Lue keskustelun säännöt.
Oon ihan yksin vauvan kanssa :(
22.05.2016 |
Vielä puoli vuotta sitten olin maailman onnellisin ja oli poikkystävä. Sitten hän päätti että muut naiset kiinnostavampia ja biletys.
En edes muista kuinka monta päivää ollaan vaan kökötetty sisällä kauppareissuja lukuunottamatta. Joskus ollaan tossa pihalla hiekkalaatikolla. Kovalla vaivalla oon vauvan harrastuksesta löytänyt 2 kaveria ja joka toinen päivä kysyelen ehtisivätkö nähdä mutta ei :( Heillä niin paljon kavereita ja omat perheet että ymmärrän.
En jaksa enää edes siivota. Pakolliset pyykinpesut että vauvalla olisi vaatteita ja roskat kerään ettei syö niitä mutta muuten en jaksa enää. Oon koittanut ajatella positiivisesti että kyllä tää tästä ja vielä löytyy mies joka välittää meistä mutta en jaksa uskoa enää. Itkettää että hetki sitten olin niin onnellinen ja tästä piti tulla paras kesä mutta nyt vaan masentaa menä ulos katselemaan onnellisia ihmisiä.
Joka päivä sama juttu mietin että mitä tänään, laitan noille kavereille viestiä ja aina sama. Ei tänäänkään mitään. Miten tätä jaksaa? Koulu alkaa vasta marraskuussa mutta en tiedä jaksanko edes sinne saakka.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, sulla on kuitenkin ilmeisen ok terveys itselläsi ja lapsikin kunnossa, eikös? Saat jonkin verran nukuttuakin? Eli pääongelmana kuitenkin "vain" yksinäisyys ja tylsyys, jolle sillekin on määräaika marraskuussa alkavissa opinnoissasi.
Olet toki pettynyt kun elämä ei mennyt kuten ajattelit ja saatkin olla ,ihan syystä. Ei kannata kuitenkaan surkutella itseään jonnekin murheen alhoon kun yleisellä mittapuulla kaikki on kuitenkin ihan hyvin.
Teet nyt itsellesi viikkoaikataulun ja jonkinlaisen selkeän päivärytmin jollei näitä jo ole. Sitten selvität mahdollisuutesi saada vauva hoitoon, onnistuisiko esim. kerran viikossa tai edes kerran kuussa, vaikka äidillesi tai siskoille, jos sellaisia on tms. Jos onnistuu edes joskus, niin niihin kohtiin suunnittelet omaa mukavaa menemistä.
Nauti siitä, että nyt ehdit rauhassa katsella elokuvia, lukea kirjoja, surffailla netissä, lukea blogeja. Aloita jokin selkeä ja helppo kotijumppa ja jos olet käsityöihminen, niin tee käsitöitä tai piirrätkö tai maalaatko mielelläsi? Jos rahat on vähissä, niin nyt sinulla on aikaa suunnitella vieläkin tarkemmin miten venytät pennisi niin, että saat entistä enemmän esim. aterioita samalla rahalla.
Jos olet seurankipeä, eikä vauvaharrastukset riitä eikä kavereita ole tarpeeksi, niin onko lähistöllä vanhainkotia tai yksin asuvaa vanhusta, jota voit ilahduttaa tapaamalla häntä vauvasti kanssa vaikka kerran viikossa tunnin verran tai hetkisen rupatellen.
jos olet ns. "aarrekarttaihmisiä" niin suunnittel uusi sellainen tai vaikka unelmiesi talo tai sisustus. Etsi mammryhmiä lähiseudultasi fb:n kautta jne. jne.
Aktivoidu, jos vain kerran tilanne on se, että olette vauvan kanssa kunnossa ja nukut suht. siedettäviä määriä. Jos taas valvot vauvan kanssa zombina, on turha tehdä muuta kuin välttämättömin ja itselle armollisesti vain suoda sohvaperunavaihe ja ottaa siitä kaikki se irti mitä voi.
Vierailija kirjoitti:
Asun porin lähistöllä ja lapsi täytti juuri 1v. Laitin paikalliseen fb kaveriryhmään kaveri-ilmoituksen mutta ei niistä tapaamisista oikein tullut mitään kun aina heillä oli jotain muuta.
Kiitos kovasti kommenteista!
Haluaisin pystyä nauttimaan tästä arjesta ja pelkäänkin että pilaan lapsen lapsuuden tällä. Mun on vaan vaikea jaksaa kun niin yksinäistä ja vauva on aika tempperamenttinen ja saa raivarit heti jos poistun näkökentästä tai en viihdytä. En nykyään jaksa kaiken aikaa leikkiä vaan yeitän itsekin katsella vaikka telkkaria ja lapsi huutaa suoraa huutoa kaiken sen ajan kun en leiki. En pysty nauttimaan tästä ajasta. Tää on mun päivän kohokohta kun vauva päikkäreillä ja ehin laittaa pyykit ja ehkä syödä jotaan.-ap
Hellitä vähän vaatimustasoasi. Ei lapsen kanssa tarvitse koko aikaa leikkiä. Terve lapsi kyllä keksii leikkejä ihan itsekseen. Riittää että olet lähellä ja vastaat lapsen kontaktin ottoon asiaankuuluvasti. Tee kotitöitä lapsen leikkiessä vieressä tai ota vaikka rintareppuun, jos ei tykkää yhtään olla erossa. Sitten kun lapsi nukkuu saat keskittyä tekemään sitä mistä tykkäät. Hyvä äiti ei ole lapsen viihdytyskeskus. Lapsen on hyvä oppia käsittelemään myös pettymyksiä ja vanhemman tehtävä on auttaa käsittelemään pettymyksiä turvallisesti. Viimeistään päiväkodissa lapsi joutuu sinusta eroon ja voit jo nyt helpottaa lapsen eroahdistusta harjoittelemalla pettymysten käsittelyä ja kannustamalla itsenäiseen leikkiin. Pieni lapsi ei myöskään kaipaa harrastuksia ja jatkuvaa "ihmisten ilmoilla" olemista. Hänelle on tärkeintä sinun tarjoama turvallinen ja tuttu arki. Jos tuntuu että et jaksa lähteä ulos pariin päivään, koska väsyttää, et pilaa lastasi tai hänen lapsuuttaan.
Otan osaa sinä jonka mies kuoli <3
Kiitos kaikista kommenteista. Kirjastoon en nyt viitsi mennä kiukuttelevan vauvan kanssa. Kyllä ulkona ja rannalla käyty istuskelemassa mutta tulee niin hirveä olo nähdä onnellisia ihmisiä yhdessä. En oikein pysty katselemaan leffoja tai tekemään käsitöitä koska vauva huutaa taukoamatta jos en leiki. No en viihdytä kaiken aikaa mutta tässä huudossa vaikea tehdä jotain.
Muuttamaan en pysty :( Mut on niin moni ihminen hylännyt etten enää kestä muutoksia. Nytlin naapuri muuttamassa pois ja vaikken häntä tunne kuin moikkaustasolla niin olen ihan surullinen. -ap
Niin ja vanhainkodissa olen tehnyt töitä nin paljon ettei huvita mennä sinne nyt äitiyslomalla ja ei nykään vanhukset tykkää monetkaan vieraista ihmisistä tai käyttäydy ystävällisesti. Miten mll saa tukihenkilön? Varmaan kallis
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin hetkittäin aika yksinäinen vauvan kanssa, miehen kanssa erosimme raskausaikana ja vaikka hän alusta saakka kävi luonamme tapaamassa vauvaa, ei välimme olleet kovin lämpimät ja nekin lähinnä stressasivat silloin.
Kävin paljon avoimessa päiväkodissa, kerhoissa ja kävelyillä (no, ne kävelyt oli lähes pakollisia kun ei vauva nukkunut kuin sylissä tai liikkuvissa vaunuissa).
Olihan se rämpimistä eteenpäin, hetkittäin masentavaa ja turhauttavaa. Luojan kiitos kuvasin paljon videoita vauvasta ja nykyään niitä katsellessa hymyilyttää; siellä näkyy iloinen vauva, lässyttävä ja umpirakastunut äiti, yhteisiä hetkiä jne. eikä sitä turhauttavaa arkea, mitä uskoin eläväni.
Mene puistoihin, kerhoihin - jos läheltä ei löydy enempää, matkusta vähän. Aikaahan sinulla on. Puhu neuvolassa, saat tukea ja ohjausta arkeesi. Vauva ei ole ikuisesti vauva, pian arki helpottaa ja on jo mukavaa touhuta yhdessä.
Äläkä haikaile nyt mitään miestä. Se ei muuta mitään ja on väärä lähtökohta lähteä parisuhteeseen. Silloin siitäkin tulee vain pelastuslautta, ongelmien tullessa todnäk romahdat vaan enemmän.
Nykyään 2-vuotiaan lapsen kanssa on mahtavaa; hänen kanssaan voi keskustella, leikkiä, tehdä retkiä, mennä piknikille, tutkia maailmaa, käydä bussilla pidemmällä kauppakeskuksissa, vierailla ystävillä, askarrella, tanssia... Mitä vain! Pian se vauva-aika ohittuu :)
Tätä kirjoittajaa kannattaa uskoa. Itse meinasin tulla hulluksi vauvavuoden aikana, kun oli niin vähän aikuiskontakteja, vaikka olikin mies. Olisi itse pitänyt mennä enemmän ulos ja perhekerhoihin.
Töihinpaluu helpotti huomattavasti omaa henkistä oloa. Nyt mulla on maailman ihanin 3-vuotias, jonka kanssa voi tehdä vaikka mitä. Jos sulla on mahdollista saada vauva jollekin hoitoon vaikka kerran viikossa, niin hanki itsellesi joku harrastus.
Ilmaisia paikkoja on. Kirjasto, näyttelyt, jotkin museot, puistot, ulkoilualueet, rannat, monia tapahtumia.
Missä ovat vanhempasi? Onko sinulla sisaruksia? Eikö itselläsi ollut ainuttakaan ystävää ennen lapsen saamista? Onko paikkakunnallasi yksinhuoltajakerhoa?
Mene sinne kerhoon ja koita kysellä muilta äideiltä että mistä saisi seuraa tai tekemistä, onko vauvamuskaria tai sanataidekerhoa tai muuta harrastusryhmää joka olisi ilmainen tai edullinen. Laita nettiin vaikka facebookiin ilmoitus että etsitään ystävää. Tai alat itse vapaaehtoisystäväksi maahanmuuttajaäidille. Tutustu naapureihin ja juttele, kerro ihmisille että kaipaat seuraa.