Lue keskustelun säännöt.
Miehellä ja itselläni erilaiset siisteyskäsitykset – en tiedä haluanko muuttaa yhteen
23.05.2016 |
Olemme kolmekymppinen pari ja asumme tällä hetkellä eri paikkakunnilla. Yhteenmuutto olisi ajankohtaista syksyllä.
Saatan kuulostaa pikkumaiselta, mutta olen kämppisten ja parin exän kanssa havainnut miten tärkeää mulle on että koti on päällisin puolin siisti ja asiat paikallaan. Imuroin max kerran viikossa ja pyyhin pölyt ehkä kerran kahdessa viikossa, eli en pakkomielteisesti kiillota joka paikkaa. Sen sijaan aina jos huomaan jonkin tahran niin siivoan sen heti, esim. kokatessa pyyhin tasot heti ruoanlaiton jälkeen. Sellainen perussiisteyden ylläpito on mulle tärkeää. Tässä mielessä ollaan ihan erilaisia mieheni kanssa, ja pelkään että ajaudun taas siivoamaan toisen jälkiä, minkä seurauksena ärsyynnyn ja stressaannun pidemmän päälle. Olemme miehen kanssa puhuneet siitä miten tärkeää siivoaminen ja siisteys mulle on, ja hän on luvannut huomioida asian, mutta pelkään että suhde menee siihen että mies kokee mun nipottavan, ja ärsyynnytään vaan molemmat.
Tarvitseeko meidän edes muuttaa yhteen? Millainen viesti se on toiselle osapuolelle jos en halua? Olisihan yhteenmuutto taloudellisesti järkevääkin ja kuitenkin jossain vaiheessa suhdetta edessä. Vaikea uskoa että tällainen asia voisi olla deal breaker, mutta vanne kiristyy pään ympärillä jos kotona on sotkuista. Mitenköhän omaa ajatusmalliaan voisi muuttaa?
Kommentit (62)
Myös ap:n on mahdollista muuttaa niitä omia siisteyskäsityksiään. Kummallinen ajatus, että vain toisen pitäisi taipua kompromissiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan toi sikälikin suuri asia, kun se vaikuttaa kuitenkin jokapäiväiseen elämään. Ettekö voi kokeilla miltä yhteiselo tuntuisi, jos mies viettää esim. sun luona tai sinä miehen luona hieman pidempään?
Kyllähän suhteessa ja yhdessä asuessa täytyy tehdä kompromisseja, voihan olla, että sussakin on joku ärsyttävä piirre, jonka mies kuitenkin hyväksyy. Itse olen epäsiisti ihminen mutta mies on aika siisteysfriikki. Kyllähän se tuo harmaita hiuksia miehelle mutta toisaalta meidän siisteyskäsitykset hieman tasapainottaa toisiaan. Itse olen erilainen kuin yksin asuessa, koska on ns. pakko tsempata. Jatkaisitko sudetta kuitenkin, vaikka ette muuttaisikaan yhteen? Jos eroatte niin toivottavasti, et sitten myöhemmin mieti että voi kun se muuten hyvä (?) suhde kariutui erilaiseen siisteyskäsitykseen. Se on toki iso asia mutta loppupeleissä aika pieni.
Siisti koti ei ole mitään nipottamista vaan normaalia toimintaa.
Laiskat siat pitää normaalia siivoamista nipona.
Kun alkuhuuma menee ohi niin mikään ei ole vittumaisempaa kuin toisen aikuisen ihmisen sotkujen jatkuva siivoaminen yksin.
No, me asuimme erillämme 7 vuotta, oltiin jopa niistä naimisissa pari vuotta, nyt vuosi yhdessä. Ei lapsia. Miehen kämppä aika kaaos, minun perussiisti. En usko kuitenkaan marttyyritouhuun tai nipottamiseen. Me oltiin kuitenkin viikonloput aina minun luona ja viikollakin, itse sain siivota. Joskus mies vei roskat lähtiessään ja nauroi sillekin kantavasti. Mitähän tästä elämästä tulee ja varsinkin yhteiselämästä, minä mietin.
No kun rakastaa niin rakastaa. Minä päätin et ok, siivoan yksin jatkossa enkä motkota. Jos pyydän miestä vaikka kun hänellä on vapaata tai itse olen työreissussa että imuroitko tai laitatko pyykit tai astiat, kaikki tapahtuu. Pyykinpesu menee kyllä rivakamminkin ja oma-aloitteisesti. Iso pyykkikone, iso astianpesukone, hyvä pölynimuri, yksinkertainen ja minimalistinen sisustus plus miehellä oma työhuone minne minulla ei asiaa = kaikki toimii helevetin hyvin.
Minä siivoan mielelläni kerran viikossa eli oikeestaan vaan katon tavarat paikoilleen ja imuroin. Mies voi imuroida jos pyydän. Pyykit on koreissa niin kumpikin huolehtii. Astiat hoituu kun minä hoidan koneen tai huikkaan, astiat ei ole vielä jääneet levälleen tai koneeseen, toimii. Ei mulla mene siivoukseen kuin tunti tai pari viikossa. Miten tää nyt meni näin hyvin, ei mitään valittamista, tämähän toimii. Roskat ja tyhjät pullot on edelleen vitsi, kuittaillaan puolin ja toisin kuinka raskasta on olla naimisissa ;) ja kun tullaan jostain kotiinpäin kumpikin soittaa vuorollaan tarviiko tuoda jotain. Kauppareissut yhdessä, joskus mies marisee et voiko jäädä autoon odotteleen, se on niin ärsyttävää olla kaupassa. Joskus lähetän matkaan yksikseen listan kanssa, että realiteetit pysyy lähimuistissa.
Vierailija kirjoitti:
On niitä sellaisiakin miehiä, jotka imuroivat päivittäin ja jatkuvasti puunaamassa jotain.
Olen mies ja yhden lapsen yksinhuoltaja. Imuroin viikossa noin 10-14 kertaa, pesen lattiat muutaman kerran viikossa, pyykit pesen usein, koska en kestä pyykkejä pyykkikorissa, samoin astianpesukone on yleensä 2x päivässä päällä. Pölyt pyyhin päivittäin, sekä pyyhin pinnat nihkeällä liinalla. Petivaatteet vaihdetaan 2-3x viikossa jne. En siedä tavaroita pöydillä, siis sinne kuulumattomia jne. Tästä syystä en mielelläni muuta kenenkään kanssa saman katon alle asumaan, ellei toisella ole about sama siisteystaso ja tähän asti ovat kaikki olleet sotkuisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muutatte yhteen niin olisiko mahdollista järjestää miehelle oma "työhuone". Ovi kiinni ja riittäisi että muutaman kerran vuodessa mies siivoaa sen. Silloin miehen tavaraa ei ajelisi niin paljon muualla asunnossa ( ja miehen ajelevat kamppeet voisi heittää sinne huoneeseen ovenraosta tarvittaessa.
Keittiön suhteen mies opettelisi laittamaan astiat koneeseen tai ainakin altaaseen ja sinä kestäisin sen?
Hankalalta kyllä kuulostaa jos kumpikin ei suostu kompromissiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä sellaisiakin miehiä, jotka imuroivat päivittäin ja jatkuvasti puunaamassa jotain.
Olen mies ja yhden lapsen yksinhuoltaja. Imuroin viikossa noin 10-14 kertaa, pesen lattiat muutaman kerran viikossa, pyykit pesen usein, koska en kestä pyykkejä pyykkikorissa, samoin astianpesukone on yleensä 2x päivässä päällä. Pölyt pyyhin päivittäin, sekä pyyhin pinnat nihkeällä liinalla. Petivaatteet vaihdetaan 2-3x viikossa jne. En siedä tavaroita pöydillä, siis sinne kuulumattomia jne. Tästä syystä en mielelläni muuta kenenkään kanssa saman katon alle asumaan, ellei toisella ole about sama siisteystaso ja tähän asti ovat kaikki olleet sotkuisempia.
Tää on aika outoa mun mielestä, oletko ns. pedantti? Miksi noin paljon imitointia ja lattian pesua? Imurointi kerta viikko ja lattiat kerran kuussa parissa on Marttojen mielipide. Pölyt päivittäin, toi kai on 0-toleranssi. Noilla kriteereillä sun kandee kattoo puoliso Japanista ;) joku nainen sieltä päin saattas jakaa siisteyskäsitykset. Huom. saattas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tästä syystä en mielelläni muuta kenenkään kanssa saman katon alle asumaan, ellei toisella ole about sama siisteystaso ja tähän asti ovat kaikki olleet sotkuisempia."
Sotkuisempia? Vai vähemmän pakkomielteisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin uskoa että ei, mutta samalla hajottaa ajatus että tulen kotiin ja keittiön tasolla on leivänmurenat ja likainen voiveitsi, tiskialtaassa röykkiö astioita ja hellalla eilispäivän tähteet. Ärsyttää oma pikkumaisuus! :(
Tuo ei ole pikkumaisuutta vaan ihan perusasia..
Kuka jättää leivänmurut tasolle, röykkiön likaisia astioita tai hellalle eilispäivän tähteet?
Ei ainakaan kukaan tuntemani normaali ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä sellaisiakin miehiä, jotka imuroivat päivittäin ja jatkuvasti puunaamassa jotain.
Olen mies ja yhden lapsen yksinhuoltaja. astianpesukone on yleensä 2x päivässä päällä.
Miten monnistutte kahdestaan saamaan noin paljon tiskiä?
Höpöpöpö. Olen normaali ihminen ja vähän vielä siisteysintoilija. Kaikki nuo lapsukset on tehty ja tulee jatkossakin tehtyä. Leivänmuruja, sunnuntaipäivällisen kasarit hellalla vielä maanantaina, astiat tiskipöydällä eikä koneessa. Tänään maanantaina pitikin laittaa homma kuntoon, eilen ei jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä sellaisiakin miehiä, jotka imuroivat päivittäin ja jatkuvasti puunaamassa jotain.
Olen mies ja yhden lapsen yksinhuoltaja. Imuroin viikossa noin 10-14 kertaa, pesen lattiat muutaman kerran viikossa, pyykit pesen usein, koska en kestä pyykkejä pyykkikorissa, samoin astianpesukone on yleensä 2x päivässä päällä. Pölyt pyyhin päivittäin, sekä pyyhin pinnat nihkeällä liinalla. Petivaatteet vaihdetaan 2-3x viikossa jne. En siedä tavaroita pöydillä, siis sinne kuulumattomia jne. Tästä syystä en mielelläni muuta kenenkään kanssa saman katon alle asumaan, ellei toisella ole about sama siisteystaso ja tähän asti ovat kaikki olleet sotkuisempia.
Tää on aika outoa mun mielestä, oletko ns. pedantti? Miksi noin paljon imitointia ja lattian pesua? Imurointi kerta viikko ja lattiat kerran kuussa parissa on Marttojen mielipide. Pölyt päivittäin, toi kai on 0-toleranssi. Noilla kriteereillä sun kandee kattoo puoliso Japanista ;) joku nainen sieltä päin saattas jakaa siisteyskäsitykset. Huom. saattas.
En mielestäni ole, en vain siedä sotkuista asuntoa. Kavereiden ja muiden ihmisten asunnoissa käydessäni siedän sotkua tai en siitä ainakaan mainitse, mutta mielessäni kiinnitän heti huomiota pölyyn pinnoilla, tai muuten vain likaisuuteen jne. Suosin sisustuksessa tummia värejä, ja esim matot / huonekalut jne ovat mustia, ja niissä näkyy esim pöly samantien, ja se ahdistaa,, siksi pitää imuroida tarpeeksi usein.
Meillä toisinpäin. Mies siistimpi kuin minä, ja usein nipottamassa milloin mistäkin. Mutta olen minäkin vuosien saatossa petrannut ja ole nykyään paljon siistimpi kuin ennen yhteenmuuttoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä sellaisiakin miehiä, jotka imuroivat päivittäin ja jatkuvasti puunaamassa jotain.
Olen mies ja yhden lapsen yksinhuoltaja. astianpesukone on yleensä 2x päivässä päällä.
Miten monnistutte kahdestaan saamaan noin paljon tiskiä?
Kyllähän yhdelläkin aterialla tulee tiskiä jo kiitettävästi, lautasten ja lasien jne lisäksi kattiloita useampia, tai/ja paistinpannuja jne. Siihen kun lasketaan aamiaselta tulleet tiskit, lisättynä sillä, että en voi juoda samasta lasista enää muutaman minuutin jälkeen kun olen laskenut sen pöydälle, vaan otan aina uuden jne. Ja kuten sanoin en halua, että tiskiä on näkyvillä yhtään tiskipöydällä / altaassa tai missään muuallakaan, joten laitan ne koneeseen ja koneen käyntiin vaikka olisi vajaakin, koska en halua ottaa "riskiä" että esim illallisen ja iltapalan tiskit eivät mahtuisikaan koneeseen ja jäisivät näkyville. Ja ei, en tiskaa käsin muuta kuin viinilasit, valurautapadat ja puiset leikkuulaudat / puiset keittiövälineet (esim kaulin jne)
Kultapieni, ei elämän tai pölyn pidä ahdistaa. Mä melkeen romahdin kun vedin kaikki siistiksi hammasharjalla ja hammastikuilla, nyt on pölytön koti. Ja voi helvetti, kerran avast parvekkeen oven niin pöly ja hituset leijailee sisään.. argh. Hellitä, siedätä, normalisoi, stabilisoi. Päätä montako imurointikertaa per viikko, olisko kaks ihan hyvä. Kokeile, että imuroinnin sijaan pelaatte muksun kanssa jonkun pelin. Ajatteleppa, muksu muistaa et iskä aina keskiviikkona teki mun kanssa leegoja kuin et iskä imuroi aina. Ihan aina. Jotain kontrollia tossa on niin hivuttaudu vähän irti, irrottele. Hyvää kesän odotusta!
Kiitos kaikille hyvistä kommenteista!
Vierailija kirjoitti:
Miten niin olisi helpompaa etsiä mies, jonka siisteyskäsitys olisi tarkalleen samalla tasolla? Tai onhan se varmaan helpompi löytää joo, mutta pitäisi varmaan löytää sen lisäksi sellainen kehen rakastuu ja kiintyy, ja se mies myös sinuun. Onko näitä siis jotenkin älytön määrä olemassa?
Mainitsinkin jo aiemmin että edellisessä suhteessa oli molemmilla samankaltainen käsitys siisteydestä, mikä helpotti arkea, mutta muutoin suhteesta puuttui olennaisia seikkoja. Kukaan ei ole täydellinen. Harmi vaan kun tämä siisteysasia on sellainen, joka vaikuttaa paljon siihen arkeen. Ja valtaosa suhteesta on kuitenkin ihan vaan tavallista arkea...
-ap
Vierailija kirjoitti:
Myös ap:n on mahdollista muuttaa niitä omia siisteyskäsityksiään. Kummallinen ajatus, että vain toisen pitäisi taipua kompromissiin.
Tähän ja tämän jälkeiseen viestiin, jossa pohdittiin että ehkä mieskin sietää jotain mun ärsyttävää piirrettä: ihan varmasti sietää. Häntä varmasti ärsyttää se miten tarkka olen siisteydestä. Aikaisemmin muiden kanssa asuessa olen yleensä pari kertaa huomauttanut jostain asiasta x, minkä jälkeen olen itse alkanut siivota niitä jälkiä, koska muutosta ei vaan tapahdu.
En koe sen olevan väärin että viihdyn siistissä kodissa, ja että haluan hoitaa esim. tiskit alta pois ennen kuin rentoudun sohvalle köllöttelemään. Yksin asuessa parasta on ollut se että kukaan ei ole sotkenut kotia sillä aikaa kun olet töissä, vaan siivoat ainoastaan omat jälkesi. Kai se on ihan ok tiedostaa miten iso merkitys tällaisilla asioilla on itselle? Mietin ehkä eniten sitä että voiko kumpikaan meistä olla lopulta onnellinen toisen kanssa asuessa.
-ap
Siisteyskäsitys on ap:n korvien välissä ja jos sinulla ei älyllinen kapasiteetti riitä ratkomaan noin normaalia asiaa et ole onnea parisuhteen kautta ansainnut vaan kohtalosi on asua siistissä asunnossa yksin. Luoja, että ihmiset voivat olla rajoittuneita ajattelultaan. Miten tämä nuorempi sukupolvi selviää ja kasvattaa tulevan sukupolven noilla älynlahjoilla? Edes maalaisjärki ei auta. Olen ihan äimistynyt.
No en ihmettele miksi valitetaan ettei puolisoa oikein löydy. Kriteerit ovat niponiponipo luokkaa. Ihan kuin lapset kinastelisivat etten leiki ton kanssa kun se ei tykkää mun organisoimista nukkekotileikeistä. Toivottavasti mun tyttö ei ikinä tule mun luokse valittamaan et ei löydy sopivaa poikaystävää joka tykkäisi just samasta sisustusblogista. Että beigevalkoraita on niin out ja ensin se jätti kahvimukin tiskipöydälle ja nyt se Henkka istu farkuilla valkoiselle nahkasohvalle, voitko äiti kuvitella. Mun elämä on ihan pilalla, buaaaaaaa. No en voi kuvitella tytön tylleröni. Isäsi on jättänyt kakkaraidan pönttöön ja soittelen nyt parisuhdeneuvojalle aikaa ja hyperventiloin paperipussiin.
On kestänyt jo 12 vuotta. Muuten olisi varmasti loppunut hyvin lyhyeen, koska mies nalkuttaa parista pesemättömästä alkkaristakin likapyykkikorissani. Nyt kun minun asunto on minun ja pyykit mun, niin menkööt omaan kotiinsa kun ei jaksa kattoa.