Lue keskustelun säännöt.
Miehellä ja itselläni erilaiset siisteyskäsitykset – en tiedä haluanko muuttaa yhteen
23.05.2016 |
Olemme kolmekymppinen pari ja asumme tällä hetkellä eri paikkakunnilla. Yhteenmuutto olisi ajankohtaista syksyllä.
Saatan kuulostaa pikkumaiselta, mutta olen kämppisten ja parin exän kanssa havainnut miten tärkeää mulle on että koti on päällisin puolin siisti ja asiat paikallaan. Imuroin max kerran viikossa ja pyyhin pölyt ehkä kerran kahdessa viikossa, eli en pakkomielteisesti kiillota joka paikkaa. Sen sijaan aina jos huomaan jonkin tahran niin siivoan sen heti, esim. kokatessa pyyhin tasot heti ruoanlaiton jälkeen. Sellainen perussiisteyden ylläpito on mulle tärkeää. Tässä mielessä ollaan ihan erilaisia mieheni kanssa, ja pelkään että ajaudun taas siivoamaan toisen jälkiä, minkä seurauksena ärsyynnyn ja stressaannun pidemmän päälle. Olemme miehen kanssa puhuneet siitä miten tärkeää siivoaminen ja siisteys mulle on, ja hän on luvannut huomioida asian, mutta pelkään että suhde menee siihen että mies kokee mun nipottavan, ja ärsyynnytään vaan molemmat.
Tarvitseeko meidän edes muuttaa yhteen? Millainen viesti se on toiselle osapuolelle jos en halua? Olisihan yhteenmuutto taloudellisesti järkevääkin ja kuitenkin jossain vaiheessa suhdetta edessä. Vaikea uskoa että tällainen asia voisi olla deal breaker, mutta vanne kiristyy pään ympärillä jos kotona on sotkuista. Mitenköhän omaa ajatusmalliaan voisi muuttaa?
Kommentit (62)
En käsitä sellaista siistiä ihmistä, joka ei miettisi tuollaista asiaa. Fakta on, että ihminen aikuisuudessa ei juuri koskaan muutu. Tällöin siistin ihmisen täytyy miettiä sietääkö sitä, että oma koti on paskainen vai alentuuko itse toisen kotisiivoojaksi. Kumpikaan vaihtoehto ei houkuttele.
Mieluummin minä omat sotkuni siivoan omassa kodissani kuin kahden ihmisen sotkuja yhteisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä huomaa, että et ole asunut sotkuisen ihmisen kanssa, kun vastasit noin typerästi. Kyllä se alkaa normisiistin ihmisen hermoja kiristää, jos toinen ei toistuvista ystävällisistä pyynnöistä huolimatta pane astioitaan koneeseen eikä likaisia vaatteitaan pyykkikoriin, vaan ne lojuvat pöydillä ja lattioilla ja vaikka missä. Ja kun roskiksen vieminen on aivan liian suuri homma. Ja kun mitään, mikä roiskuu tai putoaa, ei siivota pois, ja räkärättejä on ympäri kämppää. Eikä auta ystävällinen eikä epäystävällinen sanominen, ei vaan tapahdu. Ikinä.
Vierailija kirjoitti:
No en ihmettele miksi valitetaan ettei puolisoa oikein löydy. Kriteerit ovat niponiponipo luokkaa. Ihan kuin lapset kinastelisivat etten leiki ton kanssa kun se ei tykkää mun organisoimista nukkekotileikeistä. Toivottavasti mun tyttö ei ikinä tule mun luokse valittamaan et ei löydy sopivaa poikaystävää joka tykkäisi just samasta sisustusblogista. Että beigevalkoraita on niin out ja ensin se jätti kahvimukin tiskipöydälle ja nyt se Henkka istu farkuilla valkoiselle nahkasohvalle, voitko äiti kuvitella. Mun elämä on ihan pilalla, buaaaaaaa. No en voi kuvitella tytön tylleröni. Isäsi on jättänyt kakkaraidan pönttöön ja soittelen nyt parisuhdeneuvojalle aikaa ja hyperventiloin paperipussiin.
Täällä kohtalotoveri. Ymmärrän tunnelmat erittäin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Jos epäröit niin älä muuta yhteen. Oli syy mikä tahansa, siivottomuus tai liika siisteys.
Itse tein virheen ja ajattelin, että hyväksyn miehen sellaisena kuin on ja pääasia, että saamme olla yhdessä. Nyt kadun päätöstäni, sillä rakkauden tunne on häipynyt ja tunnen olevani keskenkasvuisen pojan äiti. Siivoan, pesen pyykkiä ja laitan ruokaa. En ole enää onnellinen, eikä suhde tunnu tasa-arvoiselta. Joka päivä mietin miten perkel..ssä jouduin tähän tilanteeseen. Mies sotkee ja heittelee tavarat kaapinovesta vain kaapinlattialle ja pissaa pöntönreunalle. Oma vähäinen vapaa-aika kuluu lähinnä kotia siivotessa. Mies tietysti ehtii harrastaa ja tavata kavereitaan.
Juu, meillä on eri siisteyskäsitys ja olen yrittänyt opettaa miestä siistimmäksi, mutta eipä ihminen muutu, jos ei ole pakko.
No aikani yritän sietää tätä ja sitten jonain kauniina päivänä nostan kytkintä ja muutan takaisin omilleni, mutta sen olen oppinut, että tähän lankaan en mene toista kertaa. Ja kaikille ihmettelijöille kerrottakoon, että kolme vuotta ollaan asuttu yhdessä ja tässä jamassa jo ollaan.
Miksi se on niin paha asia nauttia siisteydestä? Jos se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti mielentilaan niin totta kai se on mulle tärkeä asia.
Exällä oli oma työhuone (jota ehdotettiinkin täällä keskustelussa) enkä ikinä puuttunut sen siisteyteen. Kunhan "yleisistä tiloista" siivotaan omat jäljet pois.
-ap
Vittu mitä vääristyneitä mimosoja nykypäivän naiset. Eivät saa kumppaneitaan ruotuun ja joku yleissiisteys on parisuhdekriteeri. Jos Lassila & Tikanojan motto liiketoiminnalle on "luoda mielikuva puhtaudesta" niin ettekö te tosiaan tuon parempaan pysty. Hyväksytään oitis normaalielämään kuuluvana arkipäiväisiä juttuna pettäminen, anaaliporno, tositeevee, tatuoinnit, silikonit, tekoripset, tekorusketus, twerkkaus, geelikynnet ja hiustenpidennykset, platformkorot ja vesirajatissimekot mutta raja vedetään imurointiin? Te olette niiiiin ansainneet vanhapiikaelämänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on niin paha asia nauttia siisteydestä? Jos se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti mielentilaan niin totta kai se on mulle tärkeä asia.
Exällä oli oma työhuone (jota ehdotettiinkin täällä keskustelussa) enkä ikinä puuttunut sen siisteyteen. Kunhan "yleisistä tiloista" siivotaan omat jäljet pois.
-ap
Koska epäsiistit, sikolättiä muistuttavassa kodissa asuvat epähygieeniset ihmiset eivät käsitä, että kaikilla ei ole sama maku.
"Kyllä huomaa, että et ole asunut sotkuisen ihmisen kanssa, kun vastasit noin typerästi."
Pönttö. Olen asunut kolmen miehen kanssa, tosin en yhtäaikaa, 30 vuotta ja jokaisen perehdyttänyt siisteystasapainoon. Tehnyt kompromisseja ja esimerkein sekä perustellen vienyt maaliin. Minusta sinä olet ponneton. Ansaitset sadan vuoden yksinäisyyden noin surkealla esityksellä ja asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä sellaisiakin miehiä, jotka imuroivat päivittäin ja jatkuvasti puunaamassa jotain.
Olen mies ja yhden lapsen yksinhuoltaja. Imuroin viikossa noin 10-14 kertaa, pesen lattiat muutaman kerran viikossa, pyykit pesen usein, koska en kestä pyykkejä pyykkikorissa, samoin astianpesukone on yleensä 2x päivässä päällä. Pölyt pyyhin päivittäin, sekä pyyhin pinnat nihkeällä liinalla. Petivaatteet vaihdetaan 2-3x viikossa jne. En siedä tavaroita pöydillä, siis sinne kuulumattomia jne. Tästä syystä en mielelläni muuta kenenkään kanssa saman katon alle asumaan, ellei toisella ole about sama siisteystaso ja tähän asti ovat kaikki olleet sotkuisempia.
Tää on aika outoa mun mielestä, oletko ns. pedantti? Miksi noin paljon imitointia ja lattian pesua? Imurointi kerta viikko ja lattiat kerran kuussa parissa on Marttojen mielipide. Pölyt päivittäin, toi kai on 0-toleranssi. Noilla kriteereillä sun kandee kattoo puoliso Japanista ;) joku nainen sieltä päin saattas jakaa siisteyskäsitykset. Huom. saattas.
No, marttojen sun muiden ohjeet on pääsääntöisesti naisilta naisille (vaikka kyllä niistä monesta on minullekin hyötyä ollut). Naiset tarvitsevat kaikenlaista joutenoloa, omaa aikaa, perseenvenytysaikaa jne.
Miehet on joko tai. Olemme kuin sikoja tai erittäin tarkkoja ja siistejä. Sama töiden suhteen: mies joko tekee tai ei tee. Menemme täysillä tai emme mene lainkaan.
Ymmärrän hyvin tuota siistiä miestä. Oma isäni alkoi vanhemmiten könytä jokaisen leivänmurun perässä ympäri kämppää. Koti on edelleen kuin nuoltu. Tekijämies muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vittu mitä vääristyneitä mimosoja nykypäivän naiset. Eivät saa kumppaneitaan ruotuun ja joku yleissiisteys on parisuhdekriteeri. Jos Lassila & Tikanojan motto liiketoiminnalle on "luoda mielikuva puhtaudesta" niin ettekö te tosiaan tuon parempaan pysty. Hyväksytään oitis normaalielämään kuuluvana arkipäiväisiä juttuna pettäminen, anaaliporno, tositeevee, tatuoinnit, silikonit, tekoripset, tekorusketus, twerkkaus, geelikynnet ja hiustenpidennykset, platformkorot ja vesirajatissimekot mutta raja vedetään imurointiin? Te olette niiiiin ansainneet vanhapiikaelämänne.
Kylläpä särähti silmään "eivät saa kumppaneitaan ruotuun". Miten sinä ajattelit homman hoitaa? Riittääkö yksi keskustelu vai pitääkö samasta asiasta muistuttaa uudestaan ja uudestaan?
Riittäisikin kodin siisteydeksi pelkkä imurointi, mutta ei se riitä vaikka toisen mielestä riittäisi. Jos puhtaus on pelkkä mielikuva, niin millainen mahtaa todellisuus olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ehkä samankaltainen tilanne, mutta toisinpäin. Itseäni ei pölyt, hiekanmuruset ja tahrat haittaa ollenkaan (en tiedä, kuinka likaista pitäisi olla, että kiinnittäisin asiaan huomiota... no, ehkä jos jäisi sukat lattiatahmaan kiinni, niin sitten), mieheni taas haluaa, että kaikki on siistiä ja ojennuksessa. Me olemme ratkaisseet asian siten (ja mun kannalta oikein suotuisasti, hehe), että mieheni vastaa siivouksesta. Mietinkin juuri, milloinkohan olen viimeksi imuroinut... hmm... 3 vuotta sitten? Siisteysfriikimpi siivotkoon rauhassa ihan itse sitten vain, jos kerran epäjärjestys häiritsee.
Kylläpä särähti silmään "eivät saa kumppaneitaan ruotuun". Miten sinä ajattelit homman hoitaa? Riittääkö yksi keskustelu vai pitääkö samasta asiasta muistuttaa uudestaan ja uudestaan?
Ei miten ajattelin hoitaa vaan miten olen hoitanut homman kuntoon. Siivoaminen ei ole neuvottelukysymys, koti siivotaan. Olen jakanut hommat, nämä pitää tehdä, mitä sinä teet? Joskus toinen sanoi vaan vievänsä roskat ja lähti pois alta. Ok, tein muut hommat. Seuraavan kerran kysyin että oliko sun mielestä reilua, no, toinen teki toisella kertaa enemmän. Hommista kannattaa tehdä simppeli. Roskat ulos, imurointi, tiskit, pölyt, tavarat paikoilleen, vessat. Ne tehdään kerran viikossa, astiat, pyykit, tavarat paikoilleen useammin. Jaetaan hommat ja tehdään tunnissa. Luulen, että ydin on pitää asia selkeänä ja jakaa hommat. Ja siihen ei maailma kaadu jos joskus jää viikko väliin ettei kumpikaan jaksa tehdä mitään.
Yksikään kumppani ei ole kieltäytynyt siivoamasta kun siitä ei tehdä numeroa, hoidetaan, jaetaan, ei marmateta, tää on vaan yksi juttu joka liittyy asumiseen. Ja kai se, että puolisolle on reilu ja ei nipota tuo vastakaikua. En ole tehnyt asiasta koskaan ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä on nipottava friikki, jolla kaikki haarukatkin osoittvat samaan suuntaan.... Ei puhettakaan että jaksaisin saman katon alla asumista, koska nytkin menee hermot, kun huomauttelee jo parista pesemättömästä lusikasta. (Ei mieskään kyllä jaksaisi...)
Meinaatteko asua ikuisesti eri asunnoissa? Uskotko että suhde tulee kestämään?
- ap
Miksi parisuhteessa tulisi asua yhdessä? Minä ja mies on "seurusteltu" nyt 25 vuotta, asuttu koko ajan omissa asunnoissa ja onnistuttu hankkimaan 3 lastakin. Lapsille on ihan normaalia, että on äidin koti ja isän koti ja molemmissa voidaan olla koko perheenä. Isän kotona on toisenlaiset säännöt kuin äidillä (nimenomaan siivoamisen suhteen). Ei hyvä parisuhde edellytä sitä, että ollaan aina yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä sellaisiakin miehiä, jotka imuroivat päivittäin ja jatkuvasti puunaamassa jotain.
Olen mies ja yhden lapsen yksinhuoltaja. Imuroin viikossa noin 10-14 kertaa, pesen lattiat muutaman kerran viikossa, pyykit pesen usein, koska en kestä pyykkejä pyykkikorissa, samoin astianpesukone on yleensä 2x päivässä päällä. Pölyt pyyhin päivittäin, sekä pyyhin pinnat nihkeällä liinalla. Petivaatteet vaihdetaan 2-3x viikossa jne. En siedä tavaroita pöydillä, siis sinne kuulumattomia jne. Tästä syystä en mielelläni muuta kenenkään kanssa saman katon alle asumaan, ellei toisella ole about sama siisteystaso ja tähän asti ovat kaikki olleet sotkuisempia.
Hienoa että koti on siisti mutta en tiedä opettaako toi ihan sellaista tyyliä lapsellesi mitä haluaisit. Itselläni äiti oli todellinen siivousintoilija ja perfektionisti. Tiskipöydällä ei saanut ikinä olla yhtäkään likaista astiaa, sohvilla ei saanut istua, koska sohvatyynyt rypistyivät ja äiti kulki aina jokapuolelle rätin kanssa perässä.
En tiedä onko tästä johtuen vai olenko vain boheemiluonne (;-D) mutta itse olen varsinainen sottapytty, täysin äitini vastakohta siivousasioissa siis. Itse, jos joskus saan lapsia niin toivon kuitenkin pystyväni opettamaan normaalin siisteyskäsityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä kommentoijalla nro 41 oli hyvä pointti. Pariskunnan rakkaus rupsahtaa nopeasti, jos yhteisen kodin ja elämän perusasioissa ei löydy tasapainoa.
Normaalin siisteyden tason voi helposti määritellä Marttojen neuvojen mukaan. Sen yli menevä olisi siten nipottamista, mutta ali meneminen taas lössiksi heittämistä.
Siivoaminen on sinänsä todella tärkeä asia, koska siinähän puhutaan kummankin kodista ja paikasta, jossa pariskunta asuu, elää parisuhdettaan ja kasvattaa lapsensa (= opettaa lapsensa elämään), mutta parin yhteinen koti ikään kuin kuvastaa vertauskuvallisesti myös parisuhteen luonnetta.
Onko toinen osapuoli äärimmäinen natsi, joka alistaa muut kotona omaan systeemiinsä? Onko toinen välinpitämätön laiskimus ja vapaamatkustaja, joka antaa rakkaansa raataa puolestaan?
Jos ei yhdessä voida edes sopia mikä on normaali siisteyden taso ja kuinka usein ja miten siivotaan -- ja noudattamaan tätä sopimusta --- sitten ei taida olla kovinkaan onnellinen ja tyydyttävä parisuhde olla tiedossa.
Ap:n epätoivo voi siis johtua aika syvällisestä asiasta eli tunteesta, että parisuhteessa yhteinen sopiminen ja sopimusten noudattaminen ei onnistu.
Voi kiesus. "Siivoaminen on sinänsä todella tärkeä asia".
Tämä kannattaa nyt sisäistää, ettei elämä kulu hukkaan. "Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä."
Siivoaminen, ruuanlaitto, nukkuminen, naiminen, kusella käynti, veden juonti, peseytyminen - ne kaikki ovat normaalia elämää mutta älä tee niistä elämän tarkoitusta. Jos joku vetää syvällistä analyysia, että kotinne kuvastaa parisuhteenne laatua niin ei se nyt niin vaan mene. Tai ehkä se ajattelultaan rajoittuneilta ihmisiltä menee niin, en minä tiedä. Sen kodin ulkopuolella on kokonainen maailma kokea, seikkailla ja nähdä. Jos vaan nysvätään pölyn kanssa niin ette käytä annettua elämäänne kovin merkityksellisiin asioihin.
Kyllä me kotona levähdetään, ladataan akkuja ja siivotaankin mutta jos puolison valintakriteeri on ahkera mattojen tamppaus niin älkää nyt siirtäkö tuota ajatusmaailmaa lapsillenne. Ei hautakiveen pliis imuroi sohvan alta, aina. Rakastettu ja ilmaraikastettu puolisoni. Olavi ei koskaan jättänyt kakkarantua pönttöön, oli se niin hyvä mies.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele yhteenmuuttoa. Miehet eivät pääsääntöisesti pidä lupauksia, joissa eivät itse näe mitään järkeä. Siisteystaso on korvien välissä oleva juttu, jota ei pelkällä lupauksella muuteta, ellet sitten koko ajan halua kulkea miehesi perässä kuin lapsenvahti ja huomautella asioista.
Itse en ole kovin siisti, mutta mieheni on oikea sika. Olen heittänyt lukemattomia käsipyyhkeitä suoraan roskiin, koska mies tekee niistä mustia muutamassa päivässä niin, ettei se lähde pesussakaan. Jouduin suhteen alussa opettamaan hänelle ihan perusjuttuja, kuten sen, ettei koiran tassujen kaivelusta mennä suoraan tekemään ruokaa pesemättä käsiä. Meillä kumpikin pesee itse vaatteensa ja vaihtaa lakanansa, joten hänen lakanansa ovat joskus vaihtamatta puolikin vuotta. Jne. Olen toisinaan harkinnut eroa ihan vain sen vuoksi, etten jaksaisi koko ajan jotain kulkutauteja, kun itselläni on immuunipuutosta aiheuttava sairaus. Joten uskonet, kun sanon, että ihmisen jo lapsuudessa opittujen tapojen muutaminen on hyvin vaikeaa, useimmiten mahdotonta.
Miesystäväni, asuimme erikseen, sanoi että sängyssä oli ryöminyt epämääräisiä mustia elukoita pitkän ryyppyputken jälkeen. Vein hänelle uusia lakanoita.
Käsien pesu on ehdoton juttu, ihmettelen miten joku voi olla kesäisen hellepäivän pesemättä kertaakaan käsiä. Käyttäisin paperipyyhkeitä tuossa tilanteessa.
Toisaalta olisi ihmeellistä jos mies olisi siisteysfani, ehkä vielä ankarampi kuin nainen?
Kerran viikossa siivoaminen ei ole ainakaan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä sellaisiakin miehiä, jotka imuroivat päivittäin ja jatkuvasti puunaamassa jotain.
Olen mies ja yhden lapsen yksinhuoltaja. astianpesukone on yleensä 2x päivässä päällä.
Miten monnistutte kahdestaan saamaan noin paljon tiskiä?
Kyllähän yhdelläkin aterialla tulee tiskiä jo kiitettävästi, lautasten ja lasien jne lisäksi kattiloita useampia, tai/ja paistinpannuja jne. Siihen kun lasketaan aamiaselta tulleet tiskit, lisättynä sillä, että en voi juoda samasta lasista enää muutaman minuutin jälkeen kun olen laskenut sen pöydälle, vaan otan aina uuden jne. Ja kuten sanoin en halua, että tiskiä on näkyvillä yhtään tiskipöydällä / altaassa tai missään muuallakaan, joten laitan ne koneeseen ja koneen käyntiin vaikka olisi vajaakin, koska en halua ottaa "riskiä" että esim illallisen ja iltapalan tiskit eivät mahtuisikaan koneeseen ja jäisivät näkyville. Ja ei, en tiskaa käsin muuta kuin viinilasit, valurautapadat ja puiset leikkuulaudat / puiset keittiövälineet (esim kaulin jne)
Miksi olet yksinhuoltaja? Onko lapsesi pieni ja miten hän kestää sinua ja käytöstäsi? Ymmärrätkö, että kertomasi perusteella sinulla on jokin todella pahasti vialla. Miksi se lasi "saastuu" oltuaan hetken pöydällä?
Nää, ei välttis ole mitään vialla, toiset on tarkempia ja kontrolli, tarkkuus tuo hallinnan tunnetta. Se voi olla välillä hyväkin jos on sattunut hallitsemattomia asioita kuten elämä. Minä olen aika tavallinen mutta esteetikko ainakin toisinaan, tunnistan tuon vesilasi juomisen jälkeen tiskikoneeseen ja miehen parin päivän vesilasit ärsyttää. Ja miestä ärsyttää että vastahan minä otin lasin, taasko se on tiskikoneessa. Molemmat koittaa vähän sopeutua nyt kun asutaan yhdessä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä sellaisiakin miehiä, jotka imuroivat päivittäin ja jatkuvasti puunaamassa jotain.
Olen mies ja yhden lapsen yksinhuoltaja. astianpesukone on yleensä 2x päivässä päällä.
Miten monnistutte kahdestaan saamaan noin paljon tiskiä?
Kyllähän yhdelläkin aterialla tulee tiskiä jo kiitettävästi, lautasten ja lasien jne lisäksi kattiloita useampia, tai/ja paistinpannuja jne. Siihen kun lasketaan aamiaselta tulleet tiskit, lisättynä sillä, että en voi juoda samasta lasista enää muutaman minuutin jälkeen kun olen laskenut sen pöydälle, vaan otan aina uuden jne. Ja kuten sanoin en halua, että tiskiä on näkyvillä yhtään tiskipöydällä / altaassa tai missään muuallakaan, joten laitan ne koneeseen ja koneen käyntiin vaikka olisi vajaakin, koska en halua ottaa "riskiä" että esim illallisen ja iltapalan tiskit eivät mahtuisikaan koneeseen ja jäisivät näkyville. Ja ei, en tiskaa käsin muuta kuin viinilasit, valurautapadat ja puiset leikkuulaudat / puiset keittiövälineet (esim kaulin jne)
Miksi olet yksinhuoltaja? Onko lapsesi pieni ja miten hän kestää sinua ja käytöstäsi? Ymmärrätkö, että kertomasi perusteella sinulla on jokin todella pahasti vialla. Miksi se lasi "saastuu" oltuaan hetken pöydällä?
9 vuotias, ja kestää oikein hyvin, miksei kestäisi? Suht normaalia käytöstä, poislukien ehkä tuo lasijuttu, sen tiedostan itsekkin, mutta viimeiset 15 vuotta on tuo "tapa" ollut, ja en vain osaa juoda samasta lasista enää myöhemmin uudelleen, mieluummin otan uuden. Ja tuosta ei siis mitään haittaa ole, kaappi täynnä juomalaseja, ja apk kyllä pesee puhtaaksi päivittäin.
Jos epäröit niin älä muuta yhteen. Oli syy mikä tahansa, siivottomuus tai liika siisteys.
Itse tein virheen ja ajattelin, että hyväksyn miehen sellaisena kuin on ja pääasia, että saamme olla yhdessä. Nyt kadun päätöstäni, sillä rakkauden tunne on häipynyt ja tunnen olevani keskenkasvuisen pojan äiti. Siivoan, pesen pyykkiä ja laitan ruokaa. En ole enää onnellinen, eikä suhde tunnu tasa-arvoiselta. Joka päivä mietin miten perkel..ssä jouduin tähän tilanteeseen. Mies sotkee ja heittelee tavarat kaapinovesta vain kaapinlattialle ja pissaa pöntönreunalle. Oma vähäinen vapaa-aika kuluu lähinnä kotia siivotessa. Mies tietysti ehtii harrastaa ja tavata kavereitaan.
Juu, meillä on eri siisteyskäsitys ja olen yrittänyt opettaa miestä siistimmäksi, mutta eipä ihminen muutu, jos ei ole pakko.
No aikani yritän sietää tätä ja sitten jonain kauniina päivänä nostan kytkintä ja muutan takaisin omilleni, mutta sen olen oppinut, että tähän lankaan en mene toista kertaa. Ja kaikille ihmettelijöille kerrottakoon, että kolme vuotta ollaan asuttu yhdessä ja tässä jamassa jo ollaan.