä" kaikille on vain ilkeyttä ja tyhmyyttä.

Ps. Sarkasmi, tuo huumorinlaji, jonka varjolla pilkataan ja alistetaan enemmän kuin minkään muun.

Vierailija kirjoitti:

jokainen normaali, käytöstavat ymmärtävä ihminen loukkaantuu vittuilusta. Vittuilu ei ole huumoria, vaan kiusaamista.

No se vähän riippuu.... toki saa loukkaantua jos vittuilu kohdistuu itseen eikä ole vittuilijan kaveri/samalla aallonpituudella. Mutta jos vittuilun ystävät heittävät keskenään läppää, ei ulkopuolisten kuulu siitä loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkille pitäisi olla omat osastonsa, vähän kuten allergiselle.

Miksi muiden pitää lakata käyttämästä hajusteita, heti kun osastolle tulee joku hajuhullu.

Jos ei kestä työelämää pysykööt valittajat kotonaan.

Miksi sun pitää laittaa sitä hajuvettä? Haisetko muuten pahalle? 😊

http://www.hs.fi/kotimaa/a1445837982235?ref=hs-prio-C2

Käyttäjä210 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jokainen normaali, käytöstavat ymmärtävä ihminen loukkaantuu vittuilusta. Vittuilu ei ole huumoria, vaan kiusaamista.

Onneksi kuvatun kaltaisia pumpulissa kasvatettuja "normaaleista käytöstavoista" loukkaantuvia on vielä vitun vähän.

Oon ollut työpaikoilla joissa kommunikaatio koostui pitkälti kirosanoista. Oli muuten miehiä alle 10% ja niiden korvat ne eniten punotti.

Kiroilu ei ole vittuilua. Vittuilua on paha vinoilu, tietynlainen herjaaminen ja ärsyttäminen. On siis kiusaamista, jos se on toistuvaa.

Pahinya kiusaamista tutkitusti on akateemisilla aloilla pahin on vuodesta toiseen ollut kirkkossa, uskon että siellä varsinkaan ei kirosanoja viljellä, vaikka saatanat,helvetit ja perkeleet ovat alan ammattisanastoa.

Mistäs tiedät, etteivät kirkon työntekijät kiroile? Muilta osin olet kyllä aivan oikeassa.

Oonkohan omituinen, kun mulle tuli hyvä fiilis kun töissä viimein alkoivat vittuilemaan mullekin, sellanen hyväksytty porukkaan sisälle päässyt olo :D

Mulle ollaan vittuiltu aika rankasti, mutta olen pitänyt suuni kiinni koko kesän ajan. En vaan halua alentua heidän tasolleen. Silti ihmettelen miten voi olla työpaikan kulttuuria kommentoida mun ulkonäköä, koulutusta, rahatilannetta, parisuhdetilannetta, harrastuksia yms. Juntteja mitä juntteja.

Ap on lapsellisen oloinen ja yksinkertainen idiootti, työpaikalla tehdään töitä, ei jauheta paskaa. Anna toope sen ihmisen olla ihan rauhassa, tuskin jaksaa kuunnella sinun ja työkavereidesi typerää läppää päivästä toiseen, kyllä minuakin alkaisi vituttamaan samassa tilanteessa.