Miksi lapsettomuudesta ei saa olla kiitollinen?
En kovinkaan usein ilmaise ääneen kiitollisuuttani siitä, ettei minulla ole lapsia. Tämä johtuu siitä, että tyypillinen reaktio on joko "Mitä kiittämistä siinä on, ettei ole jotakin?", "Ai, mitä vikaa minun lapsissani on?" tai (etenkin tällä palstalla) "Oletko jotekin katkera, vai mitä koetat todistella?"
En mielestäni ole mikään sosiaalinen kömpelys, enkä esimerkiksi mitätöi toisen perhemurheita tälaisella kommentilla. Mutta silti tämä vain tuntuu olevan joillekuille hankala juttu. Ehkä kaikki eivät tajua, että joillekin lapsen puuttuminen elämästä on samanlainen ilonaihe kuin vakavan sairauden puuttuminen?
Kommentit (132)
Unohdit: ´´Miten kehtaat! Minulle lapsettomuus on maailman suurin suru. Byhyy´´
Toki siitä voi ja saa olla kiitollinen! Minä olen kiitollinen siitä, ettei minulla ole koiraa, eikä minun ole pakko sellaista hankkia. Koen koirat haisevina, typerinä olentoina, jotka ovat omistajastaan riippuvaisia vuosikaudet. Vaativat jatkuvaa hoitoa, kasvatusta, ulkoilua ja huomiota sekä asunnon siivousta. Elämä on paljon vapaampaa ja antoisampaa minulle ilman koiraa!
Vierailija kirjoitti:
Toki siitä voi ja saa olla kiitollinen! Minä olen kiitollinen siitä, ettei minulla ole koiraa, eikä minun ole pakko sellaista hankkia. Koen koirat haisevina, typerinä olentoina, jotka ovat omistajastaan riippuvaisia vuosikaudet. Vaativat jatkuvaa hoitoa, kasvatusta, ulkoilua ja huomiota sekä asunnon siivousta. Elämä on paljon vapaampaa ja antoisampaa minulle ilman koiraa!
Huomasin juuri, että sanan "koira" voi korvata tähän yhteyteen suoraan sanalla "lapsi"!
Tietenkin saat olla kiitollinen. Minä olen kiitollinen lapsestani, sinä lapsettomuudestasi. En näe tässä mitään ongelmaa. Kukin tavallaan.
En myöskään ymmärrä?
Miksi jonkin normaalin asian puuttuminen elämästä olisi erityinen kiitollisuuden aihe?
Vaude... niin kiitollinen olen, kun minulla ei ole koiraa, kissaa autoa jne. Ihan kai oma elämänvalinta on hankkia palettiin lapsia.
Niitähän ei välttämättä saa, mutta se on sitten ihan eri juttu.
Miksi vertaat lapsiani vakavaan sairauteen? Mikä sinulla on minun Micco-Petteriä vastaan!?
Itse olen kiitollinen joka kerta kun teen varmuuden vuoksi raskaustestin ja se on negatiivinen.
Itsekin olen omasta valinnastani lapseton ja tyytyväinen siitä, mutta ei tulisi mieleenkään alkaa jauhaa missään seurassa, että olen kiitollinen siitä. Itsellenikö pitäisi olla kiitollinen hyväst päätöksestäni vai kenelle. Lapsettomuuden voi kuka tahansa valita, jos niin haluaa, kenenkään ei ole pakko lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kiitollinen joka kerta kun teen varmuuden vuoksi raskaustestin ja se on negatiivinen.
On saatavissa ehkäisy. Näin ei tarvitse tehdä raskaustestejä varmuuden vuoksi eikä muutenkaan.
Alitajuisesti ilmeisesti toivot tulevasi raskaaksi, jos tämä "varmuuden vuoksi" -testaus on yleistäkin elämässäsi.
Hormonikierukka auttaa..
Just näin, miksi mun pitäisi olla omista päätöksistäni erityisen kiitollinen? Sellaisista asioista voi olla kiitollinen johon ei itse voi 100% vaikuttaa, kuten terveys.
Vierailija kirjoitti:
Toki siitä voi ja saa olla kiitollinen! Minä olen kiitollinen siitä, ettei minulla ole koiraa, eikä minun ole pakko sellaista hankkia. Koen koirat haisevina, typerinä olentoina, jotka ovat omistajastaan riippuvaisia vuosikaudet. Vaativat jatkuvaa hoitoa, kasvatusta, ulkoilua ja huomiota sekä asunnon siivousta. Elämä on paljon vapaampaa ja antoisampaa minulle ilman koiraa!
Sama.
Tuntuisipa muuten tökeröltä sanoa jollekin koiran omistajalle, että olen kiitollinen siitä ettei minulla ole koiraa. Ei tulisi mielenkään sanoa, kuulostaisi lähinnä vittuilulta. Tai sanoa ylipainoiselle, että on kiitollinen siitä ettei itse ole läski. Kukin tavallaan... Minusta ei voi verrata tuohon kiitollusuuteen terveydestään/syövättönyydestään, koska sairaus ei yleensä ole valinta, toisin kuin lapset tai koirat. Miksi omista valinnoistaan täytyisi jotenkin kiitollinen olla, sehän on itsestäänselvyys. Ap vaikuttaa simppeliltä, ilkeältä tai katkeralta ihmiseltä. Tulee mieleen eräs tietämäni tyyppi, joka aina korostaa kuinka mahtavaa on elää ja matkustella lapsettomana. Tosiasiassa tyyppi on yrittänyt miehensä kanssa lasta vuosia. Aikamoinen ristiriita ja kivaa valehtelua itselle ja muille... Käy sääliksi. Toivottavasti et ap ole sananlainen katkera "vela".
Niin, sitä ei todellakaan saa sanoa ääneen, ettei halua lapsia. Mammat menevät tolaltaan.
Onko syynä sitten se, että äitiys on ollut mammoille paha pettymys, ja ovat siksi tosi kateellisia siitä, kun jotkut uskaltavat poiketa normista ja elävät nautiskellen omalla tavallaan ilman lapsia?
Onko mammoilla huijattu olo?
Saat olla kiitollinen siitä mistä tykkäät oikeasti. Mutta tietenkin , koska ihmiset suvaitsevat vaan omia ratkaisujaan, kaikkea mikä eroaa siitä arvostellaan. Olet sitten onnellinen mamun kanssa, olet sitten onnellinen lapsettomana, olet sitten onnellinen sinkkuna tai vaikka työttömänä. Voit olla varma, että aina jotakin ihmistä se häiritsee ja sinua tullaan arvostelemaan. Sellaista ihmistä ei ole olemassa jonka juttuja joku ei kritisoisi. Jopa liian täydellinenkin on väärin, eikä siitäkään saa olla kiitollinen.
Uusimmat arvostelun kohteet ovat autoilu ja lihan syönti. Kokeile sanoa jollekin ääneen kuinka kiitollinen olet kun voit ajaa omaa autoa tai syödä joka päivä lihaa tai vaihtoehtoisesti, että olet kiitollinen vegaani tai että sinulla on vain pyörä.
Mun puolesta saat olla yhtä kiitollinen lapsettomuudestasi kun minä olen siitä että minulla on ihanat lapset. Mutta on se aika tökeröä tulla sanomaan mulle että; "Oi kun olen kiitollinen (Jumalalle? Apteekille?) että minulla ei ole lapsia kun ne on niin kauheita, voi sua raukkaa kun sulla on lapsia" Se on ihan sama kuin menisi miljonäärille sanomaan että olen niin kiitollinen kun mulla ei ole miljoonaa rahaa vaan olen köyhä, voi sua raukkaa kun sulla on nuo rahat, kun niistä on niin kauheasti kaikkea vaivaa.
Kaikki elollinen haluaa jatkaa sukuaan, eli se lasten tekeminen on se normaali tila, ja lapsettomana oleminen ei ole niin normaalia, mutta täysin hyväksyttävää, se on todellakin jokaisen oma valinta. En käsitä vaan sitä että miksi ne jotka ovat valinneet syystä tai toisesta olla tekemättä lapsia, ovat jatkuvasti haukkumassa lapsia, ensinnäkin, he ovat itsekin olleet lapsia ja toiseksi, jokainen lapsi on erilainen. Lapsi on ihminen siinä kun aikuinenkin eikä mitkään aivoton kuolaava otus. En usko että nämä lapsettomatkaan pitivät itseään lapsena niin kauheina sotkevina ja kuolaavina ääliöinä.
Saa olla kiitollinen. Ei ole multa pois.
Tarvitseeko kaikkien lisääntyä?
Vierailija kirjoitti:
Niin, sitä ei todellakaan saa sanoa ääneen, ettei halua lapsia. Mammat menevät tolaltaan.
Onko syynä sitten se, että äitiys on ollut mammoille paha pettymys, ja ovat siksi tosi kateellisia siitä, kun jotkut uskaltavat poiketa normista ja elävät nautiskellen omalla tavallaan ilman lapsia?
Onko mammoilla huijattu olo?
Ei ketään kiinnosta se että sinä sanot että et halua lapsia, mutta se että haukut meitä joilla on lapsia, ja haukut kaikkia lapsia, se on se mikä saattaa jotakuta vituttaa. Miksi pitää olla ilkeä ja vittuimainen? Onko lapsettomalla huijattu olo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki siitä voi ja saa olla kiitollinen! Minä olen kiitollinen siitä, ettei minulla ole koiraa, eikä minun ole pakko sellaista hankkia. Koen koirat haisevina, typerinä olentoina, jotka ovat omistajastaan riippuvaisia vuosikaudet. Vaativat jatkuvaa hoitoa, kasvatusta, ulkoilua ja huomiota sekä asunnon siivousta. Elämä on paljon vapaampaa ja antoisampaa minulle ilman koiraa!
Huomasin juuri, että sanan "koira" voi korvata tähän yhteyteen suoraan sanalla "lapsi"!
Aika harva toistelee kiitollisuuttaan ettei ole koiraa. Toki hän on itse päättänyt, ettei ole koiraa. Miksi siis siitä pitäisi jonkun kanssa erikseen keskustella?
Koiran tilalle voi vaihtaa lapsi
Vierailija kirjoitti:
Niin, sitä ei todellakaan saa sanoa ääneen, ettei halua lapsia. Mammat menevät tolaltaan.
Onko syynä sitten se, että äitiys on ollut mammoille paha pettymys, ja ovat siksi tosi kateellisia siitä, kun jotkut uskaltavat poiketa normista ja elävät nautiskellen omalla tavallaan ilman lapsia?
Onko mammoilla huijattu olo?
Eihän kyse ollut siitä, että sanoo, ettei halua lapsia.
Kyse on siitä, että jotenkin kiitollinen siitä, ettei ole lapsia.
Tätä en täysin tajua.
"Olen kiitollinen, ettei kodissani ole Mariskooleja?" Voi kiitos syvästi kaikille Mariskoolien myyjille, ettei niitä ole heitetty ikkunoista sisään.
Jokainen täyspäinen nainen voi ihan itse valita, onko lapsia vai ei.
Aloitus on joko täysi provo tai katkeroituneen vanhanpiian vuodatusta. Todennäköisesti kumaapkin.
Mä olen kiitollinen, ettei mulla ole hevosta! Kauhea homma ja tulee kalliiksi.
Ai juu. Mä en ole koskaan tykännyt hevosista.
Ei mulla ole lampaitakaan. Eikä kesämökkiä. Enkä mä ole presidentti. On mulla paljon aihetta olla kiitollinen!
Miksi joku olisi kiitollinen asiasta, jota ei ole. Ellei nyt ole syövästä kyse.
Ooh ja Aah, olen kiitollinen, kun minulla ei ole rahaa, taloa, työtä jne.
Miksi olisi erityisesti kiitollinen asioista, joita ei vain ole tehnyt tai saanut?